Ääntä ja liikettä

Laitetaanpa pitkästä aikaa videota. Itkupillikin on nyt näyttänyt, mistä sai nimensä, videossa pieni ääninäyte. Valtteriinan lähdöstä ei kauan kulunut, kun jo kuului miu'untaa oven takaa.

Vein yksin jääneelle pienokaiselle piristykseksi palloratapelin ja miukuminen vaihtui tauottomaksi kolinaksi. Hienoa, että lahjus kelpasi ja pääsi kovaan käyttöön. Itkupillillä on pitkät tassut, jotka näyttävät hassulta työnnettynä rataputkeen.

Mindyn vilauttaminen ovenraosta herätti sekä Mindyn että Itkupillin uteliaisuuden. Valtteriina kellahti pari kertaa eteisen puolelle nojattuaan oveen sitä avatessa. Valtteriinalla meni karvat pystyyn ja selkä köyryyn Mindyn pikaisesta kohtaamisesta. Itkupilli olisi halunnut päästä nuuhkimaan, kuten videosta näkyy ennen äkkinäistä oven sulkemista (Mindy oli samanaikaisesti tunkemassa kainalon alta).

Mindyltä lähti edelleen satunnaisessa käytössä oleva pallorata (ihmettelen vieläkin, kuinka se kiinnostaa vuodesta toiseen), mutta aktivoinniksi riittää oven takaa kuuluvat ääntelyt.




Itkupilli on kovin ristiriitainen tai lyhytmuistinen persoona. Ensin saa sähinät, mutta nyt kun nostaa syliin, sylissä kieputaan ja kiehnätään niin onnellisena että. Seuraava lähestymisyritys täytyy jälleen aloittaa alusta, kun olen taas ihan tyhmä ja pelottava ihminen.



-S

Yllättäviä käänteitä ja yksi tassuttelija vähemmän

Näin lokoisat oltavat meillä oli pari päivää ennen leikkausaikaa. Valtteriinan kanssa samassa tilassa ei voinut vähääkään kyykistyä ilman, että oli kissa sylissä - tai selässä. Lavuaarilla kasvopesulle kumartuneena ollessa selkään syöksyvä kissa hieman yllättää, mutta onneksi Valtteriina ei tarrannut kynsillä  kiinni.

Vaikka hoitolaiset yksistään tuntuivat vievän hurjasti aikaa, olin koko ajan kiitollinen siitä, että olin päässyt helpolla siinä, ettei näitä tarvinnut edes madottaa, saati muuten lääkitä. Lääkäristä ja apteekista tulin kuitenkin lääkeläjän kanssa takaisin vain toinen kissa leikattuna.

Valtteriina oli kuulemma räkäinen ja sai kymmenen päivän antibioottikuurin ylähengitystieinfektioon. Ymmärrettävästi tuolla diagnoosilla ei leikata, vaikken tähän päivään mennessä ole tajunnut, mistä se räkäisyys näkyi.

Itkupilli kastroitiin ja se toimenpide meni hyvin. Poika on muutenkin niin arasteleva, etten osaa sanoa, oliko se normaalia vaisumpi leikkauspäivänä. Kastrointi oli aamupäivällä, kissat hain iltapäivällä.

Korvapunkit sen sijaan olisin voinut havaita, jos vain olisin älynnyt havahtua. Itkupillin korvia en kyllä ollut katsonut ja Valtteriinan korvissa näin tummia pilkkuja jo kissojen tullessa. Kissat olivat juuri olleet tehosterokotuksessa, niin en osannut epäillä ongelmia. Valtteriina ei korviaan rapsutellut, eikä Itkupillikään mielestäni erityisen paljon.

Korvahuuhde ja -tipat sen sijaan aiheuttivat kovaa raapimista ja korvien luimistamista. Korvaputsaukset ja lääkitsemiset huilileikkeineen ovat aika tehokkaasti vieneet edeltävän viikon vapaa-ajan. Lauantain pyhitin Mindy-päiväksi, jolloin kävikin niin, että nukuimme keskellä päivää kylki kyljessä väsymystämme pois.

Korvatippakuuri loppui tänään, joten Valtteriina lähti pari tuntia sitten omaan kotiinsa, jossa antibioottikuuri annetaan loppuun ja viivästynyt sterilointi hoidetaan yhdistyksen kustannuksella.

Itkupilli on eilisestä lähtien leikkinyt huiskalla. Tähän asti se on vain seurannut sivusta tai leikkinyt yksinään pallolla. Huvittavaa leikissä on, että Itkis leikkii mieluummin huiskalelun väärällä päällä, mustalla tikulla Gootti-Kustaan tyyliin. Joka tapauksessa hymy levisi kasvoille siitä, että arkajalka alkoi tassuillaan huitoa keppiä.

Kävin silittelemässä yksin jäänyttä ressukkaa vessanpöntön takana. Itkupilli alkoi vähitellen kehrätä, kunnes jopa kiepsahti selälleen ketarat ojossa. Vetäydyin vähemmän puuduttavaan ja pönttöä halailevaan asentoon, jolloin tovin kuluttua Itkis katseli tyypillisellä arvioivalla katseellaan etäältä ja sujahti kantokoppaan piiloon.

Itkupillin kotiutuminen on vielä vähän auki ja selviteltävänä. Rekku Rescuen kissavaraajat pääsevät tiuhaan testaamaan myös ihmistuntemustaan. Ja kotihoitajat siinä samalla, koska kotihoitaja on yleensä ainoa kotiehdokkaan kasvokkain tavannut. Pienellä kotihoitokokemuksella ja kissavaraajien kanssa joitakin keskusteluita käyneenä voin vain ihmetellä, miten Mindy annettiin aikoinaan meille. Mindyn tapauksessa tosin varaaja ja hoitaja oli yksi ja sama ihminen. Onneksi kissanottajilta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti edellytetä maailmojasyleilevää avointa luonnetta.

-S

Tenavien touhuja

Valtteriinasta on tullut kunnon sylimussu, joka hyppää joka kerta syliin, kun kylppäriin menee. Eilisestä asti se on kivunnut olkapäälle, toisinaan  se on selän päällä, jos on erehtynyt riittävän kumaraan asentoon.

Seistessä täytyy pitää varansa, ettei Valtteriina pidä kiipeilypuuna. Yöhousujen nauhat todellakin kannattaa pitää housujen sisäpuolella. Ei sillä, etteikö Valtteriina kovalla vimmalla yrittäisi repiä myös housunnappeja irti.

Syli ja leikki vasta hieno yhdistelmä onkin.

Hieno oivallus, Valtteriina, se on vessapaperia, mutta jos  ei nyt kuitenkaan otettaisi näin kirjaimellisesti. Valtsu oppi tänään sen, mitä pelkäsin, hyppäämään pesukoneen päälle. Sinne meni tavaroiden turvallinen säilytyspaikka. Keskeytin suihkuni vähän väliä, kun katsoin kauhulla Valtteriinan kulkemista pyyhkeen ja silmälasien yli, kissanvessa on pelottavan lähellä pesukoneen reunaa.

Seuraavaksi ulos vessasta lähti roskis, kun riehutyttö toistuvasti meni roskikseen esteviritelmästä huolimatta ja kiskoi roskapussin kaverusten revittäväksi. On sitä ennenkin hoitohuonetta kutsuttu hullujenhuoneeksi.

Itkupillillä kävi eilen katsoja, joka tosin sai huomattavasti enemmän kosketusta Valtteriinaan. Huomenna Valtteriina saa ihan omat katsojansa. Kissoilla on leikkausaika tiistaina ja loppuviikosta kissat ovatkin kotiinlähtövalmiita. Lähtemisestä on ristiriitaisia tunteita, koska elämä helpottuu huomattavasti kylppärin vapautuessa, mutta ovathan nuo lapsoset suloisia ja sylikissaa täällä kaivataan. Pennut toimivat Mindylle myös vähän aktivointilelun tavoin ja tuovat virikettä ja puuhaa ovenkin takana.

-S

Minä makaan nyt tässä

Myöhään eilisiltana Mindy vaati päästä yläkaappiin, jonne on hinku, kun joku kaapinovista on edes raollaan. Tällä kertaa kaikki ovet olivat kiinni, mutta suunnitelma poikkesi muutenkin tavallisesta. Kaapista piti käydä viskomassa sadetakki makuualustaksi.

Töistä palattuani hoitohuoneen ovea avatessa näky oli tämä lisättynä yhtä rennosti makoilevalla Itkupillillä, joka ehti livahtaa piiloon kameraa hakiessa. Ihan onnistuneesti kissa tai kissat olivat pyyhkeen kiskoneet tiputtamatta sitä naulakon alla olevaan vessaansa.

Kiva, että nämä veijarit osaavat tehdä olonsa mukavaksi.

-S

Pienokaisia

Koko elokuu hujahti ohi ilman päivityksiä eikä blogistanian kuulumisten lukemiseenkaan ole jäänyt aikaa, kun on ollut niin kovasti tapahtumia ja menoja. Mindyllä sen sijaan on tainnut olla vähän tylsää yksin kotona.

Viikon verran Mindyllä on ollut kokopäiväistä seuraa. Huono juttu vain on se, että Mindyn ja seuran välissä on ärsyttävästi ovi. Toisaalta osittain se on varmasti Mindynkin mielestä hyvä asia.

Viime keskiviikkoiltapäivänä sain kotiinkuljetuksena Valtteriina Bottaksen, joka on löytynyt auton moottiritilasta, ja mustan Itkupilli-pojan, joka on löytynyt heinäkuussa Lavian keskustasta. Kumpikin kipitti pakoon, kun niitä lähestyi. Valtteriinaan kuitenkin tepsi vanha hyvä keino - höyhenhuiskalelu. Leikin huumassa Valtteriinaa saattoi vähän silitelläkin.

Montaa päivää ei kulunut, ellei ollut jo seuraava päivä, kun Valtteriina kehräsi leukarapsuista. Toissapäivää Valtsu kiipesi itse syliin kehräämään ja kiehnäämään ja toisti saman seuraavana päivänä. Itkupilli edelleen sähähtää joka kerta, kun sitä lähestyy, mutta sitä voi silti paijata.

Yllättäen oven takaa kuuluva Mindyn miukaisu tai kurina on varmin keino saada Itkupilli esiin piilostaan. Ihan varma en ole, mutta kerran se taisi kehrätä Mindylle ovella. Olisikin hauska nähdä ottaisiko Itkupilli Mindyn varaemokseen.

Mindy tietysti tapansa mukaan ajoittain päivystää ovella ja läpsii Valtteriinan tassua sen mitä oven ali yltää. Muuten Mindy on kuin pentuja ei olisikaan. Mindyn vessa on parvekkeella ja se taitaa olla ummetusta pahentava juttu. Sitten onkin miettimistä, kun ei kertakaikkiaan enää tarkene olla parvekkeen ovi koko ajan auki, koska sitten Mindyn elintila pienenee jo kohtuuttomasti (eikä vessa mahdu minnekään).

En taida uskaltaa ottaa riskiä ja päästää pentuja Mindyn kanssa samaan tilaan. Mindy kun on edelliskerroista stressaantunut aikalailla. Vielä on muistissa kuukausia kestänyt vilkkuluomiongelma, joka huipentui silmätulehdukseen. Yksinäinen kissa kylpyhuoneessa on niin lohduton, että jos toinen lähtee ensin, pitää miettiä tarkemmin. Toivomme siis Mindynkin voinnin kannalta, että Valtteriina ja Itkupilli saavat pian kodin, kunhan ne on ensin leikattu, ja että hoitopaikkoja riittää muille kodinetsijöille.

Itkupilli kuuntelemassa Mindyn juttelua

Valtteriina taustallaan tyhjä wc-paperiteline - rulla löytyi taas vesikipossa uitettuna, kuten yleensä

Valtteriina kuuli, että jotkut kodittomat majailevat roskiksessa

Roskista ei suositella asuinpaikaksi, joten päälle tuli este, joka tosin oli tänään keploteltu pois

Rekku Rescue ry kaipaa erityisesti pääkaupunkiseudulle kotihoitopaikkoja. Loppukesästä ja alkusyksystä kissoja tulvii eniten eli nyt tarve on suurin. Varsinkaan aloitteleva kotihoitaja ei erityisiä taitoja tai tiloja tarvitse, kissarakkaus kantaa pitkälle. Kuten kuvista näkyy, meilläkin hoitolaiset ovat aina olleet pienessä kylpyhuoneessa, joka on siivouksen kannalta myös helpoin hoitohuone. Lisätietoja täältä.

-S

Luovutetut

Hetkeksi laskin pentujen lähdettyä luovutussopimukset käsistäni, ja Mindyhän se siinä paperipainona. Mitenhän tämä ele ja ilme pitäisi tulkita?

Jasmine ja Tuhkimo pääsivät tänään yhteiseen kotiin, ensimmäisiksi kissoiksi. Niinkin hurmaavista neideistä on hyvä aloittaa. Vai voiko kissan muka ottaa ilman seuraavaa?

Tänään olisi ollut kuukausittainen Rekkumiitti, jossa olisi aika varmasti saanut niin kissoja kuin koiriakin syliinsä. Tyydyin kuitenkin Jasminen suomiin lukuisiin sylikäynteihin ja vietin illan kloritehuuruissa kuten aina hoitolaisten lähdettyä. Mindy toimi työnvalvojana, viisaasti eteisen puolella.

Toivottavasti rankan tarkkailutyön jäljiltä Mindy tulee taas nukkumaan viereiselle tyynylle kuten toissayönä. Siihen näkyyn oli niin ihana herätä, että piti ihan torkahtaa, jotta saattoi herätä söpöyteen uudelleen.

-S

Hullujen huone

Aika pentujen kanssa tuntuu juoksevan melkein yhtä nopeasti kuin pennut itse. Tuntuu kuin ei olisi koko viikkona ehtinyt töiden lisäksi tehdä yhtään mitään muuta kuin yrittää viihdyttää ja hoitaa sekä Mindy että hoitolaiset. On aika turha toivo, että aamulla tai töistä tullessa ehtisi ihan nopeasti vain käydä kylppärissä. Yleensä ensimmäisenä pidemmän tauon jälkeen on kakkaisten tassunjälkien jynssäys, vessapapeririekaleiden kerääminen ja kaikenlaista epämääräistä täynnä olevan vesikupin putsaaminen siinä samalla kun vähintään yksi kissa roikkuu jostain kiinni.

Nämä siis, kun on ensin päässyt hoitohuoneeseen, tai hullujen huoneeseen, joksi sitä nykyään kutsun. Pennut tulevat koko ajan ripeimmiksi ulos syöksyjiksi (aivan kuten Mindykin rapun suhteen). Viimeisimmän sisäänmenoyrityksen seurauksena Jasmine ehti juosta melkein sängyn alle - ja Mindy ehti melkein päästä nenäkosketuksiin. En enää edes muista, oliko minulla siinä kohtaa kaiken lisäksi Tuhkimo kädessä. Kuinka vetää ovi perässä kiinni, kun on kummassakin kädessä rimpuileva kissa?

Taas on näkyvissä vanha tuttu ilmiö, että pennut eivät näytä kuvassa niin pieniltä kuin ne oikeasti ovat. Oikein näppärästi siis mahtuu käteen eikä paina mitään.

Jasminesta on edelleen lähes mahdoton saada pokkarilla kuvia ilman luonnonvaloa. Asiaa ei edistä se, että se jatkuvasti hyppää syliin ja kurkottaa kameraan. Pentujen asetelma muuttui siis ensimmäisen yön aikana niin, että Jasminesta tuli vilkkaampi osapuoli alun ujostelun jälkeen. Vilkas on aika lievä ilmaisu, kun Jasminesta puhutaan.

Siskon hännällä leikkiminen on enemmän Tuhkimon juttu, mutta Jasminekin on innostunut siitä.

Voin kertoa, että vessassa käynti ihan asian kanssa on aika hankalaa näiden kanssa. Vaikka kuinka syöksyisi istumaan kannen pika-avauksen jälkeen, on hyvin todennäköistä, että toinen kissa on ehtinyt hypätä pöntölle yhtä aikaa. Onneksi molemmat ovat saaneet reunasta kiinni ennen sukeltamista. Jasmine on juuri tuollainen vilkas kipuaja kuin kuvasta voi päätellä.

Näemmä pelkkä telineen räpeltäminen riittää, kun vessapaperi on siirretty vähemmän houkuttelevaan paikkaan.

Itse tyhjennettyä rullaa on erityisen nautinnollista purra ja potkia - kelpaa myös vauhdikkaasti kuljetettavaksi.

Hoitolaisten lauantai-illan ohjelmaan kuuluu esittäytyminen kotiehdokkaalle. Toivotaan, että molemmat saavat kodin yhtä aikaa. Jasmine ei ainakaan kestä yksin olemista pienessä kylpyhuoneessa. Pitkä jo Virossa alkanut Axilur-kuuri on takana ja tehosterokotus pian edessä, joten periaatteessa pennut ovat aika valmiita pääsemään eristyksestä. Mutta olen varma, ettei Mindyn hermot kestäisi Jasminea. Tuhkimo voisi olla ihan mukavaa seuraa, vaikka kiltit ja rauhallisetkin kissat ovat tähän mennessä ainakin passivoineet ja stressanneet Mindyä.

Oven takana enimmäkseen pysyttelevistä miukulaisista Mindy ei ole ottanut stressiä. Välillä se käy kurisemassa ovella ja läppää Jasminen oven alta tunkevaa tassua. Kovin uteliaana se oli menossa Jasminea tervehtimään, kun tuli livahdus.

-S

Kuninkaalliset valtiovieraat

Mindyllä riittää taas ihmeteltävää, kun vessa siirtyi parvekkeelle ja kylpyhuoneesta kuuluu pitkästä aikaa virotarten ääniä. Maanantaina kysyttiin, voisinko ottaa hoitopentuja. Vähän piti miettiä, kun Mindyllä on kuureja ja ruokavaliokokeilu kesken. Toisaalta hoitolaiset ovat eristyksissä - ja miten muka kieltäydytään kissanpennuista.

Sain sisarukset Disneyn prinsessat ja prinssit -teemaisesta pentueesta: Tuhkimon ja Jasminen. Tuhkimo muistuttaa luonteeltaan Mindyä. Sekin nauttii rapsutuksista, kiepsahtaa selälleen ja ottaa kädestä otteen ja nuolaisee. Se on muutenkin siskoaan huomattavasti reippaampi. Sisarusten asetelma on jokseenkin samanlainen kuin ekoilla hoitolaisilla, Aprikoosilla ja Bettyllä. Aprikoosilla meni aikansa reipastumiseen, samoin on varmaan Jasminella, vaikka ei sekään kovin arka ole.

Jasminesta en ole saanut yhtään siedettävää kuvaa, Tuhkimosta pari menettelevää. Hämäryys ja liikkuvaisuus ei ole hyvä yhdistelmä, siispä kissat esiintyvät videolla. Tuhkimo on luonnollisesti harmaa tyttönen.



Mindy on ottanut tulokkaat vastaan tyypillisen uteliaan rauhallisesti. Aamupäivällä pennut miukuivat, mutta Mindy ei siihen reagoinut. Enimmäkseen Mindy puuhaa omiaan normaaliin tyyliin, mutta aina välillä pitää kytätä ovella. Lähinnä pentujen seuraaminen oven alta vaikuttaa vaihtelua tuovalta virikkeeltä.

-S

Kattihaaste # 14: Halaus

Ihan meinasi mennä uusin kattihaaste ohi, mutta tässä tulee meiltä aiheenmukainen halikuva.

Näitä harvinaisen ihania kuvia tuli räpsittyä, kun Betty (nyk. Viktoria) ja Mindy olivat umpiunessa. Aiempi on julkaistu elokuussa. Vielä kun saisi kokea saman näyn uudestaan molemminpuolisen kiintymyksen kera.

-S

Vieraita

Mindyllä on ollut poikkeuksellisen kansainvälinen ja vierailuntäyteinen viikonvaihde. Lauantaiaamuna Mindyn kummastukseksi vessalaatikko siirtyi eteiseen ja kylpyhuoneen ovi sulkeutui. Parin tunnin päästä ulko-ovesta tuli sisään tuttu koppa, mutta vieras haju. Vieras ei ollutkaan mikä tahansa pulliainen vaan ihan virolainen kuninkaallinen, prinsessa Estelle. Tyttösellä oli jo oma koti odottamassa, mutta palveluskunta oli reissussa, joten saimme kummastella kisua yön yli.

 Rohkeus riittää vain tassunmittaan turvapaikasta

Estelle oli varsin erikoinen tapaus. Seuralliseksi ja puheliaaksi sylikissaksi sitä kuvailtiin, mutta oli kyllä arin meillä olleista kissoista (itse asiassa Mindy on tähän mennessä ollut pelokkain). Satamassa minua muistutettiin siitä, että kyseessä todella on prinsessa, joka vaatii smetanansa ruoan päälle. Seurallisuus ilmeni miukumisena silloin, kun se jätettiin yksin kylpyhuoneeseen. Estelle itki läpi yön ja vaikeni hetkeksi, kun kävin paikalla. Yleensä pentu käpertyi nurkkaan omiin oloihinsa, kun joku viimein oli suvainnut tulla seuraksi. Vasta aamuyöstä muistin, että olin hankkinut Feliwaytä. Veikkaisin, että miukuminen vähentyi ennemmin aamun kuin feromonin ansiosta.

Erikoisten maukaisujen lisäksi saimme kuulla myös kehräystä. Estelle selvästi nautti rapsutuksista, mutta hyvin pieninä annoksina. Se teki pientä edestakaista liikettä kädelle ja pois ja kiemurteli kuin ei osaisi päättää, mitä haluaa. Ja kun rapsutuksia oli tullut muutama, seuraavaksi oli vastassa kynsin varustettu läppäisy. Ei Estellellä rankan matkan jälkeen muutenkaan ollut kovin hyvä olla, koska se oli vähän nuhainen. Uskon kuitenkin, että kotiuduttuaan ja tervehdyttyään kissaprinsessa pääsee osoittamaan valloittavan luonteensa. Estellen poistuessa Mindy pääsi näkemään mystisestä miukujasta vilauksen. Kaikesta ääntelystä huolimatta Mindy oli ihan rennosti, mitä nyt välillä kävi oven takana kyttäämässä ja tönimässä kynnykseltä ovenrakoon tippunutta palloa.

 Joks ne meni?

Tänään tuli kerralla kolme outoa ihmistä, joista yksi oli tullut katsomaan Mindyä Ruotsista asti. Sellainen määrä ihmisiä jännitti vähän. Mindy hypähti ilmaan siitäkin, kun  minä vain kävelin Mindyn takana. Tosi rohkeasti Mindy kuitenkin leikki kaikkien keskellä - pussinsulkija auttoi asiaa.

-S

Pompputiikeri ja kaverimietintöjä

Kuinka ihastunut voikaan olla pussinsulkijaan! Mindy päästää joskus todella hienot kurinaluritukset, kun tuon pienen esineen ottaa esiin. Mikään muu asia ei saa Mindyä pomppimaan samalla lailla pitkin seiniä. Täytyy myös opetella silmänkääntötemppuja, jotta saa lelun turvaan odottamaan seuraavaa leikkituokiota.

--

Muistatteko Bettyn? Betty on nykyään Victoria ja jo melkein vuoden vanha kaunotar. Tuoreiden kuulumisten mukaan ruokahalu on edelleen melkoinen, mutta onneksi vatsavaivat ovat poistuneet. Energiaa piisaa entiseen malliin. Olisi ihana nähdä Mindy taas uinumassa lähekkäin kissakaverin kanssa. Täytyy kuitenkin muistaa, miten huonoon jamaan Mindy päätyi Bettynkin kanssa, vaikka aluksi näytti hyvältä. Tässä on muutenkin tulossa stressitilanteita Mindylle ja vasta vähän aikaa on ollut normaalia terveellistä eloa, joten ei nyt lähikuukausina ainakaan  ole tulossa hoitolaista - ellei sitten Jonnan ja Joannen kaltaisia viikonloppuvieraita.

En osaa kuvitella, että yrittäisin Mindylle kaveria löytää muuten kuin hoitotoiminnan kautta. Mindy on sen verran valikoiva ja näköjään stressistä herkästi sairastuva, että täytyy olla mahdollisuus päästää tulokas muualle, jos Mindyn kanssa ei kemiat pelaa. Onneksi Mindy viihtyy ihmisseurassakin ja on opettanut halunsa ja tarpeensa aika hyvin, vaikka aina ei kyllä ymmärrä, mitä se milloinkin vaatii - ja tiukasti muuten vaatiikin tarvittaessa. Töihin ei lähdetä ennen postipakettinarujuoksutusta, peittoleikkiä ja parvekevisiittejä - ja samalla ovenavauksella pitää käydä haistelemassa rappuakin. Ennen leikkejä on vielä silittelytuokio sängyssä, koska Mindy harvoin nousee sängystä ensimmäisenä. Viikonloppu on senkin takia ihana, että nämä kaikki voi tehdä pitkään ja hartaasti ja monta muuta leikkiä päälle. Mindyllä tuntuu vähitellen lisääntyvän aikaa vievät aamurutiinit - juuri siinä voisi kissakaveri helpottaa, jos vain löytyisi yhteinen sävel ja päivärytmi.

-S

Kyttäyskeikka

Mindylle tuli taas kyttäyshommaa, kun kylpyhuoneeseen majoittui kahdeksi yöksi kotia etsivät sisarukset. Varsinainen kotihoitopaikka ei ollut vielä valmiina, kun neitoset saapuivat satamaan lauantaina - siksi lyhyt visiitti.

On muuten todella hyvä nähdä Mindyn silmät taas normaaleina ilman vilkkuluomia. Eläinlääkärikuluvakuutuskin tuli toissapäivänä viimein postissa, vaikka se on ollut paperin mukaan voimassa jo 5.12.2011 lähtien. Ehdin jo kysellä sen perään ja miettiä, onko meillä nyt se vakuutus vai ei. Toivottavasti kallis vakuutus tietää terveitä vuosia (eikä vain rutkasti hammashoitoa, mitä ei korvata).

Kilpparikuvioinen Jonna tuli kehräten ja kiehnäten kopasta ulos, mutta saman päivän aikana mustavalkoinen alkuun aristellut Joanne ryhtyikin reippaammaksi kissaksi. Joanne hyppii narun perässä päin seiniä, kun taas Jonna ensin tarkkailee. Joanne yleensä väistää silittävän käden alta. Jonnakin ensin pakoilee, mutta nautti kaularapsutuksista rentouduttuaan. Selvästi kumpikin on vähän säikky lähinnä uuden paikan ja ihmisten takia - molemmat ovat muuten kovin reipasluonteisia ja luottavaisia.

Mindy on onnistunut pikaisesti näkemään pennut ovenraosta, ja on jälleen suhtautunut näkyyn varsin tyynesti.

-S

Hyvästi Livia, tervetuloa takaisin Mindy

Nyt on vuorokausi elelty ilman herttaisen Livian seuraa. Kummankin lääkitykset saatiin annettua sopivasti loppuun asti ennen Livian lähtöä omaan kotiinsa. Lääkkeistä on ollut onneksi apua, vaikkei kissat täysin toipuneita ole.

Synulox osoittautui ihanan helpoksi lääkkeeksi, koska se oli niin maukasta, että Livia söi pillerin sellaisenaan kädestä. Mindy ei ihan niin helpolla suostunut, mutta mallastahnan kanssa puolitettuna pinkki pilleri sujahti aika näppärästi. Oftan Akvakol -tipat alkoivat nopeasti mennä rutiinilla. Vaikeinta niitä oli antaa riittävän usein, eikä lääkärin määräystä pystyttykään täysin noudattamaan. Livia tapansa mukaisesti alkoi kehrätä syliin nostettaessa, eikä tippojen laittaminen silmiin suinkaan kehräystä keskeyttänyt.

Liviasta oli meille kaikille paljon iloa, uskon Mindynkin pitäneen Liviasta ainakin osan aikaa. Itse jään eniten kaipaamaan Livian tapaa tulla varhain aamulla leikkimään sänkyyn päälleni hiiren tai pallon kanssa. Kyllähän niissä mahasyöksyissä välillä lähti ilmat pihalle, mutta hauska tapa se kuitenkin oli. Muuta negatiivista Liviassa ei ollut kuin sen sottaisuus. Ajoittainen ripuli yhdistettynä Livian taipumukseen astua omien jätöstensä päälle piti meidät tarkkaavaisena, kun neitonen kävi vessassa. On tullut useammankin kerran takapuoli pyyhittyä ja tassut pestyä. Onneksi pahimmat sotkut lähes aina ajoittuivat niin, että joku oli kotona nappaamassa kissan pesulle ennen kämpän ympärijuoksua.

Loppuajasta kutsuin Liviaa yhä useammin Tiitiäiseksi sen pienen ruokaa pyytävän äänen takia. Ääni oli varsin suloinen verrattuna edellisen hoitolaisen eli Bettyn korvia raastavan käheään ja kovaan ääneen.

Livialle kiitos mukavasta ajasta ja kaikkea hyvää uuden oman perheen kanssa!

Olimme vähän huolissamme Mindyn yksin jäämisestä. Aivan turhaan: Mindy näki Livian lähtevän kopassa ja aloitti heti oven sulkeuduttua kiehnäämisen ja kehräämisen. Mindy on ollut moninverroin aktiivisempi ja eloisampi Livian lähdettyä. Mindy on kehrännyt Livian aikana todella harvoin, mutta nyt Mindy hurisee melkein aina, kun sen lähellä on.

Mindyn aamurutiineihin kuuluu postipakettinarun perässä juokseminen sohvaa ympäri ja lattialta ylös puuhun ja alastulo naru suussa. Moinen aamurutiini on aika vaativa unenpöpperöiselle töihin kiirehtivälle leikkiapulaiselle, mutta samalla rentouttava aamunaloitus. Tämä oli jäänyt lähes kokonaan pois Livian rohkaistuttua, koska Livia syöksyi tietysti paikalle ja Mindy jäi seuraamaan sivusta. Tänä aamuna innostunut Mindy juoksutti minut hengästyksiin. Ihan viime päivinä Mindy oli kuitenkin reipastunut selvästi ja osasi ottaa enemmän tilaa itselleen. Ehkä ajan kuluessa Mindy ja Livia olisivat leikkineet tasaveroisesti.

Vaikka jään kaipaamaan kissojen keskenäisiä leikkejä ja helliä naamapesuja, on ihana nähdä Mindy jälleen seurallisena ja leikkisänä. Kehräyksen lisäksi naukaisut ja kurnaukset ovat palanneet. En  edes muistanut, miten paljon Mindyllä on tapana livautella ihania ääniä.

-S

Rakkautta ja reseptejä

Mindyllä oli niin hellä herätystyyli tänään, että tuli kunnon kiire aamulla. Eihän sängystä nyt voi nousta, jos saa kunnon puskukiehnäyspörrötyskäsittelyn. Samaa tyyliä Mindy jatkoi jäätyään Artun kanssa kahdestaan Livian lääkärikeikan aikana.

Siinä missä viimeksi Mindyä tutki keväällä valmistunut tulokas, Livia kohtasi kokemusta, joka huokui lääkäristä. Meidän vakipaikassa tehdään aika perusteelliset tutkimukset, kun taas kahden käynnin kokemuksella hoitokissat ovat saaneet omassa paikassaan aika pintapuolisen kopeloinnin, mutta sitäkin enemmän uskottavuutta lisääviä tietoiskuja. En ole varma, onko monella eri lääkärillä käyminen hyvä vai huono asia - voi olla vaikea päättää, ketä uskoa.

Sain tietää, että Oftan Akvakol -tipat eivät ehdi juurikaan vaikuttaa silmiin. Vielä vähemmän niistä on apua, jos niitä ehtii laittaa vain kolmesti päivässä (ei ole ollut hirveästi halua laittaa herätystä keskelle yötä - saati ottaa töistä lomaa). Saimme mukaan Oftan Chlora -silmävoidetta, jota voi laittaa aamulla ja illalla vaikuttamaan pidempään silloin, kun tippoja ei pysty antamaan. Samalla jatketaan vielä tippojen antamista. Silmävoide kuulostaa erityisen haastavalta, varsinkin kun lääkärikin mainitsi hankaluudesta. (Sillä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että itselle silmään ei noin vain mitään laitetakaan. Sen huomasi myös silmälääkäri.)

Näiden lisäksi annetaan Synulox-penisilliiniä. Sen pitäisi auttaa Livian ripuliin ja toivottavasti myös vilkkuluomet kaikkoavat viimeistään sillä. Doximycin, johon meillä on varmuuden vuoksi resepti, kuulemma vaurioittaa pennun hampaita, eikä sitä kannata muuten vain antaa. Ja onhan se aika rankka kuuri niin kissalle kuin lääkitsijällekin. Synulox ei välttämättä auta, mutta ainakaan siitä ei pitäisi olla haittaa. Pyysin samalla varmuuden vuoksi reseptin Mindyllekin, vaikka sillä silmät näyttävät jo huomattavasti paremmalta. Paranemiskehitys nyt vain on pysähtynyt, joten ehkä pillerit viimeistelevät hoidon. Tässä vaiheessa Synulox kuulostaa paremmalta valinnalta kuin Doximycin. Onneksi Synulox maittavuutta on erityisesti parannettu eläimille maistuvaksi, minkä ansiosta Livia popsi puolikkaan pillerinsä huomaamatta broilerin seassa.

Inhottavinta on se, että vaikka silmät nyt paranisivat, stressi tai muu vastustuskyvyn heikkeneminen voi johtaa uudestaan samaan tilanteeseen. Hoitokissoista täytyy nyt pitää vähintäänkin kunnon tauko. Toivottavasti Mindy ei jää kovasti kaipaamaan peuhu- ja pesukaveria. Kyllä se näyttää myös nauttivan omasta rauhasta ja ihmisseurasta. Suurin ilo ja innostus tuntuu pilkottavan Mindyn silmissä, kun se leikkii omien ihmistensä kanssa. Yhtenä aamuna Livian vielä nukkuessa leikin Mindyn kanssa kahdestaan ja se näytti taas pennulta tai ei ainakaan vanhalta ja väsyneeltä, millaiselta se välillä Livian rinnalla näyttää.

-S

[korjattu lääkkeen nimi, ei kannata lukea käsinkirjoitetusta reseptistä.]

Yksiö kahdelle

Mindy on aloittanut taas pesäkauden. Taisi mennä lähemmäs puoli vuotta ilman, että Mindy edes kävi pesässä ellei houkutellut lelun perässä. Nyt kenties ilmojen viilentymisen seurauksena Mindyn löytää sieltä päivittäin. Siellä missä on Mindy, on usein myös Livia - niin myös pesässä. Tuotakin kuvaa katsoessa voi ihmetellä, miten iso Livia on ikäisekseen (n. 5 kk ).

Turha luulla, että Mindy kauan haluaisi petinsä moisen tunkeilevan jätin kanssa jakaa. Livia jäi tyytyväisenä pesään ja Mindy kierteli etsimässä toiseksi parasta paikkaa.



Tovin voi kuitenkin pestä toistensa naamoja sulassa sovussa, kun on tilaa venyä sivummalle.

Kuten kuvasta näkyy, vilkkuluomiongelma tarttui Liviaankin. Mindyllä on vilkut palanneet jokseenkin samaan tilaan kuin ennen tulehduksen roihahtamista, eli ne näkyvät pienesti. Livia on tippalääkityksessä muutaman päivän jäljessä, mutta edistystä ei ole näkynyt. Tippojen antaminen Mindylle on onneksi helpottunut. Operaatio ei enää herätä samanlaista kauhua Mindyssä ja potilas jää kiltisti odottelemaan palkintonamia. Livia on niin hömelö, että sen voi helposti napata ja suht vähäisellä pakottamisella tipauttaa antibiootit. Mindy on aina ensin vuorossa tai muuten se todennäköisesti tajuaisi lähteä pakoon nähdessään Livian joutuneen käsittelyyn.

Livialla on nyt ollut myös vatsa löysällä jo melkein viikon verran. Livia on sen verran sottapytty, että on parasta olla paikalla vahtimassa Livian plöräyttelyä laatikolla. Tietenkään pitkät peppukarvat eivät yhtään edistä siisteyttä. Tämähän tapahtuu monta kertaa päivässä, kerran tai pari yölläkin. Onneksi hiekkalaatikon vimmattuun kaivamiseen on aina jompi kumpi katastrofin ehkäisijä herännyt. Huomenna saadaan lääkärin arvio Livian voinnista ja toivottavasti siinä sivussa vähän Mindynkin.

-S

Rauha ja riehu

Näinkin seesteistä voi Mindyn ja Livian yhteiselo olla. Harvemmin kuitenkin kaksikko noinkin liki toisiaan nukkuu. Livia jostain ihmeen syystä nukkuu lähes aina sängyn alla kylmällä lattialla ja Mindy taas sängyn päällä. Itsekin pääsin vastikään torkkumaan Mindyyn kietoutuneena sen nukahdettua ranteeni päälle - oli mukavimmat nokoset pitkään aikaan.



Tämä on painia rajuimmasta päästä, yleensä potkimisen lomassa sentään on vastavuoroista naamapesua.

-S

Pallorata

Ei muuten varmasti mene pallo tästä ohi!

Intensiivinen katse ei aina riitä, mutta onneksi kaverilla on tassu valmiina.

Mindyn hurmaantuneella asennolla on jotain tekemistä sen kanssa, että se oli juuri halinut kuvassa näkyvää virmajuurihiirtä. Tasapuolisuuden vuoksi Livialla oli minttupallo.

 Rata toimii myös yleisenä hengailupaikkana, vaikkei peli olisi käynnissä. Livia on erityisen tykästynyt torkkumaan mutkassa.

-S

Ujosta rellestäjäksi

Nyt ei päivittäjä pysy tahdissa mukana. Kuten Naukulassa, myös meillä tapahtuu edistystä kovaa vauhtia. Livian arkuutta ei enää oikeastaan huomaa. Joskus se voi vähän säpsähtää yllättävää ääntä. Kovimman äänen se tuntuu aiheuttavan itse kopsauttamalla päätään sängynreunaan ja pöydänjalkoihin puskiessaan.

Eilen näin Mindyn nuolevan Livian korvaa (niin myös takapuoltakin). Tänään pitelin Liviaa yhdellä kädellä sylissä ja laskeuduin rapsuttamaan toisella kädellä Mindyä, joka alkoi taas heti puhdistaa Livian korvaa. Yhteiselo on muutenkin varsin leppoisaa, mitä nyt Mindy läpsii pikkuista päähän ja jonkunlaista painiottelua on silloin tällöin. Enimmäkseen kumpikin touhuaa omiaan tai sitten Mindy seuraa sivusta Livian leikkejä. Koska Livia ei ole Bettyn kaltainen päällepäsmäri, Mindyn kanssa voi aivan hyvin leikkiä ilman kolmatta osapuolta. Mindyn katse aiheuttaa kuitenkin aina syyllisen olon, kun Liviaa silittelee tai leikittää.

Mindy sai tuon uuden lelun juuri ennen Livian tuloa. Vaikeustasoa voi nostaa kurkottamalla palloa selällään maaten. Liviakin kokeilee Mindyn suosimaa rataa silloin tällöin.

Hienoa on myös se, ettei Livia ole kaikki ruoat heti rohmuava ahmatti. Molemmat syövät aika tasaväkisesti toistensa kupeista. Ihmeellistä on, että Mindy on alkanut juoda kuten pitääkin. Eilen sillä kyllä ainakin oli vatsa löysällä (onneksi satuin näkemään Mindyn itse teossa, eihän mikrohiekan peittämistä kokkareista saa mitään tolkkua). Edelleen pidän jonkin sortin allergiaa mahdollisena, mutta oireet ovat olleet varsin satunnaisia ja lieviä.

Livian tassut haisivat äsken pissalle (olen taas syyttämässä mikrohiekkaa - tuntuu inhottavalta kun kissat eivät enää tuoksu vaan haisevat), ja nappasin kissan heti tassupesulle. Se oli uskomattoman helppoa! Mindy olisi raapinut minut verille siinä tilanteessa, missä Livia vain vähän sätki.

Viikonloppuna valvoin ihan liian myöhään, koska Livia pääsi silloin vasta kunnolla vauhtiin. Pitihän sitä menoa seurata. En olisi kyllä pystynytkään keskeytyksettä nukkumaan, koska Livia edelleen jatkaa peiton päällä pomppimista. Tässä vaiheessa se on vielä ihan hauskaa, mutta täysikokoisen kissan tekemänä se olisi varsin häiritsevää.

Jossakin vaiheessa Liviakin oli päässyt nukkumaan, mahdollisesti sängyn alle, koska kahtena peräkkäisenä aamuna Mindy nukkui paikallaan jalkopäässä. Hienoa, ettei Mindyn tarvitse ahdistua paikkansa menettämisestä. Arttu tosin ihmetteli tänä aamuna, nukkuuko Livia koskaan. Typykällä oli hurja ja pitkä ralli hiirenriekaleen kanssa menossa.

Video on kuvattu yhden jälkeen yöllä - aikaan, jolloin Livia pääsee kunnolla vauhtiin. Mindy odottelee silmät lupsuen, jotta pääsisi jo sänkyyn nukkumaan.

Siltä varalta, että joku mahdollinen anonyymi lukija (onkohan niitä?) tykästyy Liviaan, se siis on kotia etsivä kissa - veikkaan että ei kauan. Lisätietoja ja varaajan yhteystiedot löytyvät Rekku Rescuen sivulta - Livian tietoihin on tulossa päivitystä (oletan, ettei kukaan tuttu lukija ole perheenlisäystä etsimässä :))

-S

Livia

Viime viikon perjantaina kysyttiin, voimmeko ottaa hoitoon tyttöpennun, joka tarvitsisi vielä vähän kesytystä. Keskiviikkoiltana hain Livian suoraan rokotusreissulta. Tämä tyttönen on suomalainen pentu, joka on jo kuukauden ollut kotihoidossa kahden veljensä kanssa. Veljet palasivat vielä aiempaan hoitopaikkaansa, mutta Livia jäi meille Helsinkiin. On suuri helpotus, kun joku toinen on jo hoitanut pennun rankimman vaiheen yli: kesyttänyt, madottanut, hoitanut flunssan ja niin edelleen. Hoitajalla ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta antaa pennuille toivottavaa määrää huomiota, ja toisiinsa tukeutuvia arkalaisia oli hyvä saada erikseen - ja tietysti tyttö erottaa pojista riittävän ajoissa.

Aiempien hoitolaisten tapaan Liviakin otti turvapaikakseen vessanpöntön takaisen nurkan, vaikka sillä oli koppa kattoineen käytettävissä. Ei kestänyt kauaa, kun se alkoi kehrätä rapsutuksesta. Livian pystyi hyvin nostamaan syliin kehräämään. Lähes joka kerta, kun huoneeseen astui, vastassa oli sähähdys, mutta sitten pelkkä läsnäolo saattoi saada Livian kehräämään. Seuraavana päivänä mukaan tuli vimmattu kiehnääminen ja puskeminen.

Ei tässä ehtinytkään olla kuin kaksi hoitolaista ennen kuin saimme tapauksen, joka ei joko ymmärrä tai halua käyttää pellettivessaa. Torstaina raahasin kädet punaisina mikrohiekkaa saatuani tietää edelliseltä hoitajalta käytetyn laadun. Mitään muuta hyvää puolta en mikrohiekasta keksi, kuin että siitä näkee aika selvästi pissan määrän vaihtelut. Se painaa kuin synti, pöllyää aivan sietämättömästi, sotkee aivan tuhottomasti ja aiheuttaa allergiaoireita ainakin itselleni. Ja se on kaikkea muuta kuin ekologista. Olemme toisin sanoen suuria mikrohiekan vihaajia ja samalla pellettifaneja. Tottakai sen käyttöön olisi alistuttava, jos kissa ei muuta halua käyttää. Niin kuin nyt. Ensihätään vuorasin pellettivessan yläosan jätesäkillä, jotta sitä saattoi käyttää mikrohiekankin kanssa. Tottakai säkki oli parissa päivässä riekaleina ja oli kehitettävä kestävämpi ratkaisu. Niinpä ostimme kaksi laatikkoa sisäkkäin laitettavaksi - isommassa on korkeat reunat, mutta vain pienempi tarvitsee täyttää hiekalla.

 

 

Vasta mikrohiekkaan Livia pissasi. Kun sekin asia oli kunnossa ja kylpyhuoneessa oli hyvin hellyyden- ja seurankipeä kissa, saatoimme päästää Livian perjantai-iltapäivänä muualle asuntoon. Mindy sähisi pari kertaa ja illemmalla Liviakin sähisi ja murisi, mutta muuten kissat ovat lähinnä katselleet toisiaan. Mindy seuraa jonkun verran Liviaa, joka suhtautuu aika välinpitämättömästi Mindyyn, joskin tuntuu hieman Mindyä aristavan. 

 

Livia pysyttelee paljon sängyn alla, mutta leikkii riehakkaasti huiskalla ja uskaltaa muutenkin kulkea huoneesta toiseen varsinkin keskiyön jälkeen. Livian saa helposti pois piilostaan vähän rapsuttamalla. Mindy taas katselee sivusta Livian leikkiä, vaikka sitä yrittäisikin houkutella mukaan. Bettyn aikana Mindyä ei saanut leikkimään oikein millään konstilla, mutta nyt Mindy kyllä leikkii jokseenkin normaalisti silloin, kun Livia ei osallistu. Peiton alla olevan möykyn päälle on tietysti hyökättävä. Livialla ei ole tämän suhteen poikkeuksia. Olin viime yön yhtä suurta möykkyä, ja heräsinkin monta kertaa yön aikana siihen, kun Livia syöksyi sivulta päälleni päästä varpaisiin.

Liviaa kutsutaan meillä myös Milottareksi - onhan yhdennäköisyys Milon kanssa suuri (vrt. Milo).

-S

Ja jäljelle jäi vain Mindy

Ei ole oikein ollut päivitys- saati kuvausintoa, mutta nyt on uusien kuulumisten aika. Betty lähti kotiinsa jo viime viikon keskiviikkona eli tämä on nyt Mindyn viides päivä ilman Bettyä. Tuo Bettyn kuva on jo Rekkujenkin sivulla, mutta parhaiten siitä näkee Bettyn kauniit silmät ja poikkeuksellisen pitkän hännän, joka yltää reilusti yli puoli kierrosta makaavan Bettyn ympäri. Kuvista ei ehkä näy, mutta Bettyllä on myös varsin suippo pää. Opin vasta Rekkumiitissä, että se on pitkäsäärisyyden ohella tyypillistä virolaiskissoille. Aprikoosi kuitenkin oli huomattavasti pyöreäkasvoisempi ja taisi olla lyhytjalkaisempikin. Toivottavasti Betty on kotiutunut sujuvasti ja vointi on hyvä.

Mindy on ollut yhtä kiehnää ja kehräystä Bettyn lähdön jälkeen. Voi sitä taikinamäärää, jonka Mindy olisi jo saanut leivottua ja villaa kehrättyä. Mindyn aktiivisuustaso nousi huimasti. Bettyn kanssa Mindy oli muistuttanut alati uinuvaa mummokissaa, mutta nyt on leikkisä nuori neito tullut takaisin.

Sen sijaan vilkkuluomet eivät ole palanneet entiselleen. Eivät ne enää ole yhtä pahasti esillä kuin Bettyn aikana, mutta johan niitä nyt on yli kaksi viikkoa tauotta katseltu. Ja voihan kissanpieru! Mindy päästelee niitä nyt vähän väliä ja kakkakäyntejä on paljon useammin kuin aiemmin. Entinen joka toinen päivä on nyt kaksi kertaa päivässä. Eikä ruokavalio ole muuttunut miksikään. Mindy tosin syö nyt paremmin märkäruokaa, koska ruokaa voi pitää pidempään esillä. Voivathan nämä kaikki mennä ohi, mutta kissoilla kun mikä tahansa muutos voi olla oire jostain isommasta ongelmasta, päätimme mennä ottamaan ne verikokeet, joista viimeksi oli puhetta. Siitä syystä Mindyllä on huomenna kahdeksan tuntia paastoa edessä. Pitääkin avata parvekkeen ovi aamupuuron ajaksi, ettei tule liikaa houkutuksia.

-S