tiistai 31. tammikuuta 2012

Postia Mindylle


Postista tuli tänään jännittävä pussukka, joka piti toki tutkia läpikotaisin. Mindy ei vielä tiedä, että tämän pussukan ansiosta lääkäri- ja muut reissut sujuvat tähänastista kuivempina. Meillä viikonlopun viettäneillä Tallinnan tuliaisilla oli suoja, josta otettiin malli ja mitat tähän vanhasta suihkuverhosta tehtyyn pussukkaan. Enää ei tarvitse olla kauttaaltaan luminen tai märkä, kun on muutenkin kurja ja jännittynyt olo.


Tässä vielä ekstrana näyte Mindyn sylkemistekniikalla viikon aikana  koostamasta teoksesta. Suurimmaksi osaksi teos koostuu valkoisesta kaoliini-pektiinistä, mutta mukana on myös ruskeaa toipilasruokaa sekä piristyksenä pinkki antibiootti. Lisukkeena stressikarvoja, joista tosin suurin osa on jo varissut.

-S

Muoks. Tässä vielä suoja kopan päällä (ristikko-ovi puuttuu kuvassa)

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kattihaaste #8 : Ikkunassa


Ehdimme sopivasti vielä osallistua ikkuna-aiheiseen haasteeseen. Mindyn toipuminen alkoi juuri siitä, että Mindy siirtyi sängyn alta ikkunalle seuraamaan pihan tapahtumia.

Eilen oli taas voinnissa vähän takapakkia, kun leikkimiseen ei ollut yhtään energiaa. Raksut kuitenkin jonkun verran maistuivat, samoin tonnikala. Syystä tai toisesta broileria ei viitsinyt edes lipaista. Mindy sai vielä tänäänkin toipilasruokaa ruiskulla, vaikka syö nyt raksuja itse ja kaurapuurokin maistui eilen. Tänään Mindy taas vaati peittoleikkiä ja jaksoi se vähän juostakin, mutta parhaillaan on taas lepäilemässä sängyn alla.

Mindy hämmästytti eilen meitä astellessaan kaikessa rauhassa syömään raksuja ja tonnikalaa vapauduttuaan rimpuilemalla lääkinnästä. Sen kunniaksi jäi yksi pakkosyöttökerta väliin. Eilen myös sain aikamoisen täräyksen Mindyn selästä ylähampaisiini. On sillä voimaa kimmota vaikka mistä otteista ja asennoista. Mutta hyvä niin. Mindy on tietysti myös varsin taitava sylkemään lääkkeet ulos suustaan. Jos ei sylkäisy heti onnistu, antibiootin voi tietysti jemmata ensin suuhun ja tipauttaa myöhemmin. Nestemäiset lääkkeet ja veden voi kätevästi valuttaa vaahtoavana kuolana ulos. Pikkasen tulee ikävä sitä helppoutta, kun Livia-hoitolainen napsi samat antibiootit kuin mitkäkin herkkunapit.

-S

torstai 26. tammikuuta 2012

Parempaan päin

 Leukarapsut kelpaavat, vaikka kummassakin etutassussa on samanlainen karvaton läntti.

Mindyn vointi on tämän päivän aikana edistynyt huomattavasti. Vielä aamulla se kyyhötti sängyn alla (missä vietti myös koko eilisillan ja yön), mutta iltapäivällä oli iloisesti vastassa töistä tulijaa. Sänkyä kohti kävellessäni Mindy hyppäsi peiton päälle odottamaan peittoleikkiä, jossa siis peiton alla liikkuu saalis samalla kun leikkikaverin toinen käsi on jossakin näkymättömissä. Mindy puski hurjan kovaa ja kehräsi täydellä volyymillä. Eikä rapsutuksia voi mitenkään saada liikaa.

Eilisilta oli sokkoleikkiä, kun Mindy ei suostunut tulemaan pois sängyn alta, mutta nautti kuitenkin rapsuttelusta ja siitä, kun sängyn alle kurkottelemalla yritin taitella pehmeämmäksi kaikenmaailman töhnistä syntyneitä karvapaakkuja leuassa ja rinnassa.

Ruokahalun kanssa on vielä niin ja näin. Toipilasruoka ei todellakaan kelpaa. Broilerinsuikaleita voi syödä vähän ainakin, jos ne tarjoillaan kädestä (salaa voi käydä napsimassa itse kupistakin). Muuta ei oikein edes uskalla tarjota, kun ei broilerikaan ole ihan sitä mitä piti antaa. Luulisi kuitenkin olevan parempi, että Mindy syö itse suhteellisen hyvin sulavaa ruokaa kuin se, että hirveällä taistelulla saadaan ruiskutettua muutama milli pahaa, joskin terveellistä ruokaa. Eipä siinä, en usko että Mindy edes söisi muuta kuin possunsydäntä tässä vaiheessa, ehkä raksuja jonkin verran.

Mindyn syömättömyys ei tee hyvää omallekaan ruokavaliolle - aamupala jäi hyvin vajaaksi aamulla, kun tunnin verran yritimme saada Mindyn nielemään lääkkeitä. Kaoliini-pektiinin vaatima tyhjä vatsa ja 2-3 tunnin väli muihin lääkkeisiin ja ruokaan on aika vaikea saada mahtumaan päivään, josta iso osa menee töissä. Sitä siis pitää vielä pystyä antamaan kahdesti päivässä, mikä aiheuttaa sen, että Mindylle ei voi edes yrittää antaa ruokaa silloin kuin se parhaiten kaikille sopisi.

Sain eilen maanantaiselta lääkäriltä sähköpostia, jossa pahoiteltiin Mindyn auliisti pöydälle toimittaman kakkanäytteen heittämistä roskiin. No, sen jälkeen ei ole uusia näytteitä tullutkaan, joten ei tässä vielä giardiaa yms. päästäkään tutkimaan. Giardia tuntuisi vähän erikoiselta varsinkin, kun Mindyllä ei ole edes ollut ripulia, ja oli niin raju muutos voinnissa. Nyt jos Mindyn vointi taas heikkenee, voimme mennä hakemaan uuden kortisonipiikin. Mitähän kaikkea Mindyyn on ehditty laittaa eilisen aikana? Mindy siis oli lääkärissä klo 8-19 - pitkä ja rankka päivä!

En oikein uskalla olla helpottunut, koska on nähty, miten nopeasti tilanne voi muuttua. Emmekä vieläkään tiedä, mikä pahoinvoinnin aiheuttaa ja pääsemmekö siitä näillä hoidoilla eroon. Tulisi nyt edes ruokahalu takaisin, vaikkei se koskaan kummoinen ole ollutkaan. Olen tietysti hurjan ilahtunut hellyydenkipeän ja innostuvan Mindyn paluusta.

-S

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Huoli

Meidän ihana rakkaista rakkain Mindy viettää tänään koko päivän tarkkailussa. Mindyn tila vain huononi lääkärikäynnin jälkeen. Ei toivoakaan, että se olisi itse syönyt  - ainakaan erikoisruokaa. Lääkkeistä alkoi suu vaahdota ja ennen pitkää vaahtoinen kuola alkoi valua jo, kun Mindy huomasi joutuvansa hoitotoimenpiteisiin. Mindy reagoi jokseenkin yhtä inhoten ruokaan, veteen ja lääkkeisiin. Pahoinvointi ei hellittänyt Primperanista huolimatta. Eilisestä asti Mindy on vain kyyhöttänyt paikallaan. Iltapäivällä kuitenkin ehti vielä käydä lämmittelemässä läppärin päällä.

Saimme luvan lähteä tulemaan lääkäriin heti kahdeksalta aamulla. Mindy avuliaasti antoi siellä kakkanäytteen tutkimuspöydälle - kun oli kerran pyydetty! Hyvä, että edes sinne. Kuumetta oli 39 astetta. Murinan säestämänä Mindy pääsi jälleen nesteytykseen.

Nyt Mindylle yritetään varjoainekuvausta, mutta hoitajalla oli epäily, ettei se oikein onnistuisi, koska Mindy on niin äksy. Sillä näkisi, onko ruokatorvessa jumissa jotain. Yksi vaihtoehto on avata maha, mutta sillä konstilla sitten juuri ruokatorvea ei pysty tarkistamaan. Kuume kuitenkin hämää henkilökuntaa, koska se ei sovi tukosepäilyyn. Röntgenin yhteydessä puhuttiin, että varjoainekuvauksella voidaan vielä katsoa tarkemmin, jos Mindy olisi syönyt jotain kangasta. Se on äärimmäisen epätodennäköistä - todennäköisemmin sisällä olisi pussinsulkija, jollaisia Mindy onnistuu nappaamaan useinkin leikkeihinsä. Vaikkei Mindy niitä erityisemmin jyystä.

Nyt vain odottelen seuraavaa puhelua ja yritän jotenkin selviytyä työpäivästä.

-S

maanantai 23. tammikuuta 2012

Vakuutukselle käyttöä


Juuri, kun ehdin oikein erikseen toivoa, ettei tuoreelle vakuutukselle tule tarvetta, Mindy päätyi akuuttipotilaaksi. Aamulla Mindy maukui erityisen surkeasti ja kovaa ja oksennus näytti olevan tulossa ja tulihan se. Vähän ajan päästä melkein tuli toinen. Oksennus siis oli pelkkää mahanestettä. Mindy oli muutenkin poikkeuksellisen vaisu, vaikka juostiinkin perinteinen postipakettinaru-lenkki ympäri sohvaa ja ylös puuhun.

Arttu pystyi kotona tarkkailemaan tilannetta ja iltapäivällä Mindy oli selvästi kipeä. Saimme mennä täyteen varattuna päivänä odottelemaan omaa vuoroamme. Kaksi tuntia siellä lääkärillä (oma lähilääkäri, ei kissaspesialisti tällä kertaa) meni, vaikka ei jouduttu erityisen paljon normaalia enemmän odottamaan. Mindy pissasi juuri, kun se nostettiin kopasta vaa'alle, siispä taas saatiin ihan uudenlainen alusta. Painoa oli  3,2 kiloa mutta se on kuulemma juuri hyvä Mindyn kokoiselle, vaikka se kovin hoikalta vaikuttaakin (3,3 kg siis ollut edelliskerroilla).


Ihan ensimmäiseksi Mindy taas nesteytettiin ja seuraavaksi otettiin verikoe. Huolestuttavinta oli, kun Mindy ei pannut kovasti vastaan, kuten yleensä. Vaikka pääsihän siinä pari sähähdystä ja hampaita väläyteltiin. Toisella nesteytyskerralla tuli kunnon murinaakin. Röntgenissäkin käytiin - siispä tässä Mindyn sisäistä kauneutta.


Verikokeissa ei näkynyt poikkeavuuksia, lähinnä syömättömyydestä ja juomattomuudesta johtuvaa pientä heittoa, jota nesteytys sitten korjasi. Aiemminhan meidät kehotettiin testaamaan vuodenvaihteessa uudestaan vielä kreatiniini, joka oli juuri yli viitearvojen. Nyt sekin oli jo paljon parempi. Eikä röntgenissä näkynyt mitään poikkeavaa.

Verta riitti sen verran, että vielä testataan pelottavat FIV ja FelV ja haima-arvo fPli (se olisi kyllä saanut jäädä pois, kun on oireisiin nähden niin epätodennäköinen). En ole täällä maininnut, mutta Mindyllä on muutaman viikon ajan ollut ajoittain kirkasta verta ulosteessa. Omatoimisen diagnosoinnin jäljiltä olin ajatellut, että se on ohimenevää. Mindyllä on usein tumma ja kova kakka, ja sekin voi veren ilmaantumista kuulemma aiheuttaa.

Mindy sai antibioottipistoksen ja jatkamme kotona vanhalla tutulla Synuloxilla (jota Mindy ei takuulla syö yhtä innokkaasti kuin Livia). Lisäksi kaoliini-pektiini -oraalimikstuuraa ja Primperania, jota meiltä vanhastaan jo löytyykin. Madotus kehotettiin tekemään jälleen myös, kun ulostenäytteet giardiaa varten on kerätty. Ruoaksi Hills a/d:ta vapaaehtoisesti tai ruiskulla - veikkaan jälkimmäistä. Sitä pitäisikin tässä antaa. Ollaan odotettu, että pahin olo ja väsymys menisi ohi, ettei inhottava olo yhdisty ruokaan.

Vähän aikaa sitten pääsi taas surkea maukuna, jota seurasi oksennus. Se olikin Mindyn elämän ensimmäinen karvapallo. Voiko kaikki tämä pahoinvointi olla yhdestä vaivaisesta karvatukoksesta peräisin? Se ei kylläkään selitä verta ulosteessa. Ja vaisu Mindy on vieläkin, mutta ihmekös tuollaisen kokemuksen jälkeen iso nestepussi niskassa - tosin se on jo valahtanut mahaan roikkumaan.

-S

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Kyttäyskeikka


Mindylle tuli taas kyttäyshommaa, kun kylpyhuoneeseen majoittui kahdeksi yöksi kotia etsivät sisarukset. Varsinainen kotihoitopaikka ei ollut vielä valmiina, kun neitoset saapuivat satamaan lauantaina - siksi lyhyt visiitti.

On muuten todella hyvä nähdä Mindyn silmät taas normaaleina ilman vilkkuluomia. Eläinlääkärikuluvakuutuskin tuli toissapäivänä viimein postissa, vaikka se on ollut paperin mukaan voimassa jo 5.12.2011 lähtien. Ehdin jo kysellä sen perään ja miettiä, onko meillä nyt se vakuutus vai ei. Toivottavasti kallis vakuutus tietää terveitä vuosia (eikä vain rutkasti hammashoitoa, mitä ei korvata).


Kilpparikuvioinen Jonna tuli kehräten ja kiehnäten kopasta ulos, mutta saman päivän aikana mustavalkoinen alkuun aristellut Joanne ryhtyikin reippaammaksi kissaksi. Joanne hyppii narun perässä päin seiniä, kun taas Jonna ensin tarkkailee. Joanne yleensä väistää silittävän käden alta. Jonnakin ensin pakoilee, mutta nautti kaularapsutuksista rentouduttuaan. Selvästi kumpikin on vähän säikky lähinnä uuden paikan ja ihmisten takia - molemmat ovat muuten kovin reipasluonteisia ja luottavaisia.


Mindy on onnistunut pikaisesti näkemään pennut ovenraosta, ja on jälleen suhtautunut näkyyn varsin tyynesti.

-S

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

84 senttimetriä kissaa

 Hii-op! Kohta yltää!

 Suuri kultainen pussinsulkija - olet minun!

Tai voisin mä vähän aikaa vielä roikkua tässä...

Ja tätä jumppailua voi jatkaa vaikka kuinka monta kierrosta. Tosin välillä on hyvä syöksyä suuren kultaisen pussinsulkijan perässä maton alle.
-S

lauantai 7. tammikuuta 2012

Joulun viimeiset rippeet


Jotenkin eilen tuli sellainen olo, että kuusesta voisi jo luopua, vaikka Mindy kuinka sen alla viihtyykin ja havuilla maustettu kasteluvesi maistuu paljon paremmin kuin tavallinen. Kuusenkoristeita ollaan toki jo pari viikkoa noukittu ympäri asuntoa Mindyn pelailujen jäljiltä. Sängyn ja kuusen välinen juoksurata puolestaan alkoi loppiaisena muistuttaa muurahaispolkua. Aika hyvin niitä havusia kulki kissan mukana, kun tämä oli ensin lätrännyt vettä kuusenjalassa, joka oli loppuvaiheessa jo aivan täynnä havunneulasia.

Meidän pettymykseksi Mindy ei pihahtanutkaan tällä kertaa ollessaan turvallisesti lukittuna vessaan siksi aikaa, kun kuusi tiputettiin parvekkeelta. Viime vuonnahan Mindystä lähti aivan käsittämättömän kova ja syvältä kumpuava ääni, joka kuului ulos asti.

Mindy esittelee aktivointilaudan jouluversion.

-S