sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Tassun alla


Mindy ei sitten todellakaan tyytynyt vaativaan miukumiseen saadakseen kukkakimpusta irrotetut ruohot. Mindyä on kiva pitää sylissä lampun lähistöllä, kun kerrankin ei ole kiirettä alas sylistä. Sylissä ei silti kauan viihdytä,vaan Mindy kipuaa hartioita pitkin kohti houkutuksia.

Olikin ensimmäinen kerta, kun Mindy seisoi toisella takajalallaan pääni päällä muualla kuin sängyssä tehtävän kampauksen yhteydessä. Samalla pitää yrittää varoa, ettei Mindy saa syödyksi rehuja - ja hupsista vain, kissa onkin kohta selän päällä tasapainottelemassa.

Siinä missä Mindy käyttää ihmistään omiin tarpeisiin, olen hyödyntänyt Mindyn kasvihimoa istumalla sanomalehti sylissä suoraan houkutuksen alapuolella. Siten saattaa onnekseen saada kissan tepastelemaan syliinsä. Myös villaviltti toimi turvallisena välikappaleena eräänä yönä. Sen päälle sai unissaan maiskuttavan kissakerän reisilämmittimeksi.

-S

lauantai 13. joulukuuta 2014

Kukkayllätys


Mindy on taidokkaasti kehittänyt manipulatiivista ääntelyään ja kuulostaa nykyään tilanteessa kuin tilanteessa aivan liian dramaattiselta (maailmanloppu, kun kaappiin ei pääse heti tai huomiota ei saa sekunnissa). Ääntä siis todella lähti myös, kun Mindy hamusi ruusukimppua. Kurina sentään voitti vaativan miukumisen.


Ihan hurjan himottavia nuo sojottavat jättiruohot, joiden kanssa Mindyn viikset sojottivat kilpaa.


Kimppua säilytettiin parvekkeella, kunnes annoin periksi ja otin kaikki houkuttelevimmat osiot kimpusta, sidoin yhteen Mindyn lelunarulla ja kiinnitin kattolamppuun roikkumaan. Semmoinen on kissakodin kukkakimppu.


-S

tiistai 9. joulukuuta 2014

Printti- ja syli-Mindy


Pari vuotta sitten Mindy oli kalenterityttö. Tänä vuonna repertuaari laajeni henkilöstölehteen, jossa Mindy esiintyy alan kirjallisuutta tutkimassa - metsästyslakia vilkaisemassa ehkä). Naapurisivulla komeilee Poitsu, joka on saanut Mindyn tuoksuterkkuja mm. lainavaljaiden mukana. Terkkuja Poitsun perheelle!

Parasta luettavaa taitaa kuitenkin olla Hesari. Olin lukemassa lattialla lehti sylissäni, kun Mindy asettui syliin kerälle ihan itse! Ehkä kaksi kertaa pentuaikana Mindy on torkahtanut syliin, 22.11.2014 tapahtui ensimmäisen kerran se ihme, että ei tarvinnut edes nostaa tai houkutella. Muutamaan kertaan Mindy kääntyili hakien parempaa asentoa, kunnes hyppäsi pois tyhmän möykkyisestä risti-istunta-alustasta. Pitäisi ilmeisesti enemmänkin kuljeskella mukanaan sanomalehti ja kuvausväline, jotta jäisi todistusaineistoakin.

-S

maanantai 17. marraskuuta 2014

Mindyn movember


Mindy on selvästikin tietoinen movemberista - onhan se juuri marraskuussa ottanut asiakseen tulla viikset ojossa vaatimaan harjausta aina kun lähestyn hiusharjaa. Ja kovasti se vaatiikin. Ihan kuin olisi jopa päässyt ihan uudenlainen kurnauksen ja miu'un yhdistelmä-ääni. Ei meinaa saada hiuksia harjattua ollenkaan, kun pitäisi vain viiksiä ja leukapieliä sukia.


Jos ei palvelu muuten pelaa, pitää ottaa harjasta ote ja hoitaa homma itse.

-S

perjantai 31. lokakuuta 2014

Hurlumhei


Mä vähän sisustin uusiks kun toi yks oli taas jättänyt mut yksin. Ei se edes tajunnut tuoda uutta paperipussia, vaikka tää vähän hajos.


Tsädäm, pyykkitelinekin meni rikskraks eikä siitä enää koskaan pystyyn palannut. Tylsää, kun sen alla oli kiva vaania. Pelasin kans curlingia possun kielellä.


Vruuuum...

-Mindy

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Talviaikaan


Tänään on käännelty kelloja. Syksyllä käännetään aina aamuisin, jotta voi ilahtua ylimääräisestä tunnista. Keväällä kellot käännetään edellisiltana, että ei tarvitse aamulla menettää tuntia. Stereoista oli jonkun sähkökatkon aikana lähtenyt kelloasetukset kokonaan. Tilanne vaati manuaalia nyt, kun kellonajan halusin muiden kellonkääntelyiden ohella asettaa.


Onneksi ajan asettaminen oli helppo ja nopea toimenpide, niin pääsi äkkiä ihastelemaan söpistelevää Mindyä. Laatikollinen erilaisia manuaaleja sen sijaan ei tullut äkkiä palautetuksi kaappiinsa.




Mindy on ainoa, joka tarkenee makoilemaan massu paljaana. Hinku parvekkeellekaan ei ole laantunut. Kun on itsellä kolme pitkähihaista päällekkäin ja silti näpit kohmeessa, ei ihan hirveästi tee mieli toimia parvekeportsarina.

-S

lauantai 11. lokakuuta 2014

Drinkki jäillä


Olen taas vaihteeksi lojunut päiväkausia kipeänä sängyssä. Siitä syystä perjantainen vesikatko tuli täytenä yllätyksenä, kun niistä ilmoitetaan vain pari päivää aiemmin alaovella. Aamupuuroa saimme sitten odotella iltapäivään asti.

Mindy sai sentään jääpalasta täydennystä vesimaljaansa. Sekös herätti ihmetystä.



-S

lauantai 4. lokakuuta 2014

Kaksin


Olemme maanantai-illasta lähtien olleet Mindyn kanssa jälleen kahden kesken kotona. Samoihin aikoihin ilmat ovat viilenneet sen verran, että Mindystä on saanut nukkumaan mennessä taas seuraa peiton alle. Sitäkin todennäköisemmin aamulla löytää jalkopäästään kissan kerällä.

Kansainvälisen eläinten päivän ja lisääntyneen yhteisen ajan kunniaksi teimme paperipussi-inventaarion. Pusseja on viisi. En ole ihan vakuuttunut kaikkien tarpeellisuudesta.

Eläinten päivän lisäksi tänään on myös kansallinen korvapuustipäivä. Mindy onkin tänään kovasti leiponut, joskin tuloksena on pullien sijaan lisääntynyttä ihastelua ja lässytystä.

Pari kuukautta Mindy söi raksunsa tavallisesta kupista, mutta palautin aktivointilaudan vähän aikaa sitten käyttöön. Samalla ruokahalu kasvoi ja lauta on huvennut kovaa vauhtia raksuista, kun taas ruokakupissa oli lähes aina ruokaa jäljellä.


Mindy istuu alimmassa ja ylimmässä kuvassa saman pussin päällä. Jälkimmäisessä ulkoasu  on hetkeä myöhemmin aikalailla repaleisempi. Jos nyt edes sen saisi heittää pois.


Kesä oli ja meni, mutta Mindyn vaatimuksesta sinnitellään vielä päivät parvekkeen ovi avoimena. Mindy viettää vielä tuntikausia siellä tiiviinä myttynä. Vaikka kissa kuinka yrittää elää vielä kesäajassa, itse en mahda mitään sille, että kuvat menevät taas ihan mössöksi, kun valoa ei nyt vain riitä enää.
 

-S

tiistai 23. syyskuuta 2014

Ääntä ja liikettä


video

Laitetaanpa pitkästä aikaa videota. Itkupillikin on nyt näyttänyt, mistä sai nimensä, videossa pieni ääninäyte. Valtteriinan lähdöstä ei kauan kulunut, kun jo kuului miu'untaa oven takaa.

Vein yksin jääneelle pienokaiselle piristykseksi palloratapelin ja miukuminen vaihtui tauottomaksi kolinaksi. Hienoa, että lahjus kelpasi ja pääsi kovaan käyttöön. Itkupillillä on pitkät tassut, jotka näyttävät hassulta työnnettynä rataputkeen.

Mindyn vilauttaminen ovenraosta herätti sekä Mindyn että Itkupillin uteliaisuuden. Valtteriina kellahti pari kertaa eteisen puolelle nojattuaan oveen sitä avatessa. Valtteriinalla meni karvat pystyyn ja selkä köyryyn Mindyn pikaisesta kohtaamisesta. Itkupilli olisi halunnut päästä nuuhkimaan, kuten videosta näkyy ennen äkkinäistä oven sulkemista (Mindy oli samanaikaisesti tunkemassa kainalon alta).

Mindyltä lähti edelleen satunnaisessa käytössä oleva pallorata (ihmettelen vieläkin, kuinka se kiinnostaa vuodesta toiseen), mutta aktivoinniksi riittää oven takaa kuuluvat ääntelyt.




Itkupilli on kovin ristiriitainen tai lyhytmuistinen persoona. Ensin saa sähinät, mutta nyt kun nostaa syliin, sylissä kieputaan ja kiehnätään niin onnellisena että. Seuraava lähestymisyritys täytyy jälleen aloittaa alusta, kun olen taas ihan tyhmä ja pelottava ihminen.



-S

maanantai 22. syyskuuta 2014

Yllättäviä käänteitä ja yksi tassuttelija vähemmän


Näin lokoisat oltavat meillä oli pari päivää ennen leikkausaikaa. Valtteriinan kanssa samassa tilassa ei voinut vähääkään kyykistyä ilman, että oli kissa sylissä - tai selässä. Lavuaarilla kasvopesulle kumartuneena ollessa selkään syöksyvä kissa hieman yllättää, mutta onneksi Valtteriina ei tarrannut kynsillä  kiinni.


Vaikka hoitolaiset yksistään tuntuivat vievän hurjasti aikaa, olin koko ajan kiitollinen siitä, että olin päässyt helpolla siinä, ettei näitä tarvinnut edes madottaa, saati muuten lääkitä. Lääkäristä ja apteekista tulin kuitenkin lääkeläjän kanssa takaisin vain toinen kissa leikattuna.

Valtteriina oli kuulemma räkäinen ja sai kymmenen päivän antibioottikuurin ylähengitystieinfektioon. Ymmärrettävästi tuolla diagnoosilla ei leikata, vaikken tähän päivään mennessä ole tajunnut, mistä se räkäisyys näkyi.

Itkupilli kastroitiin ja se toimenpide meni hyvin. Poika on muutenkin niin arasteleva, etten osaa sanoa, oliko se normaalia vaisumpi leikkauspäivänä. Kastrointi oli aamupäivällä, kissat hain iltapäivällä.


Korvapunkit sen sijaan olisin voinut havaita, jos vain olisin älynnyt havahtua. Itkupillin korvia en kyllä ollut katsonut ja Valtteriinan korvissa näin tummia pilkkuja jo kissojen tullessa. Kissat olivat juuri olleet tehosterokotuksessa, niin en osannut epäillä ongelmia. Valtteriina ei korviaan rapsutellut, eikä Itkupillikään mielestäni erityisen paljon.

Korvahuuhde ja -tipat sen sijaan aiheuttivat kovaa raapimista ja korvien luimistamista. Korvaputsaukset ja lääkitsemiset huilileikkeineen ovat aika tehokkaasti vieneet edeltävän viikon vapaa-ajan. Lauantain pyhitin Mindy-päiväksi, jolloin kävikin niin, että nukuimme keskellä päivää kylki kyljessä väsymystämme pois.


Korvatippakuuri loppui tänään, joten Valtteriina lähti pari tuntia sitten omaan kotiinsa, jossa antibioottikuuri annetaan loppuun ja viivästynyt sterilointi hoidetaan yhdistyksen kustannuksella.

Itkupilli on eilisestä lähtien leikkinyt huiskalla. Tähän asti se on vain seurannut sivusta tai leikkinyt yksinään pallolla. Huvittavaa leikissä on, että Itkis leikkii mieluummin huiskalelun väärällä päällä, mustalla tikulla Gootti-Kustaan tyyliin. Joka tapauksessa hymy levisi kasvoille siitä, että arkajalka alkoi tassuillaan huitoa keppiä.

Kävin silittelemässä yksin jäänyttä ressukkaa vessanpöntön takana. Itkupilli alkoi vähitellen kehrätä, kunnes jopa kiepsahti selälleen ketarat ojossa. Vetäydyin vähemmän puuduttavaan ja pönttöä halailevaan asentoon, jolloin tovin kuluttua Itkis katseli tyypillisellä arvioivalla katseellaan etäältä ja sujahti kantokoppaan piiloon.

Itkupillin kotiutuminen on vielä vähän auki ja selviteltävänä. Rekku Rescuen kissavaraajat pääsevät tiuhaan testaamaan myös ihmistuntemustaan. Ja kotihoitajat siinä samalla, koska kotihoitaja on yleensä ainoa kotiehdokkaan kasvokkain tavannut. Pienellä kotihoitokokemuksella ja kissavaraajien kanssa joitakin keskusteluita käyneenä voin vain ihmetellä, miten Mindy annettiin aikoinaan meille. Mindyn tapauksessa tosin varaaja ja hoitaja oli yksi ja sama ihminen. Onneksi kissanottajilta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti edellytetä maailmojasyleilevää avointa luonnetta.

-S

torstai 11. syyskuuta 2014

Tenavien touhuja


Valtteriinasta on tullut kunnon sylimussu, joka hyppää joka kerta syliin, kun kylppäriin menee. Eilisestä asti se on kivunnut olkapäälle, toisinaan  se on selän päällä, jos on erehtynyt riittävän kumaraan asentoon.


Seistessä täytyy pitää varansa, ettei Valtteriina pidä kiipeilypuuna. Yöhousujen nauhat todellakin kannattaa pitää housujen sisäpuolella. Ei sillä, etteikö Valtteriina kovalla vimmalla yrittäisi repiä myös housunnappeja irti.


Syli ja leikki vasta hieno yhdistelmä onkin.


Hieno oivallus, Valtteriina, se on vessapaperia, mutta jos  ei nyt kuitenkaan otettaisi näin kirjaimellisesti. Valtsu oppi tänään sen, mitä pelkäsin, hyppäämään pesukoneen päälle. Sinne meni tavaroiden turvallinen säilytyspaikka. Keskeytin suihkuni vähän väliä, kun katsoin kauhulla Valtteriinan kulkemista pyyhkeen ja silmälasien yli, kissanvessa on pelottavan lähellä pesukoneen reunaa.


Seuraavaksi ulos vessasta lähti roskis, kun riehutyttö toistuvasti meni roskikseen esteviritelmästä huolimatta ja kiskoi roskapussin kaverusten revittäväksi. On sitä ennenkin hoitohuonetta kutsuttu hullujenhuoneeksi.

Itkupillillä kävi eilen katsoja, joka tosin sai huomattavasti enemmän kosketusta Valtteriinaan. Huomenna Valtteriina saa ihan omat katsojansa. Kissoilla on leikkausaika tiistaina ja loppuviikosta kissat ovatkin kotiinlähtövalmiita. Lähtemisestä on ristiriitaisia tunteita, koska elämä helpottuu huomattavasti kylppärin vapautuessa, mutta ovathan nuo lapsoset suloisia ja sylikissaa täällä kaivataan. Pennut toimivat Mindylle myös vähän aktivointilelun tavoin ja tuovat virikettä ja puuhaa ovenkin takana.

-S

torstai 4. syyskuuta 2014

Minä makaan nyt tässä


Myöhään eilisiltana Mindy vaati päästä yläkaappiin, jonne on hinku, kun joku kaapinovista on edes raollaan. Tällä kertaa kaikki ovet olivat kiinni, mutta suunnitelma poikkesi muutenkin tavallisesta. Kaapista piti käydä viskomassa sadetakki makuualustaksi.


Töistä palattuani hoitohuoneen ovea avatessa näky oli tämä lisättynä yhtä rennosti makoilevalla Itkupillillä, joka ehti livahtaa piiloon kameraa hakiessa. Ihan onnistuneesti kissa tai kissat olivat pyyhkeen kiskoneet tiputtamatta sitä naulakon alla olevaan vessaansa.

Kiva, että nämä veijarit osaavat tehdä olonsa mukavaksi.

-S

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Pienokaisia


Koko elokuu hujahti ohi ilman päivityksiä eikä blogistanian kuulumisten lukemiseenkaan ole jäänyt aikaa, kun on ollut niin kovasti tapahtumia ja menoja. Mindyllä sen sijaan on tainnut olla vähän tylsää yksin kotona.

Viikon verran Mindyllä on ollut kokopäiväistä seuraa. Huono juttu vain on se, että Mindyn ja seuran välissä on ärsyttävästi ovi. Toisaalta osittain se on varmasti Mindynkin mielestä hyvä asia.

Viime keskiviikkoiltapäivänä sain kotiinkuljetuksena Valtteriina Bottaksen, joka on löytynyt auton moottiritilasta, ja mustan Itkupilli-pojan, joka on löytynyt heinäkuussa Lavian keskustasta. Kumpikin kipitti pakoon, kun niitä lähestyi. Valtteriinaan kuitenkin tepsi vanha hyvä keino - höyhenhuiskalelu. Leikin huumassa Valtteriinaa saattoi vähän silitelläkin.

Montaa päivää ei kulunut, ellei ollut jo seuraava päivä, kun Valtteriina kehräsi leukarapsuista. Toissapäivää Valtsu kiipesi itse syliin kehräämään ja kiehnäämään ja toisti saman seuraavana päivänä. Itkupilli edelleen sähähtää joka kerta, kun sitä lähestyy, mutta sitä voi silti paijata.

Yllättäen oven takaa kuuluva Mindyn miukaisu tai kurina on varmin keino saada Itkupilli esiin piilostaan. Ihan varma en ole, mutta kerran se taisi kehrätä Mindylle ovella. Olisikin hauska nähdä ottaisiko Itkupilli Mindyn varaemokseen.

Mindy tietysti tapansa mukaan ajoittain päivystää ovella ja läpsii Valtteriinan tassua sen mitä oven ali yltää. Muuten Mindy on kuin pentuja ei olisikaan. Mindyn vessa on parvekkeella ja se taitaa olla ummetusta pahentava juttu. Sitten onkin miettimistä, kun ei kertakaikkiaan enää tarkene olla parvekkeen ovi koko ajan auki, koska sitten Mindyn elintila pienenee jo kohtuuttomasti (eikä vessa mahdu minnekään).

En taida uskaltaa ottaa riskiä ja päästää pentuja Mindyn kanssa samaan tilaan. Mindy kun on edelliskerroista stressaantunut aikalailla. Vielä on muistissa kuukausia kestänyt vilkkuluomiongelma, joka huipentui silmätulehdukseen. Yksinäinen kissa kylpyhuoneessa on niin lohduton, että jos toinen lähtee ensin, pitää miettiä tarkemmin. Toivomme siis Mindynkin voinnin kannalta, että Valtteriina ja Itkupilli saavat pian kodin, kunhan ne on ensin leikattu, ja että hoitopaikkoja riittää muille kodinetsijöille.

Itkupilli kuuntelemassa Mindyn juttelua
Valtteriina taustallaan tyhjä wc-paperiteline - rulla löytyi taas vesikipossa uitettuna, kuten yleensä
Valtteriina kuuli, että jotkut kodittomat majailevat roskiksessa
Roskista ei suositella asuinpaikaksi, joten päälle tuli este, joka tosin oli tänään keploteltu pois
Rekku Rescue ry kaipaa erityisesti pääkaupunkiseudulle kotihoitopaikkoja. Loppukesästä ja alkusyksystä kissoja tulvii eniten eli nyt tarve on suurin. Varsinkaan aloitteleva kotihoitaja ei erityisiä taitoja tai tiloja tarvitse, kissarakkaus kantaa pitkälle. Kuten kuvista näkyy, meilläkin hoitolaiset ovat aina olleet pienessä kylpyhuoneessa, joka on siivouksen kannalta myös helpoin hoitohuone. Lisätietoja täältä.

-S

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Testiostoksilla


PetsGo lähestyi meitä yhteistyökuviomielessä. Ihan heti en tarttunut tarjoukseen, kun en ensivilkaisulla löytänyt Mindylle mitään tarpeellista. Mutta eihän sen Mindylle tarvitsisikaan olla, kunhan nyt kuitenkin itse kauppaan tutustuu.

Olennaisin syy sille, miksi Mindylle ei tuntunut mitään löytyvän, on rajoittunut ruokavalio. Ei ole mitenkään ihme, ettei juuri Mindyn tarvitsemaa Hill's z/d:tä löydy. Sanoisin silti, että valikoima on aika suppea muutenkin. Onneksi kuitenkin laatuun on panostettu, eikä tarjolla ole surkeaa viljahöttöä.

Ruokien selaaminen on aika raskasta. Vasta melkoisen klikkailun jälkeen huomasin, että ruuista on tarjolla eri pakkauskokoja, lista näyttää vain sen pienimmän. Tuotteet saa listattuna myös hinnan mukaan, mutta eivät summat silti kasva loogisesti. Olennainen kilohintatieto puuttuu tuotteista kokonaan eli listajärjestys ei voi siihenkään perustua. Kilohintaa ainakin itse katson aina, jos ruokia vertailen keskenään.

Käyttämäämme paakkuuntumatonta pellettiäkään ei ole vaihtoehdoissa, mutta hyvä, että esim. Ökoplus on valikoimassa. PeeWee-vessaa muuten saa todella harvoista paikoista, vaikka se onkin ihan huippusysteemi. Ensimmäinen nettiostos Mindylle oli nimenomaan pellettivessa, eli sitä soisi olevan tarjolla useammassakin paikassa.*vink, vink*

Mitä muihin tuotteisiin tulee, niitä ei tule oikein katseltuakaan, jos niitä saa helpommin sieltä, mistä ruoankin hankkii (ellei sitten ole tuollaista erikoisvessan kaltaista tuotetta, jonka ehdottomasti haluaa eikä muualta löydä). Isommilla yrityksillä on isommat valikoimat, tarkemmat tuotekuvaukset, käyttäjäkuvat ja arviot -  mieluustihan sellaisesta ostaa, kun saa tarkemman kuvan siitä, mitä on hankkimassa. Jos mitään lelua erikoisempaa olisin tilannut, olisin kääntynyt googlen puoleen PetsGo:n tuotekuvauksien ja -kuvien minimalistisuuden vuoksi. Mindyn märkäruokakokeiluissakin olennaisia ovat kuvat ruoasta, että osaan jättää heti vaihtoehdoista pois lihakimpaleista koostuvat ruoat, koska niihin Mindy ei ainakaan koske.


Mitä tuli ostettua? Applawsin penturuokaa, jolla on monet hoitolaiset ruokittu. Mindylläkin pentuna oli samaa, mutta se maistui raksuista vähiten. Nyt hankittu ruokasäkki menee Rekku Rescue ry:n hoivissa oleville pennuille, jahka selvitän, miten sen näppärimmin jollekin hoitajalle toimitan. Mindylle tuli testiksi Applawsin jelly-pussukka, jossa ei ole epäilyttäviä lihakuutioita. Mukana tuli vielä yllärinä herkkutikku, joka sisällysluettelon epämääräisten ilmaisujen perusteella kuulostaa enemmän roskaruokaosastolta, ja jää siksi antamatta Mindylle.

Kiitosta annamme kierrätyspahvilaatikosta, joka oli askarreltu tiiviin kokoiseksi. Mindyn näkökulmasta postipakettinarun puute on iso miinus.

Postimaksuttomuus yli 19 €:n tilauksista on myös hyvä, samoin ripeät ilmoitukset paketin ja laskun saapumisesta. (Maksuvaihtoehtoja on useita, mutta nyt jäi lahjakortin vuoksi loppusumma olemattomaksi, mikä johti laskuvaihtoehtoon.) Kassavaihe aiheuttaa vieläkin jonkinlaista vainoharhaisuutta. Siihen vahvistusvaiheeseen kun oli sähköpostinsa kirjoittanut, niin jostain ilmaantuivat koko nimeni, osoitteeni ja puhelinnumeroni. En vieläkään tiedä, mistä Klarna ne nappasi. Näppärää, mutta häiritsevää.


Lopputulema on, että ainakaan nykyisellä valikoimalla meistä ei tule asiakkaita. Kävelymatkan päässäkin on eläinkauppa tarvittaessa ja ulkomaiset nettikaupat jyräävät suuruudellaan. Kotimaisen nettikaupan pitäisi pystyä tarjoamaan jotain erityistä tai edes sympaattisuutta pärjätäkseen näiden kilpailijoiden rinnalla. Vauhti-Raksu voisi olla esimerkki sellaisesta, Saksasta ei pakastettuja siansydämiä paljon postitella.


-S

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kissan sulamispiste


Kesäkuinen kissamittari venyi tähän malliin. Nyt kissamittari on enimmäkseen sängyn alla ja saapuu parvekkeen viileimpään nurkkaan vasta illan viiletessä.


On ihan ymmärrettävää, että on puhti pois varsinkin, kun turkkitamineissa viettää aikansa 35 asteen lämpötilassa. Suotavaa kuitenkin olisi, ettei vallan lopettaisi juomista. Vettä on tarjolla kolmessa eri paikassa, kolmessa erilaisessa astiassa, mikä on näillä neliömetreillä aika hyvin. Vesi kuitenkin "nautitaan" muutaman millin annoksina ruiskusta - silloin, kun sijainti ei sattumoisin ole siellä sängyn alla.

Märkäruokaa pitäisi lisätä, mutta kun se menee pilalle tässä lämpötilassa. Mindyhän ei muutenkaan kuin maistele märkäruokia, tai lähinnä niiden hyytelöä, jos sellaista on - ja sekin tuntien seisottamisen jälkeen. Onneksi on seiti ja sydän.

Olihan meillä myös yritys paeta tuskaisen kuumaa ja tunkkaista koti-ilmastoa. Se kesti sellaiset kolmisen minuuttia. Piha oli aivan liian pelottava illan hiljaisuudessakin. Kummasti valjaita pitää joka kesä löysätä, vaikkei tuo syö paljon mitään.


-S

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Maisemanvaihdos


Tein viime viikolla ex tempore -reissun Vilnaan laivalla ja bussilla. Menomatkalla Tallinnassa nyrjäytin nilkkani sen verran pahasti, että yöllä päivystyksessä lääkäri määräsi kylmän ja kohon lisäksi lepoa muutamaksi päiväksi. Niinpä ensimmäisen päivän vietin Vilnan kiertelyn sijaan paikallisen ystäväni kotona. Seuranani oli onneksi husky ja lauma kissoja. Kissoja oli ainakin kuusi omaa ja kaksi hoitopentua.


Tämä on rohkein tapaus, joka uskalsi kulkea koko aidatulla pihalla ja pihan lähialueillakin. Muut pysytttelivät sisällä tai kulkivat talon seinämillä. Liettuassa kissat saavat kulkea vapaasti tiheäänkin asutuilla seuduilla. Se yhdistettynä hurjiin ajonopeuksiin ja katuvalojen puutteeseen hirvitti, kun kissoja livisti auton tieltä harva se päivä.


Niin kaunis ja seurallinen! Pihalla möyrimisestä sotkuun mennyt turkki oli ajeltu eläinlääkärillä.


Tätä ylvästä kissuutta harvoin näki muualla kuin yhdessä ja samassa paikassa. Lauman vanhimman paikka sen sijaan oli sopivasti takan edessä.


Kylpyhuoneessa majaansa pitivät nämä noin kuukauden ikäiset pennut, jotka olivat väliaikaisesti hoidossa. Ensireaktio oli yleensä hienoinen sähinä, mutta kolmantena päivänä sain jo ujomman kiehnäämään ja kehräämään jalkoihini. Rahapuu lähti sittemmin hoitohuoneesta, koska siinä oli hädin tuskin lehtiä jäljellä kiipeilyjen seurauksena.

Oma kissalauma on kertynyt niinkin suureksi, koska näin vain käy joillekin kodittomien kissojen hoitajille. Oli ilo kuulla, miten jo nuo pienimmät on testattu joidenkin sairauksien varalta ja nähdä, että ne saavat laadukasta ruokaa. Kissojen luovutusiästä meillä oli aiemmin puhetta ja siinä on vielä petrattavaa. Tässä lisää liettualaisia kodinetsijöitä.


Tämä se vasta erikoinen tapaus olikin. Kissa on käsittääkseni joutunut eroon emostaan heti syntymästään ja karun alun seurauksena vierastaa kovasti ihmisiä. Näin siis kunnes se havaitsee ihmisen sängyllä makaamassa. Sitten alkaa ihan mahdoton kiehnäys ja kieppuminen ja kasvojen nuoleminen. Olin hyvin yllättynyt tästä etenkin, kun kissa ei aiemmin halunnut päästää lähellekään. Kuulemma koko show'n tarkoitus on saada ruokaa sänkyyn (sängyn vieressä on jo liian kaukana).

---
Samaan aikaan toisaalla:



Mindy oli tutussa hoitopaikassaan ja vietti jälleen suurimman osan ajastaan kiipeilypuun pussukassa. Pientä jännitystä kuitenkin oli ilmassa, koska Mindy ei nukkunut rentona lötköpötkönä kuten kotonaan. Neljän päivän poissaolon jälkeen koti vastaanotettiin jälleen riemunmiukaisuin.



-S