Harvassa ovat ne aamut, kun Mindy ei pöydän nurkalta seuraa kaurapuuron keittämistä valmiina ottamaan maistiaisia. Useimmiten syöminen käy samalla aamujumpasta, kun lautasta kiertää ylös ja alas ja vasemmalle ja oikealle. Joskus siihen ei vain ole ollut aikaa ja olen syönyt puuroni seisten. Puuronhimo on tosin viime aikoina laantunut, eikä kurkottelua ilmene silloin, kun puurossa on Mindyn mielestä hyi niin kamalia banaanin- tai omenanpaloja.
Olin yllättynyt, kun tämän aamun suosikki olikin salaatinlehti leivän päällä. Mindy löysi aivan uuden innon kurkotella syömisiäni. Eipä siinä sitten muuta kuin irrottelemaan kynttä leivästä. Kun tassut oli erotettu leivästä, huomasin kissan istuvan peppukarvojaan myöten appelsiinimehussani.
-S
maanantai 1. marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hih, omistaja oppii hyödyntämään kehoaan tehokkaasti suojauksessa ja kissat saa aamulla jo aivojumppaa :)
VastaaPoistaMeillä saan vahtia aamukahvia ja mysliä. Myslistä katoaa rusinat ja pähkinät jos en pidä varaani.
Onpa hassut mieliteot :) En ole ainakaan vielä huomannut Mindyllä mitään kiinnostusta mysliä kohtaan.
VastaaPoista-S
Hei ihanaa että mneillä ei ole ainoita noi jotka näin tekevät! Naos kerjää ja silmät ummessa karjuu aamupalalautaseni vieressä. Kun silmä välttää se on pöydällä syömässä ja yleensä äänekäs mutustelu paljastaa otuksen!
VastaaPoista