Hammaskiveä kevyempi

Tiistaina oli taas tämmöinen mutrunaama, kun tehtiin keväällä suunniteltu hammashoitoreissu. Toukokuun tarkastuksessa epäiltiin, että pitäisi hammaskiven lisäksi poistaa hammas. Kaikki poskihampaat kuvattiin ja havaittiin vain lievää luukatoa (parodontiitti) kaikissa alaposkihampaissa. Kissakas-sivustolla voi kurkata, miltä toimenpide näyttää. Ohjeina oli päivittäinen hampaidenharjaus. Päivittäinen! Onhan se ollut tiedossa, että sitä pitäisi tehdä useammin, mutta onpa kovat vaatimukset. Hammastahna on todennäköisesti ehtinyt vanhentuakin tässä olemattomassa käytössä

Neljä röntgenkuvaa ja vähäisen hammaskiven poisto nukutuksessa kustansi n. 280 euroa (klinikkamaksun osuus 23 euroa). Tuskin saa vakuutuksesta mitään takaisin, mutta sentään annettiin tarkka erittely, jos nyt kuitenkin yrittäisi.

Kotona otettiin muutamia harha-askeleita. Pakko oli pysyä pystyssä vaikka väkisin. Jostain syystä Mindy oli hurjan säikky vielä seuraavana iltanakin. Mindy saattoi ihan selittämättömistä syistä yhtäkkiä syöksyä maha maata viistäen sängyn alle. Mindy on kyllä muutenkin joskus ihmeen säikähtelevä ja pompata leivänpaahtimessa valmistuvien leipien kanssa kilpaa tai säpsähtää lehden sivun kääntämistä. Nyt säikkyys kasvoi omiin sfääreihinsä.

Olisikohan ollut tunti kotiutumisesta, kun Mindy alkoi vaahdota. Sitä ei aina meinannut saada pyyhittyä pois, kun kissa kipitti vaahtoinen kuolavana valuen piiloon taas sängyn alle. Puolisen tuntia sitä kesti. Suun normalisoituessa ja tasapainon parannuttua uskalsin antaa seitiä, joka maistui. Hidasta syöminen oli, kun piti välillä pysähtyä tuijottelemaan ennen kuin taas jatkui. Tai sitten seitipala oli kuljetettava ensin parvekkeelle ja sieltä takaisin ruokakupin viereiselle matolle.

Nyt Mindy on taas oma hassu itsensä, joka odottaa rapsutuksia peppu pystyssä ja tulee kiehnäämään ja kieppumaan jalkoihin, kun pitäisi mennä suihkuun. Aamulla Mindy tulee hienovaraisesti vihjaamaan, että saattaisi olla aika nousta, mutta jää itsekin nukkumaan, ellei mitään tapahdu - kunhan ehtii joka tapauksessa saada tassunsa maahan ennen ihmisvarpaita, kun nousemisen aika on.

-S

Viisivuotias

Mindyllä on nyt plakkarissaan viisi vuotta sulostuttamista. Aina yhtä ihana, nyt vain enemmän rapsutettavaa ja halittavaa (vrt. lokakuussa 2010 samalla tuolilla)

Synttärikuukauteen liittyy vuosittainen rokotus ja tarkastus. Tällä kertaa oli helpointa ikinä laittaa Mindy koppaan, koska olin ottanut sen jo viikkoja etukäteen esiin, ja Mindy kovasti tykästyi siellä nukkumiseen. Siellä kopassaan Mindy odotteli lääkärin pöydällä, kun itse saavuin läkähtyneenä paikalle. Olin niin keskittynyt Mindyyn lähtiessä, että vasta melkein perillä tajusin ottaneeni mukaan pelkän kissan. Käynti pitäisi maksaakin jollain ja laittaa tarra rokotuskorttiin. Selittelyt perillä, kissa odottelemaan, kipin kapin kotiin ja takaisin paremmalla varustuksella.

Käynnistä päästiin tällä kertaa ilman yhtäkään sähähdystä. Yllätyksekseni kakkanäytettäkään Mindy ei tarjonnut. Painoa oli 3,4 kiloa (eipä kun 4,3) Hammaskiveä oli tällä kertaa enemmän ja alahampaassa on mahdollisesti syöpymävaurio. Kesällä pitää mennä hammashoitoon. Höh ja pöh. Olisin toivonut sen olevan edessä vasta vuosien päästä.

Viime vuonna Mindy oli päiväkausia nuutunut ja huonovointinen rokotuksesta eikä toissavuonna meinannut pystyä hyppäämään sängyllekään. Kokeiltiin tällä kertaa Purevax-rokotusta, jossa kissarutto on voimassa kolme vuotta ja ainoastaan flunssat uusitaan vuoden välein. Aiemmin on aina ollut Fel-O-Vax. Mindyssä ei nyt huomannut rokotusta muuten kuin hyppimisen arastelussa loppupäivän. Vaikutti siis hyvältä valinnalta kokeilla toisenlaista rokotusta.

Kotimatkalla taas levähdettiin puolimatkaan. Kotirapussa ilme reipastui ja kaula venyi. Kotona oli Maailman Suurin Nälkä. MIUMIUMIU

Ja kun massu oli täynnä, paras paikka unelle oli tuo samainen kuljetuskoppa.

-S

Synttärikävely

4-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Mindy pääsi tänään ulos kävelylle. Ihan vain nopeasti poikettiin tuossa naapurissa lääkäritädillä availemassa suuta ja ottamassa piikki takamukseen. Tällä kertaa lääkäri uskalsi kurkata suuhun sen verran, että hyvältä näytti, paitsi että ylätakahampaassa on jonkun verran hammaskiveä. Edellisestä tarkistuksesta onkin aikaa, kun Mindy on sanonut kovapäisiä vastalauseita. Vuodessa painoa on tullut puoli kiloa lisää. Ruoan määrä ei ole mitenkään voinut lisääntyä, ennemminkin Mindy syö hämmentävän vähän. Mindylle varmasti sopisi korjaustoimenpiteeksi lisääntynyt liikunta (=leikittäminen).

Vähän päälle kymmenessä minuutissa se oli ohi ja istahdimme puistonpenkille toviksi. Siinä vaiheessa oli kirkkaampi ilme, ja kotirapussa jo into päällä hissiä odotellessa. Koti vastaanotettiin perinteiseen tapaan iloisin miukauksin.

-S

Paketin iloja

Mindyn paraneminen ei ole edennyt aivan odotunlaisesti, koska parina päivänä (jos aamuneljän herätystä voi päiväksi kutsua) Mindy oksensi raksumössöä. Onneksi nyt on mennyt muutama päivä pukluitta. Sopii toivoa, että nämä ruoka-aineallergisille kehitellyt raksut voivat jatkossakin kuulua ruokavalioon. Hyvin omistushaluisen oloisena Mindy ainakin istui neljä kiloa erikoisraksuja sisältävän paketin päällä sen saavuttua.

Harvakarvainen läikkä selässä vaikuttaa sentään olevan paranemaan päin eikä uusia ole ilmaantunut.

Paketissa oli sisällä myös Mindyn lemppari: uimapatja, jota voi käyttää makoiluun sekä vaanimiseen.

Tehokkaalla käytöllä patjasta on aika lailla ilmat pihalla muutamassa päivässä, mutta aina voi tilata uusia ja saada lisukkeena ruokaa.

-S

Uusi vuosi, uudet oireet

Johan tässä on ehditty iloita terveestä Mindystä (ainakin melkein, suoli ei ole edelleenkään parhaimmillaan). Uudenvuodenaattoiltana Mindyn selässä oli selvästi karvaton alue. Olin jo paria päivää aiemmin katsonut, että onpas huonokuntoinen turkki siinä kohtaa. Oli melkein itsestäänselvää, että edessä oli pyhäpäivä, ainahan se niin menee.

Mindy ei millään tavalla kiinnitä huomiota karvattomaan kohtaan eikä muutenkaan rapsuttele tai nuole itseään normaalia enemmän. Iho näyttää aivan terveeltä. Hyvistä lähtökohdista huolimatta huoli oli suuri eikä google luonnollisesti auttanut. Sieni? Allergia? Sieni olisi aivan kamala hoidettava. Jonkinlainen allergia tai yliherkkyys Mindyllä on jo valmiiksi ja ruokavalio on kutistunut rajalliseksi. Jos siitä vielä pitäisi Z/D-raksut poistaa, jäljelle ei paljoa jäisi.

Avuttomuuteen auttoi matokuuri, joka oli jäänyt syksyltä antamatta. Mindyn epäluulo kasvoi päivä päivältä ja pelkkä kynsien leikkaaminen  kävi vaikeaksi (normaalisti aika helppo toimenpide). Mindy mateli maata viistäen ja syöksyi sängyn alle, kun oli lähestymisaikeita, jotka olivat aiemmin johtaneet pillerinpuolikkaan nielemiseen.

Eilisaamuna saimme lääkäriajan tälle iltapäivälle. Kaappasin Mindyn koppaan hyvissä ajoin siltä varalta, että kissaa saisi maanitella ja hätistellä sängyn alta. Mindy oli kopassa ihan paniikissa, miukui surkeasti ja hankasi päätään verkko-oveen ihmeellisissä asennoissa. Siinä vaiheessa ei ollut vielä mikään kiire ulos, mutta sinne oli parasta lähteä rauhoittumaan. Ulkona uteliaisuus voittaa paniikin, näin kävi tälläkin kertaa.

Odotustilassa Mindy jo kurkotti kaulaa uteliaana, kun sermin takana miukui kissa. Lääkärinä oli taas uusi ihminen, mutta mukava kuten aiemmatkin. Tosin ei Mindyn mielestä. Mindy painautui kasaan ja sähähti. Lääkärinkin mielestä iho oli siisti ja sieni tuntui äärimmäisen epätodennäköiseltä, kun ei ole edes mitään, mistä se olisi tarttunut. Otettiin teippinäyte eli ihoa hinkattiin teippimäiseen palaseen. Raapenäytettä ei olisi Mindyn yhteistyöhaluttomuuden takia mitenkään voitu ottaa ilman rauhoitusta, joten se jätettiin ottamatta.

Vartin ajan odottelimme Mindyn kanssa kahdestaan tuloksia. Mindy oli juuri saanut korvansa takaisin normaaliasentoon ja reipastunut, kun lääkäri palasi ja Mindy linttasi samalla korvansa takaisin päätä vasten ja painui kasaan. Sytologian tulkinta (epikriisistä luntattu hieno sana) tuotti tuloksen, että näytteessä havaittiin kokkibakteerien lievä ylimäärä. Saimme Fuciderm vet -geelille reseptin. Tätä koirien ihotulehduksiin tarkoitettua geeliä sivellään kahdesti päivässä 7-10 päivän ajan.

Kotiinpaluu oli riemukas: Mindy teki kunniakierroksen iloisesti miukuen ja tuli hakemaan leukarapsua ja kehräsi. Miten voikin olla noin nopea ja täydellinen muutos? Geeliä en ole vielä saanut laitettua, koska Mindyn piti ensin saada rentoutua, syödä ja levätä. Kun sitten yritin sitä laittaa, Mindy kipitti kiireen vilkkaa sängyn alle. Mistä ihmeestä se tajusi aikeet? Hyvä, että olin edes ehtinyt saada geelin kokkailun ohessa sormenpäähän, niin kissa oli jo karannut. Nyt se taas nukkuu. Ja sitten varmaan syö. Ja sitten on taas ovela ja vikkelä. Mutta eiköhän me yhdet geelit saada paikoilleen, koska iho ei edes arista. Onneksi harvahapsi kohta on myös paikassa, jonne on vaikea yltää kielellä.

-S

Himmailua ja tunnustuksia

Mindy se osaa kehittää huolenaiheita. Rokotusta seuraavan päivän iltana ihmettelin, kun Mindyllä oli vaikeuksia hypätä sängylle. Mutta joskushan voi ajatuksissaan olla vähän kömpelö. Aamulla oli selvää, ettei Mindy oikeasti kyennyt hyppäämään. Se himoitsi aamukaurapuuroani ja yritti ikkunalaudan kautta pöydälle, mutta yritykseksi jäi. Pompuntynkä oli samanlainen kuin steriloinnin jälkeen pöhnässä. Mindy oli myös hyvin vaisu, mutta muuten ei tuntunut aristavan.

Iltapäivällä Mindy oli jo sängyllä ja pöydällä, vaikka olikin normaalia rauhallisempi. Ainoaksi selitykseksi keksin, että rokotuspiikin jäljiltä oli kankku kipeä. Nyt on taas meno päällä ja paljon asiaa, kuten kuuluukin olla.

Olemme saaneet vastikään jopa kaksi tunnustusta. Helmi ja Mamma N sekä Myrsky ja Minna muistivat meitä alla olevalla kissamaisen hurrrmaavalla tunnustuksella. Kiitos paljon! Tunnustukselle saa tehdä mitä haluaa. Me laitamme linkin sivulle, jossa voi kirjoittaa vaikka oman hurrrmurinsa nimen kissafontein.

Heidi kera Paavon ja Harmin tykkäsi meistä alla olevan tunnustuksen kera. Tämänkin otamme kiitollisina vastaan. Kiltisti laitamme säännöt oheen, mutta jätämme tottelematta, koska tämäkin on ollut niin monessa blogissa.

I ♥ your blog-tunnustuksen säännöt:

• Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi
• Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
• Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla.
• Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

- Susan & Mindy

Haisevat terveiset

Mindylle ei sitten riittänyt, että käydään normaalisti vuositarkastuksessa ja rokotuksella, vaan piti kehittää toinenkin syy. Naukulan  Mamma N:n tavoin tässä kohtaa tulee eritevaroitus. Mindyllä on syksystä asti ollut kakkapäiväkirja, kun ensin piti seurata veren ilmestymistiheyttä ja allergiaruokavalioon siirtyminen puolestaan aiheutti ummetusta. Tilanne ehti tasoittua, mutta pari viikkoa sitten tehdyn madotuksen jälkeen kakka on tullut vain Levolacilla. Mindy ei ole kyllä edes yrittänyt kakata, on muuten vain  skipannut sen toimenpiteen. Lääkäriin mentiin tilanteessa, jossa edellinen kakka oli tullut keskiviikkona.

Mindy ilmoitti heti vastaanottavalle hoitajalle että "Määääää en haluu olla täällä!" ja matkallakin tuli aivan uudenlaisia valitusääniä. Heti, kun kissa oli kipattu kopasta, kyykisteli Mindy haisevan vastalauseensa tutkimuspöydän reunalle siten, että puolet pökäleistä pompsahteli lattialle. Eipä siitä voinut kuin iloita.

Siihen se yhteistyö sitten lakkasikin. Rokotepiikkiä lääkäri ei uskaltanut tuikata ilman pyyhkeeseen kietomista ja hoitajaa apuna. Korvat ja suun limakalvot meni taas vilkaisuksi, kun Mindy oli niin tuimailmeinen. Onneksi vaa'alla pysyy hyvin kauhusta kangistuneena. Vuosi sitten painoa oli 3,5 kg, elokuussa Felinassa 3,7 kg ja nyt 3,9 kg. Olenkin jo uhkaillut Mindyä laihiksella, ennen kuin lääkäri ehtii ensin.

Mahdollisiksi ummetuksen syiksi mainittiin hidas peristaltiikka, josta oli puhetta jo Mindyn pentuaikoina. Toinen mahdollisuus on megakoolon eli laajentunut paksusuoli. Toistaiseksi ainakin jatketaan vain antamalla kissanmallasta ja varmistamalla vedenjuonti. Levolacia enintään kerran viikossa, ettei suoli totu siihen. Voidaan kokeilla myös Royal Caninin Fibre Response -ruokaa, jossa on erityisesti psylliumia. Psylliumia löytyy ruokakaapista muutenkin, niin sitä voi sekoittaa seitiateriaan tms. Makuvesiäkin ehdoteltiin. Voisikin nappaista parvekedrinksuun taas jonkun lehden antamaan aromia.

Mindyn eliminaatiodieetti ei johtanut oikein mihinkään. En mitenkään keksi allergisoivaa ruokaa, mutta selväksi kävi, että mikään vähääkään tavallinen raksu ei käy. Muutaman kuukauden, kun raksuna oli ollut vain Hill's z/d, niin jopa allergiaruoaksi sanottu raksu aiheutti kaaressa lentävän oksun.Onneksi lihoja ja kalaa ja piimääkin voi syöttää entiseen malliin. Märkäruosta edelleen kelpaa parhaimmillaan kastike, usein ei sekään.

Jälleen siis tulimme lääkäristä suunnilleen yhtä epätietoisina kuin sinne menimmekin, mutta hyvällä mielellä kuitenkin. Mindy päästi perinteiset ilon miukahdukset päästyään takaisin kotiin. Mindy voi muuten hyvin ja Vallilan henkilökunta oli edelleen oikein mukava.

-S

Ruokavalintoja

Eilen katsoin haltioituneena Mindyn syömistä, piti ihan kuvakin ottaa. Mindy syö märkäruokaa! Muuten tosi kiva juttu, mutta se yksi ja ainoa purkki on ostettu Singaporesta, jonne en ajatellut lähteä hakemaan niitä lisää. (Aika erikoinen nimivalinta ruoalle, mutta toisaalta joillekin aasialaisille röyhtäily ruokaillessa on  hyvä juttu.)

Mindy on nyt ollut monta kuukautta eliminaatiodieetillä siten, että parin viikon ajan kokeillaan uutta ruokaa ja aina välillä palataan pelkkään allergiaraksuun, kun oireita tulee. Oire on vain verinen uloste. Mutta yksi ruoka aiheutti äkillisiä oksennuskohtauksia. Erikoisinta on se, että kyseessä oli Feline Porta 21 Sensitive, jossa ei ole viljoja. Muutkaan sensitive-ruoat eivät ole olleet sellaisia, joita Mindyn massu kestäisi. Märkäruokia ja barf-ruokia on vaikea testata, koska Mindy ei syö niitä niin paljon. Todennäköisimmin Mindy maistaa märkäruokaa silloin, kun se voi samalla napsia raksuja. Kuivaruoka vaikuttaa kuitenkin tekevän suurempaa tuhoa suolistossa kuin märkäruoka tai lihat.

Ruokavalio koostuu nyt siis paljolti Hill'sin z/d -raksuista (jotka muuten tuoksuvat ihmeen hyvältä)  ja jonkun verran menee myös Royal Caninin hypoallergenic-raksuja. En todellakaan haluaisi syöttää noita merkkejä, ja niissä on todella paljon viljaa, joskin käsiteltynä. Alan epäillä, ettei Mindyllä edes ole mitään selkeää allergiaa vaan jonkinlainen ärtyvän suolen oireyhtymää vastaava tila. Eläinlääkärit ainakaan eivät hyväksy myöskään tilaa, jossa Mindy kakkaa parhaimmillaan joka toinen päivä, mutta semmoiseksi se menee allergiaraksuilla.

Vaikka ruoan suhteen mikään ei oikein ole hyvä, Mindyn vointiin ruoka ei muuten vaikuta. Uni ja leikki maistuvat edelleen sopivassa suhteessa, mistä olen kiitollinen.

-S

Mösch

Mindyn eliminaatiodieetistä ei ole tullut kirjoitettua. Ruoka ei ole Mindylle iso juttu, joten sen kummempaa reaktiota poikkeavaan ateriointiinkaan ei ole ollut. Lihojen paloittelunkin saa tehdä aika rauhassa.

Vajaat kaksi kuukautta Mindy söi pelkästään Hill'sin z/d- ja Royal Caninin hypoallergenic-raksuja. Kokeilin märkäruokaakin, mutta tuo nirsotar on edelleen mieluummin päivän syömättä kuin alistuisi moisen mössön syömiseen. Onneksi vesi maistuu mariskoolin ansiosta entistä paremmin. Allergiaraksujen ohella napsittiin antibioottia ongelmitta easypill-tahnan ansiosta. Samaan aikaan oli kaikkien aikojen ummetus. Mindy voi hyvin, mutta saattoi käydä viitenäkin peräkkäisenä päivänä pelkästään pissalla. Tähän tuli muutos parempaan heti, kun lopetin antibiootin vähän ennen kuin ruokavalioon lisättiin possun sydän.

Ainoa mahdollisesti allergiasta johtuva oire Mindyllä on siis ollut verinen uloste. Siitä ongelmasta on päästy antibioottikuurin aikana. Nyt on menossa toinen viikko possun sydäntä. Kumma kyllä z/d tuntuu maistuvan jopa sydäntä paremmin, vaikka sydän on aina ollut lempiruokaa.

Kävin ostamassa tänään lisää possun sydäntä Murren murkinasta. Huono uutinen oli se, ettei sitä enää saa kokonaisena, ainakaan sieltä. Sen ongelmana on pakkausvaihe, jota ilmeisesti Evira valvoo hyvin tarkkaan.  Ehkä Herra Snellmanin jämistä saa vähemmällä byrokratialla eläinten ruokaa kuin pelkästään eläinruokaan keskittynyt pienyritys, tiedä häntä. Tilalla oli vain Muschin mössösydäntä, mikä ei ole yhtään sama asia. Eihän sitä voi edes kantaa matolle jyystettäväksi. Lisäksi otin täydennystä kivipiiravarastoon, oli sentään vielä oikeassa muodossa. Kokeiltavaksi tuli mukaan myös kuvassa näkyvä poronjauheliha.

Vaikeinta tässä oikeastaan on se, kun ei ole voinut palkita edes pelkästä kuivatusta lihasta tehdyistä nameilla. Eikä aamun puurolautasta ole saanut jakaa. Mitenhän sekin sisällytetään tähän elimaatiodieettiin - syötetään kaksi viikkoa kaurapuuroa maidon kanssa? En yhtään ihmettelisi, jos mitään allergisoivaa ruokaa ei löytyisikään, varsinkin kun perinteisiä kutinaoireita ei ole. On Mindy ennenkin kehitellyt mystisiä oireita, jotka menevät ohi. Pääasia kuitenkin, että Mindy on taas pitkään voinut hyvin. Mitä nyt tuntuu surkeasta maukumisesta päätellen olevan masennuksen partaalla, kun peiliin ei vieläkään pääse.

-S

Välimaasto

Mindyn edellinen käynti pihalla oli niin hermostuttava kokemus, ettei olla yritettykään uudestaan tuonne liikennemeluun. Sen sijaan rappukäytävä kelpaa Mindylle mainiosti. Kotiin tullessa on pieni pää tunkemassa ovenraosta.

Mindy on selvästi rohkaistunut rappu-ulkoilussa. Muualta tulevat äänet eivät yleensä pelota ja niinpä Mindy kipittää hyvää vauhtia kerroksen toiseen päähän. Vauhti on yleensä sellainen, että Mindyn saisi tosipaikan tullen kaapattua, mutta Mindy haluaa pitää vähän hauskaa. Rappusia pitkin ei sentään viitsi juosta - ellei nyt ihan hurjapääksi ryhdy.

Nykyinen rappu on entistä huomattavasti kiinnostavampi, koska täällä on isot ikkunat ja luonnonvalo eikä inhottavia kierreportaita.

Tänään kävi niin hassusti, että ovi läimähti läpivedon takia perässäni kiinni. Hölmistynyt Mindy jäi hetkeksi yksin rappuun - tuli tällä kertaa vauhdilla sisään oven auettua. Näin voi käydä, kun yleensä kannan painavat kantamukset ensin sisään ja annan sen lyhyen hetken Mindyn nuuskia naapurustoa.

Kuvat ovat kesäkuulta, joten Mindyn haavaa ei näy. Mutta oikein hyvin se on parantunut. Ihonhoito sujuu nyt yleensä rauhallisesti, ihan kuin aineet tuntuisivat jopa hyvältä. Antibiootti menee aika nätisti, joskaan ei itse syömällä sentään, vaikka kuinka olisi herkkuun kääritty. Maitohappobakteeri (Probiocin) on edelleen aivan kamalaa eikä töhnä meinaa millään lähteä suusta, siihen malliin käy kieli ja päänpuistatus. Allergiaraksut maistuvat, mutta en sanoisi hyvin sulavaksi. Ummetukseksihan se nyt sitten meni, vaikka ei se Mindyn voinnissa mitenkään näy. Muutaman päivän pidin Feliwaytä seinässä, mutta ei Mindyssä ainakaan huomaa minkäänlaista eroa sen kanssa tai ilman. Ihan rennolta tuo vaikuttaa, mitä nyt oli häntä pullonharjana ja selkä irokeesina tänään, kun kompastuin kovaan ääneen rapsahtavaan olkikoriin.

-S

Mihin sua taas viedään?

Piti olla kunnon tauko ennen Mindyn seuraavaa reissaamista. Mutta ei. Siinä me istumme Helsinginkadun ratikkapysäkillä ja nainen lepertelee Mindylle otsikon lauseen tietämättä, miten osuva se on. Juttelijan poistuttua Mindy nuolaisee naamaltaan viinanhuuruiset hajut pois. Ratikkamatka Kamppiin on muutenkin pahimmasta päästä, kun on niin ahdasta ja matkustajana on myös itkevä vauva.

Ties kuinka monennen kirkkaalla verellä kuorrutetun kakan jälkeen päätin varata Mindylle ajan kissaklinikalle. Mindyä asia ei näytä häiritsevän, mutta ei noin tiuhaan vuotaminen voi olla hyväksi suolistolle. Varsinkin lääkäriaikaa edellisenä iltana olin todella tyytyväinen, että aika tuli varattua, koska mikrosirun kohdalla oli todella mystinen möykkyinen ja reikäinen kohta. Päivää ennen Mandy-vierailua mikrosirun kohdalle oli tullut kunnon patti tai pari. Viikonvaihteessa ihon ulkopuolella tuntui kapea ja kova melkein irrallinen kohta, joka tuntui siltä kuin mikrosiru olisi luisunut ulos. Eilisaamuna eli lekuripäivänä suureksi osaksi irtonainen lärpäke oli lähtenyt pois ja jäljellä oli aikamoinen rupi. Mindy ei missään vaiheessa näyttänyt raapivan kohtaa eikä aristanut sitä.

Felinassa Mindy rauhoitettiin röntgenkuvausta ja verikoetta varten. Vakipaikassa saimme tammikuussa toimia Mindyn paikallaanpitäjänä hienot suoja-asut päällä, mutta tällä kertaa piti tunniksi yrittää keksiä muuta mietittävää. Verta ei sitten tutkittukaan eikä ulostenäytteitäkään, koska tammikuussa tosiaan on jo tehty niin massiiviset tutkimukset, ettei kaikkea tarvinnut toistaa ja oireetkin olivat nyt tietysti erilaiset.

Kuten yleensä, mitään hirveän valaisevaa tietoa emme saaneet, mutta todennäköisinä syinä pidettiin allergiaa (jota olen itsekin miettinyt syyksi) tai stressiä. Hoitona ärtyneelle suolelle on Trikozol-kuuri ensin kymmenen päivän ajaksi ja pienemmällä annosmäärällä voi joutua jatkamaan aika pitkäänkin. Lisäksi vielä maitohappobakteeria. Oli kiva saada lääkkeet suoraan lääkäristä mukaan. Mukaan lähti myös kahta eri raksua allergia- ja suolistovaivoihin. Märkäruokaa en yritä edes kokeilla, koska roskikseen se todennäköisesti päätyisi. Sitten alkaa poissulkumenetelmä mahdollisen allergian aiheuttajan löytämiseksi. Stressaantuneelta Mindy ei vaikuta, ainoastaan keskivertoa säikymmältä, eikä Mindyn olosuhteita voisi edes paljon rauhallisemmaksi muuttaa. Varmaa on, että lääkekuurista Mindy stressaa.

Koko kotimatkan Mindy seisoi urheasti horjuen kopassa ihan sen näköisenä kuin ei olisi lainkaan tässä maailmassa. Kovasti piti työntää naamaa verkko-ovea vasten ja tuijottaa, vaikka ei näyttänyt omia ihmisiäänkään tunnistavan.

Kotona vain istuttiin samassa vinksahtaneessa asennossa alien-silmien kera. Pientä huojuntaa oli havaittavissa, minkäänlaista silmänräpytystä sitten taas ei. Leukarapsut sentään kelpaavat kunnon tokkurassakin. Muutaman tunnin tätä trippiä kesti.

Friede esitteli vastikään violetteja silmiään, mutta osaa Mindykin näemmä: violettia ja pinkkiä keltaisella reunuksella.

Mindyllä oli selvästi nälkä heti palatessa, mutta niin sekaisin olevalle kissalle ei uskaltanut mitään vielä antaa. Kun oli saatu kehräys- ja kävelynäyte, oli sydämen aika. Aikaa sen hävittämisessä kuluikin.

Mustankin kanssa Mindy on nyt vähän samis. Reikä olkapäässä ei ole yhtään kiva! Kolon hoitoon saatiin mukaan silmävoidetta ja apteekista koukattiin Betadinea puhdistukseen.

Hartian hoitotoimenpide on näennäisesti helpompi kuin yökkis-antibiootin antaminen. Mutta kuinkas kävikään! Hartiaa ei meinannut saada tänä aamuna putsattua, kun illalla kerääntyneitä energioita purkava katti ei pysynyt paikoillaan ja yritti lähinnä kiehnätä käsiä. Antibiootin Mindy ilmeisesti ihan oikeasti söi itse, koska se oli käärittynä Easypill-möhnään. 

Edellisiltana töhnä ei vielä ollut niin herkullista ja pillerikin piti laittaa väkisin kahdesti. Ekan yrityksen jälkeen ei olisi kannattanut vielä huokaista, kun kohta huomaakin itse istuvansa melkein pillerin päällä.  Olisipa tämä antibiootti yhtä räikeän värinen kuin Synulox. 

Iltapäivän pilleri ei mennyt niin helposti. Nyt illalla Mindyllä on ilmeisesti antibiootista maha kipeä. Yhtään ei auta se, ettei Mindylle tänään meinaa ruoka maistua. Valmiiksi surkealle lepäävälle ressukalle ei viitsi änkeä maitohappobakteeritahnaa kaiken lisäksi. Aamun supervauhdikas leikki osoitti, että kynnetkin pitäisi leikata - tai omaa käsinäppäryyttä ja nopeutta pitäisi kehittää.

-S

Pelottaa

En ole koskaan nähnyt Mindyä niin peloissaan kuin lääkärillä tänään. Korvat pysyivät ihan luimussa koko ajan ja Mindy oli painautuneena kopan nurkkaan. Aivan varmasti Mindy muisti, miten kamalaa samassa paikassa oli vuoden alussa. Sain osittain toimia lääkärin käsinä, vaikka ei Mindy siinä tilassa minua suvaitse juuri paremmin kuin vieraitakaan. Että olisi pitänyt joku stetoskooppi mahaa kohti tunkea. Se ei sopinut Mindylle yhtään, mikä oli helppo ymmärtää sähinästä.

Täydellistä tarkastusta ei sitten edes tehty, jotta Mindy ei ihan mahdottomasti hermostuisi. Lääkäri onneksi ymmärsi antaa rokotuksen jo alkuvaiheessa niin, että Mindy ei päässyt näkemään lääkäriä tai toimenpidettä. Kotimatkalla Mindy jo valppaana katseli ympärilleen. Rappukäytävän Mindy tunnistaa ja alkaa jo siellä olla malttamaton. Kotona Mindyllä oli paljon iloista asiaa. Eikä koko reissuun mennyt kuin 45 minuuttia (vaan toisenlaista se on saaristossa).

Kuva on muuten toiselta muutama viikko sitten tehdyltä visiitiltä. Mindy kävi ensimmäistä kertaa Artulla muutaman ratikkapysäkin päässä. Onni, että matka ei ollut yhtään sen pidempi, sillä Mindyn volyymi alkoi nousta loppumatkasta aikalailla. Tuli sitten kuljettajallekin varmaan selväksi, että takaosassa on kyydissä kissa. Paluumatka sitten oltiinkin ihan hiljaa, hengitys tosin oli nopeaa.

On se sellainen tuittupää. ♥

-S

Kunnossa

Uskaltaako sitä edes sanoa, kun viimeksi vointi romahti juuri, kun riemuitsin vilkkuluomien vetäytymisestä. Mutta sanotaan nyt kuitenkin: kaikenlaisten testaustenkin perusteella Mindy on terve kissa. Tänään tulivat viimeisetkin tulokset. Ei ollut edes varsin yleistä ja aikuisilla usein oireetonta giardiaa eikä muitakaan samalla testattuja, kuten kryptosporidioosia tai stafylokokkia. Ei kertakaikkiaan mitään aerobic-bakteeria eikä zumbaakaan (vai olisiko olleet aerobiset mikrobit kuitenkin).

Lääkärin yhtenä veikkauksena on autoimmuuniperäinen suolistotulehdus, koska kortisonipiikki paransi vointia. Vaihtoehtoisesti syynä on ollut virustartunta. Aika epämääräiseksi arvailuksi jää tämänkin sairastelun syy.

Tänään oli taas vähän verta kakassa, mutta edelleen uskon sen johtuvan esimerkiksi limakalvojen kuivuudesta ja kovasta kakasta. Soitan vielä varmuuden vuoksi lääkärille asiasta. Mindyn vessakäynnit sujuvat kuitenkin ihan hyvin pinnistelemättä ja vesikin maistuu vähän entistä paremmin. Piimä se vasta herkkua onkin, joskaan ei niin herkkua että sitä söisi mistään muualta kuin kämmeneltä.

Loppukevennykseksi kissojen mitä ihmeellisimpiä nukkumisasentoja.

-S

Kattihaaste #8 : Ikkunassa

Ehdimme sopivasti vielä osallistua ikkuna-aiheiseen haasteeseen. Mindyn toipuminen alkoi juuri siitä, että Mindy siirtyi sängyn alta ikkunalle seuraamaan pihan tapahtumia.

Eilen oli taas voinnissa vähän takapakkia, kun leikkimiseen ei ollut yhtään energiaa. Raksut kuitenkin jonkun verran maistuivat, samoin tonnikala. Syystä tai toisesta broileria ei viitsinyt edes lipaista. Mindy sai vielä tänäänkin toipilasruokaa ruiskulla, vaikka syö nyt raksuja itse ja kaurapuurokin maistui eilen. Tänään Mindy taas vaati peittoleikkiä ja jaksoi se vähän juostakin, mutta parhaillaan on taas lepäilemässä sängyn alla.

Mindy hämmästytti eilen meitä astellessaan kaikessa rauhassa syömään raksuja ja tonnikalaa vapauduttuaan rimpuilemalla lääkinnästä. Sen kunniaksi jäi yksi pakkosyöttökerta väliin. Eilen myös sain aikamoisen täräyksen Mindyn selästä ylähampaisiini. On sillä voimaa kimmota vaikka mistä otteista ja asennoista. Mutta hyvä niin. Mindy on tietysti myös varsin taitava sylkemään lääkkeet ulos suustaan. Jos ei sylkäisy heti onnistu, antibiootin voi tietysti jemmata ensin suuhun ja tipauttaa myöhemmin. Nestemäiset lääkkeet ja veden voi kätevästi valuttaa vaahtoavana kuolana ulos. Pikkasen tulee ikävä sitä helppoutta, kun Livia-hoitolainen napsi samat antibiootit kuin mitkäkin herkkunapit.

-S

Parempaan päin

 Leukarapsut kelpaavat, vaikka kummassakin etutassussa on samanlainen karvaton läntti.

Mindyn vointi on tämän päivän aikana edistynyt huomattavasti. Vielä aamulla se kyyhötti sängyn alla (missä vietti myös koko eilisillan ja yön), mutta iltapäivällä oli iloisesti vastassa töistä tulijaa. Sänkyä kohti kävellessäni Mindy hyppäsi peiton päälle odottamaan peittoleikkiä, jossa siis peiton alla liikkuu saalis samalla kun leikkikaverin toinen käsi on jossakin näkymättömissä. Mindy puski hurjan kovaa ja kehräsi täydellä volyymillä. Eikä rapsutuksia voi mitenkään saada liikaa.

Eilisilta oli sokkoleikkiä, kun Mindy ei suostunut tulemaan pois sängyn alta, mutta nautti kuitenkin rapsuttelusta ja siitä, kun sängyn alle kurkottelemalla yritin taitella pehmeämmäksi kaikenmaailman töhnistä syntyneitä karvapaakkuja leuassa ja rinnassa.

Ruokahalun kanssa on vielä niin ja näin. Toipilasruoka ei todellakaan kelpaa. Broilerinsuikaleita voi syödä vähän ainakin, jos ne tarjoillaan kädestä (salaa voi käydä napsimassa itse kupistakin). Muuta ei oikein edes uskalla tarjota, kun ei broilerikaan ole ihan sitä mitä piti antaa. Luulisi kuitenkin olevan parempi, että Mindy syö itse suhteellisen hyvin sulavaa ruokaa kuin se, että hirveällä taistelulla saadaan ruiskutettua muutama milli pahaa, joskin terveellistä ruokaa. Eipä siinä, en usko että Mindy edes söisi muuta kuin possunsydäntä tässä vaiheessa, ehkä raksuja jonkin verran.

Mindyn syömättömyys ei tee hyvää omallekaan ruokavaliolle - aamupala jäi hyvin vajaaksi aamulla, kun tunnin verran yritimme saada Mindyn nielemään lääkkeitä. Kaoliini-pektiinin vaatima tyhjä vatsa ja 2-3 tunnin väli muihin lääkkeisiin ja ruokaan on aika vaikea saada mahtumaan päivään, josta iso osa menee töissä. Sitä siis pitää vielä pystyä antamaan kahdesti päivässä, mikä aiheuttaa sen, että Mindylle ei voi edes yrittää antaa ruokaa silloin kuin se parhaiten kaikille sopisi.

Sain eilen maanantaiselta lääkäriltä sähköpostia, jossa pahoiteltiin Mindyn auliisti pöydälle toimittaman kakkanäytteen heittämistä roskiin. No, sen jälkeen ei ole uusia näytteitä tullutkaan, joten ei tässä vielä giardiaa yms. päästäkään tutkimaan. Giardia tuntuisi vähän erikoiselta varsinkin, kun Mindyllä ei ole edes ollut ripulia, ja oli niin raju muutos voinnissa. Nyt jos Mindyn vointi taas heikkenee, voimme mennä hakemaan uuden kortisonipiikin. Mitähän kaikkea Mindyyn on ehditty laittaa eilisen aikana? Mindy siis oli lääkärissä klo 8-19 - pitkä ja rankka päivä!

En oikein uskalla olla helpottunut, koska on nähty, miten nopeasti tilanne voi muuttua. Emmekä vieläkään tiedä, mikä pahoinvoinnin aiheuttaa ja pääsemmekö siitä näillä hoidoilla eroon. Tulisi nyt edes ruokahalu takaisin, vaikkei se koskaan kummoinen ole ollutkaan. Olen tietysti hurjan ilahtunut hellyydenkipeän ja innostuvan Mindyn paluusta.

-S

Huoli

Meidän ihana rakkaista rakkain Mindy viettää tänään koko päivän tarkkailussa. Mindyn tila vain huononi lääkärikäynnin jälkeen. Ei toivoakaan, että se olisi itse syönyt  - ainakaan erikoisruokaa. Lääkkeistä alkoi suu vaahdota ja ennen pitkää vaahtoinen kuola alkoi valua jo, kun Mindy huomasi joutuvansa hoitotoimenpiteisiin. Mindy reagoi jokseenkin yhtä inhoten ruokaan, veteen ja lääkkeisiin. Pahoinvointi ei hellittänyt Primperanista huolimatta. Eilisestä asti Mindy on vain kyyhöttänyt paikallaan. Iltapäivällä kuitenkin ehti vielä käydä lämmittelemässä läppärin päällä.

Saimme luvan lähteä tulemaan lääkäriin heti kahdeksalta aamulla. Mindy avuliaasti antoi siellä kakkanäytteen tutkimuspöydälle - kun oli kerran pyydetty! Hyvä, että edes sinne. Kuumetta oli 39 astetta. Murinan säestämänä Mindy pääsi jälleen nesteytykseen.

Nyt Mindylle yritetään varjoainekuvausta, mutta hoitajalla oli epäily, ettei se oikein onnistuisi, koska Mindy on niin äksy. Sillä näkisi, onko ruokatorvessa jumissa jotain. Yksi vaihtoehto on avata maha, mutta sillä konstilla sitten juuri ruokatorvea ei pysty tarkistamaan. Kuume kuitenkin hämää henkilökuntaa, koska se ei sovi tukosepäilyyn. Röntgenin yhteydessä puhuttiin, että varjoainekuvauksella voidaan vielä katsoa tarkemmin, jos Mindy olisi syönyt jotain kangasta. Se on äärimmäisen epätodennäköistä - todennäköisemmin sisällä olisi pussinsulkija, jollaisia Mindy onnistuu nappaamaan useinkin leikkeihinsä. Vaikkei Mindy niitä erityisemmin jyystä.

Nyt vain odottelen seuraavaa puhelua ja yritän jotenkin selviytyä työpäivästä.

-S

Vakuutukselle käyttöä

Juuri, kun ehdin oikein erikseen toivoa, ettei tuoreelle vakuutukselle tule tarvetta, Mindy päätyi akuuttipotilaaksi. Aamulla Mindy maukui erityisen surkeasti ja kovaa ja oksennus näytti olevan tulossa ja tulihan se. Vähän ajan päästä melkein tuli toinen. Oksennus siis oli pelkkää mahanestettä. Mindy oli muutenkin poikkeuksellisen vaisu, vaikka juostiinkin perinteinen postipakettinaru-lenkki ympäri sohvaa ja ylös puuhun.

Arttu pystyi kotona tarkkailemaan tilannetta ja iltapäivällä Mindy oli selvästi kipeä. Saimme mennä täyteen varattuna päivänä odottelemaan omaa vuoroamme. Kaksi tuntia siellä lääkärillä (oma lähilääkäri, ei kissaspesialisti tällä kertaa) meni, vaikka ei jouduttu erityisen paljon normaalia enemmän odottamaan. Mindy pissasi juuri, kun se nostettiin kopasta vaa'alle, siispä taas saatiin ihan uudenlainen alusta. Painoa oli  3,2 kiloa mutta se on kuulemma juuri hyvä Mindyn kokoiselle, vaikka se kovin hoikalta vaikuttaakin (3,3 kg siis ollut edelliskerroilla).

Ihan ensimmäiseksi Mindy taas nesteytettiin ja seuraavaksi otettiin verikoe. Huolestuttavinta oli, kun Mindy ei pannut kovasti vastaan, kuten yleensä. Vaikka pääsihän siinä pari sähähdystä ja hampaita väläyteltiin. Toisella nesteytyskerralla tuli kunnon murinaakin. Röntgenissäkin käytiin - siispä tässä Mindyn sisäistä kauneutta.

Verikokeissa ei näkynyt poikkeavuuksia, lähinnä syömättömyydestä ja juomattomuudesta johtuvaa pientä heittoa, jota nesteytys sitten korjasi. Aiemminhan meidät kehotettiin testaamaan vuodenvaihteessa uudestaan vielä kreatiniini, joka oli juuri yli viitearvojen. Nyt sekin oli jo paljon parempi. Eikä röntgenissä näkynyt mitään poikkeavaa.

Verta riitti sen verran, että vielä testataan pelottavat FIV ja FelV ja haima-arvo fPli (se olisi kyllä saanut jäädä pois, kun on oireisiin nähden niin epätodennäköinen). En ole täällä maininnut, mutta Mindyllä on muutaman viikon ajan ollut ajoittain kirkasta verta ulosteessa. Omatoimisen diagnosoinnin jäljiltä olin ajatellut, että se on ohimenevää. Mindyllä on usein tumma ja kova kakka, ja sekin voi veren ilmaantumista kuulemma aiheuttaa.

Mindy sai antibioottipistoksen ja jatkamme kotona vanhalla tutulla Synuloxilla (jota Mindy ei takuulla syö yhtä innokkaasti kuin Livia). Lisäksi kaoliini-pektiini -oraalimikstuuraa ja Primperania, jota meiltä vanhastaan jo löytyykin. Madotus kehotettiin tekemään jälleen myös, kun ulostenäytteet giardiaa varten on kerätty. Ruoaksi Hills a/d:ta vapaaehtoisesti tai ruiskulla - veikkaan jälkimmäistä. Sitä pitäisikin tässä antaa. Ollaan odotettu, että pahin olo ja väsymys menisi ohi, ettei inhottava olo yhdisty ruokaan.

Vähän aikaa sitten pääsi taas surkea maukuna, jota seurasi oksennus. Se olikin Mindyn elämän ensimmäinen karvapallo. Voiko kaikki tämä pahoinvointi olla yhdestä vaivaisesta karvatukoksesta peräisin? Se ei kylläkään selitä verta ulosteessa. Ja vaisu Mindy on vieläkin, mutta ihmekös tuollaisen kokemuksen jälkeen iso nestepussi niskassa - tosin se on jo valahtanut mahaan roikkumaan.

-S

Kyttäyskeikka

Mindylle tuli taas kyttäyshommaa, kun kylpyhuoneeseen majoittui kahdeksi yöksi kotia etsivät sisarukset. Varsinainen kotihoitopaikka ei ollut vielä valmiina, kun neitoset saapuivat satamaan lauantaina - siksi lyhyt visiitti.

On muuten todella hyvä nähdä Mindyn silmät taas normaaleina ilman vilkkuluomia. Eläinlääkärikuluvakuutuskin tuli toissapäivänä viimein postissa, vaikka se on ollut paperin mukaan voimassa jo 5.12.2011 lähtien. Ehdin jo kysellä sen perään ja miettiä, onko meillä nyt se vakuutus vai ei. Toivottavasti kallis vakuutus tietää terveitä vuosia (eikä vain rutkasti hammashoitoa, mitä ei korvata).

Kilpparikuvioinen Jonna tuli kehräten ja kiehnäten kopasta ulos, mutta saman päivän aikana mustavalkoinen alkuun aristellut Joanne ryhtyikin reippaammaksi kissaksi. Joanne hyppii narun perässä päin seiniä, kun taas Jonna ensin tarkkailee. Joanne yleensä väistää silittävän käden alta. Jonnakin ensin pakoilee, mutta nautti kaularapsutuksista rentouduttuaan. Selvästi kumpikin on vähän säikky lähinnä uuden paikan ja ihmisten takia - molemmat ovat muuten kovin reipasluonteisia ja luottavaisia.

Mindy on onnistunut pikaisesti näkemään pennut ovenraosta, ja on jälleen suhtautunut näkyyn varsin tyynesti.

-S

Terve!

Kaksi viikkoa sitten otettiin näyte mykoplasman, kalikin, klamydian ja herpeksen varalta. Tänään tuli tieto, ettei Mindyllä ole mitään noista! Silmätippakuuri loppui torstaina ja vilkkuluomet näkyvät vain vähän, kuten tässä perjantaina otetussa kuvassa. Mitä todennäköisimmin syynä oli vain jonkinlainen hengitystieinfektio, vaikka ensin 2,5 kuukautta näkyivät vain vilkkuluomet ilman tulehdusoireita tai muitakaan oireita.

Jälkimmäinen tippakuuri oli todella helppo antaa. Mindy jäi oikein odottamaan palkkiotaan, kun se ei aina yhtä ripeästi ojentunut. Jonkun Zooplus-tilauksen mukana on ekstrana tullut Smilla Toothies, joka todellakin näyttää olevan niin hyvää, että Mindy tulee ihan mielellään tiputukseen. Parasta on sisällys, joka on ihan eri luokkaa kuin järkyttävät Whiskas-herkut, joihin on oikein tungettu kaikkea, mitä kissalle ei tulisi syöttää (näitäkin on tullut ihan ostamattakin).

Tässä samalta päivältä sarjassamme epäonnistuneita, mutta hauskoja kuvia. Kuljin aikani ruusun kanssa ympäriinsä, kunnes totesin, ettei sille ole mitään muuta turvallista paikkaa kuin parveke. Mindyn parvekehinkukausi on onneksi ohi. Pomoni ei tainnut aavistakaan, että onnitteluruususta olisi enemmän iloa tälle karvapallolle. Mutta Mindylläkin on toki aihetta juhlia varmasti ja säännöllisesti tulevaa muonarahaa.

Huomenna Mindy jää ensimmäistä kertaa yksin yöksi kotiin, kahdeksikin. Tuttu leikittäjä tulee katsomaan eikä aika muutenkaan onneksi ole pitkä, koska lähtö on illalla ja paluu aamulla (toisin sanoen kilpailusta voitettu Ruotsin-risteily).

-S

Pussi, kassi ja bussi

Ihmeellistä! On kaksi kuukautta sitten hankittu esine, jota ei kannata käyttää mihinkään muuhun kuin kissan makoiluun - ja nyt kissa makaa siinä! Kaksi kuukautta Mindy oli kuin sitä ei olisikaan, mutta viime viikolla Mindy sitä ensimmäistä kertaa kokeili ja nyt makoilee siinä vähän väliä. Eikä tuo patteri ole edes päällä.

Itse sen sijaan otin heti käyttöön TaiKin ainejärjestön myyjäisistä ostetun kissakassin.

Mindy joutui tänään esimmäistä kertaa yli vuoteen paikallisbussiin (kesällähän reissattiin pitempi matka bussissa). Mindyn mielestä mutkat voisi vetää suoriksi ja muutenkin matkustusmukavuudessa olisi parantamisen varaa, minkä muutkin matkustajat saivat kuulla.

Pari päivää silmätippa- ja antibioottikuurien loppumisen jälkeen iski tulehdus toiseen silmään - siihen, jossa se ei vielä ollut ehtinyt olla. Onneksi saatiin samalle päivälle aika Catvetiin, ettei tarvinnut pyhän yli kärvistellä. Matka tosiaan piteni lyhyestä kävelymatkasta melkein puolen tunnin bussimatkaksi ja kävelyksi raekuurossa. Kantokoppien sadesuojia saisi olla laajemminkin myynnissä. Onneksi niinkin epätodennäköisellä välillä sattuu olemaan bussilinja, jolla pääsee sentään vaihdotta.

Mindy sai kolmannen kerran väriainetta silmiinsä, mutta tällä kertaa ei sörkitty niin paljon. Isolla pumpulipuikolla kuitenkin hierottiin näyte silmästä Saksaan lähetettäväksi. Nyt pelataan varman päälle ja testataan klamydia, mykoplasma, kaliki ja herpes. Oirehdinta on niin lievää, että kyseessä voi hyvinkin olla vain ja ainoastaan silmätulehdus (tai conjunctivitis purulenta sin tuttavallisesti kutsuttuna). Mutta onpahan varmempi olo, kun testitulokset saadaan n. 1-2 viikon päästä.

Samalla pyydettiin lausunto vakuutusta varten. Edelleen ehtoja lukiessa tulee olo, että korvataanko sieltä yhtään mitään, mutta onpahan sitten ainakin Murphyn lain mukaan terveempi kissa, jos ei tule tarpeeseen. Melkein parisataa köyhempinä lääkäristä palattiin, mutta saatiinpa kiva kissaheijastin mukaan - ja rauhallisempi mieli. Tällä kertaa tipoiksi saatiin Polysporin.

-S