Kattihaaste #16: Istumapaikka

Ihan viime tipassa osallistutaan istumisaiheiseen kattihaasteeseen. Mindyn touhuja katsellessa ja kuvia selatessa kävi mielessä kysymys, eikö se koskaan istu.

Tämmöinen ratsastuskuva puolivuotiaasta Mindystä kuitenkin löytyi. Hepan selässä Mindy saattoi saada raivokkaita hevosen harjan repimiskohtauksia. Häntätupsu oli jonkun aikaa päällystetty kelmulla ja foliolla, vaikkei nekään Mindyä täysin estäneet. Ja sitten kiinnostus vain lopahti ja hevonen sai uuden kiiltävän rusetin.

-S

Kattihaaste #15:Nurmikko

Tulipa sopiva kattihaasteen aihe - Mindy kun pääsi maanantaina ensimmäistä kertaa tänä vuonna nurmikolle, tai sitä muistuttavalle pinnalle ainakin.



Ulos pääsemistä avitti määrätietoinen anelu, päättäväisellä ja pettyneellä katseella höystettynä.

 Ruohoa! Hii-op!

Ulkoilu oli pikainen, koska Mindyn katseen suunnassa oli avoin ikkuna, josta tuli hälinää.

Rappuun Mindy käveli itse sisälle, kunhan ovi saatiin auki. Omalle kotiovelle Mindy kipitti vauhdilla, paitsi että se ei ollutkaan koti vaan ihan toinen ovi jokseenkin oikealla paikalla kahta kerrosta alempana. Pari kertaa piti napata kissa huijariovelta ja muistuttaa, että olimme tulleet rappusia alas. Omassa kerroksessa oikea ovi löytyi, mutta ensin piti tunkea kuono naapurin ovenrakoon, josta tuli kissatuoksuja.

-S

Kattihaaste # 14: Halaus

Ihan meinasi mennä uusin kattihaaste ohi, mutta tässä tulee meiltä aiheenmukainen halikuva.

Näitä harvinaisen ihania kuvia tuli räpsittyä, kun Betty (nyk. Viktoria) ja Mindy olivat umpiunessa. Aiempi on julkaistu elokuussa. Vielä kun saisi kokea saman näyn uudestaan molemminpuolisen kiintymyksen kera.

-S

Kattihaaste #12: Pentukuva

Kattihaasteessa on oikein suloinen aihe, johon kuvia etsiessä voi uppoutua mitä suloisimpiin pentukuviin.

 Muutaman kuukauden ikäisenä mahtui kiipeilypuun pesään melkein jalat suorassa.

 Viime marraskuussa oli vähän ahtaammat paikat.

Kurkoteltavaa riitti.

Eikä se kurkottelu ole mihinkään unohtunut, mutta tasapaino pysyy yhdelläkin jalalla.

Varhaisempia kuvia löytyy mm. keskusteluketjusta, jossa pohditaan Mindyn ja sisarusten kohtaloa. On tosi hienoa kuulla nykyäänkin Mandyn kuulumisia blogin kautta. Manusta ei ole tietoa ja neljännen pennun tie katkesi lyhyeen. Oikeastaan nämä olisivat sopineet sukulaisaiheeseen, mutta siltä ajalta ei ole yhtään itse otettua kuvaa. Pentueen emostakin on oma ketjunsa. Monien vaiheiden jälkeen Viiru-mammallekin löytyi rakastava oma koti (nimestäkin voi jo päätellä että yhdennäköisyys lapsukaisiin on suuri).

-S

Kattihaaste #8 : Ikkunassa

Ehdimme sopivasti vielä osallistua ikkuna-aiheiseen haasteeseen. Mindyn toipuminen alkoi juuri siitä, että Mindy siirtyi sängyn alta ikkunalle seuraamaan pihan tapahtumia.

Eilen oli taas voinnissa vähän takapakkia, kun leikkimiseen ei ollut yhtään energiaa. Raksut kuitenkin jonkun verran maistuivat, samoin tonnikala. Syystä tai toisesta broileria ei viitsinyt edes lipaista. Mindy sai vielä tänäänkin toipilasruokaa ruiskulla, vaikka syö nyt raksuja itse ja kaurapuurokin maistui eilen. Tänään Mindy taas vaati peittoleikkiä ja jaksoi se vähän juostakin, mutta parhaillaan on taas lepäilemässä sängyn alla.

Mindy hämmästytti eilen meitä astellessaan kaikessa rauhassa syömään raksuja ja tonnikalaa vapauduttuaan rimpuilemalla lääkinnästä. Sen kunniaksi jäi yksi pakkosyöttökerta väliin. Eilen myös sain aikamoisen täräyksen Mindyn selästä ylähampaisiini. On sillä voimaa kimmota vaikka mistä otteista ja asennoista. Mutta hyvä niin. Mindy on tietysti myös varsin taitava sylkemään lääkkeet ulos suustaan. Jos ei sylkäisy heti onnistu, antibiootin voi tietysti jemmata ensin suuhun ja tipauttaa myöhemmin. Nestemäiset lääkkeet ja veden voi kätevästi valuttaa vaahtoavana kuolana ulos. Pikkasen tulee ikävä sitä helppoutta, kun Livia-hoitolainen napsi samat antibiootit kuin mitkäkin herkkunapit.

-S

Kattihaaste #6: Lavuaari/pesutilat

Monen muun Kattihaasteeseen osallistuneen kissan tavoin Mindy on viihtynyt lavuaarissa parhaiten pentuna. Mindy ei ole tainnut vuoteen edes käydä lavuaarissa. Kylpyhuoneet ovat tulleet Mindylle tutuksi, koska juuri niissä tiloissa Mindy on pienenä ollut eristyksissä ja kesytettävänä.

Keittiön lavuaarilla Mindy kävi ensimmäistä kertaa parisen viikkoa sitten. Livian kiinnostus kasveja kohtaan todettiin jo edellisessä hoitopaikassa, ja itsekin jouduin siirtämään orkidean hattuhyllylle (ainoa tarpeeksi korkealla oleva paikka, jonne niin korkea kasvi mahtuu). Siitähän Mindy taas innostui. Se teki laskelmia päässään ja päätti yrittää sinne hellan kautta. Ei, meillä ei ole hella ja hattuhylly vierekkäin, mutta Mindyn logiikan mukaan tarpeeksi lähekkäin kuitenkin. Siitä tuumailusta lähtien Mindy on havaittu muutaman kerran hellalla ja tiskipöydällä. Tyttönen myös varsin hyvin tietää olevansa kielletyllä alueella ja tuleekin yleensä ripeästi alas, kun huomaa jääneensä kiinni. Nyt taas ei ole onneksi moneen päivään ollut vihjettäkään kielletyistä kulkureiteistä.

Lavuaarikuva on otettu Mindyn ensimmäisen viikon aikana ja se on koristanut kesäisistä juhlista lähtien kylppärin ovea ohessaan teksti, joka muistuttaa kyläilijöitä, ettei Mindy osaa avata ovea. Joihinkin oven sulkeminen lähtiessä on silti niin sisäänrakennettu, että on parempi aina välillä tarkistaa, että kissoilla on kulku laatikolleen. Hoitolaiseristyksen aikaan pitääkin sitten syynätä, että ovi pysyy kiinni.

-S

Kattihaaste: Kaappi

Tämänkertaisen kattihaasteen mallina Mindy voisi olla vaikka joka päivä, ovathan kaapit ovat varsin mieluisia tutkimis- ja tähyilypaikkoja. Kuvan kaappiin Mindy ei sentään ilman sylikyytiä ja pepputuuppausta pääse. Onneksi nostoapulainen huomaa jo pienestä eleestä, milloin ylös täytyy päästä.

Alas sieltä pääsee omin neuvoin, kunhan vain törppö kuvaaja tajuaa vähän väistää.

Kuvat ja video on kuvattu 1,5 viikkoa sitten eli silloin, kun vilkkuluomet alkoivat olla jo varsin hyvin piilossa.

-S

Kattihaaste 4: Syksy

Mistä meillä huomaa, että on kevät tai syksy? Ainakin portsarin tehtävien huimasta kasvusta. Parvekkeella on vielä riittävän lämmintä ulkoiluun, mutta kuitenkin sen verran kylmää, ettei ovea voi jättää pitkäksi aikaa auki.

Mindy pyytää monta kertaa päivässä oven auki, joko ovea tuijottamalla, miukumalla tai kovan hingun iskiessä tiivisteitä repimällä (kuvasta saattaa nähdäkin, ettei ruskea tiivistenauha ole ihan priimakunnossa).

Kun ovi viimein suvaitaan avata, Mindy luonnollisestikin katsoo ihmeissään, miksi hän nyt muka sinne kylmään menisi. Siinä ihmetellessä Livia ehtiikin sujahtaa jo ulos. Ennemmin tai myöhemmin Mindykin lopulta saa itsensä parvekkeelle asti. Nyt on jo sen verran viileää, että Mindy on usein parvekkeella häntä tiiviisti ympärille kiedottuna, mutta pidempikarvainen Livia pystyy vielä oleskelemaan siellä ihan rennosti.

-S

Kattihaaste 3: Laatikot

Mitä sitte jos oon tässä kattoterassilla enkä tuolla sisällä?!

Kolmannen kattihaasteen aihe on siitä ajankohtainen, että Mindy on varsin ihastunut laatikkoon, joka on koristanut olohuonettamme jo kuukauden ajan. Sisälle kannetaan saaliit, päällä chillaillaan.

-S

Kattihaaste 2: Venytys

Jotkut nukkuu prinsessapedeissä, kun mä taas heräsin pahvihökkelöstä. Mutta ei se mitään, koska mulla on postipakettinaru, kilkutin ja stabilo. Niin ja tässä on mun etutassujen anturat, kun viimeksi oli noi takana olevat.

Kattihaaste 1 : polkuanturat

Kissakuvahaastetta seuraavassa Kattihaasteessa on ensimmäisenä aiheena polkuanturat. Tämän blogin osoite on perua ajalta, jolloin vasta mietittiin blogin nimeä. Meitä viehätti Mindyn kokomustat tassut (etutassut on samaa sarjaa kuvassa näkyvien kanssa) ja mielessä pyöri "mustatassuinen tyttö". Ihmekös tuo, kun tassut on mustat, kun kyseessä on varsinainen multanäppi.

-S

Kissakuvahaaste 160: Suosikkikuvani

Viimeinen Lulun, Lean ja Lotan pitämä kissakuvahaaste on todellakin haasteellinen. Kun pelkästään omalla koneellani on vuoden räpsimisen jäljiltä noin 800 kuvaa karsimisen jälkeen, ei valinta ole ihan helppo. Kuitenkin lempikuvani taitaa olla otsikkokuva, jossa Mindy on hurja hyökkäävä peto sängyssä. :)

Julkaisemattomista yksi selkeä suosikki on tämä, joka odotti sopivaa aihetta haasteeseen tai muuten, mutta sitä ei koskaan tullut. Kuva on viime lokakuulta, jolloin Mindyn alla oleva keinuhevonen sai folio- ja kelmupäällysteen häntäänsä, koska Mindy repi heppaparan jouhia vimmatusti. Jostain kumman syystä hevonen myös vaihtoi paikkaansa niihin aikoihin...

Se oli tolla lailla kun mä tulin.

-S

Kissakuvahaaste 159: Nettisurffailu

Nettisurffailua ei ole tullut viime aikoina kovin paljoa harrastettua, mutta viime vuoden syyskuussa se oli yksi lempiharrastuksia - siksipä kuvassa pikku-Mindy. Mindyn mielestä parasta netissä on itsensä katseleminen joko netistä tai ihan vain peilistä. Kuten aiemmasta kirjoituksesta voi huomata, Mindy päätyy aika varmasti Firefoxin apusivulle haastekisu-Martan tavoin.

-S

Heinää kerrakseen

Koska Mindy näki viikonloppuna ruohoa ja heinää enemmän kuin koskaan sitten ensimmäisten elinviikkojen, osallistumme mökkiviikonloppu-kertomuksella myös kissakuvahaasteen kesäheinä-aiheeseen.

Jätimme alkumatkasta ratikan suosiolla pois ja kävelimme metroasemalle, josta pääsimme näppärästi pitkän matkan bussien lähtöpaikkaan. Kampin metroaseman liukuportaat saivat Mindyn huutamaan mennen tullen. Bussissa alkoi miu'unta heti liikkelle lähtiessä. Miukuminen vaikeni hetken kuluttua, kunnes se taas kurvissa alkoi ja jatkui edellistä pidempään. Lähes koko vajaan parituntisen matkan Mindy kuitenkin pysyi vaiti. Nenällä oli paljon töitä ja hengitys oli nopeaa.

Perillä Mindy syöksähti kaapin alle ja pysyi siellä pitkän tovin. Astetta mukavampi piilopaikka löytyi sohvan takaa, josta Mindy teki tutkimusmatkoja ollessaan yksin. Ihmissilmä näki vain kiiluvat silmät ja tumman hahmon, kamera sai selkeämmän kuvan pitkällä valotusajalla.

Lopulta sain Mindyn houkuteltua ruoan avulla sohvan takaa ja vielä kiepsautettua valjaat päälle. Siinä vaiheessa ukkonen ja sade olivat lakanneet, joten Mindy pääsi mutustamaan vesipisaroista kimaltelevaa ruohoa. Mahakarvat siinä kastuivat, mutta se ei menoa haitannut. Tylsintä oli, kun hihna kiristyi tai joutui syliin kaapatuksi juuri, kun oli astumassa syvälle pusikkoon.

Ensimmäisen ulkoilun jälkeen sisälläkin uskalsi jo liikkua, ainakin jos paikalla oli vain omat ihmiset. Matolla Mindy kieppui siihen malliin, että epäilen vahvasti siinä olevan jäänteitä jostain Milon tuoksuvasta lelusta. Milo itsessään ei taida noin kiihkeää reaktiota Mindyssä aiheuttaa.

Illalla löysin Mindyn kaapin päältä, jonne pääsee vain tikapuita kiipeämällä.  Milo oli kuulemma viihtynyt samassa paikassa. Liikkuminen vain oli ollut sen verran poikamaista, että nuo tuolinpehmusteet olivat tippuneet ja vieressä seissyt vaateteline kaatunut nukkuvien päälle. Varotoimena teline siirrettiin jo kun Mindy vielä majaili sohvan takana.

Mindy tuli portaita alas kuin vanha tekijä.

Mindyn liikkeistä yöllä ei ole tietoa muuta kuin, että ruokaa oli hävinnyt kupista ja että kissa löytyi aamulla sohvan takaa. Aamun ohjelmassa oli Hesarin haku vajaan puolen kilometrin päästä. Vaikka ajatus Mindyn mukaan ottamisesta tuntui lähes mahdottomalta, kokeilimme silti. Ihan nätisti Mindy kulki hiekkatietä pitkin aina kun ei pysähdellyt tien varteen tai ollut sylissä.

 Vomeronasaalielimelle riitti hommaa. Naapurin saniainen oli vallan ihana impattava.

Postireissun jälkeen oltiin vielä tuntikausia ulkona. Vain retkituoli puuttui.

Järvenrannalla varsinkin oli sammakoita saalistettavana. Yhtäkään saalista Mindy ei harmikseen saanut.

Paluumatka oli rauhallisempi, ei yhtä ainutta miukaisua ennen kammottavia liukuportaita. Mindy pystyi jopa ummistamaan silmänsä paluumatkalla. Kotona Mindy litki vettä sellaisella vauhdilla, että meinasi oksentaa ne ulos. Jostain syystä Mindy ei mökillä näyttänyt juovan yhtään vettä kupista, mutta onneksi varsinkin sateen jälkeisestä ruohosta sai nestettä.

-S

Kissakuvahaaste 156: ulkoilu

Kuvittelimme, että ulkoilu olisi Mindylle mieluinen aihe suoritettavaksi. Onhan Mindy ollut ihan pistoksissa pari viime viikkoa: yhtä naukunaa ja kurinaa. Iso osa ajasta kuluu parvekkeella. Vanhat valjaat olivat jo käyneet pieneksi, joten kävin ostamassa Kesomaan valjaista M-koon. Ne olikin blingbling-valjaat timanttikoristeineen, mutta onneksi ei silmiinpistävästi.

Mindy on käynyt aikaisemmin ulkona ainoastaan kerran syksyllä ja pikaisesti joulukuussa, kummallakin kerralla meidän pihan ympäristössä. Piha ei kuitenkaan sovellu ulkoiluun eikä siellä ole yhtään ruohoa, joten pakkasimme kissan koppaan ja veimme lähimmmälle nurmelle. En usko, että Mindy olisi pysynyt sen parin minuutin matkan sylissä.

Mindy olisi mieluiten pysynyt kopassa turvassa. En ihmettele, menihän ihan vieressä kaksi autotietä ja meteli oli melkoinen, varsinkin bussin tai moottoripyörän ohittaessa.

Otimme kopasta katon pois, jolloin Mindy uskaltautui maha maata viistäen nurmelle. Koppa vei voiton heti, kun siihen laitettiin kansi takaisin.

Kokeilimme vielä tutumpaa ja vähän rauhallisempaa maastoa, mutta sieltäkin oli kiire kotiin. Harmi, ettei lähimailla ole rauhallista ulkoilualuetta.

-S

Kissakuvahaaste 155: pöytä

Viime tipassa osallistumme kissakuvahaasteeseen. Ruokapöytä on Mindylle niinkin sallittua aluetta, että pöydältä saa myös herkkuja. Tämä on Artun lanseeraama ruokkimisasento, jolla huvitamme silloin tällöin itseämme. Tuntuu vain niin kivalta, kun Mindy pitää kaksin tassuin kädestä kiinni.

Pöydällä on tällä hetkellä myös uusi kesäinen huvilaite. Ruusu on viskattu pois jo ajat sitten, mutta edelleen Mindy saa kalastaa ruusunlehteä maljakosta. On se lehti monesti sieltä kaivettukin, mutta palautan sen aina takaisin. Videosta tosin selviää, ettei sitäkään aina tarvita. Maljakko pitääkin muistaa ottaa esille kovimmilla  helteillä nesteytyksen ja riittävän vilvoittelun takaamiseksi. Niin, ne vastapestyt ikkunat eivät enää Mindyn roiskimisen jälkeen ole kovin puhtaat.



-S

Kissakuvahaaste 154: Matto

Meiltä lipsahti Mindyn pettymykseksi kissanminttu-aiheinen haaste tai tarkemmin sanottuna osallistumisaika ohi, mutta nyt ollaan ajoissa mukana.

Mindy pitää äärimmäisyyksistä mitä tulee nukkumispaikkoihin. Parhaita ovat pehmeä sänky ja matot kovalla lattialla, tai oikeastaan eteisen kynnysmatto. Piti ihan testata, onko nimenomaan tässä punaisessa matossa jotain ihmeellistä, kuten Naukulan Helmillä. Mindy ei vaihtanut nukkumispaikkaa maton siirtymisen mukana, mutta siirtyi punaisen maton päälle välittömästi, kun sen paikalleen palautin.

Ovien suunnittelijoille terveisiä: Olisi ihan kiva, jos kynnysmattoa voisi pitää kynnyksen edessä. Pitääkö suunnitella väliovi lattiaa viistäväksi niin, ettei minkään sortin matto voi mahtua oven kohdalle? Vai onko tässä ystävällisesti otettu huomioon kynnysmatolla nukkuvan kissan turvallisuus?

-S

#152

Uudessa kissakuvahaasteessa tutkitaan. Tämä on monien kissojen tavoin myös Mindyn mielipuuhaa ja kuten aiemmista merkinnöistä on käynyt ilmi, keittiötasosta on tullut viime aikoina tuttu. Sen yläpuolella on kaappi, johon kaikkein kiinnostavimmat lelut ja vekottimet on laitettu usein leikin jälkeen syrjään, kuten esimerkiksi huiskat, joista höyheniä irtoilee.

Kun mistään mitään ymmärtämättömien ylisuojelevien ihmisten silmä välttää, aukeaa kaappi Mindyn kätevin käpälin alta aikayksikön! Karkkihyllyllä lymyilevä huiska onkin pian palautettu lattiatasolle, jonne se kuuluu. Mukana saattaa toki tulla alas jotain muutakin, mutta se on ihmisten omaa syytä, kun jättävät kaiken maailman epäoleellisia tavaroita pyhälle leluhyllylle.

-A

Kissakuvahaaste 151

Tämänkertaisen kissakuvahaasteen aihe huiska on Mindyn mieleen. Tätäkin kirjoitan toisella kädellä; toista kun tarvitaan huiskan pyörittelyyn. Kuvaan pääsee ensimmäinen lelu, jonka Mindy sai meille tullessaan.  Samanlaisen perässä Mindy juoksi hoitopaikassa, Mandy-siskon vielä kerätessä rohkeutta. Mindy on kuvassa meillä vasta toista päivää. Sanomattakin lienee selvää, että tuosta huiskasta on jäljellä lähinnä keppi. :)

-S

Kissakuvahaaste 150: Mitä tänään syötäisiin?

  Kananmunaa!

Onhan keltuainenkin aika namia ja terveellistä, mutta ei ihan riitä. Siispä ruokakaapille katsomaan, mitä tänään syötäisiin...

Mindyn ruoka tulee paljolti Zooplussasta ainakin osaksi sen takia, ettei tarvitse vähän väliä kantaa ruokaa kotiin. Mitä tulee lähimarketin penturuokavalikoimaan, siellä on vain Whiskasin lihamöykkyjä hyytelössä ja Mindyhän ei sellaista syö. Toki tässä iässä syödään jo rinnalla aikuisten ruokaa. Onneksi ainakin Petsiessä on keskustelu, johon osallistujat laittavat kuvia kissanruoasta, niin voin sieltä tarkistaa, näyttääkö Mindyn kriteerit täyttävältä. Mindyn ruokamieltymykset tuntien tämäkin lihapalat poissulkeva rajoitus voi muuttua toiseksi milloin tahansa.

Meille tullessaan Mindy söi mieluummin märkä- kuin kuivaruokaa, mutta jossain vaiheessa se keikahti niin, ettei märkäruoka meinaa koskaan täysin kadota kupista. Suurten määrien tilailu Zooplussasta on aika riskialtista, kun maku voi muuttua samantien. Ensimmäinen paketti toi Feline Porta 21:n ja Carnyn kitten-ruokia, joita Mindy oli ahminut innoissaan (eläinkaupasta haetaan aina yksittäisiä ruokia maistettaviksi). Vaan eipä enää siinä vaiheessa, kun tilaus tuli. Kohta pitäisi taas märkäruokaa ostaa, mutta mitähän tällä kertaa? Cosma thai on tällä hetkellä ainut, joka maistuu.

Sydän, kieli ja broilerinsuikaleet sentään maistuvat aina, samoin kissanmallas ruokien ohessa. Jauheliha oli aluksi herkkua, mutta ei sekään oikein enää maistu muuten kuin kädestä syötettynä.

-S