Mindy-raasu

Eilen oli kolmas kerta, kun käytiin näyttämässä Mindyn silmiä lääkärille. Sunnuntai-iltana Mindyn oikea silmä alkoi rähmiä oikein kunnolla. Vilkkuluomi tuli entistä enemmän esiin, punertavana. Pian vaaleanharmaata töhnää oli myös sarveiskalvon peittona. Silmä oli tosi hurjan näköinen. Pahin vaihe oli tietysti iltayhdeksältä, jolloin ei noin vain lähdetä tai soiteta minnekään. Onneksi punainen vilkkuluomi ja rähmä hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Jonkin verran vilkkuluomet tosin pysyivät edelleen esillä, kuten viimeiset 2,5 kuukautta. Niissä oli parannusta nähtävissä, mutta vajaan viikon ajan vilkkuluomet ovat taas olleet paljon enemmän näkyvissä.

Mindy tuntuu olevan joka lääkärikäynnillä yhä enemmän peloissaan. Mindy pysyi pienessä sykkyrässä vatsaa tunnustellessa. Suun tarkastuksessa saatiin taas kuulla, että takana on vähän hammaskiveä. Omatunto soimaa, harjauksesta on pitkä aika eikä kyllä koskaan ole onnistunut hammaspesu, varsinkaan takaa. Toivottavasti naudan kielen järsimisestä on edes jotain apua. Mutta se nyt on pieni huoli muuhun verrattuna.

Nyt epäillään, että Mindyn sidekalvontulehduksen taustalla olisi herpes, calici, mykoplasma tai klamydia. Tai sitten ei mikään näistä. Mindy saa nyt ensin neljästi päivässä silmätippoja puolentoista viikon ajan. Jos ne eivät Mindyä paranna, jatketaan neljän viikon Doximycin-kuurilla, jolla hoidetaan mykoplasma ja klamydia. Pitkä antibioottikuuri määrättiin siis varmuuden vuoksi. Jos taas herpes tai calici jyllää, ei ilmeisesti voi oikein muuta kuin yrittää pitää Mindy stressittömänä. Näiden toteaminen on ärsyttävän epävarmaa, kun sairastunutkin voi hyvin saada negatiivisen tuloksen.

Mitä noista nyt on lukenut, mikään ei tunnu erityisen todennäköiseltä, koska ei ole muita oireita kuin silmäongelmat. Onhan Mindy nyt normaalia väsyneempi, mutta ihmekö tuo, kun on tulehtunut silmä ja vähän väliä joutuu pakoilemaan lääkitystä ja silmän ronkkimista. Rokotetuilla kissoilla kuitenkin oireet ovat yleensä lievempiä, niin ehkä se selittäisi sen. Toisaalta nuo virukset ja bakteerit ovat yllättävän yleisiä ja tuntuu siltä, että varsinkin löytökissoilla on melkein ihme, jos niillä ei ole herpestä.

Neljän viikon antibioottikuuri kauhistuttaa. Doximycin on vieläpä varsin pahanmakuinen ja aiheuttaa lisääntynyttä syljeneritystä ja pahoinvointia. Vielä en ole niitä antibiootteja ostanut, koska on pieni toivo, ettei niitä tarvitse antaa. En kyllä oikein usko, että vilkkuluomet pelkillä silmätipoilla katoavat. Joillekin on toiminut pitkävaikutteinen antibioottipistos. Sellainen olisi eilen maksanut 150 €, koska olisi pitänyt ostaa koko pullo. Se taas ei kuitenkaan tehoa mykoplasmaan tai klamydiaan eikä muutenkaan ole takeita, että siitä olisi apua.

Eläinlääkäriä ja silmätippoja ennen pystyin ihan hyvin ottamaan rähmäkasan pois silmäkulmasta, mutta nyt Mindy kipittää pakoon, kun sitä yrittää lähestyä. Voin kuvitella kaikenlaisen lääkitsemisen vaikeutuvan päivä  päivältä. Silmätippojakin pitäisi onnistua antamaan neljästi päivässä, mutta ei se ole mahdollista kuin kolmesti, ellei laita keskelle yötä herätystä.

Ja sitten on Livia. Livialla ei ole näkynyt minkäänlaista häikkää. Livia on myös näillä näkymin lähdössä omaan kotiin joulukuun alussa, joten mahdollinen antibioottikuuri aloitetaan meillä vasta sen jälkeen. Jos Mindyllä on herpes, on luovuttava hoitolaisista.  Se ei välttämättä ole Mindyllekään kivaa, koska on Mindylle iloakin hoidokeista, jos vain kemiat käy yksiin.

Onko lukijoilla kokemuksia näistä sairauksista? Tai ideaa, mikä muu Mindyä voisi vaivata?

-S