En ole koskaan nähnyt Mindyä niin peloissaan kuin lääkärillä tänään. Korvat pysyivät ihan luimussa koko ajan ja Mindy oli painautuneena kopan nurkkaan. Aivan varmasti Mindy muisti, miten kamalaa samassa paikassa oli vuoden alussa. Sain osittain toimia lääkärin käsinä, vaikka ei Mindy siinä tilassa minua suvaitse juuri paremmin kuin vieraitakaan. Että olisi pitänyt joku stetoskooppi mahaa kohti tunkea. Se ei sopinut Mindylle yhtään, mikä oli helppo ymmärtää sähinästä.
Täydellistä tarkastusta ei sitten edes tehty, jotta Mindy ei ihan mahdottomasti hermostuisi. Lääkäri onneksi ymmärsi antaa rokotuksen jo alkuvaiheessa niin, että Mindy ei päässyt näkemään lääkäriä tai toimenpidettä. Kotimatkalla Mindy jo valppaana katseli ympärilleen. Rappukäytävän Mindy tunnistaa ja alkaa jo siellä olla malttamaton. Kotona Mindyllä oli paljon iloista asiaa. Eikä koko reissuun mennyt kuin 45 minuuttia (vaan toisenlaista se on saaristossa).
Kuva on muuten toiselta muutama viikko sitten tehdyltä visiitiltä. Mindy kävi ensimmäistä kertaa Artulla muutaman ratikkapysäkin päässä. Onni, että matka ei ollut yhtään sen pidempi, sillä Mindyn volyymi alkoi nousta loppumatkasta aikalailla. Tuli sitten kuljettajallekin varmaan selväksi, että takaosassa on kyydissä kissa. Paluumatka sitten oltiinkin ihan hiljaa, hengitys tosin oli nopeaa.
On se sellainen tuittupää. ♥
-S
Voi pientä Mindyä, ei mikään ihme jos pelottaa. Onneksi ei tarvittu rauhoituspiikkiä. Onko teidän eläinlääkärillä hoitaja apuna vai hoitaako lääkäri koko homman itse? Me käydään kunnan eläinlääkäriasemalla (ainoa ell-lääkäri meidän kylässä) ja siellä on (aivan ihana) hoitaja mukana.
VastaaPoistaMahtoi olla ikimuistoinen ratikkamatka:D
Kotona paras! Samaa mieltä.
VastaaPoistaVoi pientä :(
VastaaPoistaMutta hyvä että eläinlääkäriltä selvittiin ja nyt ei tehtykään mitään ikävyyksiä. Ja hyvä että muukin reissu on tehty ja todettu toimivaksi, joskin äänekkääksi :D
Kyllä kotona silti on paras!
Arvostusta Mindylle kuitenkin siitä, että rokote saatiin annettua :)
VastaaPoistaItsekin joskus kuljin kissan kanssa ratikalla kun ei autoa vielä ollut... Saivat kanssamatkustajat kuulla kunnon maukukonsertin :D Sillon Ylpöllä oli vielä sellainen kankainen Sturdi-tyylinen katokoppa ja aikansa huudettua ja pyristetyä kopassa se sai vetoketjun auki ja pää oli jo kopasta ulkona kunnes sain kissan sullottua takaisin koppaan ja ketjun kiinni. Sen matkan jälkeen kävin heti ostamassa kunnollisen muovisen kopan. Oli siinäkin sitten muilla matkustajilla naurussa pitelemistä kun yritin sulloa täysiä huutavan kissan päätä koppaan xD Vaikutin varmaan joltain eläinrääkkääjältä...
Voi pientä! Se on varsin jännittävää, että vähän suurempikin kissa saa itsensä mahtumaan ihan boxin takareunaan halutessaan...
VastaaPoistaHyvä, että lääkärireissu on nyt onnellisesti takana!
Voi pikkuista! Onneksi eläinlääkärillä ei tarvitse käydä niin usein.
VastaaPoistaMeillä on myös Mirri aika hermostunut aina ell. käynneillä. Meillä kisut on hiljentäneet ja vähentäneet maukumista matkoilla, kun ollaan alettu laittamaan boxin päälle aina matkan ajaksi jokin kangas niin, että sivu ja takaosa peittyvät. Kai se on sitten turvallisempaa, kun vain yhdestä suunnasta on näköyhteys ulkomaailmaan.
Myrsky: Onneksi päästiin kuitenkin aika vähällä, kun Mindy oli lähinnä kauhusta kankea. Meidän lääkärissä ei ole hoitajaa apuna, mutta toinen lääkäri on tullut apuun silloin, kun Mindy on ollut liikkuvaisempi.
VastaaPoistaHenna, Friede ja Figo: Voipi olla, että Mindy luuli joutuvansa paljon pahempan kohteluun. Heti ulkona se oli jo reippaampi.
Anni: Voi ei :D Siinä vasta olisikin ollut kanssamatkustajilla ihmeteltävää, jos olisit seuraavalla matkalla turvautunut johonkin munalukkoviritelmään. :P
Naukulan Mamma: Ihmettelen tuota kuvaa katsoessa, miten iso koppa Mindyllä oikein on. Vaikka ei se nyt niin hurjan iso ole, Mindy vain on ryhtynyt pieneksi.
Bediitta: Todennäköisesti maisemien peittäminen auttaakin. Mindyllä oli koppasuoja talven viimassa, mutta nyt oli lyhyet matkat lämpimässä ilmassa, niin en erikseen viitsinyt alkaa säätää suojan kanssa, kun lääkärissä se pitää kuitenkin saada väänneltyä ja käänneltyä pois, jotta katon saa auki. Mindy yleensä rauhoittuu aika nopeasti ja keskittyy seuraamaan ohi vilistäviä näkymiä ja tuoksuja, kun kävellen mennään.
Hei Mindy ja Susan. Laitoin haasteena 11 kysymystä, saa vastata jos haluaa.
VastaaPoistaTeille on kysymyksiä blogissani :)
VastaaPoista