maanantai 31. tammikuuta 2011

Kissakuvahaaste 147

Kissakuvahaasteen aiheena on tällä kertaa aamu ja ilta.

Tämä olikin yllättävän vaikea haaste, kun juuri aamuilta ja illoilta ei oikein ole kuvia eikä niiden ottaminen onnistu yhtä helposti kuin päivisin. Mindyn lähes joka-aamuista kampaamo- ja hierontapalvelua ei ole vielä onnistuttu saamaan kuvaan tilanteen varhaisesta ajankohdasta ja tietynlaisesta hartaudesta johtuen. Toinen rutiini eli yhteinen kaurapuurohetki onkin jo esitelty.

Näiden lisäksi aamuisin toistuva asia on hulluus- ja hellyyshetket. Mindyn iltavilli ei yleensä vedä vertoja aamuspurteille, joiden välissä on kiehnäystaukoja.


Iltaisin on ohjelmassa kilpajuoksu sänkyyn. Yleensä Mindy ehtii ensin tai vähintään samaan aikaan. Joskus, varsinkin kauluriaikana, voi jäädä pidemmäksikin aikaa toivottelemaan hyvää yötä. Nukkumaan ei kuitenkaan vielä ehdi, koska on juostava ja leikittävä niillä äännekkäimmillä leluilla.


Bonuksena vielä yön pimeydessä napsaistu kuva salaperäisestä rusettivarkaasta.


-S

Vuh?

 Pyysin vaihtelua raksuihin...

...en kuitenkaan tarkoittanut koiranruokaa!

PS. Kiitos kuitenkin kivasta höyhenhuiskasta.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Kengännauhan makutestaaja

Tötteröstä on viimein päästy eroon ja haavan turvotus laski selvästi eilen. Viime päivinä on ollut taas täysi vauhti päällä ja liike on ollut myös vertikaalista. Nopeastihan Mindy alkoi juoksennella leikkauksen jälkeen, mutta puuhun ei ollut kova hinku ennen kuin parina viime päivänä.

Henkilökohtaiset avustajatkin pääsivät pidemmäksi aikaa talviurheilemaan, kun Mindy pärjäilee taas omatoimisesti. Jo riitti nenälle töitä, kun ensin luistinten mukana tuli kellarituoksuja ja palatessa vasta olikin hajuvalikoima luistimissa. Toki luistimet joutuivat samaan makutestiin kuin muutkin nauhalliset jalkineet. Mindy pitää myös huolen, että laaduntarkkailu on tarpeeksi toistuvaa. Helpointa on muistaa tehdä makutesti tietysti silloin, kun kengännauhoja solmitaan lähtiessä.

Slurps! Mmmm, ihan makoisa aromi.

Vähän sitkeä, mutta menettelee.

-S

torstai 27. tammikuuta 2011

Ihan tyhmä kauluri

Mindyn ja kaulurin yhteiselo on sujunut hankalasti. Arvon neiti ei yhtään ymmärrä, miksi välillä, silloin kun leikitään ja syödään ja rapsutellaan, saa olla vapaasti ja sitten kun henkilökunta häipyy siitä oudosta eteisen ovesta jonnekin pitkäksi aikaa ja on muutenkin kurjaa, pitää vielä mokomakin rotjake pyörittää kaulan ympärille. Mitä pahaa muka on tullut tehtyä, että tällaista kohtelua ansaitsee? Kummia tyyppejä.

Toimeliaalla tytöllä ei kuitenkaan ole tapana jättää häntää koipien väliin, niinpä Mindy on keksinyt makuuhuoneesta sänkyjen jalkojen välistä paikan, jota vasten pingottamalla kaulurin saa määrätietoisella ponnistelulla irti, kun pannan kireinkin reikä on sen verran löysä. Sopivan ohut kaula kuuluu kuitenkin kenen tahansa itseäänkunnioittavan siron kissan perusominaisuuksiin. Mutta ihailua ei tipu. Sen sijaan henkilökunta palkitsee aherruksen laittamalla kaulurin takaisin. Eivätkö ne yhtään tajua!

En tykkää sinusta yhtään.

Parempi kun pitäisit huolen omista asioistasi.

-A

maanantai 24. tammikuuta 2011

Tötteröpään paluu

Mindy osasi eilen olla niin hyvin nuolematta mahaansa, että uskallettiin luopua kaulurista yöksi ja työpäivän ajaksi. Pitkin päivää iski kamala tunne siitä, että mitä jos ei olisikaan pitänyt jättää kauluria pois. Mindy oli ollut vauhdissa ainakin siitä päätellen, että vesikuppi löytyi sängyn alta.

Iltapäivällä tarkastettiin masu ja haava olikin turvonnut ja punaista pilkotti selvästi enemmän kuin aiemmin. Laitettiin taas kauluri, mutta koska seurasimme muutenkin Mindyn puuhia, otimme härpäkkeen pois. Vietin intensiivisesti Mindyn seurassa ainakin neljä tuntia illasta. Leikki maistui, samoin ruoka. Ehkä Mindy ottaa Mandy-siskoaan painossa kiinni samalla lailla leikkauksen jäljiltä. Muutamaan kertaan piti peseytyminen keskeyttää, kun kieli alkoi lähestyä mahaa. Loppujen lopuksi jopa reilummalta tuntui laittaa kauluri kuin säikytellä kesken hartaan pesuhetken. Sitäpaitsi en ollut itse pystynyt syömään ja tarkkailemaan samanaikaisesti.

Rakkaimmasta lelusta ei luovuta edes unien ajaksi, parasta varmistaa tiukalla otteella.

Mahtaakohan leikkauksella olla jotain tekemistä asian kanssa vai minkähän takia Mindy eilen huusi imuroinnin aikana? Tähän asti Mindy on vain mennyt toiseen huoneeseen tai sivummalle imurin ilmestyessä. Mistä moinen kauhistunut miukuminen?

Mutta onneksi muuten tavat ovat pysyneet ja ääntelykin alkaa palautua. Leikkauksen jälkeisenä aamuyönä Mindy toi yhden joululahjaleluistaan minulle sänkyyn. Tietysti tuomisena oli juuri se vaaleanpunainen kulkusella varustettu olento, jonka maha piti heti joulupäivänä kursia umpeen. Olin hyvin liikuttunut, kun kulkeminen kaulurin kanssa on kuitenkin niin vaivalloista.

-S

lauantai 22. tammikuuta 2011

Toipilas

Eilen koitti kauan jännityksellä odotettu päivä, kun Mindy oli steriloitavana. Onneksi hoito- ja hemmotteluväki oli täysilukuinen ja valmiudessa sopivasti viikonlopun. Kymmeneltä aamulla Mindyn silmät tapittivat ja kuola valui rauhoituspiikistä ja kahden tunnin kuluttua saatiin noutaa vällyjen välissä heräilevä pikkuinen takaisin. Koti oli hyvin tyhjä kissattomana.

Olimme laittaneet ensimmäistä kertaa kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle, jotta Mindyllä olisi mukavan lämmin heräämö. Mutta tämä tyttö ei  suostunut hetkeäkään kylppärissä pysymään vaan hoiperteli sängyn alle. Mindy ei ole koskaan tykännyt olla peiton alla ja liukeni nytkin, kun yritin vilttiä hivuttaa päälle. Onneksi Mindy oli itsekin sitä mieltä, että sängyn päällä on parempi. Puoliseisovasta asennosta pää valui vähitellen tassuille asti.


Heräämistä seurasi peseytyminen, jolloin haava alkoi kiinnostaa sen verran, että kauluri näytti tulevan tarpeeseen. Lääkäri oli kehottanut pitämään kauluria tai suojapukua kymmenen päivää, mutta hoitaja lähtiessä sanoi, ettei kissoja yleensä haava kiinnosta ja neuvoi meitä noutamaan kaulurin vain, jos sitä tarvitaan. Kun Mindy oli ensimmäisen kerran haavan huomannut ja nuoleminen estettiin, se käytti kaikki tilanteet hyväkseen ja syöksyi sängyn alle pesemään mahaa. Kauluri siis käyttöön.


Liikkuminen kaulurin kanssa näyttää todella surkealta, kun maton ja jopa kylpyhuoneen laatan reuna pysäyttää matkan. Mindy tarvitseekin henkilökohtaisen avustajan, joka pitelee kauluria sen verran irti maasta, että liikkuminen sujuu. Kissan sijainnin kuulee helposti maata laahaavasta äänestä ja seiniin ja pöydänjalkoihin törmäilystä. Sivuttain hivuttautumalla ja peruuttaen pääsee johonkin suuntaan, mutta aina ei edes sitä taktiikkaa muista.  Tötterö näyttää minunkin silmiin kohtuttoman suurelta ja vaivalloiselta. Käytiin tänään ostamassa panta, joka sekin osoittautui liian isoksi, joten sillä ei ainakaan saa enempää ryhtiä lampunvarjostimeen.

Voin vain ihailla Mindyn reippautta, kun se eilen viiden aikaan leikki jo innokkaasti tötterö päässä. Ihana oli myös hetki, kun pikkuinen ensimmäisen kerran kellahti rennosti kyljelleen ja kehräsi kovaa etutassut koukussa. Tänä aamuna se leikki vimmatusti onkilelulla ja oli todella turhautunut, kun ei voinut yhtä aikaa laittaa lelua suuhun ja repiä tassuilla.

Kaikenlaisia putkiharsoviritelmiäkin on kokeiltu, yhteensä neljä kappaletta. Olen ihaillut itsetehtyjä suojapukuja ja stressannut, kun en edes harsosta saa käyttökelpoista aikaiseksi. Viimeisin viritelmä oli ensimmäinen riittävän peittävä, mutta tuloksena oli kyljellään paikallaan makaavaa muumio. On siis pitäydyttävä tötterössä. Mindy on tosin parhaillaankin ilman, koska näyttää lepäilevän rauhassa ja ehti juuri peseytyä ja syödä ja taas peseytyä.

Tuollainen oli neidin masu eilen illalla. Kovin erilaisia leikkaushaavoja ja tikkiviritelmiä on blogeissa ja foorumeilla tullut vastaan, samoin kommentteja siitä, miten paljon ja missä vaiheessa haavaa saa nuolla. Edellinen kokemukseni sterilaatiosta on vuodelta 1993 Sopulitien eläinlääkäriltä, jolloin itse pääsi katsomaan operaatiota ja kissan sai heti mukaan. Minni olikin huterammassa kunnossa kuin Mindy kotiin tullessa ja nukkui kätevästi hiekkalaatikossaan, jolloin ei ainakaan päässyt lirahtamaan väärään paikkaan. Silloin ei mainuttukaan mistään suojapuvusta tai kaulurista eikä siltikään ollut mitään ongelmia.


-S

perjantai 14. tammikuuta 2011

Spläsh!

Viime marraskuussahan uutisoitiin siitä, miten kissojen latkimisen salat ovat paljastumassa. Artikkelissa sanotaan koiran loiskuttavan juodessaan vettä usein lattialle.

Mindyn juomatyylin luonnehtisin nimenomaan loiskuttavaksi. Lokakuun tienoilla Mindy alkoi juoda vettä yhä vähemmän ja siirsin vesikupin ruokakupin vierestä makuuhuoneeseen ja laitoin välillä Mindyn eteen tyrkylle paikasta riippumatta. Juominen lisääntyi heti (valitettavasti samalla myös kiinnostus mitä tahansa märkäruokaa kohtaan laantui olemattomiin), mutta hauskinta oli litkiä loiskittua vettä lattialta ja tassusta.

Näin meillä:


Meno kiihtyy loppua kohti


Kuvaaja saa pisaroista osansa

Pahoittelen videoiden hämäryyttä ja heikkoa laatua.

Hauskinta läträys on tietysti ihmisten nukkumaanmenoaikaan tai keskellä yötä, jolloin saa kuivausrätein varusteltua seuraa. Loogisesti voisi ajatella, että kannattaisi hankkia raskaampi ja isompi vesikuppi ja pitää se kunnon alustalla. Mutta jos tämä on varmin keino saada katti latkimaan, niin pitäydytään tässä.  Kaipa se joskus kyllästyy.

-S

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Siivouksesta kiinnostunut teini

 Kuka tarvitsee kissanminttua, kun on havunneulasia?

Kuusi ei jaksanut pitää kiinni havusistaan tämän vuoden puolella, niinpä eilen luovuimme viimeisistä joulun rippeistä ja aloitimme suursiivouksen. Mindy suljettiin varmuuden vuoksi vessaan siksi aikaa, kun kuusi heitettiin parvekkeelta pihalle. En ole kuullut minkään kissan koskaan päästävän niin kovaa ääntä kuin Mindy silloin. Kuulin naukumisen pihalle asti kolmannesta kerroksesta asunnon perimmäisestä nurkasta suljetun oven läpi. Mitä ilmeisimmin Mindy oli kovasti harmissaan siitä, ettei päässyt osallistumaan, kun jotain tavallisesta poikkeavaa tapahtui.

Ehkä neljäs peräkkäinen käynti laatikostossa riittää tällä kertaa

Kaikkea jännittävää seurattavaa riitti silti tuntikausiksi ja illalla sängystä löytyi äärimmäisen väsynyt kissa.

Mindy on muutenkin ääntelehtinyt huomattavan paljon viime aikoina. Kokoaikaista kurnahtelua on jatkunut varmaan jo yli kuukauden. Selviä kiiman merkkejä en ole Mindyssä tunnistanut, mutta ääntelyn ja ulos pyrkimisen lisääntyminen voi tietysti olla sitä.  Sterilointi on ollut jo viikkoja mielessä, mutta sopivin ajankohta meille taitaa olla vasta kuun loppupuolella. Toivottavasti Mindy ei kehitä itselleen siihen mennessä kovin kovaäänistä kiimaa.

-S