maanantai 31. joulukuuta 2012

Tilinpäätös

 Mindy kurkistaa vielä menneeseen matkallaan uuteen.

Onnellista uutta vuotta 2013!

Vuodenvaihde on tyypillistä aikaa muistella kulunutta vuotta. Nyt kävikin niin, että teki mieli kaivaa se edellinenkin vuosi muistin sopukoista (=blogin arkistoista). Arki pysyy suunnilleen samana, vaikka Mindyllä onkin aikakausia, jolloin tietyt asiat ovat suosiossa. Pääni vieressä nukkuminen on yksi nykyisistä tavoista, minkä soisi jatkuvan mahdollisimman pitkään (vaikka saa kainaloonkin tulla). Seuraa kuivahkoa tekstiä, joka on ennemmin muistiinpanoja kuin normaali blogikirjoitus.

Terveys


Mindy on ikäisekseen joutunut ravaamaan lääkärissä ihan liian monesti. Vuosi 2011 alkoi tammikuisella steriloinnilla, joka tietysti kuuluu normaalivisiitteihin. Loppuvuosi menikin sitten eri lääkäripaikoissa käydessä, kun vilkkuluomet olivat syyskuusta joulukuuhun yhtäjakoisesti esillä. Silmätulehduksen ilmestyttyä molempiin silmiin, saatiin hoidoksi tippoja, joista jälkimmäisen kuurin jälkeen vilkkuluomet olivat viimeinkin piilossa.

Kun vuosi oli loppunut helpotukseen vilkkuluomiepisodin päätyttyä, uusi vyyhti odotti nurkan takana. Tammikuun loppupuolella 2012 Mindy oli huonovointinen ja lakkasi syömästä. Kävimme nesteytyksessä, verikokeessa ja röntgenissä ja palasimme antibioottikuurin ja pahoinvointilääkkeen kanssa kotiin. Ja seuraavana päivänä Mindy viettikin koko päivän lääkärissä tutkittavana ja hoidettavana, mm. varjoainekuvas tuli myös koettua. Mitään selitystä tälle kaikelle ei koskaan saatu, mutta kortisonipiikillä taisi olla merkittävä osa tervehtymisessä. Keväällä kävimme rokotuksessa ja tarkastuksessa, joka jäi vajaaksi, koska Mindyä ei oikein huvittanut tehdä yhteistyötä. Elokuussa oli mystinen reikä hartiassa mikrosirun vieressä ja aloitettiin eliminaatiodieetti ainakin puoli vuotta jatkuneen verisen ulosteen takia. Hitaasti olemme edenneet eliminaation kanssa ja ainakin raksulajeja täytyy rajoittaa, mutta piimää saa edelleen litkiä.

Hoitolaiset

Heinäkuussa 2011 saimme hoitoomme ensimmäiset Rekku Rescue ry:n hoitokissat. Hain Tallinnasta reissanneet Bettyn ja Aprikoosin satamasta. Aprikoosi sai kodin parissa viikossa, mutta Betty vietti ensin  vajaan kuukauden kylpyhuoneessa eristyksissä ja toisen kuukauden Mindyn seurassa. Bettyä harkittiin Mindyn kaveriksi, koska ne kaksi olivat niin lutuisia aluksi. Pian kuitenkin kävi ilmi, että Mindy stressaantui Bettystä eikä se muutenkaan tuntunut omalta kissalta. Betty eli nykyinen Viktoria saikin oman kodin eläinlääkäriopiskelijan luota.

Lokakuun lopusta joulukuun alkuun luonamme oli Livia, jonka ei tarvinnut olla kauan eristyksissä. Livia oli aivan ihastuttava luonteeltaan ja Mindy tuli Bettyä huomattavasti lungimman Livian kanssa paljon paremmin toimeen. Oikeastaan Livian lähdettyä huomasi parhaiten, miten Mindy oli kuitenkin huomattavasti tavallista vaisumpi ja vetäytyvämpi. Näillä sujui kuitenkin niin hyvin, että ajan kanssa Mindykin olisi varmaan reipastunut entiselleen.

Vuosi 2012 oli pikaisten vierailijoiden aikaa. Tammikuussa Jonna ja Joanne olivat meillä vain kaksi yötä ja maaliskuussa Estelle yhden yön odottelemassa omaan hoitopaikkaan pääsyä. Syyskuussa tulivat vielä Tuhkimo ja Jasmine oikeasti meille hoitoon. Tyttöset saivat kodin reilussa viikossa, joten Mindy ei tavannut yhtäkään näistä. Tuhkimo vaikutti siltä, että olisi voinut soveltua Mindyn kaveriksi, mutta sitä emme ehtineet kokeilla. Mitenkään aktiivisesti kaveria ei etsitä, mutta jos sopiva osuu kohdalle, sitten pitää miettiä.

Kyläilyt

Vuonna 2011 oli heilastelua Milon kanssa: Milo oli meillä kolmesti, käymässä tai hoidossa. Mindy puolestaan oli ensimmäistä kertaa hoidossa 1,5 viikkoa. Kesällä oli myös viikonlopun mökkimajailu, jonka unohtumattomin kokemus oli lehdenhakureissu.

Huhtikuussa 2012 Mindy sai vieraakseen siskonsa Mandyn ja heinäkuussa tehtiin vastavierailu Mandyn luo. Mindy voi olla eri mieltä, mutta ihmisväki ilahtui kovasti sukulaistapaamisesta. Pisin ero Mindystä venyi kahteen viikkoon marraskuussa.

Toive vuodelle 2013: Pelkkä rokotus ja terveystarkastus, ei muita lääkärireissuja, kiitos.

-S

perjantai 28. joulukuuta 2012

Joululahja




Joululahjaksi Mindylle olisi riittäneet ne lukuisat pakettinarut, joita se ehti maiskuttamaan estelyistä huolimatta. Mutta sai Mindy ihan omankin jutun, äitini askarteleman imukupissa roikkuvan nappisilmän. Vahvoja varjoja seinille heittävä aurinkokin oli iloinen yllätys.

-S

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulutunnelmaa

Vuoden takaisin tunnelmin Mindy sekä S & A toivottavat blogiystäville ja muille lukijoille hyvää joulua.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Jäillä, kiitos


On meillä vähän kylmä, kun Mindyn drinkkilasi on saanut kauniit jääkuviot. Ei sentään, parvekkeelta se tuli ihmeteltäväksi.


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Kylymä


Meillä on pitkin syksyä ollut menossa jokin salaperäinen patterioperaatio, minkä vuoksi Mindyn luona on joinakin päivinä käynyt vieraita ihmisiä mittailemassa ja asentelemassa. Juuri ennen kovimpia pakkasia pattereihin saatiin oikeat termostaatit ja siinä vaiheessa ikään kuin olettaa, että vihdoin saadaan lämpöä. No ei kai nyt sentään. Mutta Mindy sai kivan lelun väliaikaisesta termostaattivääntimestä, jonka vieraat ihmiset unohtivat sängylle. Sillä on kovasti kolisteltu pitkin lattioita.


Mindy ei normaaliolosuhteissa viihdy peiton alla paitsi satunnaisilla tutkimusmatkoilla nukkumaanmenoaikaan, kun tunnelin suu tulee houkuttelevasti esiin. Kymmenen asteen pakkanen ja kylmät patterit ajoivat vilukissan kuitenkin peiton alle värjöttelemään.

Mindystä on saanut viime aikoina säännöllistä uniseuraa. Viime yönäkin Mindy riehui kuin riivattuna, mutta juoksi sänkyyn nopealla tahdilla, kun olin juuri päässyt peiton alle. Siihen se käpertyi pään viereen kerälle kuten monena edellisenäkin iltana. Ja siinä se oli kerällä aamulla - ja venytteli niin, että heti sai tuoksutella pehmoisia mahakarvoja.

--
Mihinkään edeltävään mitenkään liittymättä, tassu pystyyn persiljaa syöneet! Meillä on ruokapöydällä ruukkupersilja, josta Mindy ohimennen napsaisee reippaan palan suuhunsa. Hyvä, että maistuu, kun en ihan kaikkea laittanutkaan keittooni.

-S

maanantai 3. joulukuuta 2012

Mustavalkoinen


Saimme viehkeältä Minniltä mustavalkokuvahaasteen. Pitkällisen alitajuisen mietinnän jälkeen tajusin, että tämähän se on: kesän viimeiset auringonsäteet ja raukeus.

Tässä miettiessä haaste ehti taas kiertää vaikka missä, joten napatkoon ken haluaa leikkiä väreillä ja värittömyydellä.

-S

torstai 29. marraskuuta 2012

Arkea

Päivitystä viivästyttäneet tekniset ongelmat jatkuvat, mutta arki alkaa taas kulkea. Ihan näihin päiviin asti Mindy ei joutunut tuliaistaan odottamaan, mutta sen verran pitkään kuitenkin, että tämä päätti kaivaa lahjan itse esiin, kun sitä ei muuten alkanut kuulua. Jos ette ole ennen kuulleet Mindyn kehräystä, niin tässä videossa pitäisi kuulua.




Pussista paljastui pehmeä leopardikuvioinen luikero, joka oli kepin päässä. Ei mennyt kuin pari päivää, kun keppi irtosi ja muutenkin tätä on paranneltu liittämällä häntäpäähän postipakettinaru, josta sentään lähtee jotain ääntä lattiaa vasten.


Varmasti paras lahja kuitenkin oli viikon kestänyt sairaslomani heti paluun jälkeen. Vaikken alkuviikosta oikein jaksanutkaan Mindyn kanssa leikkiä, seura oli selvästi mieleen. Muutaman päivän vietimmekin yhdessä sängyllä. Tuntui tosi pahalta jättää Mindy koko päiväksi yksin, kun vihdoin oli töihinpaluun aika. Muutamana ensimmäisenä päivänä Mindy oli vienyt uuden karvamatolelunsa eteiseen, mikä oli herttainen näky kotiin tullessa. Sitäkin ihanampaa on, että Mindy on nyt monena yönä nukkunut vieressäni.


Rinkka oli muutaman päivän ajan sängyn lisäksi lempinukkumapaikka.


Peilikommunikointi jatkuu. Ihan joka ilta Mindy tuijottaa minua peilin kautta ja miukuu surkeana. Välillä peili oikein kolisee, kun Mindy nojaa siihen seisaallaan. Ehkä Mamma N:n elokuisen päivityksen yhteydessä ehdottama joukkohysteria on tässä ideana: kaksi naukuvaa ja tuijottavaa kissaa saa asiansa paremmin perille. En voi ainakaan kiistää, sen verran voimakkaasti sanoma kantautuu peililtä. Syksyllä asiana oli ulospääseminen, nyt kaivataan leikittäjää. Kutsu ei tietenkään millään lailla ole vastenmielinen, mutta niin kovin paljon on muutakin tehtävää, esimerkiksi keskiyön aikaan nukkuminen olisi toivottavaa. Onneksi Mindy tulee yleensä hetkeksi mönkimään peiton alle ennen kuin keksii omia yöleikkejään.

-S

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Paluu

Meillä on koko poppoo ollut itämatkailemassa, Mindy Itä-Pasilassa ja S & A Aasiassa viimeiset pari viikkoa, niinpä nyt on paljon luettavaa teidän kuulumisissa. Siinäkin menee oma aikansa, sillä lentokoneesta tuli mukaan flunssapöpö.

Tätä kuvaa katsottiin kamerasta matkalla, kun ikävä iski.

 Puu pesineen tuntui heti kotoisalta.

Mindy pääsi tuttuun paikkaan hoitoon ja pärjäsi hyvin. Aikansa otti leikkiä hoitajan kanssa, vasta loppuviikosta Mindy leikki muutenkin kuin yksinään. Hoitopaikassa oli iso hieno puu, jonka pussukoissa Mindy tykkäsi makoilla. Hoitoon viedessä Mindy kiehnäsi itseään oikein kunnolla puuhun.

  Omatoimiset hiirileikit ovat vaihtuneet huiskan saalistukseen.


Rapsutyttönä Mindy pysyi hoidossakin; rapsutukset kelpasivat ihan vierailtakin ihmisiltä.


Matkalaisia oli vastassa kehrääväinen nuuskuttaja, joka hieroi itseään kenkiin ja rinkkaan. Kotona Mindy otti potilastakin pidemmät unet. Peilille piti tietysti myös kertoa kuulumiset ja ikkunalla tarkistettiin lokkitilanne.

-S

(Kolme alinta kuvaa hoitotädin ottamia)

maanantai 22. lokakuuta 2012

Seitiviikot


Mindyn eliminaatiodieetissä vuorossa on nyt toista viikkoa seiti. Sitä ei anneta samalla tiheydellä kuin possunsydäntä, mutta muutaman kerran viikossa parin viikon ajan. Seiti maistuu Mindylle, mutta valmistaminen vaatii hermoja. Tuoksu leviää ympäriinsä, mutta ruoka ei tule nenän eteen. Eikä se tule vielä senkään jälkeen, kun ateria laitetaan lautaselle. Pitää odottaa jäähtymistä.

Kun hoitolaisena on ollut pentu, joka vie ruoat vaikka suusta, osaa olla kiitollinen siitä, että Mindy harvoin käy omin neuvoin hakemassa ruokaa. Mindy odottaa, hieman kärsimättömänä, mutta odottaa kuitenkin. Parhaasta ruoasta tulee vielä kiitospuskutkin ennen kuin maiskutus alkaa.

Pari kertaa Mindy kävi hyppyponnistusasennossa, mutta tiukka "Ei!" sai Mindyn palaamaan pelkkään kurkotteluun ja kehräyksellä ja miu'uilla säestettyyn kiehnäykseen.

 "Montako kieppiä tässä tarvii tehdä, että pääsee syömään?!"

 Maittavan aterian jälkeen on hyvä painaa pää itse muotoiltuun tyynyyn.

Kissa on siisti eläin.

-S

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Mösch


Mindyn eliminaatiodieetistä ei ole tullut kirjoitettua. Ruoka ei ole Mindylle iso juttu, joten sen kummempaa reaktiota poikkeavaan ateriointiinkaan ei ole ollut. Lihojen paloittelunkin saa tehdä aika rauhassa.

Vajaat kaksi kuukautta Mindy söi pelkästään Hill'sin z/d- ja Royal Caninin hypoallergenic-raksuja. Kokeilin märkäruokaakin, mutta tuo nirsotar on edelleen mieluummin päivän syömättä kuin alistuisi moisen mössön syömiseen. Onneksi vesi maistuu mariskoolin ansiosta entistä paremmin. Allergiaraksujen ohella napsittiin antibioottia ongelmitta easypill-tahnan ansiosta. Samaan aikaan oli kaikkien aikojen ummetus. Mindy voi hyvin, mutta saattoi käydä viitenäkin peräkkäisenä päivänä pelkästään pissalla. Tähän tuli muutos parempaan heti, kun lopetin antibiootin vähän ennen kuin ruokavalioon lisättiin possun sydän.

Ainoa mahdollisesti allergiasta johtuva oire Mindyllä on siis ollut verinen uloste. Siitä ongelmasta on päästy antibioottikuurin aikana. Nyt on menossa toinen viikko possun sydäntä. Kumma kyllä z/d tuntuu maistuvan jopa sydäntä paremmin, vaikka sydän on aina ollut lempiruokaa.

Kävin ostamassa tänään lisää possun sydäntä Murren murkinasta. Huono uutinen oli se, ettei sitä enää saa kokonaisena, ainakaan sieltä. Sen ongelmana on pakkausvaihe, jota ilmeisesti Evira valvoo hyvin tarkkaan.  Ehkä Herra Snellmanin jämistä saa vähemmällä byrokratialla eläinten ruokaa kuin pelkästään eläinruokaan keskittynyt pienyritys, tiedä häntä. Tilalla oli vain Muschin mössösydäntä, mikä ei ole yhtään sama asia. Eihän sitä voi edes kantaa matolle jyystettäväksi. Lisäksi otin täydennystä kivipiiravarastoon, oli sentään vielä oikeassa muodossa. Kokeiltavaksi tuli mukaan myös kuvassa näkyvä poronjauheliha.

Vaikeinta tässä oikeastaan on se, kun ei ole voinut palkita edes pelkästä kuivatusta lihasta tehdyistä nameilla. Eikä aamun puurolautasta ole saanut jakaa. Mitenhän sekin sisällytetään tähän elimaatiodieettiin - syötetään kaksi viikkoa kaurapuuroa maidon kanssa? En yhtään ihmettelisi, jos mitään allergisoivaa ruokaa ei löytyisikään, varsinkin kun perinteisiä kutinaoireita ei ole. On Mindy ennenkin kehitellyt mystisiä oireita, jotka menevät ohi. Pääasia kuitenkin, että Mindy on taas pitkään voinut hyvin. Mitä nyt tuntuu surkeasta maukumisesta päätellen olevan masennuksen partaalla, kun peiliin ei vieläkään pääse.

-S

torstai 4. lokakuuta 2012

Eläinten päivä


Ihanaa eläinten päivää lukijoillemme jalkojen määrästä riippumatta!

Kissaeläimet ne vasta osaavatkin olla ihastuttavia;  esimerkiksi viileällä ilmalla ne vähentävät ihmisten turhaa koneella roikkumista. Lisää valloittavia pikku apureitamme osoitteessa mycatisadick.com.

-S

maanantai 1. lokakuuta 2012

Prinsessavaihe

Meidänkin tyttönen haluaa nyt prinsessasängyn harsoverhoineen. Kun ei sellaista saa pyytämällä, täytyy ryhtyä itse toimeen.

 Tadaa, oma prinsessasänky, jonne ei ole muilla asiaa.

Prinsessaa taitaa vaivata patjakasan alla möllöttävä herne. Päällimmäisessä patjassa on yllä olevassa kuvassa näkyvä sopiva aukko, josta voi kaivaa ulos pumpulia pala kerrallaan. Kaivaustoimenpide tehdään harsoverhon läpi neidon suloisia tassuja suojaten.

Aina pitää muistaa levätä välillä ja myös katsoa maailmaa toisesta vinkkelistä.

Mitoituksessa on toisinaan parantamisen varaa.

-S

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Uusi drinkkilasi


Hyvät ideat on tehty varastettaviksi, näinhän sanotaan. Helmin juttu tunnetusti on mariskoolista juominen ja sen tavallaan soisi myös pysyvän Naukulan omana juttuna. En kuitenkaan voinut vastustaa, kun hyvän lehden tilaajalahjana tuli väreihin sopiva malja ja samanaikaisesti tarvittiin muutenkin uusi vesipiste. Kesäisin Mindyllä on ollut parvekkeella iso juomalasi. Se myös kesäisenä ilona pysyköön - sen verran paljon siinä tuhlaantuu vettä.


Ensimmäinen viikko meni ihmetellessä, mutta sen jälkeen malja on ollut ainoa sisällä olevasta kolmesta juomapaikasta, joka on Mindyn käytössä. Toivottavasti suosio jatkuu mahdollisimman pitkään, sillä Mindy ei edelleenkään juo tarpeeksi vettä ja nyt mennään edelleen pelkillä allergiaraksuilla.

-S

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kaksiulotteinen suuntavaisto


Rappusyöksyt ovat taas suosiossa, mutta rohkeus ei aina pysy innostuksen tasolla. Jotkut äänet vain ovat liikaa ja sitten pitää paeta kotiovelle. Muuten hyvä, mutta tällä kertaa Mindy juoksi kotioven vierestä kipin kapin alakertaan repimään suoraan alapuolella olevaa ovea. Sain napattua hämmentyneen tyttösen syliin juuri ennen kuin se ehti havahduttaa naapureita. Onhan sillä hyvä suuntavaisto, mutta tässä tapauksessa vain horisontaalisesti. Toisaalta muistissa on tapauksia, joissa pääasia on päästä samalle korkeudelle etäisyydestä riippumatta.

Tässä yhtenä aamuna Mindy metsästi kukkakärpästä sylikyydillä, joten Mindyn ei tarvinnut vaivata pientä suloista päätään miettimällä suuntia. Voimme suositella sylimetsästystä yhteiseksi liikuntatuokioksi, kunhan pahimmat kompastusesteet on raivattu pois tieltä. Kärpänen pääsi karkuun, mutta tärkeintä on yhteinen hauska hetki.

Vinkiksi sylikyydittäjille: jos nimenomaan ei halua ötökkää suuhun, ei kannata kävellä suu raollaan vastatuulessa.

-S

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Pakko päästä!


Mindyllä on toisinaan pakkomielteitä, kuten oletettavasti kissoilla muutenkin. Eilisillan juttu oli tiskipöydän päällä oleva ruokakaappi. Näiden muutaman kuukauden aikana, kun olemme täällä asuneet, Mindy on vain muutaman kerran käynyt keittiön tasolla, joka siis koostuu vain hellasta ja tiskipöydästä toisin kuin edellisessä asunnossa. Täällä se on turvallisuussyistä kielletty paikka. Eilisiltana sillä ei Mindyn mielestä ollut väliä. Kaappiin oli päästävä.

Ensin kovaa miukunaa ja sitten vasen tassu ovenkahvassa kiskomassa ovea auki, toistetaan muutaman kerran. Mindyn uteliaisuuden taltuttamiseen tepsii joskus salamyhkäisen paljastus. Niinpä nappasin kissan syliin ja näytin, ettei kaapissa ole mitään erikoista. Mindyllä ei ollut sama ajatus. Se ponkaisi sylistä suoraan hyllylle. Hetken tutkiskelun jälkeen kaapin saattoi unohtaa. Ei enää mitään nähtävää.

Kaappiepisodin jälkeen pääsimme nukkumaan. Hoitolaisten aikaan alkanut tapa tulla kerälle viereiselle tyynylle on jatkunut melkein joka yö ja myös päikkäreiden aikana. En oikein osaa täysillä nauttia siitä, kun tiedän senkin olevan vain väliaikaista. Ihanaa se on joka tapauksessa.

-S

maanantai 10. syyskuuta 2012

Luovutetut


Hetkeksi laskin pentujen lähdettyä luovutussopimukset käsistäni, ja Mindyhän se siinä paperipainona. Mitenhän tämä ele ja ilme pitäisi tulkita?

Jasmine ja Tuhkimo pääsivät tänään yhteiseen kotiin, ensimmäisiksi kissoiksi. Niinkin hurmaavista neideistä on hyvä aloittaa. Vai voiko kissan muka ottaa ilman seuraavaa?

Tänään olisi ollut kuukausittainen Rekkumiitti, jossa olisi aika varmasti saanut niin kissoja kuin koiriakin syliinsä. Tyydyin kuitenkin Jasminen suomiin lukuisiin sylikäynteihin ja vietin illan kloritehuuruissa kuten aina hoitolaisten lähdettyä. Mindy toimi työnvalvojana, viisaasti eteisen puolella.

Toivottavasti rankan tarkkailutyön jäljiltä Mindy tulee taas nukkumaan viereiselle tyynylle kuten toissayönä. Siihen näkyyn oli niin ihana herätä, että piti ihan torkahtaa, jotta saattoi herätä söpöyteen uudelleen.

-S

lauantai 8. syyskuuta 2012

Hullujen huone


Aika pentujen kanssa tuntuu juoksevan melkein yhtä nopeasti kuin pennut itse. Tuntuu kuin ei olisi koko viikkona ehtinyt töiden lisäksi tehdä yhtään mitään muuta kuin yrittää viihdyttää ja hoitaa sekä Mindy että hoitolaiset. On aika turha toivo, että aamulla tai töistä tullessa ehtisi ihan nopeasti vain käydä kylppärissä. Yleensä ensimmäisenä pidemmän tauon jälkeen on kakkaisten tassunjälkien jynssäys, vessapapeririekaleiden kerääminen ja kaikenlaista epämääräistä täynnä olevan vesikupin putsaaminen siinä samalla kun vähintään yksi kissa roikkuu jostain kiinni.

Nämä siis, kun on ensin päässyt hoitohuoneeseen, tai hullujen huoneeseen, joksi sitä nykyään kutsun. Pennut tulevat koko ajan ripeimmiksi ulos syöksyjiksi (aivan kuten Mindykin rapun suhteen). Viimeisimmän sisäänmenoyrityksen seurauksena Jasmine ehti juosta melkein sängyn alle - ja Mindy ehti melkein päästä nenäkosketuksiin. En enää edes muista, oliko minulla siinä kohtaa kaiken lisäksi Tuhkimo kädessä. Kuinka vetää ovi perässä kiinni, kun on kummassakin kädessä rimpuileva kissa?

Taas on näkyvissä vanha tuttu ilmiö, että pennut eivät näytä kuvassa niin pieniltä kuin ne oikeasti ovat. Oikein näppärästi siis mahtuu käteen eikä paina mitään.


Jasminesta on edelleen lähes mahdoton saada pokkarilla kuvia ilman luonnonvaloa. Asiaa ei edistä se, että se jatkuvasti hyppää syliin ja kurkottaa kameraan. Pentujen asetelma muuttui siis ensimmäisen yön aikana niin, että Jasminesta tuli vilkkaampi osapuoli alun ujostelun jälkeen. Vilkas on aika lievä ilmaisu, kun Jasminesta puhutaan.


Siskon hännällä leikkiminen on enemmän Tuhkimon juttu, mutta Jasminekin on innostunut siitä.


Voin kertoa, että vessassa käynti ihan asian kanssa on aika hankalaa näiden kanssa. Vaikka kuinka syöksyisi istumaan kannen pika-avauksen jälkeen, on hyvin todennäköistä, että toinen kissa on ehtinyt hypätä pöntölle yhtä aikaa. Onneksi molemmat ovat saaneet reunasta kiinni ennen sukeltamista. Jasmine on juuri tuollainen vilkas kipuaja kuin kuvasta voi päätellä.


Näemmä pelkkä telineen räpeltäminen riittää, kun vessapaperi on siirretty vähemmän houkuttelevaan paikkaan.


Itse tyhjennettyä rullaa on erityisen nautinnollista purra ja potkia - kelpaa myös vauhdikkaasti kuljetettavaksi.

Hoitolaisten lauantai-illan ohjelmaan kuuluu esittäytyminen kotiehdokkaalle. Toivotaan, että molemmat saavat kodin yhtä aikaa. Jasmine ei ainakaan kestä yksin olemista pienessä kylpyhuoneessa. Pitkä jo Virossa alkanut Axilur-kuuri on takana ja tehosterokotus pian edessä, joten periaatteessa pennut ovat aika valmiita pääsemään eristyksestä. Mutta olen varma, ettei Mindyn hermot kestäisi Jasminea. Tuhkimo voisi olla ihan mukavaa seuraa, vaikka kiltit ja rauhallisetkin kissat ovat tähän mennessä ainakin passivoineet ja stressanneet Mindyä.

Oven takana enimmäkseen pysyttelevistä miukulaisista Mindy ei ole ottanut stressiä. Välillä se käy kurisemassa ovella ja läppää Jasminen oven alta tunkevaa tassua. Kovin uteliaana se oli menossa Jasminea tervehtimään, kun tuli livahdus.

-S

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kuninkaalliset valtiovieraat

Mindyllä riittää taas ihmeteltävää, kun vessa siirtyi parvekkeelle ja kylpyhuoneesta kuuluu pitkästä aikaa virotarten ääniä. Maanantaina kysyttiin, voisinko ottaa hoitopentuja. Vähän piti miettiä, kun Mindyllä on kuureja ja ruokavaliokokeilu kesken. Toisaalta hoitolaiset ovat eristyksissä - ja miten muka kieltäydytään kissanpennuista.

Sain sisarukset Disneyn prinsessat ja prinssit -teemaisesta pentueesta: Tuhkimon ja Jasminen. Tuhkimo muistuttaa luonteeltaan Mindyä. Sekin nauttii rapsutuksista, kiepsahtaa selälleen ja ottaa kädestä otteen ja nuolaisee. Se on muutenkin siskoaan huomattavasti reippaampi. Sisarusten asetelma on jokseenkin samanlainen kuin ekoilla hoitolaisilla, Aprikoosilla ja Bettyllä. Aprikoosilla meni aikansa reipastumiseen, samoin on varmaan Jasminella, vaikka ei sekään kovin arka ole.

Jasminesta en ole saanut yhtään siedettävää kuvaa, Tuhkimosta pari menettelevää. Hämäryys ja liikkuvaisuus ei ole hyvä yhdistelmä, siispä kissat esiintyvät videolla. Tuhkimo on luonnollisesti harmaa tyttönen.



Mindy on ottanut tulokkaat vastaan tyypillisen uteliaan rauhallisesti. Aamupäivällä pennut miukuivat, mutta Mindy ei siihen reagoinut. Enimmäkseen Mindy puuhaa omiaan normaaliin tyyliin, mutta aina välillä pitää kytätä ovella. Lähinnä pentujen seuraaminen oven alta vaikuttaa vaihtelua tuovalta virikkeeltä.

-S

tiistai 28. elokuuta 2012

Peilimaailma


Viime yönä  Mindy yhtäkkiä halusi välttämättä päästä ulos ovesta. Se miukui surkeana, repi ovea ja hyppi ovenkahvaan. Ei auttanut. Seuraavana vuorossa oli peili. Samanlainen epätoivoinen miukuminen ja intensiivinen tuijotus peiliin - ja sitähän kesti. Mindy tietää nyt jotain, mitä itse en tiedä.


Peilissä on samanhenkinen ja ymmärtäväinen tukiolento.


Äh, taas se tulee kameran kanssa.


Nämä on näitä kameralle suotuja vaisuja rippeitä kunnon konsertin jälkeen.

-S