Mindy on käynyt aikaisemmin ulkona ainoastaan kerran syksyllä ja pikaisesti joulukuussa, kummallakin kerralla meidän pihan ympäristössä. Piha ei kuitenkaan sovellu ulkoiluun eikä siellä ole yhtään ruohoa, joten pakkasimme kissan koppaan ja veimme lähimmmälle nurmelle. En usko, että Mindy olisi pysynyt sen parin minuutin matkan sylissä.
Mindy olisi mieluiten pysynyt kopassa turvassa. En ihmettele, menihän ihan vieressä kaksi autotietä ja meteli oli melkoinen, varsinkin bussin tai moottoripyörän ohittaessa.
Otimme kopasta katon pois, jolloin Mindy uskaltautui maha maata viistäen nurmelle. Koppa vei voiton heti, kun siihen laitettiin kansi takaisin.
Kokeilimme vielä tutumpaa ja vähän rauhallisempaa maastoa, mutta sieltäkin oli kiire kotiin. Harmi, ettei lähimailla ole rauhallista ulkoilualuetta.
-S
You have a very sweet kitty. Love the pics, they are very beautiful. I am following you now, so I will be looking forward to your postings. Have a great weekend. Greetings from Indiana...Heidi
VastaaPoistaVoi Mindy raukkaa, kun iso maailma pelottaa pientä kissaa! Niin se tekee Mandyllekin... Aluksi mentiin useamman kerran äitin sylissä tai tetsaten maha maassa kiinni. Nyt jo osin noustaan ihan suoraksi seisomaan ja pari askelta otetaan suorin vartaloin. Lopulta juostaankin lujaa kotiovelle ja katsotaan ovea anovasti, että "äkkiä auki, mä haluun kotiin turvaan!" Siltikin Mandy katselee ikkunoista aina haikeasti ulos ja on oppinut tulemaan ulko-oven pieleen ties mitä mielessään, karata mahdollisuuden tullen vai keräämään rohkeutta? Sylissäkin täristään aina aluksi ulos mennessämme. Onneksi asumme omakotitalossa ja meillä on iso piha, tie näkyy kyllä ikkunasta, muttei mene ihan talon vieritse.
VastaaPoistaTsemppiä ulkoiluun, kyllä uteliaan kissan uteliaisuus lopulta vie ajan kanssa voiton, uskotaan ainakin niin! Eli tervetuloa lämpimät ilmat!
Olisitpa täällä maalla!
VastaaPoistaMeillä on sama ongelma; ei ole hyviä ulkoilumaastoja kotona ja nykyään Paavo ja Harmi ulkoilevat vain mökillä, jossa ne voivat olla irrallaan, koska mökki on pienessä saaressa eikä siellä ole mitään uhkia.
VastaaPoistaItekkään en tykkää ulkoiluttaa kissoja kotona, kerrostalossa kun asutaan niin pihalla on aina kamalasti meteliä ja pojat on aina ihan säikkyinä :/
VastaaPoistaOnneksi meilläkin on mökki saaressa, jossa kissat voi sitten päästää ulkoilemaan rauhassa.
Oi toista! On se iso pelottava maailma välillä kissoille liiankin jännittävä paikka.
VastaaPoistaKun katselee kaikkia näitä blogikissojen ulkoiluja tekisi mieli kokeilla sitä Minninkin kanssa. Kerrostalomme tontilla on kiva puisto, jota Minni katselee parvekkeelta. En ole toistaiseksi oikein uskaltanut, kasvattajakin aikanaan kehotti pitämään täysin sisäkissana ja toisaalta, jos Minni yllättäen ihastuisikin ulkoiluun se olisi takuulla aina naukumassa ovella. Ja naukumisen neiti osaa jos jotain haluaa;-}.
VastaaPoistaHeidi: Thank you! I don't know how much you understand just from the pictures, but it's nice to hear you like them. :) Your photos look great as well!
VastaaPoistaMandy: Tuleepa meistä kotona niin vilkkaista ja rohkeista arkajalkoja pihalla!
Pikku-Gerru: Varsinkin kuvien näkemisen jälkeen: kyllä, olisinpa!
Heidi & Katja: Vitsit, saari vapaaseen juoksenteluun olisi huippua!
Olipa pitkään kommenttiloota auki, kun pääsi väliin parikin vastausta...
VastaaPoistaMinni: Aika jännä näkökanta tuo, ettei päästäisi ollenkaan hyvän makuun. Mutta ymmärrän pointin. Minun Minni-kissa aloitti kunnon miukumisen parvekkeen ovella aina keväisin, mutta kyllä se sitten usein pääsikin ulos. Muutaman kerran ihan huomaamattakin, kun ekassa kerroksessa asuttiin. Onneksi arkuus piti kissan lähipusikoissa.
Voi reppanaa! Toivottavasti katti reipastuu ulkoilemaan, onhan siellä kuitenkin paljon nähtävää. :) Meillä on ulkoilut sujuneet yllättävänkin hyvin, ottaen huomioon että vieressä menee Vihdintie ja liikettä on runsaasti. Pentuna Doni oli aika arka kaikelle liikenteelle, mutta nyt kipittää jo Harri-konkarin perässä eikä pelkää enää autojakaan. Sitkeys palkitaan. :)
VastaaPoistaSkrs: Onpa reippaita kavereita, vaikka Harrin pulloharjahäntä, josta juuri luin, ei ihan reippauden perikuvalta vaikuta. :)
VastaaPoistaMeillä Mandy oppi eilen illalla miukumaan! Oikein kovin kun jotain haluaa, on opeteltava uusia asioita, jotta huomattais! Mandy halusi oikein tosissaan ulos; hyppi ulko-oven kahvaan ja miukui! Miukuminen oli sellaista pientä hentoa äänenavausta "miu, miu", ei oikein kunnon maukumista, mutta siitä se lähtee...
VastaaPoistaEilen Mandy varmaan koki päivällä sen maagisen rajapyykin, että ulkona ON kivaa! Vielä ollaan erittäin valppaana ja tarkkana, mutta häntä heiluen tutkitaan joka pieni ruohon korsi, minkä metsänlaidasta voi löytää ja maistaakin pitää ruohoja... Nyt saakin pitää visusti kaikki ulko-ovet lukossa ettei katti karkaa! Lapsille siis pitää pitää puhuttele, että muistavat pitää oven lukossa...
Että kyllä sinäkin Minsky vielä opit tylläämään ulkona olosta, pikku hiljaa hyvä tulee! Treeniä ja kokemuksia lisää vaan! Ilmat on nyt parhaimmillaan!