Sähinäsiskot

Ihan kuin ratikassa ja pyörän tarakassa ei olisi ollut tarpeeksi, Mindy joutui alle viikon sisään junaankin (jonne mentiin bussilla, ja josta jatkettiin autolla). Tällä kertaa kanssamatkustajat eivät saaneet kuulla miukukonserttia.

Matkalaista vastassa oli rauhallinen, joskin hieman järkyttyneen oloinen Mandy-sisko. Toisin kuin siskonsa, Mindy ei ole yhtään tottunut vilkkaiden lasten läsnäoloon, niinpä Mindy katsoi parhaaksi paeta sängyn alle.

Ihan omin  jaloin Mindy ei näin avaralle paikalle asettautunut. Matka jatkuikin ripeästi ja matalana turvallisempaan nurkkaan.

Onneksi valjaiden pukeminen ei ole koskaan ongelma, niin ei siitä tule ainakaan lisästressiä. Nyt hankalinta oli saada mitään hihnaa mahan alta, kun Mindy oli niin lattiaan painautuneena.

Seinustaa pitkin tehtiin tarkastuskierros ylös ikkunoihin tiiraillen. Neutraali alue pihalla ilman Mandyn ja piilotetun koiran hajuja sai säkäkorkeudenkin nousemaan huomattavasti.

Milo ei ihan lämmennyt Mindylle, niin jospa sammakosta olisi apua.

Mindy osoittautui maastoutumisen mestariksi.

Saatiinhan ne siskokset yhteiskuvaan, josta voi vaikka vertailla viiksien pituutta tai silmien väriä.

Kuinka syvälle ruohikkoon pitää tunkeutua, jotta kamera ei seuraisi?

Ken on heistä kaikkein kauhein? Täytyy sanoa, että hyvin tasaväkisesti tytöt irvistelivät, sähisivät ja murisivat kuin autoa käynnistäisivät.

Tämä on taas näitä, että tietää hyvin kissojen tarvitsevan aikaa ja rauhaa eikä tällaista pakkokohtaamista tilanteessa, jossa ei voi paeta. Mutta eivät nämä edellisellä tapaamisella näin hurjiksi äityneet ja ihan sopuisasti ensin nenänpäitä nuuhkaisivat.

Hurrrja peto!

Kotona oltiin neljän aikoihin ja parhaimmillaan Mindy kykeni pitämään pään pystyssä kuvan tyyliin, silmät eivät pysyneet auki, vaikka yritystä oli. Iltapäivään kuului sikeiden unien lisäksi vain pari raksu- ja vesitankkausta. Puoli yhden aikaan yöllä oli vasta leikin aika. Voimille otti, mutta saipa jännitystä elämään.

Mandyyn ja koirakaveri Ekiin voi tutustua paremmin heidän uudessa blogissaan.

-S (Kuvat alinta lukuunottamatta Arttu)

Raitoja ja täpliä

Arvatkaapa kuka tässä on Mindyn vieraana! Vihje: kissat eivät ole nähneet toisiaan yli puoleentoista vuoteen.

No, sehän on Mandy-sisko, jolle Mindy antoi sähisevän ja murisevan vastaanoton. Ei ollut pelkoa, että olisi sekoittanut raitapaidat toisiinsa - sen verran eri suuntiin oli ulkonäkö muovautunut.

Mandy löysi heti kaikkien pakoilijoiden suosikkipaikat, sängynalusen ja vessanpöntön. Alkuun Mindy piti huolen, ettei vieras vilahtaisi näköpiiristä.

Mandy ei ole yhtään sen enempää sylikissa kuin Mindykään, mutta poikkeustilanteessa sylistä tuli turvasatama. Mandyllä on selvästi Mindyä pidemmät viikset, silmät vihreämmät ja turkki kaikinpuolin tummempi, varsinkin tassut. Mandyllä on myös selkeämmät raidat, kun taas Mindy on enemmän täplikäs. Kasvojen muoto on myös erilainen. Mutta onhan sisaruksissa toki paljon samaakin sekä toisiinsa että emoon verrattuna.

Mandy pääsi sylistä toiseen. Mindy oli niin jännittynyt, että säikkyi omia ihmisiäänkin. Kolauttipa se päänsäkin ovenkarmiin, kun piti äkkiä pinkoa kauemmas.

Parin tunnin nurkkailun jälkeen Mandy uskalsi jäädä avaralle paikalle - tietämättä että se häiriköijä on suoraan alapuolella.

Mindyllä on aavistus siitä, että yläpuolella on jotain normaalista poikkeavaa.

Varovasti Mindy kurkki reunan yli uudelleen ja uudelleen hyppäämättä Mandyn viereen.

Oli Mandyn vuoro suhista Mindyn tultua liian lähelle.

Tuliaiseksi saatu pallo on Mindyn mieleen. Sitä piti hinkata kuonolla samaan tapaan kuin valeriaanahiirtä.

Mandy nostettiin kiipeilypuuhun ja Mindy on siitä lähtien viihtynyt poikkeuksellisen hyvin puussa. Samoin yksi ovenkarmi tuli tarkoin nuuhkittua. Oletin Mindyn olevan väsynyt Mandyn lähdettyä, mutta ei Mindy sitten heti nuupahtanutkaan vaan touhuili ja ihmetteli tuliaishyrrää, kunnes kiipesi torkuille korkean kaapin toiseksi ylimmälle hyllylle paperikasan päälle.

-S & A