sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kissakuvahaaste 155: pöytä

Viime tipassa osallistumme kissakuvahaasteeseen. Ruokapöytä on Mindylle niinkin sallittua aluetta, että pöydältä saa myös herkkuja. Tämä on Artun lanseeraama ruokkimisasento, jolla huvitamme silloin tällöin itseämme. Tuntuu vain niin kivalta, kun Mindy pitää kaksin tassuin kädestä kiinni.


Pöydällä on tällä hetkellä myös uusi kesäinen huvilaite. Ruusu on viskattu pois jo ajat sitten, mutta edelleen Mindy saa kalastaa ruusunlehteä maljakosta. On se lehti monesti sieltä kaivettukin, mutta palautan sen aina takaisin. Videosta tosin selviää, ettei sitäkään aina tarvita. Maljakko pitääkin muistaa ottaa esille kovimmilla  helteillä nesteytyksen ja riittävän vilvoittelun takaamiseksi. Niin, ne vastapestyt ikkunat eivät enää Mindyn roiskimisen jälkeen ole kovin puhtaat.



-S

perjantai 27. toukokuuta 2011

Sarjakuvakissoja

Olen jo pitkään suunnitellut kokoavani kissasarjakuvia tai ainakin sarjakuvakissoja yhteen paikkaan. Lapsena se paras ja ainut oli Karvinen, jota en ole vuosiin jaksanut edes sunnuntain Hesarista lukea.

Nykyään selvä suosikki on Hallmarks of Felinity, joka on oikeastaan kokoelma 9 Chickweed Lanen kissa-aiheisia strippejä. Tarkemmin sanottuna niissä esiintyy siamilaiskissa Solange. Käytetty kieli on kaunista ja ylevää kuin Solange itse. Yksi toistuva teema näissä on kissan pahanhajuinen hengitys. Niihin en pysty samaistumaan, olenhan itse aina pitänyt kissojeni hönkäisyistä (paitsi heti syömisen jälkeen). Hallmarks of Felinity on koottu myös kirjaksi, mutta saatavuus on huono ja hinta melkoinen.




Uusia strippejä ilmestyy viikottain Cat vs Human -blogissa, jossa kissahulluudelle ja hulluille kissoille hymyillään lempeän ironisesti. Syksyllä on tulossa myös kirja.


Kissat seikkailevat toki myös muissa kuin niille omistetuissa sarjakuvissa. Fingerpori on näistä mainio esimerkki. Ainakin Incatin foorumille on kerätty muutama kissa-aiheinen Fingerpori. Vielä kun nämä ilmestyisivät kirjana, ovathan Hitler ja Jeesus jo saaneet omansa.

Tämä meiltä löytyy jääkaapin ovesta.

Kamut taas on ihan eri maailmasta - silkkaa söpöyttä.


Tassutellen on toisinaan söpöyttä, toisinaan Cat vs Human -tyyppistä (ja liian isokokoinen tähän kuvana liitettäväksi).

Simon's Cat kuuluu kuuluisimpiin kissoihin ja toimii myös videomuotoisena. Oikeastaan en ole varsinaisia sarjakuvia kirjojen selailua enempää lukenut.

Oatmeal ei sekään ole perinteistä sarjakuvaa, mutta satunnaisesti vastaan tulevat sarjikset onnistuvat naurattamaan lähes poikkeuksetta.

Mummon seurasta löytyy tietenkin kissa, vaikka se usein pienessä mutta sitäkin tärkeämmässä osassa onkin.

Tässä taitavat olla ne, joita itse luen. Onhan niitä varmasti vaikka millä mitalla muitakin. L-L esitteli vastikään kissa-aiheisen manga-sarjakuvan nimeltään Chi's Sweet Home.

Joann Sfarin Rabbin katti on erikseen omassa tekstissään.

Onko joku hyvä, jota en ole huomannut? Todennäköisesti. Luetteko kissasarjakuvia?

Lisäys 29.5.2011: Pitää vielä ehdottomasti liittää Norpatin tarina Monni-kissastaan. Ottakaa nenäliinat valmiiksi esille!

Lisäys 12.8.2011: Muutama kissa-aiheinen sarjis:  Johnny Wander.

Lisäys 3.3.2014: Kissa-aiheiset sarjikset: Rhymes with Orange -sivulla.



-S

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Paljon iloa kukista


Mindyllä on ollut onnenpäivät, kun vihdoin saimme ikkunan auki ja meillä on ennätyksellisesti kolme kukkaa kerrallaan. Olemme Mindyn tulosta asti olleet parvekkeelta tulevan raikkaan ilman varassa, mikä ei ole tähän asti ollut ongelma - tulihan Mindy meille vasta alkusyksystä. Jo viime syksynä ostin Zooplussasta verkkoa, mutta se näyttää lähinnä kiipeilyyn houkuttelevalta, huteralta ja vaikeasti kiinnitettävältä, joten se on saanut olla. Jonkin aikaa sitten kävimme hoitamassa Hermanni- ja Rontti-nimisiä kissaherroja, joiden kotona oli ikkuna tehty kissaturvalliseksi koukkujen ja niiden välisen ketjun avulla. Niin yksinkertaista, ettei ollut tullut mieleenkään. Mutta nyt meillä on samanlainen ja Mindyllä on yksi uusi ilmarako.

Mitä tulee kukkiin, niitä on enää kaksi elossa. Kirjan ja ruusun -päivästä eilen saatu ruusu löytyi aamulla lattialta, eikä suinkaan ensimmäistä kertaa. Sen sijaan parvekkeen amppelin ja tuon kuvassa esiintyvän meille tuntemattoman kukan henkiinjääminen taitaa olla ainoataan meidän kahdella jalalla kulkevien vastuulla. Eikä meillä ole hajuakaan oikeaoppisesta hoidosta, kuten ei  muutoinkaan, kun kasveista on kyse.

Mindylle tietysti kukkien kääreet tuottavat jokseenkin yhtä paljon iloa kuin itse kukat. Mindy on edelleen ihastunut aiemman kukkapuketin naruun. Tässä videossa ei sinänsä mitään kovin erikoista tapahdu ja se on niin pitkä, ettei sitä varmaan muut kuin Mandy-sisko jaksa katsoa. Haaveena on ollut saada Mindyn hienoja äännähdyksiä tallennetuksi, mutta ei olla siinä vieläkään onnistuttu. Kameran läsnäolo vetää hiljaiseksi ja leikit vaisummiksi. Kohdassa 3:15 kuuluu jotain kurinaa ja naukunaa.



Mindy on viime öinä ottanut tavakseen hakea meitä leikkikaverikseen kantamalla tuon kilisevän onkilelun sänkyyn - muutaman kerran peräkkäin (ei se kulkunen vielä mitään, mutta se perässä laahaavaa keppi...). Useimmiten siihen herää, mutta ei voi olla nauramatta, kun toinen on niin innostunut. Ei ihmekään, että Mindy jää aamuisin loikoilemaan sänkyyn, kun yöllä pitää tomerana kantaa tavaraa ympäriinsä.

-S

lauantai 21. toukokuuta 2011

Märkä


Eilen meidän oli tarkoitus vihdoin pestä ikkunat, kunnes tajusimme, ettemme omista ikkunalastaa. Olimme koko päivän orientoituneet illan pesu-urakkaan, joten otimmekin kohteeksi Mindyn. Mindyä ei ollut koskaan ennen pesty eikä mitään varsinaista syytä pesemiselle ollut nytkään. Olin ostanut alesta eläinshampoota ja Mindy oli alkanut haista lievästi tunkkaiselta, joten ajoitus tuntui kuitenkin hyvältä.

Kuulun koulukuntaan, joka uskoo, ettei lyhytkarvaista kissaa koskaan tarvitse pestä, ellei tule jokin erityinen syy. Toisaalta on varmaan hyvä totuttaa kissa pesuun ennen kuin tosipaikka tulee eteen. En kyllä usko, että Mindy sietäisi pesua sen paremmin, vaikka sitä olisi pesty pienestä pitäen.


Mindy päästi ennen kuulumatonta hurjaa ääntä, mistä kävi erittäin selväksi, ettei tilanne ollut mieluisa. Saippuoitaessa Mindy istui lamaantuneena paikoillaan ja oli hurjan laiha (siitä vaiheesta ei ole lainkaan kuvia). Mindy ei ole aikoihin pysynyt yhtä pitkään sylissä kuin nyt lämmittelemässä pyyhkeen sisällä.


Lopputuloksena pesusta oli pehmeämpi turkki, joka ei haise yhtään millekään. Pitkän ja hartaan kielellä viimeistelyn jälkeen Mindy tuli jo puskemaan kehräten. Onneksi Mindy ei ole pitkävihainen. Onkohan yksikään kissa?

-S

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

tiistai 17. toukokuuta 2011

1 vee, hiphei...


Siis hei kuka keksi, että pitää 1-vuotissynttäreinä mennä eläinlääkärille? Mä en yhtään arvosta tämmöstä touhua. Ensin tungetaan väkisin kaltereiden taakse ja keikutellaan ilmassa tuolla kadulla. Sitten vain möllötetään siellä vankilassa, kunnes joku yhtäkkiä haluu mut ulos sieltä. No en tule, kun kerta mut sinne pakotettiin - pysytään siellä sit kans!

Ja sit tulee tosi hikiset paikat ja väännellään ja käännellään. Punnitus sentään on parempi kuin kotona, saa ihan itse seistä vaa'alla. Mä olenkin 3,4 kiloa vaikka noi on aiemmin väittäneet, että olisin vähän enempi. Sitten mua lääppii yhtäkkiä kolme tyyppiä ja sohitaan piikillä. Onneks sit pääsee takas selliin ja eroon lääppijöistä. Halusin päästä vähän nopeemmin himaan sieltä, niin laitoin sitten oikein haisevan jännäkakan sinne varmuuden vuoks.

Oikeita synttäribileitä ja Milon vierailua odottaen,
Mindy

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Rousk



Meillä käväisi eilen kyläilijä, joka Mindyn suureksi ihmetykseksi ei lainkaan silittänyt, rapsuttanut eikä lepertänyt hänelle kuten asiaan kuuluu. Mindy seisoi odottavaisena jalkojen juuressa häntä pystyssä, kärjestä hiukan taivutettuna, eikä mitään tapahtunut.

Saattaa tietysti olla, että toistuva haukottelu terävine hampaineen ei ehkä ole kissaa aristavalle ihmiselle silittelemään houkutteleva näky. Mutta ei niitä hampaita käytetä kuin omiin ihmisiin lempeästi kehräyksen kera ja muuten lähinnä syömiseen. Hampaat hamusivat ensimmäistä maissiviljelmääni niin kovasti, etten saanut sitä pidemmäksi kasvatettua. Pitäisi varmaan seuraavalla kerralla viritellä amppeli.

-S

tiistai 10. toukokuuta 2011

Mitä täällä oikein tapahtuu?


Meillä on muutenkin viime aikoina jouduttu aivan uudenlaisten kysymysten ääreen (kuinka saada vaatteista irti sanomalehtikuitu). Tänään Mindy oli tehnyt jotain, mille emme ole keksineet selitystä. Tämä kuljetuskopan yläosa on huoneen nurkassa suojaamassa modeemia johtoineen. Mindyn ruoka-alusta on siitä noin 30 sentin päässä ja kiipeilypuu myös aivan sen vieressä. Ruoka-alusta kuppeineen oli aivan siisti. Miten siis tonnikalaa on pyyhkiytynyt pitkin koppaa kera raksujen?

Valkoinen läikkä on matolääkettä. Se olisi niin helppo antaa, jos Mindy söisi märkäruokaa, mutta kun ei. Tänään vaihdettiin Axilur Flubenoliin. Tahnaa pursotettiin possunsydämeen ja loput annettiin suun kautta. Meni se paremmin perille kuin liuotettu tabletti. Mindy siis madotettiin viikko sitten ja eilen löytyi mato (ei kyllä mennyt niin paljon lääkettä suuhun asti kuin olisi pitänyt). Viikon päästä on rokotus, jota ennen olisi hyvä olla kunnossa. Mindyn ruokahalu on huonontunut entisestään viime päivinä, joten toivottavasti tahnasta nyt sitten on jotain apua.

-S

maanantai 9. toukokuuta 2011

Eurooppa-päivä

Mindyn EU-edustustossa on tänään juhlavastaanotto. Tervetuloa!


sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Tyhmä katto

Mindyn kaappi-intoilu ei näytä laantumisen merkkejä. Nyt keikutaan jo katonrajassa.

Eikö muka enää pääse ylemmäs?

Täältähän löytyy vielä salaluukku!

Jälkimmäiselle hyllylle Mindy ei sentään omatoimisesti kiivennyt. En mitenkään voinut olla nostamatta Mindyä sinne, kun se alkoi niin surkeasti naukua huomattuaan oven avaamisen.  Eilen tiirailtavana oli kylpyhuoneen peilikaappi, jonne märällä lavuaarilla lipsunut Mindy ei sitten kuitenkaan tohtinut yrittää.

Äitienpäivän kunniaksi terveiset Viiru-emolle ja hoitajille!

-S

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Kissakuvahaaste 154: Matto

Meiltä lipsahti Mindyn pettymykseksi kissanminttu-aiheinen haaste tai tarkemmin sanottuna osallistumisaika ohi, mutta nyt ollaan ajoissa mukana.

Mindy pitää äärimmäisyyksistä mitä tulee nukkumispaikkoihin. Parhaita ovat pehmeä sänky ja matot kovalla lattialla, tai oikeastaan eteisen kynnysmatto. Piti ihan testata, onko nimenomaan tässä punaisessa matossa jotain ihmeellistä, kuten Naukulan Helmillä. Mindy ei vaihtanut nukkumispaikkaa maton siirtymisen mukana, mutta siirtyi punaisen maton päälle välittömästi, kun sen paikalleen palautin.



Ovien suunnittelijoille terveisiä: Olisi ihan kiva, jos kynnysmattoa voisi pitää kynnyksen edessä. Pitääkö suunnitella väliovi lattiaa viistäväksi niin, ettei minkään sortin matto voi mahtua oven kohdalle? Vai onko tässä ystävällisesti otettu huomioon kynnysmatolla nukkuvan kissan turvallisuus?

-S