Välimaasto

Mindyn edellinen käynti pihalla oli niin hermostuttava kokemus, ettei olla yritettykään uudestaan tuonne liikennemeluun. Sen sijaan rappukäytävä kelpaa Mindylle mainiosti. Kotiin tullessa on pieni pää tunkemassa ovenraosta.

Mindy on selvästi rohkaistunut rappu-ulkoilussa. Muualta tulevat äänet eivät yleensä pelota ja niinpä Mindy kipittää hyvää vauhtia kerroksen toiseen päähän. Vauhti on yleensä sellainen, että Mindyn saisi tosipaikan tullen kaapattua, mutta Mindy haluaa pitää vähän hauskaa. Rappusia pitkin ei sentään viitsi juosta - ellei nyt ihan hurjapääksi ryhdy.

Nykyinen rappu on entistä huomattavasti kiinnostavampi, koska täällä on isot ikkunat ja luonnonvalo eikä inhottavia kierreportaita.

Tänään kävi niin hassusti, että ovi läimähti läpivedon takia perässäni kiinni. Hölmistynyt Mindy jäi hetkeksi yksin rappuun - tuli tällä kertaa vauhdilla sisään oven auettua. Näin voi käydä, kun yleensä kannan painavat kantamukset ensin sisään ja annan sen lyhyen hetken Mindyn nuuskia naapurustoa.

Kuvat ovat kesäkuulta, joten Mindyn haavaa ei näy. Mutta oikein hyvin se on parantunut. Ihonhoito sujuu nyt yleensä rauhallisesti, ihan kuin aineet tuntuisivat jopa hyvältä. Antibiootti menee aika nätisti, joskaan ei itse syömällä sentään, vaikka kuinka olisi herkkuun kääritty. Maitohappobakteeri (Probiocin) on edelleen aivan kamalaa eikä töhnä meinaa millään lähteä suusta, siihen malliin käy kieli ja päänpuistatus. Allergiaraksut maistuvat, mutta en sanoisi hyvin sulavaksi. Ummetukseksihan se nyt sitten meni, vaikka ei se Mindyn voinnissa mitenkään näy. Muutaman päivän pidin Feliwaytä seinässä, mutta ei Mindyssä ainakaan huomaa minkäänlaista eroa sen kanssa tai ilman. Ihan rennolta tuo vaikuttaa, mitä nyt oli häntä pullonharjana ja selkä irokeesina tänään, kun kompastuin kovaan ääneen rapsahtavaan olkikoriin.

-S