Heinää kerrakseen

Koska Mindy näki viikonloppuna ruohoa ja heinää enemmän kuin koskaan sitten ensimmäisten elinviikkojen, osallistumme mökkiviikonloppu-kertomuksella myös kissakuvahaasteen kesäheinä-aiheeseen.

Jätimme alkumatkasta ratikan suosiolla pois ja kävelimme metroasemalle, josta pääsimme näppärästi pitkän matkan bussien lähtöpaikkaan. Kampin metroaseman liukuportaat saivat Mindyn huutamaan mennen tullen. Bussissa alkoi miu'unta heti liikkelle lähtiessä. Miukuminen vaikeni hetken kuluttua, kunnes se taas kurvissa alkoi ja jatkui edellistä pidempään. Lähes koko vajaan parituntisen matkan Mindy kuitenkin pysyi vaiti. Nenällä oli paljon töitä ja hengitys oli nopeaa.

Perillä Mindy syöksähti kaapin alle ja pysyi siellä pitkän tovin. Astetta mukavampi piilopaikka löytyi sohvan takaa, josta Mindy teki tutkimusmatkoja ollessaan yksin. Ihmissilmä näki vain kiiluvat silmät ja tumman hahmon, kamera sai selkeämmän kuvan pitkällä valotusajalla.

Lopulta sain Mindyn houkuteltua ruoan avulla sohvan takaa ja vielä kiepsautettua valjaat päälle. Siinä vaiheessa ukkonen ja sade olivat lakanneet, joten Mindy pääsi mutustamaan vesipisaroista kimaltelevaa ruohoa. Mahakarvat siinä kastuivat, mutta se ei menoa haitannut. Tylsintä oli, kun hihna kiristyi tai joutui syliin kaapatuksi juuri, kun oli astumassa syvälle pusikkoon.

Ensimmäisen ulkoilun jälkeen sisälläkin uskalsi jo liikkua, ainakin jos paikalla oli vain omat ihmiset. Matolla Mindy kieppui siihen malliin, että epäilen vahvasti siinä olevan jäänteitä jostain Milon tuoksuvasta lelusta. Milo itsessään ei taida noin kiihkeää reaktiota Mindyssä aiheuttaa.

Illalla löysin Mindyn kaapin päältä, jonne pääsee vain tikapuita kiipeämällä.  Milo oli kuulemma viihtynyt samassa paikassa. Liikkuminen vain oli ollut sen verran poikamaista, että nuo tuolinpehmusteet olivat tippuneet ja vieressä seissyt vaateteline kaatunut nukkuvien päälle. Varotoimena teline siirrettiin jo kun Mindy vielä majaili sohvan takana.

Mindy tuli portaita alas kuin vanha tekijä.

Mindyn liikkeistä yöllä ei ole tietoa muuta kuin, että ruokaa oli hävinnyt kupista ja että kissa löytyi aamulla sohvan takaa. Aamun ohjelmassa oli Hesarin haku vajaan puolen kilometrin päästä. Vaikka ajatus Mindyn mukaan ottamisesta tuntui lähes mahdottomalta, kokeilimme silti. Ihan nätisti Mindy kulki hiekkatietä pitkin aina kun ei pysähdellyt tien varteen tai ollut sylissä.

 Vomeronasaalielimelle riitti hommaa. Naapurin saniainen oli vallan ihana impattava.

Postireissun jälkeen oltiin vielä tuntikausia ulkona. Vain retkituoli puuttui.

Järvenrannalla varsinkin oli sammakoita saalistettavana. Yhtäkään saalista Mindy ei harmikseen saanut.

Paluumatka oli rauhallisempi, ei yhtä ainutta miukaisua ennen kammottavia liukuportaita. Mindy pystyi jopa ummistamaan silmänsä paluumatkalla. Kotona Mindy litki vettä sellaisella vauhdilla, että meinasi oksentaa ne ulos. Jostain syystä Mindy ei mökillä näyttänyt juovan yhtään vettä kupista, mutta onneksi varsinkin sateen jälkeisestä ruohosta sai nestettä.

-S