lauantai 31. joulukuuta 2011

Aistielämyksiä


Mindy on viime aikoina tuoksunut poikkeuksellisen hyvältä. En voi olla upottamatta nenääni tuoksuvaan turkkiin. Liekö viimeisetkin rippeet mikrohiekasta poistuneet? Ei ollut tuoksuvaa kissaa, kun sitä piti käyttää. Varmaan moni mikrohiekan käyttäjä on eri mieltä, mutta meillä se ei toiminut miltään kantilta.

Nukkuvan kissan tassut ne vasta tuoksuvatkin - ja mikä onni olla tuoksuetäisyydellä haukotuksesta. Mindyn haukotukset tuoksuvat mielestäni ihan samalle kuin edeltäjänsäkin (Minni on edelleen esittelemättä!). Sarjakuvien esittelyn yhteydessäkin ihmettelin Hallmarks of Felinityn taipumusta esittää kissan hengitys pahanhajuisena kuten tässä (tietysti juuri syöty ruokakin vaikuttaa).

Harmi, ettei tähän voi liittää hajunäytettä. Mutta ääninäytteen voi. Tämä on vähän vaisu, kun eihän tuo nauhurille halua esiintyä. Tässä kuitenkin Mindyn uudenvuoden terveiset ihanille lukijoilleen:



-S

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulukatkis

Mindy meinasi jäädä ihan ilman omaa joulupakettiaan, koska ruokapaketin lisukelelut ovat vasta matkalla Saksasta. Mutta aatonaattona kävi eräänlainen joulumuori jättämässä kissaystävällisen paketin.

video

Kun kamera ja kuvaaja olivat saaneet muutaman puskun, kovan kyydityksen saaneesta pussista paljastui joulukatkis.

 Se on jännästi kippurassa, vähän niin kuin näin.

Eikä, nyt mä menin ihan solmuun!

Ehkä ihan paras lelu kuitenkin on lahjapaketin päältä irrotettu rusettikoriste, jota voi tanssien kuljettaa tassuissa ja suussakin.

-S

6

Mikäs se tämä on?

Toivatko ne mulle uuden kiipeilypuun?

Voiko siihenkin hyppiä?

Paras paikka löytyi jo!

Mindyn joulunvietto on sujunut enimmäkseen optimaalisissa kiehnärapsumerkeissä, moitteita voi oikeastaan esittää vain ihmisten tavallistakin heikommalle palvelualttiudelle aamun tunteina.

Olohuoneen uusi puu on saanut Mindyltä lyhyen tutustumisen jälkeen korkeat arvosanat: alimpien oksien alla on mukava köllötellä ja kuusi tuoksuu niin! Maastoutumisharjoitukset ovatkin edenneet pisteeseen, jossa kissaa ei meinaa aina erottaa vaikka hyvinkin läheltä katsoisi.

Joulun paras lahja taisi olla se, että aattonakin oli tällä kertaa hyvää seuraa - toisin kuin viime vuonna, kun molemmat ihmiset katosivat muualle ja palasivat vasta myöhään illalla. Mitä se sellainen on!

-A

maanantai 19. joulukuuta 2011

Terve!

Kaksi viikkoa sitten otettiin näyte mykoplasman, kalikin, klamydian ja herpeksen varalta. Tänään tuli tieto, ettei Mindyllä ole mitään noista! Silmätippakuuri loppui torstaina ja vilkkuluomet näkyvät vain vähän, kuten tässä perjantaina otetussa kuvassa. Mitä todennäköisimmin syynä oli vain jonkinlainen hengitystieinfektio, vaikka ensin 2,5 kuukautta näkyivät vain vilkkuluomet ilman tulehdusoireita tai muitakaan oireita.

Jälkimmäinen tippakuuri oli todella helppo antaa. Mindy jäi oikein odottamaan palkkiotaan, kun se ei aina yhtä ripeästi ojentunut. Jonkun Zooplus-tilauksen mukana on ekstrana tullut Smilla Toothies, joka todellakin näyttää olevan niin hyvää, että Mindy tulee ihan mielellään tiputukseen. Parasta on sisällys, joka on ihan eri luokkaa kuin järkyttävät Whiskas-herkut, joihin on oikein tungettu kaikkea, mitä kissalle ei tulisi syöttää (näitäkin on tullut ihan ostamattakin).


Tässä samalta päivältä sarjassamme epäonnistuneita, mutta hauskoja kuvia. Kuljin aikani ruusun kanssa ympäriinsä, kunnes totesin, ettei sille ole mitään muuta turvallista paikkaa kuin parveke. Mindyn parvekehinkukausi on onneksi ohi. Pomoni ei tainnut aavistakaan, että onnitteluruususta olisi enemmän iloa tälle karvapallolle. Mutta Mindylläkin on toki aihetta juhlia varmasti ja säännöllisesti tulevaa muonarahaa.


Huomenna Mindy jää ensimmäistä kertaa yksin yöksi kotiin, kahdeksikin. Tuttu leikittäjä tulee katsomaan eikä aika muutenkaan onneksi ole pitkä, koska lähtö on illalla ja paluu aamulla (toisin sanoen kilpailusta voitettu Ruotsin-risteily).

-S

tiistai 13. joulukuuta 2011

Luistintarkastaja

Luistimet ovat tulleet taas ajankohtaiseksi eri muodoissaan niin Koratiassa kuin meilläkin. Tammikuussa Mindy maiskutteli taitoluistinten nauhoja, joten tällä kertaa oli vuoro tutkia hokkarit.

 Pakkauspaperi on juuri sopivan rapsakkaa.

 Saisiko hieman työrauhaa, kiitos.

Kuka on piilottanut nauhat tänne alimmaiseksi?!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Hylätyt





Katselimme Mindyn kanssa tämän:




Tuosta katselusta on kyllä jo useampi viikko. Nuhanenä on pitänyt molemmat poissa koneelta, niinpä nyt on kerralla paljon muiden kuulumisia luettavana.

-S

maanantai 5. joulukuuta 2011

Pussi, kassi ja bussi


Ihmeellistä! On kaksi kuukautta sitten hankittu esine, jota ei kannata käyttää mihinkään muuhun kuin kissan makoiluun - ja nyt kissa makaa siinä! Kaksi kuukautta Mindy oli kuin sitä ei olisikaan, mutta viime viikolla Mindy sitä ensimmäistä kertaa kokeili ja nyt makoilee siinä vähän väliä. Eikä tuo patteri ole edes päällä.

Itse sen sijaan otin heti käyttöön TaiKin ainejärjestön myyjäisistä ostetun kissakassin.

Mindy joutui tänään esimmäistä kertaa yli vuoteen paikallisbussiin (kesällähän reissattiin pitempi matka bussissa). Mindyn mielestä mutkat voisi vetää suoriksi ja muutenkin matkustusmukavuudessa olisi parantamisen varaa, minkä muutkin matkustajat saivat kuulla.

Pari päivää silmätippa- ja antibioottikuurien loppumisen jälkeen iski tulehdus toiseen silmään - siihen, jossa se ei vielä ollut ehtinyt olla. Onneksi saatiin samalle päivälle aika Catvetiin, ettei tarvinnut pyhän yli kärvistellä. Matka tosiaan piteni lyhyestä kävelymatkasta melkein puolen tunnin bussimatkaksi ja kävelyksi raekuurossa. Kantokoppien sadesuojia saisi olla laajemminkin myynnissä. Onneksi niinkin epätodennäköisellä välillä sattuu olemaan bussilinja, jolla pääsee sentään vaihdotta.

Mindy sai kolmannen kerran väriainetta silmiinsä, mutta tällä kertaa ei sörkitty niin paljon. Isolla pumpulipuikolla kuitenkin hierottiin näyte silmästä Saksaan lähetettäväksi. Nyt pelataan varman päälle ja testataan klamydia, mykoplasma, kaliki ja herpes. Oirehdinta on niin lievää, että kyseessä voi hyvinkin olla vain ja ainoastaan silmätulehdus (tai conjunctivitis purulenta sin tuttavallisesti kutsuttuna). Mutta onpahan varmempi olo, kun testitulokset saadaan n. 1-2 viikon päästä.

Samalla pyydettiin lausunto vakuutusta varten. Edelleen ehtoja lukiessa tulee olo, että korvataanko sieltä yhtään mitään, mutta onpahan sitten ainakin Murphyn lain mukaan terveempi kissa, jos ei tule tarpeeseen. Melkein parisataa köyhempinä lääkäristä palattiin, mutta saatiinpa kiva kissaheijastin mukaan - ja rauhallisempi mieli. Tällä kertaa tipoiksi saatiin Polysporin.

-S

lauantai 3. joulukuuta 2011

Hyvästi Livia, tervetuloa takaisin Mindy


Nyt on vuorokausi elelty ilman herttaisen Livian seuraa. Kummankin lääkitykset saatiin annettua sopivasti loppuun asti ennen Livian lähtöä omaan kotiinsa. Lääkkeistä on ollut onneksi apua, vaikkei kissat täysin toipuneita ole.

Synulox osoittautui ihanan helpoksi lääkkeeksi, koska se oli niin maukasta, että Livia söi pillerin sellaisenaan kädestä. Mindy ei ihan niin helpolla suostunut, mutta mallastahnan kanssa puolitettuna pinkki pilleri sujahti aika näppärästi. Oftan Akvakol -tipat alkoivat nopeasti mennä rutiinilla. Vaikeinta niitä oli antaa riittävän usein, eikä lääkärin määräystä pystyttykään täysin noudattamaan. Livia tapansa mukaisesti alkoi kehrätä syliin nostettaessa, eikä tippojen laittaminen silmiin suinkaan kehräystä keskeyttänyt.


Liviasta oli meille kaikille paljon iloa, uskon Mindynkin pitäneen Liviasta ainakin osan aikaa. Itse jään eniten kaipaamaan Livian tapaa tulla varhain aamulla leikkimään sänkyyn päälleni hiiren tai pallon kanssa. Kyllähän niissä mahasyöksyissä välillä lähti ilmat pihalle, mutta hauska tapa se kuitenkin oli. Muuta negatiivista Liviassa ei ollut kuin sen sottaisuus. Ajoittainen ripuli yhdistettynä Livian taipumukseen astua omien jätöstensä päälle piti meidät tarkkaavaisena, kun neitonen kävi vessassa. On tullut useammankin kerran takapuoli pyyhittyä ja tassut pestyä. Onneksi pahimmat sotkut lähes aina ajoittuivat niin, että joku oli kotona nappaamassa kissan pesulle ennen kämpän ympärijuoksua.

Loppuajasta kutsuin Liviaa yhä useammin Tiitiäiseksi sen pienen ruokaa pyytävän äänen takia. Ääni oli varsin suloinen verrattuna edellisen hoitolaisen eli Bettyn korvia raastavan käheään ja kovaan ääneen.

Livialle kiitos mukavasta ajasta ja kaikkea hyvää uuden oman perheen kanssa!


Olimme vähän huolissamme Mindyn yksin jäämisestä. Aivan turhaan: Mindy näki Livian lähtevän kopassa ja aloitti heti oven sulkeuduttua kiehnäämisen ja kehräämisen. Mindy on ollut moninverroin aktiivisempi ja eloisampi Livian lähdettyä. Mindy on kehrännyt Livian aikana todella harvoin, mutta nyt Mindy hurisee melkein aina, kun sen lähellä on.


Mindyn aamurutiineihin kuuluu postipakettinarun perässä juokseminen sohvaa ympäri ja lattialta ylös puuhun ja alastulo naru suussa. Moinen aamurutiini on aika vaativa unenpöpperöiselle töihin kiirehtivälle leikkiapulaiselle, mutta samalla rentouttava aamunaloitus. Tämä oli jäänyt lähes kokonaan pois Livian rohkaistuttua, koska Livia syöksyi tietysti paikalle ja Mindy jäi seuraamaan sivusta. Tänä aamuna innostunut Mindy juoksutti minut hengästyksiin. Ihan viime päivinä Mindy oli kuitenkin reipastunut selvästi ja osasi ottaa enemmän tilaa itselleen. Ehkä ajan kuluessa Mindy ja Livia olisivat leikkineet tasaveroisesti.


Vaikka jään kaipaamaan kissojen keskenäisiä leikkejä ja helliä naamapesuja, on ihana nähdä Mindy jälleen seurallisena ja leikkisänä. Kehräyksen lisäksi naukaisut ja kurnaukset ovat palanneet. En  edes muistanut, miten paljon Mindyllä on tapana livautella ihania ääniä.

-S

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kattihaaste #6: Lavuaari/pesutilat


Monen muun Kattihaasteeseen osallistuneen kissan tavoin Mindy on viihtynyt lavuaarissa parhaiten pentuna. Mindy ei ole tainnut vuoteen edes käydä lavuaarissa. Kylpyhuoneet ovat tulleet Mindylle tutuksi, koska juuri niissä tiloissa Mindy on pienenä ollut eristyksissä ja kesytettävänä.

Keittiön lavuaarilla Mindy kävi ensimmäistä kertaa parisen viikkoa sitten. Livian kiinnostus kasveja kohtaan todettiin jo edellisessä hoitopaikassa, ja itsekin jouduin siirtämään orkidean hattuhyllylle (ainoa tarpeeksi korkealla oleva paikka, jonne niin korkea kasvi mahtuu). Siitähän Mindy taas innostui. Se teki laskelmia päässään ja päätti yrittää sinne hellan kautta. Ei, meillä ei ole hella ja hattuhylly vierekkäin, mutta Mindyn logiikan mukaan tarpeeksi lähekkäin kuitenkin. Siitä tuumailusta lähtien Mindy on havaittu muutaman kerran hellalla ja tiskipöydällä. Tyttönen myös varsin hyvin tietää olevansa kielletyllä alueella ja tuleekin yleensä ripeästi alas, kun huomaa jääneensä kiinni. Nyt taas ei ole onneksi moneen päivään ollut vihjettäkään kielletyistä kulkureiteistä.

Lavuaarikuva on otettu Mindyn ensimmäisen viikon aikana ja se on koristanut kesäisistä juhlista lähtien kylppärin ovea ohessaan teksti, joka muistuttaa kyläilijöitä, ettei Mindy osaa avata ovea. Joihinkin oven sulkeminen lähtiessä on silti niin sisäänrakennettu, että on parempi aina välillä tarkistaa, että kissoilla on kulku laatikolleen. Hoitolaiseristyksen aikaan pitääkin sitten syynätä, että ovi pysyy kiinni.

-S

tiistai 22. marraskuuta 2011

Rakkautta ja reseptejä


Mindyllä oli niin hellä herätystyyli tänään, että tuli kunnon kiire aamulla. Eihän sängystä nyt voi nousta, jos saa kunnon puskukiehnäyspörrötyskäsittelyn. Samaa tyyliä Mindy jatkoi jäätyään Artun kanssa kahdestaan Livian lääkärikeikan aikana.

Siinä missä viimeksi Mindyä tutki keväällä valmistunut tulokas, Livia kohtasi kokemusta, joka huokui lääkäristä. Meidän vakipaikassa tehdään aika perusteelliset tutkimukset, kun taas kahden käynnin kokemuksella hoitokissat ovat saaneet omassa paikassaan aika pintapuolisen kopeloinnin, mutta sitäkin enemmän uskottavuutta lisääviä tietoiskuja. En ole varma, onko monella eri lääkärillä käyminen hyvä vai huono asia - voi olla vaikea päättää, ketä uskoa.

Sain tietää, että Oftan Akvakol -tipat eivät ehdi juurikaan vaikuttaa silmiin. Vielä vähemmän niistä on apua, jos niitä ehtii laittaa vain kolmesti päivässä (ei ole ollut hirveästi halua laittaa herätystä keskelle yötä - saati ottaa töistä lomaa). Saimme mukaan Oftan Chlora -silmävoidetta, jota voi laittaa aamulla ja illalla vaikuttamaan pidempään silloin, kun tippoja ei pysty antamaan. Samalla jatketaan vielä tippojen antamista. Silmävoide kuulostaa erityisen haastavalta, varsinkin kun lääkärikin mainitsi hankaluudesta. (Sillä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että itselle silmään ei noin vain mitään laitetakaan. Sen huomasi myös silmälääkäri.)

Näiden lisäksi annetaan Synulox-penisilliiniä. Sen pitäisi auttaa Livian ripuliin ja toivottavasti myös vilkkuluomet kaikkoavat viimeistään sillä. Doximycin, johon meillä on varmuuden vuoksi resepti, kuulemma vaurioittaa pennun hampaita, eikä sitä kannata muuten vain antaa. Ja onhan se aika rankka kuuri niin kissalle kuin lääkitsijällekin. Synulox ei välttämättä auta, mutta ainakaan siitä ei pitäisi olla haittaa. Pyysin samalla varmuuden vuoksi reseptin Mindyllekin, vaikka sillä silmät näyttävät jo huomattavasti paremmalta. Paranemiskehitys nyt vain on pysähtynyt, joten ehkä pillerit viimeistelevät hoidon. Tässä vaiheessa Synulox kuulostaa paremmalta valinnalta kuin Doximycin. Onneksi Synulox maittavuutta on erityisesti parannettu eläimille maistuvaksi, minkä ansiosta Livia popsi puolikkaan pillerinsä huomaamatta broilerin seassa.

Inhottavinta on se, että vaikka silmät nyt paranisivat, stressi tai muu vastustuskyvyn heikkeneminen voi johtaa uudestaan samaan tilanteeseen. Hoitokissoista täytyy nyt pitää vähintäänkin kunnon tauko. Toivottavasti Mindy ei jää kovasti kaipaamaan peuhu- ja pesukaveria. Kyllä se näyttää myös nauttivan omasta rauhasta ja ihmisseurasta. Suurin ilo ja innostus tuntuu pilkottavan Mindyn silmissä, kun se leikkii omien ihmistensä kanssa. Yhtenä aamuna Livian vielä nukkuessa leikin Mindyn kanssa kahdestaan ja se näytti taas pennulta tai ei ainakaan vanhalta ja väsyneeltä, millaiselta se välillä Livian rinnalla näyttää.

-S

[korjattu lääkkeen nimi, ei kannata lukea käsinkirjoitetusta reseptistä.]

maanantai 21. marraskuuta 2011

Yksiö kahdelle


Mindy on aloittanut taas pesäkauden. Taisi mennä lähemmäs puoli vuotta ilman, että Mindy edes kävi pesässä ellei houkutellut lelun perässä. Nyt kenties ilmojen viilentymisen seurauksena Mindyn löytää sieltä päivittäin. Siellä missä on Mindy, on usein myös Livia - niin myös pesässä. Tuotakin kuvaa katsoessa voi ihmetellä, miten iso Livia on ikäisekseen (n. 5 kk ).


Turha luulla, että Mindy kauan haluaisi petinsä moisen tunkeilevan jätin kanssa jakaa. Livia jäi tyytyväisenä pesään ja Mindy kierteli etsimässä toiseksi parasta paikkaa.



Tovin voi kuitenkin pestä toistensa naamoja sulassa sovussa, kun on tilaa venyä sivummalle.

Kuten kuvasta näkyy, vilkkuluomiongelma tarttui Liviaankin. Mindyllä on vilkut palanneet jokseenkin samaan tilaan kuin ennen tulehduksen roihahtamista, eli ne näkyvät pienesti. Livia on tippalääkityksessä muutaman päivän jäljessä, mutta edistystä ei ole näkynyt. Tippojen antaminen Mindylle on onneksi helpottunut. Operaatio ei enää herätä samanlaista kauhua Mindyssä ja potilas jää kiltisti odottelemaan palkintonamia. Livia on niin hömelö, että sen voi helposti napata ja suht vähäisellä pakottamisella tipauttaa antibiootit. Mindy on aina ensin vuorossa tai muuten se todennäköisesti tajuaisi lähteä pakoon nähdessään Livian joutuneen käsittelyyn.

Livialla on nyt ollut myös vatsa löysällä jo melkein viikon verran. Livia on sen verran sottapytty, että on parasta olla paikalla vahtimassa Livian plöräyttelyä laatikolla. Tietenkään pitkät peppukarvat eivät yhtään edistä siisteyttä. Tämähän tapahtuu monta kertaa päivässä, kerran tai pari yölläkin. Onneksi hiekkalaatikon vimmattuun kaivamiseen on aina jompi kumpi katastrofin ehkäisijä herännyt. Huomenna saadaan lääkärin arvio Livian voinnista ja toivottavasti siinä sivussa vähän Mindynkin.

-S

torstai 17. marraskuuta 2011

Kattihaaste: Kaappi


Tämänkertaisen kattihaasteen mallina Mindy voisi olla vaikka joka päivä, ovathan kaapit ovat varsin mieluisia tutkimis- ja tähyilypaikkoja. Kuvan kaappiin Mindy ei sentään ilman sylikyytiä ja pepputuuppausta pääse. Onneksi nostoapulainen huomaa jo pienestä eleestä, milloin ylös täytyy päästä.

Alas sieltä pääsee omin neuvoin, kunhan vain törppö kuvaaja tajuaa vähän väistää.

video

Kuvat ja video on kuvattu 1,5 viikkoa sitten eli silloin, kun vilkkuluomet alkoivat olla jo varsin hyvin piilossa.

-S

tiistai 15. marraskuuta 2011

Mindy-raasu


Eilen oli kolmas kerta, kun käytiin näyttämässä Mindyn silmiä lääkärille. Sunnuntai-iltana Mindyn oikea silmä alkoi rähmiä oikein kunnolla. Vilkkuluomi tuli entistä enemmän esiin, punertavana. Pian vaaleanharmaata töhnää oli myös sarveiskalvon peittona. Silmä oli tosi hurjan näköinen. Pahin vaihe oli tietysti iltayhdeksältä, jolloin ei noin vain lähdetä tai soiteta minnekään. Onneksi punainen vilkkuluomi ja rähmä hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Jonkin verran vilkkuluomet tosin pysyivät edelleen esillä, kuten viimeiset 2,5 kuukautta. Niissä oli parannusta nähtävissä, mutta vajaan viikon ajan vilkkuluomet ovat taas olleet paljon enemmän näkyvissä.

Mindy tuntuu olevan joka lääkärikäynnillä yhä enemmän peloissaan. Mindy pysyi pienessä sykkyrässä vatsaa tunnustellessa. Suun tarkastuksessa saatiin taas kuulla, että takana on vähän hammaskiveä. Omatunto soimaa, harjauksesta on pitkä aika eikä kyllä koskaan ole onnistunut hammaspesu, varsinkaan takaa. Toivottavasti naudan kielen järsimisestä on edes jotain apua. Mutta se nyt on pieni huoli muuhun verrattuna.

Nyt epäillään, että Mindyn sidekalvontulehduksen taustalla olisi herpes, calici, mykoplasma tai klamydia. Tai sitten ei mikään näistä. Mindy saa nyt ensin neljästi päivässä silmätippoja puolentoista viikon ajan. Jos ne eivät Mindyä paranna, jatketaan neljän viikon Doximycin-kuurilla, jolla hoidetaan mykoplasma ja klamydia. Pitkä antibioottikuuri määrättiin siis varmuuden vuoksi. Jos taas herpes tai calici jyllää, ei ilmeisesti voi oikein muuta kuin yrittää pitää Mindy stressittömänä. Näiden toteaminen on ärsyttävän epävarmaa, kun sairastunutkin voi hyvin saada negatiivisen tuloksen.

Mitä noista nyt on lukenut, mikään ei tunnu erityisen todennäköiseltä, koska ei ole muita oireita kuin silmäongelmat. Onhan Mindy nyt normaalia väsyneempi, mutta ihmekö tuo, kun on tulehtunut silmä ja vähän väliä joutuu pakoilemaan lääkitystä ja silmän ronkkimista. Rokotetuilla kissoilla kuitenkin oireet ovat yleensä lievempiä, niin ehkä se selittäisi sen. Toisaalta nuo virukset ja bakteerit ovat yllättävän yleisiä ja tuntuu siltä, että varsinkin löytökissoilla on melkein ihme, jos niillä ei ole herpestä.

Neljän viikon antibioottikuuri kauhistuttaa. Doximycin on vieläpä varsin pahanmakuinen ja aiheuttaa lisääntynyttä syljeneritystä ja pahoinvointia. Vielä en ole niitä antibiootteja ostanut, koska on pieni toivo, ettei niitä tarvitse antaa. En kyllä oikein usko, että vilkkuluomet pelkillä silmätipoilla katoavat. Joillekin on toiminut pitkävaikutteinen antibioottipistos. Sellainen olisi eilen maksanut 150 €, koska olisi pitänyt ostaa koko pullo. Se taas ei kuitenkaan tehoa mykoplasmaan tai klamydiaan eikä muutenkaan ole takeita, että siitä olisi apua.

Eläinlääkäriä ja silmätippoja ennen pystyin ihan hyvin ottamaan rähmäkasan pois silmäkulmasta, mutta nyt Mindy kipittää pakoon, kun sitä yrittää lähestyä. Voin kuvitella kaikenlaisen lääkitsemisen vaikeutuvan päivä  päivältä. Silmätippojakin pitäisi onnistua antamaan neljästi päivässä, mutta ei se ole mahdollista kuin kolmesti, ellei laita keskelle yötä herätystä.

Ja sitten on Livia. Livialla ei ole näkynyt minkäänlaista häikkää. Livia on myös näillä näkymin lähdössä omaan kotiin joulukuun alussa, joten mahdollinen antibioottikuuri aloitetaan meillä vasta sen jälkeen. Jos Mindyllä on herpes, on luovuttava hoitolaisista.  Se ei välttämättä ole Mindyllekään kivaa, koska on Mindylle iloakin hoidokeista, jos vain kemiat käy yksiin.

Onko lukijoilla kokemuksia näistä sairauksista? Tai ideaa, mikä muu Mindyä voisi vaivata?

-S

perjantai 11. marraskuuta 2011

ELMA- ja lemmikkimessut

Pääkaupunkiseudulla on varmaan vaikea olla huomaamatta, mitkä messut nyt ovat menossa. Itse en ole koskaan ennen käynyt, mutta mainostan silti ELMA maaseutumessuja ja lemmikkimessuja. Odotan messuja erityisen suurella jännityksellä, koska uunituore Rekku Rescue ry:n kalenteri tuli messuille myyntiin ja sen heinäkuun tähtenä on Mindy.

torstai 10. marraskuuta 2011

Rauha ja riehu


Näinkin seesteistä voi Mindyn ja Livian yhteiselo olla. Harvemmin kuitenkin kaksikko noinkin liki toisiaan nukkuu. Livia jostain ihmeen syystä nukkuu lähes aina sängyn alla kylmällä lattialla ja Mindy taas sängyn päällä. Itsekin pääsin vastikään torkkumaan Mindyyn kietoutuneena sen nukahdettua ranteeni päälle - oli mukavimmat nokoset pitkään aikaan.



Tämä on painia rajuimmasta päästä, yleensä potkimisen lomassa sentään on vastavuoroista naamapesua.

-S

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Pallorata

Ei muuten varmasti mene pallo tästä ohi!

Intensiivinen katse ei aina riitä, mutta onneksi kaverilla on tassu valmiina.

Mindyn hurmaantuneella asennolla on jotain tekemistä sen kanssa, että se oli juuri halinut kuvassa näkyvää virmajuurihiirtä. Tasapuolisuuden vuoksi Livialla oli minttupallo.

 Rata toimii myös yleisenä hengailupaikkana, vaikkei peli olisi käynnissä. Livia on erityisen tykästynyt torkkumaan mutkassa.

-S

perjantai 4. marraskuuta 2011

Kissanlämmitin

Eiks tää ollukaan Hiiriä ja ihmisiä?!

Parvekkeen viileyden vastapainoksi on hyvä tulla välillä kissanlämmittimelle. Mindy ei kävele sen luo vaan syöksyy päälle. Näppäimistöllä sitten nökötetään ensin joko seisten tai istuen, kunnes vatsakin tarvitsee suoraa lämpöaltistusta.

Eilen oli kunnon lämmityspäivä, kun Mindy kävi paikalla monta kertaa - edelleen joka kerta kissa vain lensi tyhjyydestä suoraan näppäimille. Kaikki variaatiot asennoista käytiin myös läpi. Istumisasentoon liittyy kokonaisvaltainen rapsutuskäsittely, jonka aikana Mindy kääntelee kaulaansa toivottavan rapsutuskohteen mukaan. 

Kuvassa näkyvä on kieltämättä toivottavin asento, ainakin jos tassut pysyvät riittävän kaukana sammutusnappulasta. Mikään ei kyllä voi estää caps lockin painamista - se vain kuuluu asiaan.

Tuota leffaa ei jaksanut kumpikaan meistä katsoa, vaikka hyvältä vaikuttikin.

-S

torstai 3. marraskuuta 2011

Tandemtiirailu

 Lintubongauksen parhaat paikat viedään nopeasti

Psst, Livia - ikkuna on siinä vasemmalla

Veikkaan, että kissojen parvekeramppauksen johdosta asukkaista puolet vilustui samanaikaisesti. Ovi on nyt pysynyt enimmäkseen kiinni, vaikka kuinka miu'uttaisiin. Mindy tosin osaa miukua surkean ilmeen kera niin sydäntäraastavasti, että se sai aamulla mennä vilvottelemaan.

-S

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kattihaaste 4: Syksy



Mistä meillä huomaa, että on kevät tai syksy? Ainakin portsarin tehtävien huimasta kasvusta. Parvekkeella on vielä riittävän lämmintä ulkoiluun, mutta kuitenkin sen verran kylmää, ettei ovea voi jättää pitkäksi aikaa auki.

Mindy pyytää monta kertaa päivässä oven auki, joko ovea tuijottamalla, miukumalla tai kovan hingun iskiessä tiivisteitä repimällä (kuvasta saattaa nähdäkin, ettei ruskea tiivistenauha ole ihan priimakunnossa).

Kun ovi viimein suvaitaan avata, Mindy luonnollisestikin katsoo ihmeissään, miksi hän nyt muka sinne kylmään menisi. Siinä ihmetellessä Livia ehtiikin sujahtaa jo ulos. Ennemmin tai myöhemmin Mindykin lopulta saa itsensä parvekkeelle asti. Nyt on jo sen verran viileää, että Mindy on usein parvekkeella häntä tiiviisti ympärille kiedottuna, mutta pidempikarvainen Livia pystyy vielä oleskelemaan siellä ihan rennosti.

-S

maanantai 24. lokakuuta 2011

Ujosta rellestäjäksi

Nyt ei päivittäjä pysy tahdissa mukana. Kuten Naukulassa, myös meillä tapahtuu edistystä kovaa vauhtia. Livian arkuutta ei enää oikeastaan huomaa. Joskus se voi vähän säpsähtää yllättävää ääntä. Kovimman äänen se tuntuu aiheuttavan itse kopsauttamalla päätään sängynreunaan ja pöydänjalkoihin puskiessaan.

Eilen näin Mindyn nuolevan Livian korvaa (niin myös takapuoltakin). Tänään pitelin Liviaa yhdellä kädellä sylissä ja laskeuduin rapsuttamaan toisella kädellä Mindyä, joka alkoi taas heti puhdistaa Livian korvaa. Yhteiselo on muutenkin varsin leppoisaa, mitä nyt Mindy läpsii pikkuista päähän ja jonkunlaista painiottelua on silloin tällöin. Enimmäkseen kumpikin touhuaa omiaan tai sitten Mindy seuraa sivusta Livian leikkejä. Koska Livia ei ole Bettyn kaltainen päällepäsmäri, Mindyn kanssa voi aivan hyvin leikkiä ilman kolmatta osapuolta. Mindyn katse aiheuttaa kuitenkin aina syyllisen olon, kun Liviaa silittelee tai leikittää.


Mindy sai tuon uuden lelun juuri ennen Livian tuloa. Vaikeustasoa voi nostaa kurkottamalla palloa selällään maaten. Liviakin kokeilee Mindyn suosimaa rataa silloin tällöin.

Hienoa on myös se, ettei Livia ole kaikki ruoat heti rohmuava ahmatti. Molemmat syövät aika tasaväkisesti toistensa kupeista. Ihmeellistä on, että Mindy on alkanut juoda kuten pitääkin. Eilen sillä kyllä ainakin oli vatsa löysällä (onneksi satuin näkemään Mindyn itse teossa, eihän mikrohiekan peittämistä kokkareista saa mitään tolkkua). Edelleen pidän jonkin sortin allergiaa mahdollisena, mutta oireet ovat olleet varsin satunnaisia ja lieviä.

Livian tassut haisivat äsken pissalle (olen taas syyttämässä mikrohiekkaa - tuntuu inhottavalta kun kissat eivät enää tuoksu vaan haisevat), ja nappasin kissan heti tassupesulle. Se oli uskomattoman helppoa! Mindy olisi raapinut minut verille siinä tilanteessa, missä Livia vain vähän sätki.

Viikonloppuna valvoin ihan liian myöhään, koska Livia pääsi silloin vasta kunnolla vauhtiin. Pitihän sitä menoa seurata. En olisi kyllä pystynytkään keskeytyksettä nukkumaan, koska Livia edelleen jatkaa peiton päällä pomppimista. Tässä vaiheessa se on vielä ihan hauskaa, mutta täysikokoisen kissan tekemänä se olisi varsin häiritsevää.

Jossakin vaiheessa Liviakin oli päässyt nukkumaan, mahdollisesti sängyn alle, koska kahtena peräkkäisenä aamuna Mindy nukkui paikallaan jalkopäässä. Hienoa, ettei Mindyn tarvitse ahdistua paikkansa menettämisestä. Arttu tosin ihmetteli tänä aamuna, nukkuuko Livia koskaan. Typykällä oli hurja ja pitkä ralli hiirenriekaleen kanssa menossa.


Video on kuvattu yhden jälkeen yöllä - aikaan, jolloin Livia pääsee kunnolla vauhtiin. Mindy odottelee silmät lupsuen, jotta pääsisi jo sänkyyn nukkumaan.

Siltä varalta, että joku mahdollinen anonyymi lukija (onkohan niitä?) tykästyy Liviaan, se siis on kotia etsivä kissa - veikkaan että ei kauan. Lisätietoja ja varaajan yhteystiedot löytyvät Rekku Rescuen sivulta - Livian tietoihin on tulossa päivitystä (oletan, ettei kukaan tuttu lukija ole perheenlisäystä etsimässä :))

-S

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Livia


Viime viikon perjantaina kysyttiin, voimmeko ottaa hoitoon tyttöpennun, joka tarvitsisi vielä vähän kesytystä. Keskiviikkoiltana hain Livian suoraan rokotusreissulta. Tämä tyttönen on suomalainen pentu, joka on jo kuukauden ollut kotihoidossa kahden veljensä kanssa. Veljet palasivat vielä aiempaan hoitopaikkaansa, mutta Livia jäi meille Helsinkiin. On suuri helpotus, kun joku toinen on jo hoitanut pennun rankimman vaiheen yli: kesyttänyt, madottanut, hoitanut flunssan ja niin edelleen. Hoitajalla ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta antaa pennuille toivottavaa määrää huomiota, ja toisiinsa tukeutuvia arkalaisia oli hyvä saada erikseen - ja tietysti tyttö erottaa pojista riittävän ajoissa.

Aiempien hoitolaisten tapaan Liviakin otti turvapaikakseen vessanpöntön takaisen nurkan, vaikka sillä oli koppa kattoineen käytettävissä. Ei kestänyt kauaa, kun se alkoi kehrätä rapsutuksesta. Livian pystyi hyvin nostamaan syliin kehräämään. Lähes joka kerta, kun huoneeseen astui, vastassa oli sähähdys, mutta sitten pelkkä läsnäolo saattoi saada Livian kehräämään. Seuraavana päivänä mukaan tuli vimmattu kiehnääminen ja puskeminen.

Ei tässä ehtinytkään olla kuin kaksi hoitolaista ennen kuin saimme tapauksen, joka ei joko ymmärrä tai halua käyttää pellettivessaa. Torstaina raahasin kädet punaisina mikrohiekkaa saatuani tietää edelliseltä hoitajalta käytetyn laadun. Mitään muuta hyvää puolta en mikrohiekasta keksi, kuin että siitä näkee aika selvästi pissan määrän vaihtelut. Se painaa kuin synti, pöllyää aivan sietämättömästi, sotkee aivan tuhottomasti ja aiheuttaa allergiaoireita ainakin itselleni. Ja se on kaikkea muuta kuin ekologista. Olemme toisin sanoen suuria mikrohiekan vihaajia ja samalla pellettifaneja. Tottakai sen käyttöön olisi alistuttava, jos kissa ei muuta halua käyttää. Niin kuin nyt. Ensihätään vuorasin pellettivessan yläosan jätesäkillä, jotta sitä saattoi käyttää mikrohiekankin kanssa. Tottakai säkki oli parissa päivässä riekaleina ja oli kehitettävä kestävämpi ratkaisu. Niinpä ostimme kaksi laatikkoa sisäkkäin laitettavaksi - isommassa on korkeat reunat, mutta vain pienempi tarvitsee täyttää hiekalla.

 
 
Vasta mikrohiekkaan Livia pissasi. Kun sekin asia oli kunnossa ja kylpyhuoneessa oli hyvin hellyyden- ja seurankipeä kissa, saatoimme päästää Livian perjantai-iltapäivänä muualle asuntoon. Mindy sähisi pari kertaa ja illemmalla Liviakin sähisi ja murisi, mutta muuten kissat ovat lähinnä katselleet toisiaan. Mindy seuraa jonkun verran Liviaa, joka suhtautuu aika välinpitämättömästi Mindyyn, joskin tuntuu hieman Mindyä aristavan. 
 
Livia pysyttelee paljon sängyn alla, mutta leikkii riehakkaasti huiskalla ja uskaltaa muutenkin kulkea huoneesta toiseen varsinkin keskiyön jälkeen. Livian saa helposti pois piilostaan vähän rapsuttamalla. Mindy taas katselee sivusta Livian leikkiä, vaikka sitä yrittäisikin houkutella mukaan. Bettyn aikana Mindyä ei saanut leikkimään oikein millään konstilla, mutta nyt Mindy kyllä leikkii jokseenkin normaalisti silloin, kun Livia ei osallistu. Peiton alla olevan möykyn päälle on tietysti hyökättävä. Livialla ei ole tämän suhteen poikkeuksia. Olin viime yön yhtä suurta möykkyä, ja heräsinkin monta kertaa yön aikana siihen, kun Livia syöksyi sivulta päälleni päästä varpaisiin.


Liviaa kutsutaan meillä myös Milottareksi - onhan yhdennäköisyys Milon kanssa suuri (vrt. Milo).

-S

maanantai 17. lokakuuta 2011

Heppahullu



Jos joku meillä käynyt on ihmetellyt, miksi keinuhevosen häntä on peitetty sekä foliolla että kelmulla, tässä syy. Vuosi meni ilman heppaintoilua, joten ne rumistukset ehdittiin tässä välissä jo ottaa pois.

-S

lauantai 15. lokakuuta 2011

Kattihaaste 3: Laatikot

Mitä sitte jos oon tässä kattoterassilla enkä tuolla sisällä?!

Kolmannen kattihaasteen aihe on siitä ajankohtainen, että Mindy on varsin ihastunut laatikkoon, joka on koristanut olohuonettamme jo kuukauden ajan. Sisälle kannetaan saaliit, päällä chillaillaan.

-S

tiistai 11. lokakuuta 2011

Lintubongari



Minnin lintutiirailu muistutti, että olihan Mindylläkin tässä muutama päivä sitten harvinaisen hyvä päivä lintubongaukseen. Citykatille pelkkä lintujen näkeminen voi olla harvinaista herkkua. Viikonloppuna kuitenkin sai säksättää ja paiskoa häntää oikein kunnolla. Vielä kun sadesäät pitäisivät taukoa, niin ehkä Mindy pääsisi ennen talvitaukoa valjastelemaan.

-S

perjantai 7. lokakuuta 2011

Piilokamera

Yritimme eilen saada Mindyn loputonta maukumista videolle. Kissa meni kuitenkin mykäksi, kun eteiseen meni seuraksi (eipä siellä silti viitsinyt koko iltaa nököttää välttääkseen huutamisen). Niinpä paikalle jätettiin pelkkä kamera, mutta kameran läsnäolo tunnetusti saa käytöksen muuttumaan. Ulos pyrkiminen loppui, mutta videolle tallentui muuta toimintaa.



Kuten voi päätellä, seuraavassa videossa kamera ei enää ole yksin seuraamassa Mindyä.

torstai 6. lokakuuta 2011

Rappuun!

Mitenköhän kissan saisi unohtamaan päähänpinttymän? Mindy maukuu mielipuolisesti, koska sen on aivan pakko päästä rappukäytävään. Viimeksi heinäkuussa oli sama ilmiö. Nyt kello kuitenkin on yksitoista illalla, ulkona sataa ja tuulee ja olen flunssainen, joten Mindy ei todellakaan pääse pihalle valjastelemaan. Rappuun Mindy kuitenkin pääsi, koska siellä ei tarvitse enää maukua.

Paljon uusia hajuja!

Takaisin sisään vai? Miksi? Täällä on jännää!

Onneksi rappu on tässä vaiheessa niin jännittävä paikka, ettei seikkailija sännännyt pitkin rappusia. Mutta huuto jatkuu vielä muutaman rappuvierailun jälkeen. Parveke ei tässä mielentilassa kiinnosta enää yhtään, vaikka siellä saisi haistella ulkoilmaa

-S

tiistai 4. lokakuuta 2011

Kattihaaste 2: Venytys


Jotkut nukkuu prinsessapedeissä, kun mä taas heräsin pahvihökkelöstä. Mutta ei se mitään, koska mulla on postipakettinaru, kilkutin ja stabilo. Niin ja tässä on mun etutassujen anturat, kun viimeksi oli noi takana olevat.

torstai 29. syyskuuta 2011

Peto on palannut sänkyyn


On ollut ilo nähdä Mindy taas ikäisensä oloisena. Huiskaa voi jälleen vaania sängyssä ja lelut saavat kyytiä pitkin lattioita. Korvatkin menivät vaakatasoon, kuvaaja ei vain saanut käsiään riittämään lättäkorvan tallentamiseen.


Vilkkuluomet ovat edelleen vaihtelevasti näkyvissä, lähinnä vaaniessa ne menevät näkymättömiin. Oletettavin syy vilkkuluomiin lienee kuivuminen, niinpä viime päivinä on raksuja tarjoiltu vain vedessä. Jos on oikein nälkä, Mindy saattaa syödä raksuja ja litkiä samalla veden ennen kuin raksut ehtivät löllööntyä. Vetistyneitä raksuja Mindy ei kuitenkaan syö. Veden antaminen pienen pienellä ruiskulla (2 ml) on melkoista tappelua. Eikä edelleenkään ole tietoa, johtuuko vilkkuluomi-ilmiö kuivumisesta vai jostain aivan muusta.


Siinä vaiheessa, kun otetaan tällaisia kuvia ja ne vieläpä julkaistaan, on parempi ottaa kamera omiin tassuihin.


-S