Murun kyläily

Kuka ihme kylpyhuoneessa on?!

Muru!

Meillä oli yövieraana Muru, joka piti vahtia erityisesti kylpyhuoneen ovella. Saihan Murun sieltä pois kannettua, mutta sinne se sitkeästi palasi, esimerkiksi suihkun ajaksi pesukoneen päälle.

Kylpyhuoneen lisäksi Murun löysi usein Mindyn lelukorilta, jonne se  oikein kunnolla myös sukelsi varsinkin minttulelujen perässä.

Muru ja itse kaivettu tuoksuva potkutinlelu. Toiset ne osaavat olla oudoissakin paikoissa kuin kotonaan. Samaan aikaan Mindy tuijottaa jännittyneenä sängyn alta.

Muru ottamassa lisää paikkoja haltuun.

 Mindy ei voi käsittää. Muru taas ei välitä, kun tassuissa on kickeroo.

 Mindy ei voi käsittää, Muru ei välitä, osa 2. :)

Itse lempeyden perikuvastakin paljastuu joskus hurjia piirteitä. Mindy toki tyypilliseen tapaan aloitti sähinän ja murinan.

Hetki Murun parvekekäynnin jälkeen

Jos Muru vahtii vessaa, Mindyn kannattaa vahtia parveketta.

Muru on aivan ihastuttava, seurallinen, lempeä, leikkisä ja rohkea kissa. Mindy puolestaan on Ainoa kissa, jolloin on ihan sama, miten kiva se toinen on. Kyllä Mindylle ruoka ja uni maittoi, kun Muru eilisiltana palasi vuorokauden visiitin jälkeen kotiinsa.

-S

Sähinäsiskot

Ihan kuin ratikassa ja pyörän tarakassa ei olisi ollut tarpeeksi, Mindy joutui alle viikon sisään junaankin (jonne mentiin bussilla, ja josta jatkettiin autolla). Tällä kertaa kanssamatkustajat eivät saaneet kuulla miukukonserttia.

Matkalaista vastassa oli rauhallinen, joskin hieman järkyttyneen oloinen Mandy-sisko. Toisin kuin siskonsa, Mindy ei ole yhtään tottunut vilkkaiden lasten läsnäoloon, niinpä Mindy katsoi parhaaksi paeta sängyn alle.

Ihan omin  jaloin Mindy ei näin avaralle paikalle asettautunut. Matka jatkuikin ripeästi ja matalana turvallisempaan nurkkaan.

Onneksi valjaiden pukeminen ei ole koskaan ongelma, niin ei siitä tule ainakaan lisästressiä. Nyt hankalinta oli saada mitään hihnaa mahan alta, kun Mindy oli niin lattiaan painautuneena.

Seinustaa pitkin tehtiin tarkastuskierros ylös ikkunoihin tiiraillen. Neutraali alue pihalla ilman Mandyn ja piilotetun koiran hajuja sai säkäkorkeudenkin nousemaan huomattavasti.

Milo ei ihan lämmennyt Mindylle, niin jospa sammakosta olisi apua.

Mindy osoittautui maastoutumisen mestariksi.

Saatiinhan ne siskokset yhteiskuvaan, josta voi vaikka vertailla viiksien pituutta tai silmien väriä.

Kuinka syvälle ruohikkoon pitää tunkeutua, jotta kamera ei seuraisi?

Ken on heistä kaikkein kauhein? Täytyy sanoa, että hyvin tasaväkisesti tytöt irvistelivät, sähisivät ja murisivat kuin autoa käynnistäisivät.

Tämä on taas näitä, että tietää hyvin kissojen tarvitsevan aikaa ja rauhaa eikä tällaista pakkokohtaamista tilanteessa, jossa ei voi paeta. Mutta eivät nämä edellisellä tapaamisella näin hurjiksi äityneet ja ihan sopuisasti ensin nenänpäitä nuuhkaisivat.

Hurrrja peto!

Kotona oltiin neljän aikoihin ja parhaimmillaan Mindy kykeni pitämään pään pystyssä kuvan tyyliin, silmät eivät pysyneet auki, vaikka yritystä oli. Iltapäivään kuului sikeiden unien lisäksi vain pari raksu- ja vesitankkausta. Puoli yhden aikaan yöllä oli vasta leikin aika. Voimille otti, mutta saipa jännitystä elämään.

Mandyyn ja koirakaveri Ekiin voi tutustua paremmin heidän uudessa blogissaan.

-S (Kuvat alinta lukuunottamatta Arttu)

Raitoja ja täpliä

Arvatkaapa kuka tässä on Mindyn vieraana! Vihje: kissat eivät ole nähneet toisiaan yli puoleentoista vuoteen.

No, sehän on Mandy-sisko, jolle Mindy antoi sähisevän ja murisevan vastaanoton. Ei ollut pelkoa, että olisi sekoittanut raitapaidat toisiinsa - sen verran eri suuntiin oli ulkonäkö muovautunut.

Mandy löysi heti kaikkien pakoilijoiden suosikkipaikat, sängynalusen ja vessanpöntön. Alkuun Mindy piti huolen, ettei vieras vilahtaisi näköpiiristä.

Mandy ei ole yhtään sen enempää sylikissa kuin Mindykään, mutta poikkeustilanteessa sylistä tuli turvasatama. Mandyllä on selvästi Mindyä pidemmät viikset, silmät vihreämmät ja turkki kaikinpuolin tummempi, varsinkin tassut. Mandyllä on myös selkeämmät raidat, kun taas Mindy on enemmän täplikäs. Kasvojen muoto on myös erilainen. Mutta onhan sisaruksissa toki paljon samaakin sekä toisiinsa että emoon verrattuna.

Mandy pääsi sylistä toiseen. Mindy oli niin jännittynyt, että säikkyi omia ihmisiäänkin. Kolauttipa se päänsäkin ovenkarmiin, kun piti äkkiä pinkoa kauemmas.

Parin tunnin nurkkailun jälkeen Mandy uskalsi jäädä avaralle paikalle - tietämättä että se häiriköijä on suoraan alapuolella.

Mindyllä on aavistus siitä, että yläpuolella on jotain normaalista poikkeavaa.

Varovasti Mindy kurkki reunan yli uudelleen ja uudelleen hyppäämättä Mandyn viereen.

Oli Mandyn vuoro suhista Mindyn tultua liian lähelle.

Tuliaiseksi saatu pallo on Mindyn mieleen. Sitä piti hinkata kuonolla samaan tapaan kuin valeriaanahiirtä.

Mandy nostettiin kiipeilypuuhun ja Mindy on siitä lähtien viihtynyt poikkeuksellisen hyvin puussa. Samoin yksi ovenkarmi tuli tarkoin nuuhkittua. Oletin Mindyn olevan väsynyt Mandyn lähdettyä, mutta ei Mindy sitten heti nuupahtanutkaan vaan touhuili ja ihmetteli tuliaishyrrää, kunnes kiipesi torkuille korkean kaapin toiseksi ylimmälle hyllylle paperikasan päälle.

-S & A

Kohti harmoniaa

Tiistain ja keskiviikon ohjelmaan Mindyllä ja Milolla on kuulunut paljon unta, mistä oli selvää vajausta kahtena edellisenä päivänä. Eilen Mindy pystyi ensimmäistä kertaa ajoittain rentoutumaan ja saimme kuulla kehräystäkin pitkästä aikaa.

Mitä toi tyyppi tekee mun ikkunalaudalla?

Tiistaina karvakaverit saivat ensimmäistä kertaa olla muutaman tunnin keskenään. Arttu oli lähtiessään jättänyt Mindyn nukkumaan sänkyyn suljetuin ovin, jottei Milo syöksyisi herättelemään. Nelisen tuntia Artun lähdöstä tulin töistä ja Mindy vasta silloin avasi makuuhuoneen liukuoven. Milon puolestaan löysin nukkumasta lavuaarista - se ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta.

Pitää ottaa tästä kaikki ilo irti, koska sitä ei voi kotona tehdä.

Keskiyön aikaan alkoi iltariehu, jossa Mindyä taas riepoteltiin. Kunnon sähinä kuitenkin pelottaa Milon vähäksi aikaa etäämmälle. Yöllä tappelupukarit  nukkuivat vuorotellen ja jopa yhtä aikaa sängyn jalkopäässä - toki eri puolilla jalkojani.

Olin anonut keskiviikoksi lomaa maanantaina, jolloin kisulaiset näyttivät kaipaavan erotuomaria tai vähintään rauhanturvaajaa syömisen, vessakäyntien ja nukkumisen ajaksi. Kävi kuitenkin niin, että Arttukin oli kotona eivätkä kissat enää niin pahasti olleet toistensa kimpussa. Mutta ei ole tietenkään valittamista siinä, että sai pitää vapaapäivän.

Aamu alkoi sankalla lumipyryllä, sellaisella, jota Mindy ei ollut eläissään nähnyt. Pikkuinen halusi saada kiinni kaikki näkemänsä lumihiutaleet ikkunassa ja sen takana.

Leijuvia hiutaleitakin ihmeellisempää on tietenkin lumi, jota saattoi nyt tutkia tassuillaan. Mindyllä olisi riittänyt mielenkiintoa lunta kohti varmasti pidemmäksikin aikaa, mutta vilukissan on päästävä välillä lämmittelemään. Milo sen sijaan voisi pysyä vilpoisella parvekkeella vaikka kuinka kauan.

Ulkoilun jälkeen ruoka maittui molemmille. Mindy tosin ei koskenutkaan omaan ruokaansa vaan maiskutteli Milolta sekä märkä- että kuivaruokaa. Illemmalla tarjolla oli possunkieltä, jonka Mindy popsi ripeästi. Milolle sen sijaan ei maistunut, mutta sehän ei Mindyä haittaa.

Päivästä toiseen sängyllä oli tyttöjen ja poikien puoli, mutta tänään iltapäivällä nämä makoilivatkin jo varpaat vastakkain. Hetki kuvan ottamisen jälkeen Milo lähenteli vielä enemmän ja asettui limittäin Mindyn selän päälle, mistä umpiunessa ollut tyttö ei ollut moksiskaan.

Hei hei, Milo - nähdään taas!

-S

Riiuuyöaie

Kahden tiukasti valvotun tapaamisen jälkeen sallimme nuorelle parille pidempiaikaisen yövierailun. Milo-herra tuli Mindy-neidin luokse sunnuntai-iltapäivänä ja viipyy keskiviikkoiltaan saakka.

Jo ensimmäisen tunnin aikana todistettiin ensimmäinen painiottelu. Parin pikaisen pyrähdyksen jälkeen palattiin normaaliin juoksenteluun ja tuijotteluun.

Mindy huomaamattaan yleensä blokkaa Milon kiipeilypuun ylimpään osaan niin, ettei poika uskalla ohittaa neitokaista päästäkseen alas. Edellisellä tapaamisella Milo teki huisin loikan ylimmältä tasolta sohvan selkänojalle. Se ei näyttänyt kovin turvalliselta, joten otimme tavaksi käydä noutamassa Mindy alas puusta ennen liitokissan paluuta.

Illalla Milo viipyi pitkään pesässä makoilemassa ja Mindy poikkeuksellisesti vahti lattialta. Mindyä kävi niin sääliksi, kun sen silmät alkoivat lupsua ja ensimmäistä kertaa näin ryhdikkäässä vartioasennossa istuvan kissan, jolla on silmät visusti kiinni.

Sunnuntai oli enimmäkseen Mindyn hallitsemaa. Miloa ei oikein saanut mukaan ihmisvetoisiin leikkeihin ja Mindy kävi syömässä Milonkin ruokia. Milo oli taas vähän rassukka ja selvästi vieraassa ympäristössä.

Myöhään sunnuntai-iltana alkoi hurja tappelu. Se ei näyttänyt eikä kuulostanut enää leikiltä. Tällä kertaa Milo hyökkäili Mindyn kimppuun. Mindy pisti kyllä vastaan, mutta Milolla on silti selvästi enemmän massaa ja voimaa heitellä Mindyä mukkelis makkelis. Ei siinä oikein muuta vaihtoehtoa ollut kuin laittaa Milo yöksi kylpyhuoneeseen. Vaikka pahimmilta tappeluilta vältyttäisiin, Mindy ei kuitenkaan pystyisi nukkumaan Milon läsnäollessa.

Erotus auttoi: Mindy sai nukuttua ja Milo syötyä. Näiden lisäksi pitää erikseen huolehtia vessakäynneistä, yleensä pitelemällä sätkivää kissaa sylissä sen aikaa, että toinen saa rauhassa käydä asioillaan. Ilmeisesti molemmat käyvät poikkeuksetta omassa vessassaan, vaikka ovatkin kovin kiinnostuneita toisen vessasta, joka on kovin erilainen kuin oma. Täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen, ettei meidän tarvitse käyttää mikrohiekkaa, jota Milolla on.

Tässä tappelunäyte maanantai-iltapäivältä.

Mindy ei aina vaivautunut vastaamaan Milon hyökkäyksiin, ihmetteli vain, mitä toinen oikein riehuu.

Ainaista tappelua ei yhteiselo sentään onneksi ole. Hampaiden sijaan voi näyttää välillä pelkkää kuonoa. Parhaimmillaan voi yrittää nukkua eri puolilla sänkyä. Mindy sai päivällä nukkua rauhassa suljetussa makuuhuoneessa, kun Milo ei vielä ainakaan osaa avata sen liukuovea ja Mindy taas oli liian väsynyt poistumaan sieltä Milon luo.

-S

Mindyn ja Milon toinen tapaaminen

Sunnuntainen Milon vastavierailu meni huomattavasti paremmin kuin ensikohtaaminen. Milon annettiin hetki tutustua rauhassa asuntoon, jossa oli käynyt kahdesti aiemmin. Koska emme halunneet sulkea Mindyä ainoaan eristyskelpoiseen paikkaan, eli kylpyhuoneeseen, ei kauaa kestänyt kun kärsimätön Mindy jo esittäytyi Milolle.

Päivän ensimmäisiä ja illan viimeisiä hetkiä on nähtävissä alla olevassa videossa, josta kaikki kiitos ja kunnia menee Artulle (samoin kuin useimmista kuvista koko blogissa). Välissä oli sellaista ravaamista peräkanaa, ettei siinä meinannut ihmissilmä pysyä perässä, saati kamera. Erityisen huojentunut olen siitä, että Mindy uskalsi tai malttoi Milon läsnäolosta huolimatta välillä käydä syömässä. Milon lähdettyä Mindy nukkui tuntikausia putkeen reporankana.



-S

Ensitreffit

Mindy meets Milo!

Viime sunnuntaina 24.10. Mindy kohtasi pikkusiskoni huushollin pitkäkarvaisen Milon. Tämä komea kolli on ehtinyt jo reilun vuoden ikään, oma neitimme tulee reilut puoli vuotta jäljessä. Olimme jännittäneet etukäteen kovasti tapaamisen sujumista, sillä kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Mindy kohtaisi lajitoverinsa - sen jälkeen kun kävimme noutamassa sen sisarustensa luota elokuussa. Hurjaa!

Oletimme, että tyttökissa todennäköisesti puolustaisi reviiriään ahnaammin, niinpä päätimme että tapaaminen tapahtuisi vieraalla maaperällä. Milolla tuntui olevan etulyöntiasema: omat nurkat, puoli vuotta enemmän elämänkokemusta ja miehinen olemus. Milon aiemmat edesottamukset muiden kissojen kanssa ovat sujuneet niin, että se on ollut reipas ja uteliaasti tehnyt tuttavuutta, mutta muut kissat eivät ole suhtautuneet siihen kovin suvaitsevaisesti.

Mindy valtasi aluksi Milon kiipeilypuun ja tarkkaili tilannetta huipulta

Ja voi Milo-parkaa, suosio jäi tälläkin kertaa saavuttamatta. Uteliaan nuoren herran ensimmäinen lähestyminen oli hieman turhan innostunut, Milo nimittäin ponkaisi hirmuisella voimalla kiipeilypuun huipulta kurkkineen Mindyn viereen. Hurja hyppy sai Mindyn sähisemään.

Kun tilanne rauhoittui, tutustuminen jatkui häntien nuuhkimisella ja erilaisilla monimutkaisilla lähestymis-perääntymis -kuvioilla, joiden logiikan vain kissa ymmärtää. Epäselväksi jäi kuitenkin myös se, voisivatko viiksekkäät jatkossa tulla keskenään toimeen. Siinä missä Milon lähestymisloikka oli ollut ajattelematon, Mindyllä on vielä enemmän opettelemista käytöstavoissa. Neiti jatkoi sähisemistään läpi illan ja opetti Milolle käytännössä, kuinka hyökkäys on paras puolustus. Joku käpälänhuitaisuista taisi osua kohteeseenkin.

Toivomme kovasti, että seuraava kerta sujuu rauhallisemmissa tunnelmissa.



-A