Olen kasannut ympärilleni sellaisen määrän kissakirjoja, että niistä voisi jo tehdä jonkinlaisen koosteen. Varsinkin yleisesti kissoja esittelevät käännösteokset ovat usein niin huonoja, että on oikeus ja kohtuus antaa kunniaa laadukkaammille kirjoille.
Olen ehtinyt jo useaan otteeseen kuulla, mikä on paras suomenkielinen kissakirja.
Helena Telkänrannan Matka kissan mieleen onkin ehdottomasti paras kissan sielunelämää ja käyttäytymistä käsittelevä teos, jonka olen lukenut. Olen tämän joskus nuorempanakin lukenut, mutta ei ole suinkaan pahitteeksi kerrata. Kirjan perussanoma taitaa olla se, että kissan hullunkuriseltakin vaikuttavalla toiminnalla on sille itselleen aivan looginen tarkoitus.
Tämän kirjan tilasin omakseni vähän aikaa sitten
antikka.netin kautta eikä maksanut kuin kahdeksan euroa plus postikulut. Lisäksi kirja on kuin sitä ei olisi kukaan koskaan lukenut. Kissa-hakusanalla saa jo aika hyvän valikoiman kirjoja aiheesta.
Toinen yleisesti suosittu kirja on Mirjam Nummisen
Kissallesi terveyttä ja pitkää ikää. Lainasin tämän vasta tänään kirjastosta, joten lopullista mielipidettä en ole voinut muodostaa.
Harmittaa, että kirjan ulkoasu on niin sekava ja varsinkin kannet näyttävät 80-lukulaisilta, vaikka nettisivun mukaan se on vuodelta 2007 (itse kirjasta kun en painovuotta edes löytänyt). Sekä kirjoitustyyli että sekalainen valikoima artikkeleita muistuttavat paikoin henkilökohtaisia muistelmia. Mutta joka tapauksessa sellaiseksi teos on varsin sivistävä. Kirja on myös pullollaan värikuvia ja havainnollistavia taulukoita ja listoja. Tämä saattaa päätyä hankintalistalle, vaikka tyyli ei ollenkaan ole mieleeni.
Olen kaipaillut kissan mielen täydennykseksi fyysikkaa ja terveyttä. Joulupukki on saanut jo vihjeen, että kotikirjastoon mahtuisi tänä vuonna ilmestynyt Sari Haikan
Kissan uusi kotilääkäri. Lievää ärsytystä aiheuttavasta kansikuvasta huolimatta sisältö on kirjakauppaselailun pohjalta pätevän oloinen ja ulkoasu ja tekstityyli huomattavasti miellyttävämpi kuin edellisessä.
Täysin uusi tuttavuus minulle oli Elina Väyrysen kirjoittama ja Jan Nyströmin mainioin valokuvin höystetty
Kissan aktivointi. Suuri osa kirjasta koostuu temppujen opetusohjeista, mutta alussa käsitellään kissan käyttäytymistä tavalla, josta huokuu kissaeläimen kunnioitus. Temppujen opetus on niin hyvin havainnollistettu, että ei voi ainakaan laittaa kirjan puutteeksi, jos jokin tehtävä ei onnistu. Mindy mitä luultavimmin nauttisi yhteisestä harrastuksesta, mutta ongelmana on ainakin se, että Mindy ei välitä perinteisistä nameista. Minä taas en halua tunkea taskujani täyteen sydämenpaloja. Lisäksi tarvitsisin ensin itse kärsivällisyysharjoituksia.
Yllä olevilla kirjat lienevät omia suosikkejani, vaikka näistäkin on puolet varsinaisesti lukematta.
Vanhin omistamani kirja on vuodelta 1992. "Me kissat", jonka on alunperin kirjoittanut italiankielisenä ("Noi gatti") Eugenia Natoli, keskittyy kissojen käyttäytymiseen, erityisesti suhteessa oman lajinsa edustajiin eikä niinkään ihmisiin. Runsaasti kuvitetussa kirjassa viitataan useasti tieteellisiin tutkimuksiin. Se ei ollut ehkä osuvin syntymäpäivälahja 11-vuotiaalle, mutta jälkeenpäin olen osannut arvostaa tieteellistä lähtökohtaa.
Olen saanut lainaksi Wendy Christensenin teoksen
Outwitting Cats, joka kattaa laajan skaalan kissan rakenteesta käyttäytymisongelmiin ja piristää välillä anekdooteilla ja sanonnoilla. Olen paksusta kirjasta vasta alkuvaiheessa, mutta aika mielenkiintoiselta se kokonaisuudessaan vaikuttaa.
Bruce Foglen "Kissanomistajan käsikirja" mainitaan monessa kissakirjakeskustelussa. Ihan hyvä se minunkin mielestäni on, mutta tuntui jotenkin suppealta. Juuri kun alettiin päästä asiaan, siirryttiin jo seuraavaan aiheeseen.
* *
Mitkä ovat teidän suosikkejanne ja miksi? Mitä muita hyviä kaunokirjallisuuden puolella on
Kirjastokissan lisäksi?
-S
