Kohti harmoniaa

Tiistain ja keskiviikon ohjelmaan Mindyllä ja Milolla on kuulunut paljon unta, mistä oli selvää vajausta kahtena edellisenä päivänä. Eilen Mindy pystyi ensimmäistä kertaa ajoittain rentoutumaan ja saimme kuulla kehräystäkin pitkästä aikaa.

Mitä toi tyyppi tekee mun ikkunalaudalla?

Tiistaina karvakaverit saivat ensimmäistä kertaa olla muutaman tunnin keskenään. Arttu oli lähtiessään jättänyt Mindyn nukkumaan sänkyyn suljetuin ovin, jottei Milo syöksyisi herättelemään. Nelisen tuntia Artun lähdöstä tulin töistä ja Mindy vasta silloin avasi makuuhuoneen liukuoven. Milon puolestaan löysin nukkumasta lavuaarista - se ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta.

Pitää ottaa tästä kaikki ilo irti, koska sitä ei voi kotona tehdä.

Keskiyön aikaan alkoi iltariehu, jossa Mindyä taas riepoteltiin. Kunnon sähinä kuitenkin pelottaa Milon vähäksi aikaa etäämmälle. Yöllä tappelupukarit  nukkuivat vuorotellen ja jopa yhtä aikaa sängyn jalkopäässä - toki eri puolilla jalkojani.

Olin anonut keskiviikoksi lomaa maanantaina, jolloin kisulaiset näyttivät kaipaavan erotuomaria tai vähintään rauhanturvaajaa syömisen, vessakäyntien ja nukkumisen ajaksi. Kävi kuitenkin niin, että Arttukin oli kotona eivätkä kissat enää niin pahasti olleet toistensa kimpussa. Mutta ei ole tietenkään valittamista siinä, että sai pitää vapaapäivän.

Aamu alkoi sankalla lumipyryllä, sellaisella, jota Mindy ei ollut eläissään nähnyt. Pikkuinen halusi saada kiinni kaikki näkemänsä lumihiutaleet ikkunassa ja sen takana.

Leijuvia hiutaleitakin ihmeellisempää on tietenkin lumi, jota saattoi nyt tutkia tassuillaan. Mindyllä olisi riittänyt mielenkiintoa lunta kohti varmasti pidemmäksikin aikaa, mutta vilukissan on päästävä välillä lämmittelemään. Milo sen sijaan voisi pysyä vilpoisella parvekkeella vaikka kuinka kauan.

Ulkoilun jälkeen ruoka maittui molemmille. Mindy tosin ei koskenutkaan omaan ruokaansa vaan maiskutteli Milolta sekä märkä- että kuivaruokaa. Illemmalla tarjolla oli possunkieltä, jonka Mindy popsi ripeästi. Milolle sen sijaan ei maistunut, mutta sehän ei Mindyä haittaa.

Päivästä toiseen sängyllä oli tyttöjen ja poikien puoli, mutta tänään iltapäivällä nämä makoilivatkin jo varpaat vastakkain. Hetki kuvan ottamisen jälkeen Milo lähenteli vielä enemmän ja asettui limittäin Mindyn selän päälle, mistä umpiunessa ollut tyttö ei ollut moksiskaan.

Hei hei, Milo - nähdään taas!

-S