Mitä ihmettä? Kuka tuolla oikein on? Mitä siellä tapahtuu?
Siellä on Aprikoosi ja Betty - meidän ekat Rekku Rescue ry:n hoitokissat. Vielä parisen päivää sitten odotettiin neljää kissaa saapuvaksi, mutta yksi saikin jo kodin. Yksi poika jäi vielä Tallinnaan parantelemaan mikrosirusta tullutta tulehdusta. Yhdeksän aikaan eilisiltana kotiuduttiin satamasta, joten nämä tytöt ovat varsin tuore tuttavuus.
Mistään kuvasta ei näy, kuinka pieniä nämä oikeasti ovat. Vaikeita kuvattavia ovat muutenkin, kun eihän nuo pysy paikallaan! Kylpyhuoneen valaistus ei yhtään auta asiaa. Kylppäri ei ole itse asiassa lainkaan hassumpi paikka ihmisiä vielä vähän aristaville pienokaisille. Siellä saa paremmin kosketuksen ja kissojen on pakko tottua lähellä oleviin ihmisiin. Samalla metodilla Mindykin on aikoinaan kesytetty.
Aprikoosi oli hurjan arka ja pysyi kuvan nurkassa lähes koko illan - ja aina kun tulin huoneeseen. Betty sujahti helposti samaan nurkkaan, mutta liikkui myös alusta asti varsin vapautuneesti. Betty vaikutti aika narsistiselta varsinkin alkuun - se oli aivan kuin Aprikoosia ei olisi olemassakaan. Kun Aprikoosi varhain aamulla oli rohkaistunut ja alkoi osallistua leikkiin, alkoi Betty osoittaa huomiota myös Aprikoosille ja antoi tälle leikkivuorojakin.
Takana Aprikoosi, edessä Betty
Kuvasta ei näy, mutta Bettyllä on hieno tumma tabby-kuviointi, josta tulee varmaan aika näyttävä kissan kasvaessa. Aprikoosilla taas on söpö valkoinen läikkä nenussa. Aprikoosin käyttäytyminen muistuttaa paljon Mindyn ekoja päiviä. Tulee itku, kun jätetään yksin kylpyhuoneeseen. Eikä tuo edes ole yksin, mutta ihminen vain on saatava välillä paikalle. Ja sitten alkaa kehräys, kun ovi avautuu. Bettykin on kerran malttanut rauhoittua kehräämään.
Molemmilla on varsin hyvä ruokahalu. Betty on oikea ahmatti, vaikkei sirosta olemuksesta arvaisi. Massut on kunnossa stressaavan matkan jäljiltäkin. Ainakin ensimmäinen madotus meni kuin unelma hyvän ruokahalun ansiosta - eivät huomanneet lainkaan ruokaan sekoitettua Axiluria.
Mindy on malttanut olla vahtaamatta koko ajan ovella, vaikka on se sitä ihan kunnolla yhdessä vaiheessa repinytkin. Huomenna kissajoukkoa kasvattaa vielä viikoksi hoitoon tuleva Milo. Toivottavasti Mindy ja Milo vievät toistensa huomion niin, ettei ole kissaläjää aina vessaan mennessä ohitettavana. Viisi päivää ainakin täytyy pitää pennut eristyksissä, sitten katsotaan josko kaikki neljä kissaa voisivat olla toistensa seurassa. Ellei nyt joku ehdi pikkuneitoja kotiin viedä sitä ennen. Ihaniahan nuo ovat, mutta oma pysyvä koti on tietysti paras paikka.
-S
Ai että jännittävää? Teillä? Mökkeilyä, metroajeluita ja nyt vielä hoitokisuja! Ei ainakaan Mindyltä ohjelmaa puutu :D Hienoa, että olette ottanut sijoituskissoja!
VastaaPoistaMindyllä on kyllä varsin vilkas kesä. Se nyt oli ihan sattumaa, että hoitokissat tuli just samaan aikaan kuin Milo. Tietysti olisi ollut parempi, jos olisivat tulleet edes eri aikaan. Mindy varmaan tulee pikkuisten kanssa toimeen, mutta Milo on turhan raju Mindynkin kanssa.
VastaaPoistaOn hienoa teiltä ryhtyä auttamaan Rekku Rescue'ta! Hoitopaikoista on aina pulaa ja syksyllähän tarve taas valitettavasti lisääntyy. Muuten, voisiko olla mahdollista, että Mindy saattaisi saada pysyvän kaverin hoitokissojen joukosta?:)
VastaaPoistaNo, eihän varmuudella voi mitään sanoa. Jos tulee joku aivan vastustamaton tapaus, joka on Mindyn paras kaveri, niin ei kai siinä sitten muuta voi. :) En ole edes varma, kaipaako Mindy kaveria. Kyllähän se Milon kanssa touhuaa, mutta tuntuu myös olevan ärsyyntynyt pojan holtittomasta päälle pomppimisesta. Mindy vaikuttaa hirveän uupuneelta silloin kun Milo on täällä pidempään.
VastaaPoistaUijui! Pentuja! Ja noin vain! Onneksi olkoon heille ja teille kaikille!
VastaaPoistaNiin just! Ajatella - voi varmaan vaikka koko ajan ottaa uusia pentuja hoitoon ilman, että ehtii yhdenkään nähdä kasvavan isoksi. :)
VastaaPoista