Kissan sulamispiste

Kesäkuinen kissamittari venyi tähän malliin. Nyt kissamittari on enimmäkseen sängyn alla ja saapuu parvekkeen viileimpään nurkkaan vasta illan viiletessä.

On ihan ymmärrettävää, että on puhti pois varsinkin, kun turkkitamineissa viettää aikansa 35 asteen lämpötilassa. Suotavaa kuitenkin olisi, ettei vallan lopettaisi juomista. Vettä on tarjolla kolmessa eri paikassa, kolmessa erilaisessa astiassa, mikä on näillä neliömetreillä aika hyvin. Vesi kuitenkin "nautitaan" muutaman millin annoksina ruiskusta - silloin, kun sijainti ei sattumoisin ole siellä sängyn alla.

Märkäruokaa pitäisi lisätä, mutta kun se menee pilalle tässä lämpötilassa. Mindyhän ei muutenkaan kuin maistele märkäruokia, tai lähinnä niiden hyytelöä, jos sellaista on - ja sekin tuntien seisottamisen jälkeen. Onneksi on seiti ja sydän.

Olihan meillä myös yritys paeta tuskaisen kuumaa ja tunkkaista koti-ilmastoa. Se kesti sellaiset kolmisen minuuttia. Piha oli aivan liian pelottava illan hiljaisuudessakin. Kummasti valjaita pitää joka kesä löysätä, vaikkei tuo syö paljon mitään.

-S

Välimaasto

Mindyn edellinen käynti pihalla oli niin hermostuttava kokemus, ettei olla yritettykään uudestaan tuonne liikennemeluun. Sen sijaan rappukäytävä kelpaa Mindylle mainiosti. Kotiin tullessa on pieni pää tunkemassa ovenraosta.

Mindy on selvästi rohkaistunut rappu-ulkoilussa. Muualta tulevat äänet eivät yleensä pelota ja niinpä Mindy kipittää hyvää vauhtia kerroksen toiseen päähän. Vauhti on yleensä sellainen, että Mindyn saisi tosipaikan tullen kaapattua, mutta Mindy haluaa pitää vähän hauskaa. Rappusia pitkin ei sentään viitsi juosta - ellei nyt ihan hurjapääksi ryhdy.

Nykyinen rappu on entistä huomattavasti kiinnostavampi, koska täällä on isot ikkunat ja luonnonvalo eikä inhottavia kierreportaita.

Tänään kävi niin hassusti, että ovi läimähti läpivedon takia perässäni kiinni. Hölmistynyt Mindy jäi hetkeksi yksin rappuun - tuli tällä kertaa vauhdilla sisään oven auettua. Näin voi käydä, kun yleensä kannan painavat kantamukset ensin sisään ja annan sen lyhyen hetken Mindyn nuuskia naapurustoa.

Kuvat ovat kesäkuulta, joten Mindyn haavaa ei näy. Mutta oikein hyvin se on parantunut. Ihonhoito sujuu nyt yleensä rauhallisesti, ihan kuin aineet tuntuisivat jopa hyvältä. Antibiootti menee aika nätisti, joskaan ei itse syömällä sentään, vaikka kuinka olisi herkkuun kääritty. Maitohappobakteeri (Probiocin) on edelleen aivan kamalaa eikä töhnä meinaa millään lähteä suusta, siihen malliin käy kieli ja päänpuistatus. Allergiaraksut maistuvat, mutta en sanoisi hyvin sulavaksi. Ummetukseksihan se nyt sitten meni, vaikka ei se Mindyn voinnissa mitenkään näy. Muutaman päivän pidin Feliwaytä seinässä, mutta ei Mindyssä ainakaan huomaa minkäänlaista eroa sen kanssa tai ilman. Ihan rennolta tuo vaikuttaa, mitä nyt oli häntä pullonharjana ja selkä irokeesina tänään, kun kompastuin kovaan ääneen rapsahtavaan olkikoriin.

-S

Riehu

Blogissa on ollut hiljaiseloa, mutta kotona ei niinkään. Kesäöinä riekutaan ja riehutaan niin, että molemmat taatusti pysyvät hereillä. Parvekkeelta haetaan vauhtia ja kiipeilypuun kautta liidetään parkourtyyliin paluusuuntaan. Kun matot on ryntätty, on palloradan vuoro, eikä sen kanssa öisin himmailla vaan palloa lyödään oikein voimalla uudestaan ja uudestaan.

Tässä olisi tarvittu järkkäriä, mutta tunnelma välittynee näistäkin. Mindy oli yöllä hakenut talvitakin irrotettavan karvarevohkan lelukoristaan, ja se osoittautui paljon kivemmaksi potkuleluksi kuin kickeroo.

Juhannus meni rauhallisemmin. Vein kauniin sään ja keskivertoa hiljaisemman ympäristön kunniaksi Mindyn pihalle, tarkemmin sanottuna pihalta vielä rappuset alas. Se ei ollutkaan yhtään kiva juttu. Mindy tärisi kamalasti ja miukui peloissaan. Mindyä ei tarvinnut tälläkään kertaa kantaa portaita takaisin ylös, piti lähinnä itse pysyä vauhdissa mukana. Pihassa parilla asunnolla on oma aidallinen piha-alue, ja Mindyllä on joka kerta hinku mennä avoimesta portista toisten terassille. Onneksi lähellä oli myös pusikko, jonka alla Mindy viihtyi kiitettävästi. Vaikkei oma piha enää juurikaan jännittänyt, Mindy käveli itse rappuun sisään. Muuten sujui hyvin, mutta samanaikaisesti ovesta halusi ulos suurikokoinen mies, jota karkuun piti lähteä pinkomaan tassut sutien. Mindy ryntäsi repimään taas sen asunnon ovea, joka on meistä pari kerrosta alempana. Toistamiseen piti korvaan supsuttaa unohtuneista rappusista, kun kannoin Mindyn oikeaan kerrokseen. Kotona sain välittömästi kiitokseksi puskukiehnäykset.

Tällä  viikolla ei taida ulkoilusäitä tullakaan, joten Mindy saa lomaviikolla ruhtinaallisesti seuraa.

-S

Kattihaaste #15:Nurmikko

Tulipa sopiva kattihaasteen aihe - Mindy kun pääsi maanantaina ensimmäistä kertaa tänä vuonna nurmikolle, tai sitä muistuttavalle pinnalle ainakin.



Ulos pääsemistä avitti määrätietoinen anelu, päättäväisellä ja pettyneellä katseella höystettynä.

 Ruohoa! Hii-op!

Ulkoilu oli pikainen, koska Mindyn katseen suunnassa oli avoin ikkuna, josta tuli hälinää.

Rappuun Mindy käveli itse sisälle, kunhan ovi saatiin auki. Omalle kotiovelle Mindy kipitti vauhdilla, paitsi että se ei ollutkaan koti vaan ihan toinen ovi jokseenkin oikealla paikalla kahta kerrosta alempana. Pari kertaa piti napata kissa huijariovelta ja muistuttaa, että olimme tulleet rappusia alas. Omassa kerroksessa oikea ovi löytyi, mutta ensin piti tunkea kuono naapurin ovenrakoon, josta tuli kissatuoksuja.

-S

Heinää kerrakseen

Koska Mindy näki viikonloppuna ruohoa ja heinää enemmän kuin koskaan sitten ensimmäisten elinviikkojen, osallistumme mökkiviikonloppu-kertomuksella myös kissakuvahaasteen kesäheinä-aiheeseen.

Jätimme alkumatkasta ratikan suosiolla pois ja kävelimme metroasemalle, josta pääsimme näppärästi pitkän matkan bussien lähtöpaikkaan. Kampin metroaseman liukuportaat saivat Mindyn huutamaan mennen tullen. Bussissa alkoi miu'unta heti liikkelle lähtiessä. Miukuminen vaikeni hetken kuluttua, kunnes se taas kurvissa alkoi ja jatkui edellistä pidempään. Lähes koko vajaan parituntisen matkan Mindy kuitenkin pysyi vaiti. Nenällä oli paljon töitä ja hengitys oli nopeaa.

Perillä Mindy syöksähti kaapin alle ja pysyi siellä pitkän tovin. Astetta mukavampi piilopaikka löytyi sohvan takaa, josta Mindy teki tutkimusmatkoja ollessaan yksin. Ihmissilmä näki vain kiiluvat silmät ja tumman hahmon, kamera sai selkeämmän kuvan pitkällä valotusajalla.

Lopulta sain Mindyn houkuteltua ruoan avulla sohvan takaa ja vielä kiepsautettua valjaat päälle. Siinä vaiheessa ukkonen ja sade olivat lakanneet, joten Mindy pääsi mutustamaan vesipisaroista kimaltelevaa ruohoa. Mahakarvat siinä kastuivat, mutta se ei menoa haitannut. Tylsintä oli, kun hihna kiristyi tai joutui syliin kaapatuksi juuri, kun oli astumassa syvälle pusikkoon.

Ensimmäisen ulkoilun jälkeen sisälläkin uskalsi jo liikkua, ainakin jos paikalla oli vain omat ihmiset. Matolla Mindy kieppui siihen malliin, että epäilen vahvasti siinä olevan jäänteitä jostain Milon tuoksuvasta lelusta. Milo itsessään ei taida noin kiihkeää reaktiota Mindyssä aiheuttaa.

Illalla löysin Mindyn kaapin päältä, jonne pääsee vain tikapuita kiipeämällä.  Milo oli kuulemma viihtynyt samassa paikassa. Liikkuminen vain oli ollut sen verran poikamaista, että nuo tuolinpehmusteet olivat tippuneet ja vieressä seissyt vaateteline kaatunut nukkuvien päälle. Varotoimena teline siirrettiin jo kun Mindy vielä majaili sohvan takana.

Mindy tuli portaita alas kuin vanha tekijä.

Mindyn liikkeistä yöllä ei ole tietoa muuta kuin, että ruokaa oli hävinnyt kupista ja että kissa löytyi aamulla sohvan takaa. Aamun ohjelmassa oli Hesarin haku vajaan puolen kilometrin päästä. Vaikka ajatus Mindyn mukaan ottamisesta tuntui lähes mahdottomalta, kokeilimme silti. Ihan nätisti Mindy kulki hiekkatietä pitkin aina kun ei pysähdellyt tien varteen tai ollut sylissä.

 Vomeronasaalielimelle riitti hommaa. Naapurin saniainen oli vallan ihana impattava.

Postireissun jälkeen oltiin vielä tuntikausia ulkona. Vain retkituoli puuttui.

Järvenrannalla varsinkin oli sammakoita saalistettavana. Yhtäkään saalista Mindy ei harmikseen saanut.

Paluumatka oli rauhallisempi, ei yhtä ainutta miukaisua ennen kammottavia liukuportaita. Mindy pystyi jopa ummistamaan silmänsä paluumatkalla. Kotona Mindy litki vettä sellaisella vauhdilla, että meinasi oksentaa ne ulos. Jostain syystä Mindy ei mökillä näyttänyt juovan yhtään vettä kupista, mutta onneksi varsinkin sateen jälkeisestä ruohosta sai nestettä.

-S

Ulos heti nyt!

Tulimme illalla peräkkäin kotiin ja kummankin kohdalla Mindy käppäili ulos rappuun aivan kuin tekisi niin aina. Vaan eipä tee. Mistä lie yhtäkkinen kiinnostus rappua kohti heräsi?

Alkoi vimmattu oven repiminen ja miukuminen.

 Jotenkin se avautuminen taitaa liittyä tähän.

Mindy ei täysin luota induktiiviseen päättelyyn: vaikka ovi olisi tähän mennessä aina auennut toisesta reunasta, voi se tällä kertaa aueta myös saranapuolelta.

Mindy alkoi vaikuttaa siltä, että se voisi jopa rohkeasti kulkea pihalla. Niinpä laitettiin kissa valjaisiin ja lähdettiin takaisin ulos.

Mistähän aloittaisi?

Mindy oli ihan eri kissa kuin se arkajalka, jonka kanssa viimeksi ulkoiltiin. Aluksi Mindy istui rauhallisesti Artun sylissä, mikä on hyvin epätyypillistä käytöstä. Kun reitti oli mietitty, alkoi vipellys pitkin ja poikin kukkaistutukselta toiselle. Olisihan niihin pusikoihin ollut kiva mennä syvemmällekin, mutta hihna piti laidalla. Ei Mindyä edes tarvinnut paljon puskista pois kiskoa, kun se kipitti reunoja pitkin reipasta vauhtia. Myös sisälle Mindy seurasi meitä omin jaloin kaikessa rauhassa.

Tämä oli vasta harjoitusta huomista varten, jolloin vastassa on aimo annos luontoa - kunhan ratikka-metro-bussimatka on kärvistelty läpi.

-S

Kissakuvahaaste 156: ulkoilu

Kuvittelimme, että ulkoilu olisi Mindylle mieluinen aihe suoritettavaksi. Onhan Mindy ollut ihan pistoksissa pari viime viikkoa: yhtä naukunaa ja kurinaa. Iso osa ajasta kuluu parvekkeella. Vanhat valjaat olivat jo käyneet pieneksi, joten kävin ostamassa Kesomaan valjaista M-koon. Ne olikin blingbling-valjaat timanttikoristeineen, mutta onneksi ei silmiinpistävästi.

Mindy on käynyt aikaisemmin ulkona ainoastaan kerran syksyllä ja pikaisesti joulukuussa, kummallakin kerralla meidän pihan ympäristössä. Piha ei kuitenkaan sovellu ulkoiluun eikä siellä ole yhtään ruohoa, joten pakkasimme kissan koppaan ja veimme lähimmmälle nurmelle. En usko, että Mindy olisi pysynyt sen parin minuutin matkan sylissä.

Mindy olisi mieluiten pysynyt kopassa turvassa. En ihmettele, menihän ihan vieressä kaksi autotietä ja meteli oli melkoinen, varsinkin bussin tai moottoripyörän ohittaessa.

Otimme kopasta katon pois, jolloin Mindy uskaltautui maha maata viistäen nurmelle. Koppa vei voiton heti, kun siihen laitettiin kansi takaisin.

Kokeilimme vielä tutumpaa ja vähän rauhallisempaa maastoa, mutta sieltäkin oli kiire kotiin. Harmi, ettei lähimailla ole rauhallista ulkoilualuetta.

-S

Wanted: kissan lumikengät

Kansakunnan seuratessa Linnan juhlia Mindy tallusteli lumessa ensi kertaa. Visiitti kesti vain pari minuuttia, koska emme olleet varmoja, miten kauan on liikaa vilukissalle.

Mindy tarpoi kinoksessa, kunnes humahti lumeen niin syvälle, ettei tassuja enää näkynyt. Tällä kertaa syli oli paljon houkuttelevampi paikka kuin syksyisellä piharetkellä.

Mindyllä ei ole ollut valjaita sitten lokakuun lopun ja niinpä niitä piti säätää kaksi reikää isommiksi. Saa nähdä, pitääkö keväällä ostaa jo uudet valjaat pidemmän hihnan lisäksi. Olen elänyt toivossa, että löydän vanhan flexin jostain, mutta se taitaa olla jo ihan toisten kissojen käytössä.

-S

Ulkoilua

Saimme tarpeettomiksi käyneet kissanvaljaat kaveripariskunnalta. Voin kuvitella, että ne on suunnitellut joku, joka ei koskaan ole ollut tekemisissä eläinten kanssa. Eihän niitä saanut auki eikä kiinni edes ilman kissaa - saati sitten siinä vaiheessa, kun ne pitäisi saada pienen väkkärän päälle. En edes yrittänyt saada valjaita kunnolla päälle. Oli aika etsiä toiset kaupasta. Yhdellä merkillä näyttääkin olevan melkein monopoli kaupoissa, mutta ne näyttivät sen verran laadukkailta, että otimme sellaiset. Ne tosin mahtuisivat 1,5 kertaa Mindyn ympäri, joten vähän väliä niistä sojottaa hihnaa kuin palvelijattarensa vyöstä. Lyhykäinen pinkki hihna oli tallessa Minnin ajoilta.

 Valjaat ensimmäisiä kertoja päällä - pientä poukkoilua :)

Mindy koki monelle tutun valjashalvauksen, kun valjaita kokeiltiin ensimmäisiä kertoja. Siitä toettuaan Mindy alkoi pomppia aivan päättömästi. Kerran istuimme sängyllä, kun aivan tyhjästä sängyn vieressä pongahti kissa suoraan ylöspäin metrin korkeudelle. Muutaman kokeilukerran jälkeen valjaissa saattoi liikkua jo melkein normaalisti. Hihnaa sen sijaan ei voinut ollenkaan kokeilla kotona, koska naruthan ovat hyökkäilemistä varten. Kuten arvelinkin, ulkona huomio kiinnittyi riittävästi muualle.

Tarkoituksenamme oli viedä Mindy ulos tehosterokotuksen jälkeen, mutta sitä seurasikin jo mainittu yli kahden viikon sairastelu. Onneksi syksy ei ollut vielä ehtinyt liikaa synkentyä, kun olimme valmiita lähtemään tutkimusmatkalle. Kantakaupungissa kun asumme, riittävän lähellä ei ole valitettavasti mitään vehreää. Lähin puisto on ruohokaistale kahden vilkkaan autotien välissä ja sinnekin pitäisi kulkea näistä teistä toista pitkin. Niinpä ainakin ensi käväisyllä pysyimme pihalla (jossa vieläpä on lemmikkien ulkoilutus kielletty, mutta emme me lasten leikkipaikalle menneet emmekä tuhonneet istutuksia). Tutustuimme myös naapurissa olevan yrityksen päämajan pihaan, joka ei ollut yhtään sen vehreämpi. Aina jostain raosta puski kuitenkin heinää tai ruohoa läpi ja niitä piti toki maistella. Sitten, kun piha loppui kesken, oli hyvä palata kotiin. Eikä Mindyllä näyttänyt olevan mitään sitä vastaan. Mindy ei ole sittemmin näyttänyt erityisiä ulos hinkumisen merkkejä eikä edelleenkään ole astunut rappuun, vaikka olisi monesti voinut (ulko-ovi on siitä niin monen oven takana, ettei rapusta voi oikein vahingossakaan ulos päätyä, joten emme ole tehneet erityistoimenpiteitä asunnon ovea avatessa).

Yrityksen päämajan pihassa on pieni allas

-S