Mindyllä ei välttämättä olisi mitään sitä vastaan, että siirtyisimme barffaukseen. Kaikki tähän asti tarjottu raakaruoka on kadonnut suuhun nopeammin kuin uskoisikaan. Ensimmäistä kertaa maistatettu sian sydän katosi lautaselta sellaisella vauhdilla, että hetken päästä se tuli samaa reittiä takaisin. Mitä herkumpi, sitä vähemmän sitä ehtii pureksia ennen nielemistä.
Ostimme jo kauan sitten viereisestä eläinkaupasta kaksi sian sydäntä pakasteena. Mitenhän ne olisi tarkoitus syödä yhden kissan taloudessa? Sydän on niin valtava, ettei sitä voi sulattaa kerralla. Jäisen sydämen sahaaminen taas on niin työlästä, että edellisestä kerrasta on kulunut jo turhan kauan.
Vaikka kuinka olisikin valmiiksi paloiteltu sydän, melkoisen operaation sen tarjoaminen silti aiheuttaa. Ei tulisi kuuloonkaan syödä sydäntä ruokakupista. Palaset pitää noukkia sieltä paremmalle alustalle. Ihmisparat voivat aivan hyvin taitella mattoa kauemmas välttyäkseen suurimmalta veren jynssäämiseltä. Oli matto piilotettuna ihan mihin tahansa, verta tihkuva sydämenpala on tiputettava sen päälle. Vasta sitten alkaa palloittelu kunnon splatter-hengessä.
-S
Hei jos tahdot sydäntä syöttää, niin itse oon ostanut eläinkaupasta broilerin sydämiä pakasteena. Ne on paljon pienempiä, noin peukalonpään kokoisia ja niitä voi kätevästi laittaa vaikka pakastepussiannoksittain pakkaseen odottamaan tarjoiluhetkeä. Siis jos tälläinen kiinnostaa. Ite en sitten tiedä, onko esimerkiksi possunsydän parempaa kuin broiskun, mutta jälkimmäinen on omistajan kannalta helpompi :)
VastaaPoistaKiitoksia vinkistä! Vaikka on meillä edelleen se toinen jäinen sydän sahattavana... Ostettiin se ihan alkuaikoina sen kummemmin miettimättä, miten sen syöttäminen käytännössä onnistuu. :) Ruokakaupasta ostettu kieli on sentään paloiteltuna pakastimessa.
VastaaPoista-S
Mä annan lihojen sulaa hetken ja sitten pilkon ja pakastan annospusseissa. Toki pitää olla tarkka ettei liha sula liikaa, mutta jo puolen tunnin pöydällä pito pehmentää sen verran, että veitsi kykenee. :)
VastaaPoistaRuokapaikan lähelle ei mattoja juu kannata, ainoastaan muovitabletti kupin alle (tosin Anni kantaa lihat siitäkin pois).
Mindy, oot ihana kissalapsi! <3
VastaaPoistaJos haluaa joskus syötellä isompia "hampaidenpuhdistuslihoja", kannattaa pitää lihapalan toisesta päästä kiinni, kun kissa jäystää paloja irti toisesta. Sormet ovat tosin ikävästi tulilinjalla tällöin, mutta kokonaisena nieleskelyltä ja yökkäilyltä on ainakin meillä vältytty tällä tavalla :)
VastaaPoistaKiitos hyvistä nikseistä! Täytyy uskaltaa sulattaa sydäntä jonkin verran. En tiedä, miksi tein sen seitikimpaleelle, vaikka sydämen kohdalla se tuntui epäilyttävältä.
VastaaPoistaHyvä vinkki tuo lihapalan pitäminen sormilla. En olisi uskonut, että se pala menisi sillä lailla hotkimalla, mutta nyt on sekin opittu ja täytyy keksiä varotoimenpiteitä. Kun nimenomaan ei halua pilkkoa liian pieneksi, että tulee hampaille töitä.
-S
Ihana kissa! Meidän Soodin kanssa aikamoinen yhdennäköisyys... Meillä siirryttiin täysbarffaukseen viimetalvena ja jos kissojen karvoista voi jotain päätellä, niin kannatti. Ostan sydämet kaupasta "normaalilta" lihaosastolta ja pilkon valmiisiin annoksiin. Täällä ei Barffikauppoja ole, joten samalta lihaosastolta ostetaan lihat kissoille ja ihmisille.
VastaaPoistaHienoa, kun täysbarffaukseen kykenee. Onko ollut paljon opettelemista siinä? En usko, että meillä ikinä teollisista ruoista täysin luovutaan, mutta hyvähän se on tutkailla, mitä ainakin kannattaisi tehdä.
VastaaPoistaLöysin pikaisesti yhden Soodin kuvan. Jännää, miten samanlainen ja usein silti jotenkin uniikki tuo tietty kuvio on otsan M-kirjaimesta lähtien.