keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Iloinen jälleennäkeminen


Huh, olipa paluumatka! Lentokentällä yöpyessä oli hyvin aikaa laskea tunteja Mindyn näkemiseen. Mindyn hoitaja olisi ollut kotona vasta illalla, mutta saimme sovittua Mindyn noudon jo päiväsaikaan. Nouto-operaatio oli harmillisen nopea, mutta toivottavasti pääsemme vielä vaihtamaan hoitajan kanssa kuulumiset. Suurin huoli Mindyn pärjäämisestä hälveni päivän tai parin jälkeen, kun saimme viestin, jossa kerrottiin Mindyn hakeneen siili-pehmolelun viereensä sängylle.

Mindy miukui kovasti kotiin päästyään ja se on ollut koko päivän ja illan todella hellyydenkipeä. Asunto on aika pätsi, joten Mindy on tapansa mukaisesti loikoillut paljon parvekkeella. Mindy kuitenkin vähän väliä tulee miukuen puskemaan ja hakemaan hellyyttä. Päivällä Mindy säksätti ja miukui kärpästen perään. Sekin oli meille uutta, onhan tämä ensimmäinen yhteinen kesä.

Kuvassa on tuliainen Sarajevosta - räikyvän oranssit kengännauhat (ei ainakaan omalla näytöllä näy oikean värisenä). Näimme pienen suutarin puodin, jonka ikkunat ja seinät oli vuorattu erilaisilla kengännauhoilla. Oli selvää, että Mindylle haettaisiin yhdet.

Luvassa on vielä kuvakokoelma länsi-balkanilaisia kissoja, sillä päivääkään lomasta ei tarvinnut olla näkemättä kissaa.

Sain myös osin Mindyn kyseenalaisella avustuksella (mikä lie oli tarkoitus tekstin pienentämisellä minimiin ja osoitepalkin kadottamisella) luettua blogipäivityksenne kesäkuun puolivälistä uusimpiin asti. Oli kaikenlaista hauskaa ja surullistakin, mutta ei puhti riitä takaperoiseen kommentointiin.

-S

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Ei hetken rauhaa

Mindy-parka joutuu nyt sietämään jatkuvaa lääppimistä, rapsutusta, halimista ja pusimista. Ihmisten täytyy kerätä hellyys- ja leikkihetkiä varastoon, koska seuraava yö on ensimmäinen ilman Mindyä. Sitä seuraa vielä 11 kissatonta yötä lisää. Onneksi Mindy pääsee hyvään hoitopaikkaan, ettei tarvitse olla siitä huolissaan. Mutta jännittäähän se silti ja ikävä on kova.

Ehkei ne löydä mua täältä tyynyliinan sisältä.

-S

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Juhlaa ja hellettä

Mindy pääsi eilen viimein viettämään 1-vuotisjuhliaan. Milo oli tälläytynyt parhaimpiinsa nuoren neidin iloksi. Ei siinä kuitenkaan smokit auta, kun menee Mindyn pesään. Väliäkö sillä, ettei tyttönen ole kuukausiin siellä viihtynyt. Muuten nuorenparin yhteiselo on nykyään varsin rauhallista. Helle toki saattoi hidastaa menoa.


Milo palveluskuntineen toi Mindylle lahjaksi aivan superihanan ekohiiren, jossa on valeriaanaa. Ei kauaakaan, kun hiiri oli yltäpäältä kuolassa. Mindy ja Milo vuorottelivat nätisti hiiren kanssa. Toinen aina katsoi vähän kummastellen toisen kierimistä.


Tässä meidän konstit helteessä pärjäämiseen: kissakuvioinen viuhka Barcelonan El Ravalista ja kulhoon enemmän tai vähemmän kelluva esine pyydystettäväksi. Viuhkaa Mindy vähän kummastelee, mutta pysyy vähän aikaa löyhytettävänä.

-S

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Huumaavaa



Kissojen liike on jotain käsittämättömän kaunista ja ihailtavaa. Vihdoin sain koreografiaa jonkun verran taltioitua.

Eilen Mindy kävi tutustumassa hoitopaikkaan, jonne se ensi viikolla 1,5 viikoksi menee. Miten voi olla niin kauan erossa, kun muutamassa tunnissakin voi tulla ikävä? Meidän yllätykseksi Mindy jännitti uutta paikkaa niin paljon, että pysyi sängyn alla.  Hetkeksi Mindy saattoi hairahtaa ja käväistä näkyvissä höyhenen perässä, mutta äkkiä piti kipittää matalana takaisin. Lopulta piti ottaa järeät keinot käyttöön, jotta päästiin yöksi kotiin. Jotain hyötyä imuristakin...

-S

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Mindyn kesähuone


Jo elokuussa tuli selväksi, että parveke on Mindyn valtakuntaa kesäisin. Meillä onkin parvekkeen ovi auki vuorokauden ympäri lähes koko kesän, säästä riippuen. Laitoin jo syksyllä Mindylle tuolin päälle tuon punaisen tyynyn, jotta Mindy ylettää katselemaan lasin läpi. Paikka ei Mindyä kiinnostanut, näkeehän parvekkeen päädystä pienen ristikon läpi. Suunnilleen kuukausi sitten siitä tuli yhtä suosittu nukkumapaikka kuin eteisen matosta. Auringon siirtyessä kohdalle Mindy siirtyy varjoon. Mindy ei harrasta aurinkoläikkäystä vaan pikemminkin välttelee aurinkoa.

Toisin kuin kuvassa, yleensä Mindy makaa tyynyllä ja katsoo ulos olohuoneen ikkunan heijastuksen kautta. Ei siitä juuri muuta näe kuin satunnaisia lokkeja ja muita lintuja sitäkin harvemmin. Vasta viime viikkoina Mindy on alkanut enemmän katsoa suoraan lasin läpi sisäpihalle.

Tänään Mindy vasta innostuikin, kun se äkkäsi kimalaisen tai vastaavan. Ennen kuin ehdin edes reagoida, Mindy oli ahdistanut pörriäisen nurkkaan. Kaappasin kissan sisälle, kunnes sain häirikön ulos. Mindy miukui levottomana ja olisi kovasti halunnut päästä jahtaamaan ötökkää. Mindy ehti ilmeisesti saada kimalaiselta köniin, kun se niin kovasti hieroi kuonoaan. Mitään turvotusta ei tullut ja Mindy jatkoi virkeänä kimalaisen etsintää, joten ei siinä ainakaan pahasti käynyt. Mutta nyt meillä on kyypakkaus kaiken varalta.

***
Lopuksi aivan muuta: Käynnissä on kysely kissojen virtsaamiseen liittyvien oireiden ja sairauksien esiintyvydestä. Käykäähän täyttämässä lomake täällä, vaikka kissalla ei olisi ollut mitään virtsaamiseen liittyviä oireita. Täytyy antaa erityiskiitos selkeälle ja helposti vastattavalle kyselylle, koska tuntuu olevan melkein enemmän sääntö kuin poikkeus, että kyselyt alkavat jossain vaiheessa ärsyttää huonoudellaan.

-S

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kissakuvahaaste 156: ulkoilu

Kuvittelimme, että ulkoilu olisi Mindylle mieluinen aihe suoritettavaksi. Onhan Mindy ollut ihan pistoksissa pari viime viikkoa: yhtä naukunaa ja kurinaa. Iso osa ajasta kuluu parvekkeella. Vanhat valjaat olivat jo käyneet pieneksi, joten kävin ostamassa Kesomaan valjaista M-koon. Ne olikin blingbling-valjaat timanttikoristeineen, mutta onneksi ei silmiinpistävästi.

Mindy on käynyt aikaisemmin ulkona ainoastaan kerran syksyllä ja pikaisesti joulukuussa, kummallakin kerralla meidän pihan ympäristössä. Piha ei kuitenkaan sovellu ulkoiluun eikä siellä ole yhtään ruohoa, joten pakkasimme kissan koppaan ja veimme lähimmmälle nurmelle. En usko, että Mindy olisi pysynyt sen parin minuutin matkan sylissä.


Mindy olisi mieluiten pysynyt kopassa turvassa. En ihmettele, menihän ihan vieressä kaksi autotietä ja meteli oli melkoinen, varsinkin bussin tai moottoripyörän ohittaessa.


Otimme kopasta katon pois, jolloin Mindy uskaltautui maha maata viistäen nurmelle. Koppa vei voiton heti, kun siihen laitettiin kansi takaisin.


Kokeilimme vielä tutumpaa ja vähän rauhallisempaa maastoa, mutta sieltäkin oli kiire kotiin. Harmi, ettei lähimailla ole rauhallista ulkoilualuetta.

-S