Mindyn leppoisaan viikkoon tuli vaihtelua, kun kävimme lauantai-iltana tapaamassa Miloa. Tällä kertaa ratikassa ei ollut tarvetta miukua yhtä kovaa kuin viimeksi. Ehkä suojapussukka rauhoitti sen verran, mitä nyt patjaa piti vähän myllätä. Tervehtiminen oli rauhallinen, onhan kaksikko tavannut monta kertaa aiemminkin.
Nyt oltiin yhdeksännessä kerroksessa, onneksi kaltereiden edessä on lisäksi lasi. Silti vähän pientä hirvittää.
Oli pusuttelua ja läpsimistä. Milo ei ole tottunut nurkan takaa ilmaantuviin tyttöihin, mikä saa pojan pomppaamaan metrin korkeudelle säikähdyksestä. Sähinästä ja huitomisesta huolimatta Mindy on kuitenkin sen verran kiva tyttö, että Milo oikein odottaa Mindyn seuraavan itseään. Kun menee tarkistamaan, minne Mindy jäi, seurauksena on todennäköisesti taas säikähdyspomppu.
Mindyn matkustusväline sai parin tarkastuksen jälkeen Milonkin hyväksynnän.
Missä lokit ja pulut?
Vierailu venyi niin myöhään, että paluumatkalla piti turvautua pyöräkyytiin. Hyvin Mindy olisi pysynyt tarakalla ajaessakin, mutta taluttamalla ja kahvasta varmistamalla mentiin kuitenkin koko matka. Mindy seurasi maisemien vilinää uteliaana.
- S (kuvat: Arttu)
Mindy pääsi ystävää tapaamaan, voi kuinka ihanaa:) Ja niin suuret pyöreät silmät neidillä, ilmeisesti paljon jänniä juttuja ihmeteltävänä. Komea tuo pitkäkarvainen Milo. Ja kotiinkuljetus fillarin tarakalla, Mindy pääsi siis matkustamaan kiinalaiseen tyyliin. Eikös sielläpäin kuskata kaikkea mahdollista pyörärahdilla?
VastaaPoistaVau mitä kuvia jälleen! Arttu on kyllä hyvä! Ihan kuin Mindy työntäisi tuossa yhdessä kuvassa nojatuolia???! Raskaalta vaan tuoli vaikuttaa olevan... ilmeestä päätellen.
VastaaPoistaMäkin olen joskus ajatellut, että ostais sellasen pienten koirien kuljetusboksin fillariin, se olis kissallekin hyvä, mutta pelkää jos kolari tulee, niin kissa ei pääse loikkaamaan minnekään... Joten olen unohtanut koko idean jo.
Toivotaan hyvää ilmaa loppuviikolle... :-)
Meillä maukumiseen kulkuvälineissä auttaa ainakin kopan peittäminen. Tosin teillä on paljon päheämpi sumppuhuppu, meillä on vaan pala vanhaa lakanaa. Ehkä pitäisi ommella se tuommoiseksi sumpuksi niin pysyisi paremmin kopan päällä. :)
VastaaPoistaSielläpä onkin ollut seikkailua kerrakseen! Mainiot kuvat.
VastaaPoistaRatikkaa, kamustelua ja pyöräkyyti! Sulle on tapahtunut iahn älyttömästi!
VastaaPoistaMyrsky: Oli oikein kivaa vaihtelua leikkiä lajitoverin kanssa, vaikka vähän toinen ärsyttikin. Tosiaan, aika kiinalaista kyytiä, tai hollantilaista.
VastaaPoistaMandy: Aivan, kova punnerrus siinä menossa, kyllähän se sohva muuten liikkuisi, mutta kun on vielä kollikin päällä. :) Samanlaisia kissan pyöräilytys haaveita on ollut täälläkin, mutta nopeasti ne kyllä torpataan vaarallisina, varsinkin kun omakin pyöräily on hieman hataralla pohjalla.
Perjantain sää näyttää ennusteen mukaan juuri siltä, miltä pitääkin. Vaikka eipä ollut tänäänkään odotetunlainen sää.
sea: Hyväksi on todettu suljettava suoja. Vielä kun muistaisi laittaa sen niin päin, että kahvan kolo on kahvan päällä eikä pohjassa. Mindy sai vähän keinua, kun viime tipassa huomasin vain vetäisseeni pussukan katsomatta suuntia.
Naukulan Mamma: Kivaa oli, kun pääsi jahtausleikkiin.
Musta ja Harmaa: Joo, tosi paljon yhdessä illassa. Mut ei edes väsyttänyt kauheasti.
Hauska vierailu varmasti! Ja komea poika!!
VastaaPoistaHyvän oloinen myös tuo suojapussi. Onko itse tehty vai ostettu? Jos ostettu, niin mistä?
Henna, Friede ja Figo: Oli hauska ja toiminnantäyteinen ilta.
VastaaPoistaSuojapussin teki äitini mallinaan Rekku Rescuen käytössä oleva vastaavanlainen pussukka, joka oli tehty paksummasta tikatusta kankaasta. Tämä meidän on entisestä suihkuverhosta. :)
Se on vain yksi iso kangaspala, jonka kummassakin pidemmässä reunassa menee naru läpi. Takana olevassa koko ajan kiinni vedetyssä sumpussa on kuminauha, edessä vanhat talvisaappaiden koristenarut. :) Kahvalle tietysti on oma aukkonsa siinä saumassa, josta lyhyet reunat on ommeltu yhteen.
Meidän versio on aika nafti, kun ei ihan saa edestä täysin suljettua ja päälle laittaminen kissan olleessa jo kopassa on hankalaa (ell:llä ainakin täytyy tehdä siinä järjestyksessä). Eli kannattaa tehdä/hankkia reilun kokoinen.
Ainakin huuto.netissä olen nähnyt vastaavia itse tehtyjä, varmaan syksymmällä ilmaantuu taas myyjiä, nyt siellä näkyy olevan yksi. Tosin ne on yleensä mitoitettu tietylle Atlas-mallille, jota meilläkään ei ole.
Tässä vielä tarkempi kuva: http://4.bp.blogspot.com/-W9QMHVm6p2k/TyrNEpKw-_I/AAAAAAAAAfc/PuPyjsw0oWk/s1600/koppasuoja.JPG
Hui, en edes uskalla ajatella mikä huuto ja meteli syntyiskään jos veisin nämä meidän kollipojat ratikkaan. :) Tosin se tai sitten metrokyyti luultavasti tulee vielä eteen. Autossakin on ääntä varsinkin Uolevin toimesta aika lailla, mutta junassa tosin vähän rauhallisempaa, johtuu ehkä tasaisemmasta kyydistä. Tuo häkin peittäminen kyllä meilläkin jonkin verran auttaa, vaikka aina sieltä pientä ääntä tulee.. :) Jotenkin ne sitten aina rauhottuu, kun ovat matkustelleet useamman kerran peräkkäin lyhyen ajan sisällä, mut kun pitempi aika kuluu niin se kyyti taas unohtuu. =)
VastaaPoistaKalevin ja Uolevin mamma: Hei, uusia tuttavuuksia! Ratikka on aika paha, kun se kääntyilee niin paljon. Mindy ainakin huutaa bussissa ja ratikassa eniten kurveissa. Ja sama juttu taitaa olla meillä: paluumatka on aina rennompi tai ainakin hiljaisempi.
VastaaPoista