Terveisiä alakertaan

Toivottavasti lattian äänieristys on hyvä, sillä meillä pompitaan - erityisesti öisin.

-S

Arkea

Päivitystä viivästyttäneet tekniset ongelmat jatkuvat, mutta arki alkaa taas kulkea. Ihan näihin päiviin asti Mindy ei joutunut tuliaistaan odottamaan, mutta sen verran pitkään kuitenkin, että tämä päätti kaivaa lahjan itse esiin, kun sitä ei muuten alkanut kuulua. Jos ette ole ennen kuulleet Mindyn kehräystä, niin tässä videossa pitäisi kuulua.

Pussista paljastui pehmeä leopardikuvioinen luikero, joka oli kepin päässä. Ei mennyt kuin pari päivää, kun keppi irtosi ja muutenkin tätä on paranneltu liittämällä häntäpäähän postipakettinaru, josta sentään lähtee jotain ääntä lattiaa vasten.

Varmasti paras lahja kuitenkin oli viikon kestänyt sairaslomani heti paluun jälkeen. Vaikken alkuviikosta oikein jaksanutkaan Mindyn kanssa leikkiä, seura oli selvästi mieleen. Muutaman päivän vietimmekin yhdessä sängyllä. Tuntui tosi pahalta jättää Mindy koko päiväksi yksin, kun vihdoin oli töihinpaluun aika. Muutamana ensimmäisenä päivänä Mindy oli vienyt uuden karvamatolelunsa eteiseen, mikä oli herttainen näky kotiin tullessa. Sitäkin ihanampaa on, että Mindy on nyt monena yönä nukkunut vieressäni.

Rinkka oli muutaman päivän ajan sängyn lisäksi lempinukkumapaikka.

Peilikommunikointi jatkuu. Ihan joka ilta Mindy tuijottaa minua peilin kautta ja miukuu surkeana. Välillä peili oikein kolisee, kun Mindy nojaa siihen seisaallaan. Ehkä Mamma N:n elokuisen päivityksen yhteydessä ehdottama joukkohysteria on tässä ideana: kaksi naukuvaa ja tuijottavaa kissaa saa asiansa paremmin perille. En voi ainakaan kiistää, sen verran voimakkaasti sanoma kantautuu peililtä. Syksyllä asiana oli ulospääseminen, nyt kaivataan leikittäjää. Kutsu ei tietenkään millään lailla ole vastenmielinen, mutta niin kovin paljon on muutakin tehtävää, esimerkiksi keskiyön aikaan nukkuminen olisi toivottavaa. Onneksi Mindy tulee yleensä hetkeksi mönkimään peiton alle ennen kuin keksii omia yöleikkejään.

-S

Hyvästi Livia, tervetuloa takaisin Mindy

Nyt on vuorokausi elelty ilman herttaisen Livian seuraa. Kummankin lääkitykset saatiin annettua sopivasti loppuun asti ennen Livian lähtöä omaan kotiinsa. Lääkkeistä on ollut onneksi apua, vaikkei kissat täysin toipuneita ole.

Synulox osoittautui ihanan helpoksi lääkkeeksi, koska se oli niin maukasta, että Livia söi pillerin sellaisenaan kädestä. Mindy ei ihan niin helpolla suostunut, mutta mallastahnan kanssa puolitettuna pinkki pilleri sujahti aika näppärästi. Oftan Akvakol -tipat alkoivat nopeasti mennä rutiinilla. Vaikeinta niitä oli antaa riittävän usein, eikä lääkärin määräystä pystyttykään täysin noudattamaan. Livia tapansa mukaisesti alkoi kehrätä syliin nostettaessa, eikä tippojen laittaminen silmiin suinkaan kehräystä keskeyttänyt.

Liviasta oli meille kaikille paljon iloa, uskon Mindynkin pitäneen Liviasta ainakin osan aikaa. Itse jään eniten kaipaamaan Livian tapaa tulla varhain aamulla leikkimään sänkyyn päälleni hiiren tai pallon kanssa. Kyllähän niissä mahasyöksyissä välillä lähti ilmat pihalle, mutta hauska tapa se kuitenkin oli. Muuta negatiivista Liviassa ei ollut kuin sen sottaisuus. Ajoittainen ripuli yhdistettynä Livian taipumukseen astua omien jätöstensä päälle piti meidät tarkkaavaisena, kun neitonen kävi vessassa. On tullut useammankin kerran takapuoli pyyhittyä ja tassut pestyä. Onneksi pahimmat sotkut lähes aina ajoittuivat niin, että joku oli kotona nappaamassa kissan pesulle ennen kämpän ympärijuoksua.

Loppuajasta kutsuin Liviaa yhä useammin Tiitiäiseksi sen pienen ruokaa pyytävän äänen takia. Ääni oli varsin suloinen verrattuna edellisen hoitolaisen eli Bettyn korvia raastavan käheään ja kovaan ääneen.

Livialle kiitos mukavasta ajasta ja kaikkea hyvää uuden oman perheen kanssa!

Olimme vähän huolissamme Mindyn yksin jäämisestä. Aivan turhaan: Mindy näki Livian lähtevän kopassa ja aloitti heti oven sulkeuduttua kiehnäämisen ja kehräämisen. Mindy on ollut moninverroin aktiivisempi ja eloisampi Livian lähdettyä. Mindy on kehrännyt Livian aikana todella harvoin, mutta nyt Mindy hurisee melkein aina, kun sen lähellä on.

Mindyn aamurutiineihin kuuluu postipakettinarun perässä juokseminen sohvaa ympäri ja lattialta ylös puuhun ja alastulo naru suussa. Moinen aamurutiini on aika vaativa unenpöpperöiselle töihin kiirehtivälle leikkiapulaiselle, mutta samalla rentouttava aamunaloitus. Tämä oli jäänyt lähes kokonaan pois Livian rohkaistuttua, koska Livia syöksyi tietysti paikalle ja Mindy jäi seuraamaan sivusta. Tänä aamuna innostunut Mindy juoksutti minut hengästyksiin. Ihan viime päivinä Mindy oli kuitenkin reipastunut selvästi ja osasi ottaa enemmän tilaa itselleen. Ehkä ajan kuluessa Mindy ja Livia olisivat leikkineet tasaveroisesti.

Vaikka jään kaipaamaan kissojen keskenäisiä leikkejä ja helliä naamapesuja, on ihana nähdä Mindy jälleen seurallisena ja leikkisänä. Kehräyksen lisäksi naukaisut ja kurnaukset ovat palanneet. En  edes muistanut, miten paljon Mindyllä on tapana livautella ihania ääniä.

-S

Tötteröpään paluu

Mindy osasi eilen olla niin hyvin nuolematta mahaansa, että uskallettiin luopua kaulurista yöksi ja työpäivän ajaksi. Pitkin päivää iski kamala tunne siitä, että mitä jos ei olisikaan pitänyt jättää kauluria pois. Mindy oli ollut vauhdissa ainakin siitä päätellen, että vesikuppi löytyi sängyn alta.

Iltapäivällä tarkastettiin masu ja haava olikin turvonnut ja punaista pilkotti selvästi enemmän kuin aiemmin. Laitettiin taas kauluri, mutta koska seurasimme muutenkin Mindyn puuhia, otimme härpäkkeen pois. Vietin intensiivisesti Mindyn seurassa ainakin neljä tuntia illasta. Leikki maistui, samoin ruoka. Ehkä Mindy ottaa Mandy-siskoaan painossa kiinni samalla lailla leikkauksen jäljiltä. Muutamaan kertaan piti peseytyminen keskeyttää, kun kieli alkoi lähestyä mahaa. Loppujen lopuksi jopa reilummalta tuntui laittaa kauluri kuin säikytellä kesken hartaan pesuhetken. Sitäpaitsi en ollut itse pystynyt syömään ja tarkkailemaan samanaikaisesti.

Rakkaimmasta lelusta ei luovuta edes unien ajaksi, parasta varmistaa tiukalla otteella.

Mahtaakohan leikkauksella olla jotain tekemistä asian kanssa vai minkähän takia Mindy eilen huusi imuroinnin aikana? Tähän asti Mindy on vain mennyt toiseen huoneeseen tai sivummalle imurin ilmestyessä. Mistä moinen kauhistunut miukuminen?

Mutta onneksi muuten tavat ovat pysyneet ja ääntelykin alkaa palautua. Leikkauksen jälkeisenä aamuyönä Mindy toi yhden joululahjaleluistaan minulle sänkyyn. Tietysti tuomisena oli juuri se vaaleanpunainen kulkusella varustettu olento, jonka maha piti heti joulupäivänä kursia umpeen. Olin hyvin liikuttunut, kun kulkeminen kaulurin kanssa on kuitenkin niin vaivalloista.

-S

Got it!

Sainpa! Rakas postipakettinaruseni ♥

Parasta maailmassa

Posti toi paketin, joka on tuottanut ennalta arvaamattoman suuren ilon jo ennen kuin sisältö on paljastunut. Muovinen pakettinaru on Mindylle ihaninta, mitä olla saattaa. Kissa juoksee vaikka pientä ympyrää narunpätkän perässä niin kauan kunnes pyörittäjä uupuu. Kalleinta aarretta pitää toki myös kuljettaa paikasta toiseen, joskus paikasta samaan uudelleen. Toisinaan tehdään kunniakierros koko kämpän ympäri naru suussa. Narun heilauttaminen on myös varma herättäjä.