Kyläily

Viime viikolla päästiin kokeilemaan uutta kuljetuskassia tositoimissa. Siitä huolimatta, että Mindy on monet unet siellä ottanut, vastentahtoisesti se ei sinne halunnut mennä. Mutta kun kissa oli vetoketjun takana, matka sujui normaalia helpommin olkahihnan ja pienemmän koon ansiosta.

Kohde oli tuttu paikka, samoin Milo, joka oli heti vastassa. Kissat rennosti nuuskuttivat nenät vastakkain ja sitten seurasi perinteinen seuraamisleikki.

Mindy otti rennosti ja oli Milon kiipeilypuussa kuin omassaan - tai paremminkin enemmän kuin omassaan.

Vaikka Mindy oli olevinaan kuin Milo ei paljoa kiinnostaisi, piti kollia kuitenkin vähän pitää silmällä.

Onnistui Milo sentään kellauttamaan Mindyn. Enimmäkseen Mindy kulki uteliaana ympäriinsä ja Milo säpsähteli ilmaan hypäten kohdalle osuessaan. Säikky Milo on sen verran raukkis, että uskaltaa käydä Mindyyn kiinni vain takaapäin yllättämällä ja ylipäätään hetkinä, jolloin Mindyn on vaikein puolustautua. Nahistelut onneksi pysyivät aika leikkimielisinä.

Kotona Mindy teki pienen kierroksen riemukkaasti miukuen ennen syöksymistä ruokakupille. Pari päivää myöhemmin Mindy nukkui taas kantokassissa, jossa ei ollut pitkään aikaan käynyt.

-S

Miloa tapaamassa

Mindyn leppoisaan viikkoon tuli vaihtelua, kun kävimme lauantai-iltana tapaamassa Miloa. Tällä kertaa ratikassa ei ollut tarvetta miukua yhtä kovaa kuin viimeksi. Ehkä suojapussukka rauhoitti sen verran, mitä nyt patjaa piti vähän myllätä. Tervehtiminen oli rauhallinen, onhan kaksikko tavannut monta kertaa aiemminkin.

Nyt oltiin yhdeksännessä kerroksessa, onneksi kaltereiden edessä on lisäksi lasi. Silti vähän pientä hirvittää.

Oli pusuttelua ja läpsimistä. Milo ei ole tottunut nurkan takaa ilmaantuviin tyttöihin, mikä saa pojan pomppaamaan metrin korkeudelle säikähdyksestä. Sähinästä ja huitomisesta huolimatta Mindy on kuitenkin sen verran kiva tyttö, että Milo oikein odottaa Mindyn seuraavan itseään. Kun menee tarkistamaan, minne Mindy jäi, seurauksena on todennäköisesti taas säikähdyspomppu.

Mindyn matkustusväline sai parin tarkastuksen jälkeen Milonkin hyväksynnän.

 Missä lokit ja pulut?

Vierailu venyi niin myöhään, että paluumatkalla piti turvautua pyöräkyytiin. Hyvin Mindy olisi pysynyt tarakalla ajaessakin, mutta taluttamalla ja kahvasta varmistamalla mentiin kuitenkin koko matka. Mindy seurasi maisemien vilinää uteliaana.

- S (kuvat: Arttu)

Vessassa tapahtuu

Aprikoosi ja Betty ovat sulostuttaneet kylpyhuonettamme nyt reilun viikon. Niistä oltiin kiinnostuneita, mutta ehdokkaat joutuivat peruuttamaan kissasuunnitelmansa yllätyksenä tulleen putkiremontin takia. Niinpä pikkukisut jatkavat seuranamme toistaiseksi. Vaikka he ihastuttavia ovatkin, toivomme tietenkin, että oma koti löytyy mahdollisimman pian.

Pikkuisilla on edelleen ongelmia massujensa kanssa. Vaikka pellettivessat ovat muuten aivan mahtavia, ripulin kanssa ne toimivat huonosti yhteen. Pelletteihin tottunut Mindy taas on kuluneen viikon aikana suosinut Milon katollista mikrohiekkavessaa. Ehkä siksi, että siellä ei tarvitse jännittää, hyökkääkö Milo kimppuun kesken kaiken.

Mutta vielä takaisin kylpyhuoneeseen: Tänään tapahtui jotain, joka pakotti taltioimaan tilanteen. Emme ole aiemmin vastaavaa nähneet. Ilmeisesti Betty on alkanut pitää Aprikoosia äitinään:



-A

Pelästymisiä

Vieläkään ei ole rauha maassa. Yhtenä yönä mietittiin jo, että pitääkö meidän viedä Milo kotiinsa. Milo stressaa, Mindy stressaa ja me stressataan. Varsinkin alkuyöstä ja aamulla Milo hyökkäilee jatkuvasti Mindyn kimppuun ja yleensä juuri silloin, kun sen on vaikein puolustautua (ollessaan selin, peseytymässä, nukkumassa). Milo rauhoittuu vain silloin, kun olen jomman kumman vieressä. Mindy lähinnä läpsii Milon lähestyessä ja juoksee joskus perään, mutta ei käy kiinni. Pahimpana yönä Mindy oli ihan säikky ja edelleen se säpsähtää helposti pieniäkin ääniä ja liikkeitä. Tänään todistettiin Mindy, joka on nostanut kaikki mahdolliset karvansa pystyyn.

Onneksi kissat kuitenkin suurimman osan ajasta lepäilevät tai leikkivät vuorotellen. Milolla on varmaan aika epävarma olo toisen reviirillä - varsinkin kun tämä toinen menee ja syö Milonkin ruokia. Ollaan pari kertaa laitettu Milo makuuhuoneeseen rauhoittumaan ja useimmiten Mindy on mennyt sinne itse perässä. Meni aikansa ennen kuin  Milo oppi avaamaan huoneen oven. Varsinkin nyt kun avaaminen sujuu molemmilta, ainut eristyspaikka on parveke, jossa voi pitää vain vähän aikaa. Eivät ne kuitenkaan vielä ihan hermoraunioita ole, kun kumpikin pystyy nukkumaan ja monesti myös rauhallisesti ohittavat toisensa.

Hoitolaisillakaan ei ihan paras päivä eilen ollut. Molemmilla oli massut kunnolla sekaisin ja Aprikoosi satutti jalkansa ja pelästyi siinä samalla. Mutta nyt näyttää olevan jalka kunnossa ja mahatkin menossa parempaan suuntaan taas. Niitä tullaan katsomaan viikonloppuna. Ihanaa, että niistä molemmista oltiin kiinnostuneita. Olisi harmi erottaa sellaiset bestikset, vaikka niinpä mekin otettiin pelkkä Mindy ilman sisaruksia. Hullua ajatella, että pennut ovat olleet meillä alle viikon - äkkiä niihin kiintyy.

-S

Ruokaa, lepoa ja liikuntaa

Heräsin taas kerran Mindyn karmaisevaan naukunaan, jota oli kuulemma kuulunut pitkin yötä Milon hyökkäillessä. Erotuomaroinnin ja henkivartijana toimimisen välissä pääsin kuitenkin todistamaan lepppoisaa aamuvenyttelyhetkeä.

Taas kävi niin, etten vastannut tuntemattoman soittoon ja huomasin lähetyksenseurannasta,  että Zooplus-pakettia oli yritetty luovuttaa. Ovikellon soittaminen olisi kiva... Onneksi posti ei ole kovin kaukana, sillä kannettavana oli 20 kiloa. Ja kantajana toiminut varmaan pitäisi oikeudenmukaisena sanoa, että onneksi on Arttu.

Nyt on pennuillekin penturuokaa ja halvimmat kupit ja alusta mitä vastaan tuli. Mallastahnaa älysin tilata samalla kaksi tuubia, kun se nyt vain on niin hyvää, Milonkin mielestä. Luettuani vain ylistäviä kehuja tuosta aktivointilaudasta, päätin itsekin hankkia sen. Mindy syö ihan liian vähän märkäruokaa, koska jostain ihmeen syystä tykkää lähinnä kuivaruoasta. Laudan ansiosta raksujen syömisestä tulee sentään vähän haastavampaa. En ole vielä kokeillut, koska kaikki kissat nukkuvat.

Aprikoosi ja Betty syövät mielellään Mindyn hylkimät märkäruokapurkit kovaan tahtiin, mutta kuivaruoka ei maistu. Olen kolmea eri sorttia kokeillut, tänään vasta pääsin kokeilemaan pentuversiota. Ei maistu, ei. Eipä sitä kuivaruokaa olisi mikään pakko syödäkään, mutta tulevan kodin kannalta tietysti olisi hyvä, että nämä tottuisivat monenlaiseen ruokaan. Broilerin fileesuikaleet ovat olleet odotetusti suurinta herkkua. Tyytyväisenä huomasin syömisessä hitaamman Aprikoosin nappaavan viimeisen suikaleen. Betty yritti viekkaasti viedä sen, mutta sai vastaukseksi murinaa ja pienen läppäisyn. Kuinka suloista!

Aprikoosi on muutenkin sulostuttanut erityisesti tänään kipuamalla ja hyppäämällä itse syliin, johon se on jäänyt uinumaan. Joku onnellinen saa aivan ihanan hellittelykissan.

Mindy tuntuu hirveän isolta verrattuna pentuihin, vaikka painoa on vain 3,4 kiloa. Pikkuisia en ole edes yrittänyt punnita, kun eiväthän ne paina mitään.

-S

Lämmintä yhteiseloa

Vaikka kuumuus ainakin tässä asunnossa voi käydä aika tukalaksikin, siitä on se hyöty, ettei silloin jaksa tapella. Yöllä ja aamulla kuului Mindyn puolustusnaukunaa vähän väliä. Nyt sekä Mindy että Milo lähinnä makaavat paikoillaan. Olin vajaat pari tuntia ulkona ja Mindy oli koko sen ajan pysynyt kuvan paikassa (siinä oli jossain vaiheessa ollut pelkkää varjoa). Ruoka ei maistu kummallekaan,  mutta ei se kuumuudessa kyllä itsellekään.

Pennut eivät huomaa lämpötilanvaihtelua yhtä selvästi, kun hoitohuoneen ilma seisoo säästä huolimatta. Kiinnostus muuta maailmaa kohtaan suurenee koko ajan, joten ovea ei voi todellakaan pitää edes vähän aikaa raollaan.



Tyttösistä on arkuus kaikonnut. Aprikoosi varsinkin kiehnää ja kehrää kovasti ja tykkää olla sylissä. Aprikoosilla on myös lumoava katse, jota ei saa kuviin vangittua. Betty edelleen toimii sen enempää harkitsematta ja kolautteleekin päätään siitä syystä vähän väliä. Molempien yhtäaikainen kehräys on varsin mukavaa kuunneltavaa. Aprikoosi alkoi kehrätä eilen jopa kynsiä leikatessa. :)

-S

Heinää kerrakseen

Koska Mindy näki viikonloppuna ruohoa ja heinää enemmän kuin koskaan sitten ensimmäisten elinviikkojen, osallistumme mökkiviikonloppu-kertomuksella myös kissakuvahaasteen kesäheinä-aiheeseen.

Jätimme alkumatkasta ratikan suosiolla pois ja kävelimme metroasemalle, josta pääsimme näppärästi pitkän matkan bussien lähtöpaikkaan. Kampin metroaseman liukuportaat saivat Mindyn huutamaan mennen tullen. Bussissa alkoi miu'unta heti liikkelle lähtiessä. Miukuminen vaikeni hetken kuluttua, kunnes se taas kurvissa alkoi ja jatkui edellistä pidempään. Lähes koko vajaan parituntisen matkan Mindy kuitenkin pysyi vaiti. Nenällä oli paljon töitä ja hengitys oli nopeaa.

Perillä Mindy syöksähti kaapin alle ja pysyi siellä pitkän tovin. Astetta mukavampi piilopaikka löytyi sohvan takaa, josta Mindy teki tutkimusmatkoja ollessaan yksin. Ihmissilmä näki vain kiiluvat silmät ja tumman hahmon, kamera sai selkeämmän kuvan pitkällä valotusajalla.

Lopulta sain Mindyn houkuteltua ruoan avulla sohvan takaa ja vielä kiepsautettua valjaat päälle. Siinä vaiheessa ukkonen ja sade olivat lakanneet, joten Mindy pääsi mutustamaan vesipisaroista kimaltelevaa ruohoa. Mahakarvat siinä kastuivat, mutta se ei menoa haitannut. Tylsintä oli, kun hihna kiristyi tai joutui syliin kaapatuksi juuri, kun oli astumassa syvälle pusikkoon.

Ensimmäisen ulkoilun jälkeen sisälläkin uskalsi jo liikkua, ainakin jos paikalla oli vain omat ihmiset. Matolla Mindy kieppui siihen malliin, että epäilen vahvasti siinä olevan jäänteitä jostain Milon tuoksuvasta lelusta. Milo itsessään ei taida noin kiihkeää reaktiota Mindyssä aiheuttaa.

Illalla löysin Mindyn kaapin päältä, jonne pääsee vain tikapuita kiipeämällä.  Milo oli kuulemma viihtynyt samassa paikassa. Liikkuminen vain oli ollut sen verran poikamaista, että nuo tuolinpehmusteet olivat tippuneet ja vieressä seissyt vaateteline kaatunut nukkuvien päälle. Varotoimena teline siirrettiin jo kun Mindy vielä majaili sohvan takana.

Mindy tuli portaita alas kuin vanha tekijä.

Mindyn liikkeistä yöllä ei ole tietoa muuta kuin, että ruokaa oli hävinnyt kupista ja että kissa löytyi aamulla sohvan takaa. Aamun ohjelmassa oli Hesarin haku vajaan puolen kilometrin päästä. Vaikka ajatus Mindyn mukaan ottamisesta tuntui lähes mahdottomalta, kokeilimme silti. Ihan nätisti Mindy kulki hiekkatietä pitkin aina kun ei pysähdellyt tien varteen tai ollut sylissä.

 Vomeronasaalielimelle riitti hommaa. Naapurin saniainen oli vallan ihana impattava.

Postireissun jälkeen oltiin vielä tuntikausia ulkona. Vain retkituoli puuttui.

Järvenrannalla varsinkin oli sammakoita saalistettavana. Yhtäkään saalista Mindy ei harmikseen saanut.

Paluumatka oli rauhallisempi, ei yhtä ainutta miukaisua ennen kammottavia liukuportaita. Mindy pystyi jopa ummistamaan silmänsä paluumatkalla. Kotona Mindy litki vettä sellaisella vauhdilla, että meinasi oksentaa ne ulos. Jostain syystä Mindy ei mökillä näyttänyt juovan yhtään vettä kupista, mutta onneksi varsinkin sateen jälkeisestä ruohosta sai nestettä.

-S

Juhlaa ja hellettä

Mindy pääsi eilen viimein viettämään 1-vuotisjuhliaan. Milo oli tälläytynyt parhaimpiinsa nuoren neidin iloksi. Ei siinä kuitenkaan smokit auta, kun menee Mindyn pesään. Väliäkö sillä, ettei tyttönen ole kuukausiin siellä viihtynyt. Muuten nuorenparin yhteiselo on nykyään varsin rauhallista. Helle toki saattoi hidastaa menoa.

Milo palveluskuntineen toi Mindylle lahjaksi aivan superihanan ekohiiren, jossa on valeriaanaa. Ei kauaakaan, kun hiiri oli yltäpäältä kuolassa. Mindy ja Milo vuorottelivat nätisti hiiren kanssa. Toinen aina katsoi vähän kummastellen toisen kierimistä.

Tässä meidän konstit helteessä pärjäämiseen: kissakuvioinen viuhka Barcelonan El Ravalista ja kulhoon enemmän tai vähemmän kelluva esine pyydystettäväksi. Viuhkaa Mindy vähän kummastelee, mutta pysyy vähän aikaa löyhytettävänä.

-S

Sunnuntai à la Mindy & Milo

Hei tyypit, mistä toi tuli??

Uusille lukijoille tiedoksi, että tämä komea kolli on Milo, jonka Mindy tapasi nyt neljättä kertaa. Tällä kertaa ainut sähähdys pääsi Milolta, joka näytti olevan tympääntynyt alati perässä kipittävään Mindyyn. Milon läsnäolo mahdollisti myös lautapelin pelaamisen ilman Mindyn osallistumista.

Hei, pysähdy vähän, että mä ehdin haistaan kunnolla!

Nytkö se meni mun puuhun?

Tuu tänne niin mä näytän yhen jutun.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

-S

Kohti harmoniaa

Tiistain ja keskiviikon ohjelmaan Mindyllä ja Milolla on kuulunut paljon unta, mistä oli selvää vajausta kahtena edellisenä päivänä. Eilen Mindy pystyi ensimmäistä kertaa ajoittain rentoutumaan ja saimme kuulla kehräystäkin pitkästä aikaa.

Mitä toi tyyppi tekee mun ikkunalaudalla?

Tiistaina karvakaverit saivat ensimmäistä kertaa olla muutaman tunnin keskenään. Arttu oli lähtiessään jättänyt Mindyn nukkumaan sänkyyn suljetuin ovin, jottei Milo syöksyisi herättelemään. Nelisen tuntia Artun lähdöstä tulin töistä ja Mindy vasta silloin avasi makuuhuoneen liukuoven. Milon puolestaan löysin nukkumasta lavuaarista - se ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta.

Pitää ottaa tästä kaikki ilo irti, koska sitä ei voi kotona tehdä.

Keskiyön aikaan alkoi iltariehu, jossa Mindyä taas riepoteltiin. Kunnon sähinä kuitenkin pelottaa Milon vähäksi aikaa etäämmälle. Yöllä tappelupukarit  nukkuivat vuorotellen ja jopa yhtä aikaa sängyn jalkopäässä - toki eri puolilla jalkojani.

Olin anonut keskiviikoksi lomaa maanantaina, jolloin kisulaiset näyttivät kaipaavan erotuomaria tai vähintään rauhanturvaajaa syömisen, vessakäyntien ja nukkumisen ajaksi. Kävi kuitenkin niin, että Arttukin oli kotona eivätkä kissat enää niin pahasti olleet toistensa kimpussa. Mutta ei ole tietenkään valittamista siinä, että sai pitää vapaapäivän.

Aamu alkoi sankalla lumipyryllä, sellaisella, jota Mindy ei ollut eläissään nähnyt. Pikkuinen halusi saada kiinni kaikki näkemänsä lumihiutaleet ikkunassa ja sen takana.

Leijuvia hiutaleitakin ihmeellisempää on tietenkin lumi, jota saattoi nyt tutkia tassuillaan. Mindyllä olisi riittänyt mielenkiintoa lunta kohti varmasti pidemmäksikin aikaa, mutta vilukissan on päästävä välillä lämmittelemään. Milo sen sijaan voisi pysyä vilpoisella parvekkeella vaikka kuinka kauan.

Ulkoilun jälkeen ruoka maittui molemmille. Mindy tosin ei koskenutkaan omaan ruokaansa vaan maiskutteli Milolta sekä märkä- että kuivaruokaa. Illemmalla tarjolla oli possunkieltä, jonka Mindy popsi ripeästi. Milolle sen sijaan ei maistunut, mutta sehän ei Mindyä haittaa.

Päivästä toiseen sängyllä oli tyttöjen ja poikien puoli, mutta tänään iltapäivällä nämä makoilivatkin jo varpaat vastakkain. Hetki kuvan ottamisen jälkeen Milo lähenteli vielä enemmän ja asettui limittäin Mindyn selän päälle, mistä umpiunessa ollut tyttö ei ollut moksiskaan.

Hei hei, Milo - nähdään taas!

-S

Riiuuyöaie

Kahden tiukasti valvotun tapaamisen jälkeen sallimme nuorelle parille pidempiaikaisen yövierailun. Milo-herra tuli Mindy-neidin luokse sunnuntai-iltapäivänä ja viipyy keskiviikkoiltaan saakka.

Jo ensimmäisen tunnin aikana todistettiin ensimmäinen painiottelu. Parin pikaisen pyrähdyksen jälkeen palattiin normaaliin juoksenteluun ja tuijotteluun.

Mindy huomaamattaan yleensä blokkaa Milon kiipeilypuun ylimpään osaan niin, ettei poika uskalla ohittaa neitokaista päästäkseen alas. Edellisellä tapaamisella Milo teki huisin loikan ylimmältä tasolta sohvan selkänojalle. Se ei näyttänyt kovin turvalliselta, joten otimme tavaksi käydä noutamassa Mindy alas puusta ennen liitokissan paluuta.

Illalla Milo viipyi pitkään pesässä makoilemassa ja Mindy poikkeuksellisesti vahti lattialta. Mindyä kävi niin sääliksi, kun sen silmät alkoivat lupsua ja ensimmäistä kertaa näin ryhdikkäässä vartioasennossa istuvan kissan, jolla on silmät visusti kiinni.

Sunnuntai oli enimmäkseen Mindyn hallitsemaa. Miloa ei oikein saanut mukaan ihmisvetoisiin leikkeihin ja Mindy kävi syömässä Milonkin ruokia. Milo oli taas vähän rassukka ja selvästi vieraassa ympäristössä.

Myöhään sunnuntai-iltana alkoi hurja tappelu. Se ei näyttänyt eikä kuulostanut enää leikiltä. Tällä kertaa Milo hyökkäili Mindyn kimppuun. Mindy pisti kyllä vastaan, mutta Milolla on silti selvästi enemmän massaa ja voimaa heitellä Mindyä mukkelis makkelis. Ei siinä oikein muuta vaihtoehtoa ollut kuin laittaa Milo yöksi kylpyhuoneeseen. Vaikka pahimmilta tappeluilta vältyttäisiin, Mindy ei kuitenkaan pystyisi nukkumaan Milon läsnäollessa.

Erotus auttoi: Mindy sai nukuttua ja Milo syötyä. Näiden lisäksi pitää erikseen huolehtia vessakäynneistä, yleensä pitelemällä sätkivää kissaa sylissä sen aikaa, että toinen saa rauhassa käydä asioillaan. Ilmeisesti molemmat käyvät poikkeuksetta omassa vessassaan, vaikka ovatkin kovin kiinnostuneita toisen vessasta, joka on kovin erilainen kuin oma. Täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen, ettei meidän tarvitse käyttää mikrohiekkaa, jota Milolla on.

Tässä tappelunäyte maanantai-iltapäivältä.

Mindy ei aina vaivautunut vastaamaan Milon hyökkäyksiin, ihmetteli vain, mitä toinen oikein riehuu.

Ainaista tappelua ei yhteiselo sentään onneksi ole. Hampaiden sijaan voi näyttää välillä pelkkää kuonoa. Parhaimmillaan voi yrittää nukkua eri puolilla sänkyä. Mindy sai päivällä nukkua rauhassa suljetussa makuuhuoneessa, kun Milo ei vielä ainakaan osaa avata sen liukuovea ja Mindy taas oli liian väsynyt poistumaan sieltä Milon luo.

-S

Mindyn ja Milon toinen tapaaminen

Sunnuntainen Milon vastavierailu meni huomattavasti paremmin kuin ensikohtaaminen. Milon annettiin hetki tutustua rauhassa asuntoon, jossa oli käynyt kahdesti aiemmin. Koska emme halunneet sulkea Mindyä ainoaan eristyskelpoiseen paikkaan, eli kylpyhuoneeseen, ei kauaa kestänyt kun kärsimätön Mindy jo esittäytyi Milolle.

Päivän ensimmäisiä ja illan viimeisiä hetkiä on nähtävissä alla olevassa videossa, josta kaikki kiitos ja kunnia menee Artulle (samoin kuin useimmista kuvista koko blogissa). Välissä oli sellaista ravaamista peräkanaa, ettei siinä meinannut ihmissilmä pysyä perässä, saati kamera. Erityisen huojentunut olen siitä, että Mindy uskalsi tai malttoi Milon läsnäolosta huolimatta välillä käydä syömässä. Milon lähdettyä Mindy nukkui tuntikausia putkeen reporankana.



-S

Ensitreffit

Mindy meets Milo!

Viime sunnuntaina 24.10. Mindy kohtasi pikkusiskoni huushollin pitkäkarvaisen Milon. Tämä komea kolli on ehtinyt jo reilun vuoden ikään, oma neitimme tulee reilut puoli vuotta jäljessä. Olimme jännittäneet etukäteen kovasti tapaamisen sujumista, sillä kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Mindy kohtaisi lajitoverinsa - sen jälkeen kun kävimme noutamassa sen sisarustensa luota elokuussa. Hurjaa!

Oletimme, että tyttökissa todennäköisesti puolustaisi reviiriään ahnaammin, niinpä päätimme että tapaaminen tapahtuisi vieraalla maaperällä. Milolla tuntui olevan etulyöntiasema: omat nurkat, puoli vuotta enemmän elämänkokemusta ja miehinen olemus. Milon aiemmat edesottamukset muiden kissojen kanssa ovat sujuneet niin, että se on ollut reipas ja uteliaasti tehnyt tuttavuutta, mutta muut kissat eivät ole suhtautuneet siihen kovin suvaitsevaisesti.

Mindy valtasi aluksi Milon kiipeilypuun ja tarkkaili tilannetta huipulta

Ja voi Milo-parkaa, suosio jäi tälläkin kertaa saavuttamatta. Uteliaan nuoren herran ensimmäinen lähestyminen oli hieman turhan innostunut, Milo nimittäin ponkaisi hirmuisella voimalla kiipeilypuun huipulta kurkkineen Mindyn viereen. Hurja hyppy sai Mindyn sähisemään.

Kun tilanne rauhoittui, tutustuminen jatkui häntien nuuhkimisella ja erilaisilla monimutkaisilla lähestymis-perääntymis -kuvioilla, joiden logiikan vain kissa ymmärtää. Epäselväksi jäi kuitenkin myös se, voisivatko viiksekkäät jatkossa tulla keskenään toimeen. Siinä missä Milon lähestymisloikka oli ollut ajattelematon, Mindyllä on vielä enemmän opettelemista käytöstavoissa. Neiti jatkoi sähisemistään läpi illan ja opetti Milolle käytännössä, kuinka hyökkäys on paras puolustus. Joku käpälänhuitaisuista taisi osua kohteeseenkin.

Toivomme kovasti, että seuraava kerta sujuu rauhallisemmissa tunnelmissa.



-A