sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kattihaaste 4: Syksy



Mistä meillä huomaa, että on kevät tai syksy? Ainakin portsarin tehtävien huimasta kasvusta. Parvekkeella on vielä riittävän lämmintä ulkoiluun, mutta kuitenkin sen verran kylmää, ettei ovea voi jättää pitkäksi aikaa auki.

Mindy pyytää monta kertaa päivässä oven auki, joko ovea tuijottamalla, miukumalla tai kovan hingun iskiessä tiivisteitä repimällä (kuvasta saattaa nähdäkin, ettei ruskea tiivistenauha ole ihan priimakunnossa).

Kun ovi viimein suvaitaan avata, Mindy luonnollisestikin katsoo ihmeissään, miksi hän nyt muka sinne kylmään menisi. Siinä ihmetellessä Livia ehtiikin sujahtaa jo ulos. Ennemmin tai myöhemmin Mindykin lopulta saa itsensä parvekkeelle asti. Nyt on jo sen verran viileää, että Mindy on usein parvekkeella häntä tiiviisti ympärille kiedottuna, mutta pidempikarvainen Livia pystyy vielä oleskelemaan siellä ihan rennosti.

-S

maanantai 24. lokakuuta 2011

Ujosta rellestäjäksi

Nyt ei päivittäjä pysy tahdissa mukana. Kuten Naukulassa, myös meillä tapahtuu edistystä kovaa vauhtia. Livian arkuutta ei enää oikeastaan huomaa. Joskus se voi vähän säpsähtää yllättävää ääntä. Kovimman äänen se tuntuu aiheuttavan itse kopsauttamalla päätään sängynreunaan ja pöydänjalkoihin puskiessaan.

Eilen näin Mindyn nuolevan Livian korvaa (niin myös takapuoltakin). Tänään pitelin Liviaa yhdellä kädellä sylissä ja laskeuduin rapsuttamaan toisella kädellä Mindyä, joka alkoi taas heti puhdistaa Livian korvaa. Yhteiselo on muutenkin varsin leppoisaa, mitä nyt Mindy läpsii pikkuista päähän ja jonkunlaista painiottelua on silloin tällöin. Enimmäkseen kumpikin touhuaa omiaan tai sitten Mindy seuraa sivusta Livian leikkejä. Koska Livia ei ole Bettyn kaltainen päällepäsmäri, Mindyn kanssa voi aivan hyvin leikkiä ilman kolmatta osapuolta. Mindyn katse aiheuttaa kuitenkin aina syyllisen olon, kun Liviaa silittelee tai leikittää.


Mindy sai tuon uuden lelun juuri ennen Livian tuloa. Vaikeustasoa voi nostaa kurkottamalla palloa selällään maaten. Liviakin kokeilee Mindyn suosimaa rataa silloin tällöin.

Hienoa on myös se, ettei Livia ole kaikki ruoat heti rohmuava ahmatti. Molemmat syövät aika tasaväkisesti toistensa kupeista. Ihmeellistä on, että Mindy on alkanut juoda kuten pitääkin. Eilen sillä kyllä ainakin oli vatsa löysällä (onneksi satuin näkemään Mindyn itse teossa, eihän mikrohiekan peittämistä kokkareista saa mitään tolkkua). Edelleen pidän jonkin sortin allergiaa mahdollisena, mutta oireet ovat olleet varsin satunnaisia ja lieviä.

Livian tassut haisivat äsken pissalle (olen taas syyttämässä mikrohiekkaa - tuntuu inhottavalta kun kissat eivät enää tuoksu vaan haisevat), ja nappasin kissan heti tassupesulle. Se oli uskomattoman helppoa! Mindy olisi raapinut minut verille siinä tilanteessa, missä Livia vain vähän sätki.

Viikonloppuna valvoin ihan liian myöhään, koska Livia pääsi silloin vasta kunnolla vauhtiin. Pitihän sitä menoa seurata. En olisi kyllä pystynytkään keskeytyksettä nukkumaan, koska Livia edelleen jatkaa peiton päällä pomppimista. Tässä vaiheessa se on vielä ihan hauskaa, mutta täysikokoisen kissan tekemänä se olisi varsin häiritsevää.

Jossakin vaiheessa Liviakin oli päässyt nukkumaan, mahdollisesti sängyn alle, koska kahtena peräkkäisenä aamuna Mindy nukkui paikallaan jalkopäässä. Hienoa, ettei Mindyn tarvitse ahdistua paikkansa menettämisestä. Arttu tosin ihmetteli tänä aamuna, nukkuuko Livia koskaan. Typykällä oli hurja ja pitkä ralli hiirenriekaleen kanssa menossa.


Video on kuvattu yhden jälkeen yöllä - aikaan, jolloin Livia pääsee kunnolla vauhtiin. Mindy odottelee silmät lupsuen, jotta pääsisi jo sänkyyn nukkumaan.

Siltä varalta, että joku mahdollinen anonyymi lukija (onkohan niitä?) tykästyy Liviaan, se siis on kotia etsivä kissa - veikkaan että ei kauan. Lisätietoja ja varaajan yhteystiedot löytyvät Rekku Rescuen sivulta - Livian tietoihin on tulossa päivitystä (oletan, ettei kukaan tuttu lukija ole perheenlisäystä etsimässä :))

-S

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Livia


Viime viikon perjantaina kysyttiin, voimmeko ottaa hoitoon tyttöpennun, joka tarvitsisi vielä vähän kesytystä. Keskiviikkoiltana hain Livian suoraan rokotusreissulta. Tämä tyttönen on suomalainen pentu, joka on jo kuukauden ollut kotihoidossa kahden veljensä kanssa. Veljet palasivat vielä aiempaan hoitopaikkaansa, mutta Livia jäi meille Helsinkiin. On suuri helpotus, kun joku toinen on jo hoitanut pennun rankimman vaiheen yli: kesyttänyt, madottanut, hoitanut flunssan ja niin edelleen. Hoitajalla ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta antaa pennuille toivottavaa määrää huomiota, ja toisiinsa tukeutuvia arkalaisia oli hyvä saada erikseen - ja tietysti tyttö erottaa pojista riittävän ajoissa.

Aiempien hoitolaisten tapaan Liviakin otti turvapaikakseen vessanpöntön takaisen nurkan, vaikka sillä oli koppa kattoineen käytettävissä. Ei kestänyt kauaa, kun se alkoi kehrätä rapsutuksesta. Livian pystyi hyvin nostamaan syliin kehräämään. Lähes joka kerta, kun huoneeseen astui, vastassa oli sähähdys, mutta sitten pelkkä läsnäolo saattoi saada Livian kehräämään. Seuraavana päivänä mukaan tuli vimmattu kiehnääminen ja puskeminen.

Ei tässä ehtinytkään olla kuin kaksi hoitolaista ennen kuin saimme tapauksen, joka ei joko ymmärrä tai halua käyttää pellettivessaa. Torstaina raahasin kädet punaisina mikrohiekkaa saatuani tietää edelliseltä hoitajalta käytetyn laadun. Mitään muuta hyvää puolta en mikrohiekasta keksi, kuin että siitä näkee aika selvästi pissan määrän vaihtelut. Se painaa kuin synti, pöllyää aivan sietämättömästi, sotkee aivan tuhottomasti ja aiheuttaa allergiaoireita ainakin itselleni. Ja se on kaikkea muuta kuin ekologista. Olemme toisin sanoen suuria mikrohiekan vihaajia ja samalla pellettifaneja. Tottakai sen käyttöön olisi alistuttava, jos kissa ei muuta halua käyttää. Niin kuin nyt. Ensihätään vuorasin pellettivessan yläosan jätesäkillä, jotta sitä saattoi käyttää mikrohiekankin kanssa. Tottakai säkki oli parissa päivässä riekaleina ja oli kehitettävä kestävämpi ratkaisu. Niinpä ostimme kaksi laatikkoa sisäkkäin laitettavaksi - isommassa on korkeat reunat, mutta vain pienempi tarvitsee täyttää hiekalla.

 
 
Vasta mikrohiekkaan Livia pissasi. Kun sekin asia oli kunnossa ja kylpyhuoneessa oli hyvin hellyyden- ja seurankipeä kissa, saatoimme päästää Livian perjantai-iltapäivänä muualle asuntoon. Mindy sähisi pari kertaa ja illemmalla Liviakin sähisi ja murisi, mutta muuten kissat ovat lähinnä katselleet toisiaan. Mindy seuraa jonkun verran Liviaa, joka suhtautuu aika välinpitämättömästi Mindyyn, joskin tuntuu hieman Mindyä aristavan. 
 
Livia pysyttelee paljon sängyn alla, mutta leikkii riehakkaasti huiskalla ja uskaltaa muutenkin kulkea huoneesta toiseen varsinkin keskiyön jälkeen. Livian saa helposti pois piilostaan vähän rapsuttamalla. Mindy taas katselee sivusta Livian leikkiä, vaikka sitä yrittäisikin houkutella mukaan. Bettyn aikana Mindyä ei saanut leikkimään oikein millään konstilla, mutta nyt Mindy kyllä leikkii jokseenkin normaalisti silloin, kun Livia ei osallistu. Peiton alla olevan möykyn päälle on tietysti hyökättävä. Livialla ei ole tämän suhteen poikkeuksia. Olin viime yön yhtä suurta möykkyä, ja heräsinkin monta kertaa yön aikana siihen, kun Livia syöksyi sivulta päälleni päästä varpaisiin.


Liviaa kutsutaan meillä myös Milottareksi - onhan yhdennäköisyys Milon kanssa suuri (vrt. Milo).

-S

maanantai 17. lokakuuta 2011

Heppahullu



Jos joku meillä käynyt on ihmetellyt, miksi keinuhevosen häntä on peitetty sekä foliolla että kelmulla, tässä syy. Vuosi meni ilman heppaintoilua, joten ne rumistukset ehdittiin tässä välissä jo ottaa pois.

-S

lauantai 15. lokakuuta 2011

Kattihaaste 3: Laatikot

Mitä sitte jos oon tässä kattoterassilla enkä tuolla sisällä?!

Kolmannen kattihaasteen aihe on siitä ajankohtainen, että Mindy on varsin ihastunut laatikkoon, joka on koristanut olohuonettamme jo kuukauden ajan. Sisälle kannetaan saaliit, päällä chillaillaan.

-S

tiistai 11. lokakuuta 2011

Lintubongari



Minnin lintutiirailu muistutti, että olihan Mindylläkin tässä muutama päivä sitten harvinaisen hyvä päivä lintubongaukseen. Citykatille pelkkä lintujen näkeminen voi olla harvinaista herkkua. Viikonloppuna kuitenkin sai säksättää ja paiskoa häntää oikein kunnolla. Vielä kun sadesäät pitäisivät taukoa, niin ehkä Mindy pääsisi ennen talvitaukoa valjastelemaan.

-S

perjantai 7. lokakuuta 2011

Piilokamera

Yritimme eilen saada Mindyn loputonta maukumista videolle. Kissa meni kuitenkin mykäksi, kun eteiseen meni seuraksi (eipä siellä silti viitsinyt koko iltaa nököttää välttääkseen huutamisen). Niinpä paikalle jätettiin pelkkä kamera, mutta kameran läsnäolo tunnetusti saa käytöksen muuttumaan. Ulos pyrkiminen loppui, mutta videolle tallentui muuta toimintaa.



Kuten voi päätellä, seuraavassa videossa kamera ei enää ole yksin seuraamassa Mindyä.

torstai 6. lokakuuta 2011

Rappuun!

Mitenköhän kissan saisi unohtamaan päähänpinttymän? Mindy maukuu mielipuolisesti, koska sen on aivan pakko päästä rappukäytävään. Viimeksi heinäkuussa oli sama ilmiö. Nyt kello kuitenkin on yksitoista illalla, ulkona sataa ja tuulee ja olen flunssainen, joten Mindy ei todellakaan pääse pihalle valjastelemaan. Rappuun Mindy kuitenkin pääsi, koska siellä ei tarvitse enää maukua.

Paljon uusia hajuja!

Takaisin sisään vai? Miksi? Täällä on jännää!

Onneksi rappu on tässä vaiheessa niin jännittävä paikka, ettei seikkailija sännännyt pitkin rappusia. Mutta huuto jatkuu vielä muutaman rappuvierailun jälkeen. Parveke ei tässä mielentilassa kiinnosta enää yhtään, vaikka siellä saisi haistella ulkoilmaa

-S

tiistai 4. lokakuuta 2011

Kattihaaste 2: Venytys


Jotkut nukkuu prinsessapedeissä, kun mä taas heräsin pahvihökkelöstä. Mutta ei se mitään, koska mulla on postipakettinaru, kilkutin ja stabilo. Niin ja tässä on mun etutassujen anturat, kun viimeksi oli noi takana olevat.