perjantai 27. kesäkuuta 2014

Rakkauspakkaus


Vuodenvaihteesta asti Mindy on tullut peiton alle viekkuun nukkumaan. Ilmojen lämmetessä toukokuussa tapa jäi tauolle, mitä harmittelin. Mutta ei kestänyt kauaakaan, kun Mindy oli taas kyljessä nukkumassa - välillä peiton alla, välillä päällä. Yleensä Mindy on niin nopeasti vieressä polkemassa ja kehräämässä, että olen hädin tuskin saanut pään tyynyyn. Mindy ryntäsi kiireesti viereen jopa oltuaan parvekkeella torkkumassa.


Yleensä Mindy lähtee arviolta viimeistään puolen tunnin päästä syömään ja katoaa jonnekin, josta ei huhuilullakaan saa mitään merkkiä. Sitten tuli yö, jolloin tarvitsin Mindyä viereeni enemmän kuin koskaan - ja Mindyhän oli ja pysyi. Havahduin monta kertaa yössä hereille ja Mindy oli paikoillaan. Sen jälkeen on ollut pari muutakin yötä, jolloin se on ainakin vaikuttanut pysyneen koko yön vieressä. Viimeisimmällä kerralla oli pärjättävä puolella peitolla, kun Mindy makasi liki poikittain sängyssä peiton päällä. Enimmäkseen Mindy oli jokseenkin samassa asennossa kuin näissä kuvissa.


On ihana herätä, kun ihan vieressä on tuollainen suloisuus, joka aloittaa kehräämisen. Ei vain malttaisi nousta ylös, koska Mindyllä ei ole kiire minnekään. Valveillaolon ensimmäiset puoli tuntia vähintään menee yleensä siihen, että silittelen Mindyä, jolla ei tunnu olevan mitään aikomusta nousta. Silloin, kun Mindy ei ole ihan kyljessä kiinni nukkunut, se löytyy aamulla jalkopäästä.

Toinen toivottava tapa olisi se, että kynsienleikkuu olisi aina yhtä mukavaa kuin viimeksi. Ei siinä muutenkaan kummempia vaikeuksia ole, pientä venkulointia vain, kun ei jaksa olla sylissä. Mindyllä on viime aikoina ollut erityisen kova kiire päästä pois syliotteesta. Kun poikkeuksellisesti leikkasin erityisen teräviksi päässeet takajalkojen kynnet (niitä en ole leikannut vuosiin, kun pysvät aika töppöinä itsestään), Mindy oli oikein rennosti sylissä ja sain ihan rauhassa käydä kaikki kynnet läpi. Aika mielenkiintoista, että sylissä on lähtökohtaisesti kamalaa, mutta silti ihan ok, kun leikataan kynnet. Sama rentous hammaspesuun, niin voisiko enää paremmin mennä.

-S

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kissojen Terveyskysely 2014


Taas on aika vastata Helsingin yliopiston kissojen terveyskyselyyn. Siitä oppi jotain uuttakin "Kuinka usein kissasi leipoo/varrittaa?" Monenlaisia ilmauksia tuolle toiminnolle olen kuullut, mutta varrittaa on ihan uusi sana. Ennen blogiaikaa kissat omassa sanastossani polkivat, nyt ne enimmäkseen leipovat. Mitä muita sanoja käytätte ja onko varrittaa tuttu?

Kuriositeettinä vielä tutkimus kissojen kehräämisestä lääkärissä:
Purring in cats during auscultation: how common is it, and can we stop it? Juu, ei ole meidän ongelma. Jos jotain kuuluu, niin vihaisia sähähädyksiä.

-S