keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Uusi asukas


Meille muutti 1,5 viikkoa sitten ihmetystä herättävä olento. Mindy ei oikein tiedä, miten suhtautua tähän maidolta tuoksuvaan, huitovaan ja kummasti ääntelevään pötkylään. Tähän asti tyyppiä on lähestytty suurin pyörein silmin. Kosketusetäisyydelle ei olla vielä päästy. Parkumisen alkaessa Mindy on katsonut viisaimmaksi vaihtaa huonetta, tai sitten vain kääntää kylkeä. Mindylle ilmeisesti myös sopisi, jos hänellä olisi vauvan kanssa yhtä tiheään ruoka-ajat.


Uusista uinumispaikoista on pinnasänky menetetty, mutta vaunukopat ovat ahkerassa käytössä.


Myös se, joka oli mukamas hyvin suojattu ja sisäänkäynti estetty.

Suuri helpotus on, että Mindy on muuten ollut oma itsensä, ellei jopa normaaliakin leikkisämpi. Mukavahan Mindyllä nyt on, kun lähes koko ajan on joku seurana.

-S

maanantai 19. joulukuuta 2016

tiistai 13. joulukuuta 2016

Oi, ihana oliivi!


 Mikä saa Mindyn näin kiemurtelemaan?


Vastaus: uusi oliivipuinen lasta, jossa tuoksuu oliivipuun luontainen rasva. Mindy kuolasi lammikon lastan viereen ja sai sen ja kiehnäämisen seurauksena päänsä kauttaaltaan märäksi.


Oliivi <3


Onko teillä hassuja hajuja, jotka saavat ihan höpöiksi?

-S


torstai 1. joulukuuta 2016

Uusia uinumispaikkoja


Kuten Naukulassa vielä vähän aikaa sitten, meilläkin on rauhallista odottelua - tai ainakin sitä odottelua. Mutta ei sentään ole pelkoa, etteivätkö jalkani ylettyisi kohta maahan, vaikka pyöreyttä on täälläkin havaittavissa. Päiviä lasketaan suunnilleen joulukalenterin tahtiin. Mindyn puolesta voisi laittaa kiitoksen Kelalle mitä mainioimmasta nukkumispaikasta.


Äitiyspakkauksen kanssa suosiosta kilpailee pinnasänky. Olisihan se pitänyt arvata, ettei joku viltin levittäminen sängyn päälle millään tavalla estä Mindyn pesiytymistä sinne - päinvastoin. Mindy alkoi ensin nukkua yönsä äitiyspakkauksen päällä ja nyt yöt kuluvat pitkälti pinnasängyssä sinisen viltin muodostamassa pussukassa.

Häkkieläin

Mä oon nyt tässä.

Kuka söpöläinen siellä on?


Toisinaan vanha kunnon sängyn jalkopääkin voi kelvata, ainakin kun kukaan ei ole potkimassa unissaan.

-S

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Arkipuuhia



On se vain ihmeellinen, vaikka on parisen kuukautta ollut sama masiina kylpyhuoneessa silloin tällöin metelöimässä. Nyt oli ensimmäistä kertaa vaaleaa pyykkiä, jonka pyörimisen näki tumman luukun läpi ihan eri tavalla kuin tavallisen tumman pyykin. Yleensä on turvallisempaa ihmetellä eteisen puolelta kynnyksen yli, mutta nyt piti ihan mennä katsomaan tarkemmin.


Kynsienleikkuu ei ole ihan lempipuuhaa, mutta ei mitenkään sietämätöntäkään. Operaatiota seuraava kuivattu kana auttaa asiassa.



Ympäröivät tiluksetkin on aina välillä tarkistettava. Rapussa on sentään lämpimämpi kuin parvekkeella, jonne edelleen olisi päästävä päivittäin (tietysti tämä suuri tarve on voimassa vain oven avaamiseen asti, koska kuka nyt hyytävään kylmyyteen haluaisi).

tiistai 4. lokakuuta 2016

Namiruoho ja puumutru





Hups, kun ollaan taas jäljessä - tässä maiskuttelua elokuulta. Ilahduttavaa, että Mindystä onnistuu joskus saamaan muitakin ilmeitä taltioitua kuin mutrunaamoja.


Laitetaan nyt kuitenkin vielä yksi mutrunaama, elokuulta tämäkin. Ihmeen hyvin Mindy on viihtynyt puussa. Se nukkuu yhä siellä sekä päikkäreitään että öitään (silloin kun ei sängyn jalkopäässä). Aamuisin saa monesti touhuta vaikka kuinka pitkään ennen kuin Mindy jaksaa laskeutua puustaan aamupalalle ja -rapsuille. Meillä ei kissa herätä aamuisin edelleenkään. :)