Mitenköhän kissan saisi unohtamaan päähänpinttymän? Mindy maukuu mielipuolisesti, koska sen on aivan pakko päästä rappukäytävään. Viimeksi
heinäkuussa oli sama ilmiö. Nyt kello kuitenkin on yksitoista illalla, ulkona sataa ja tuulee ja olen flunssainen, joten Mindy ei todellakaan pääse pihalle valjastelemaan. Rappuun Mindy kuitenkin pääsi, koska siellä ei tarvitse enää maukua.
Paljon uusia hajuja!
Takaisin sisään vai? Miksi? Täällä on jännää!
Onneksi rappu on tässä vaiheessa niin jännittävä paikka, ettei seikkailija sännännyt pitkin rappusia. Mutta huuto jatkuu vielä muutaman rappuvierailun jälkeen. Parveke ei tässä mielentilassa kiinnosta enää yhtään, vaikka siellä saisi haistella ulkoilmaa
-S
Voi mikä seikkailija! Meillä oli Aamoksen kanssa ihan sama juttu joskus. Piti hirveästi päästä ulos, sitten kun pääsi niin rappukäytävä oli jo usein niin jännä paikka että se riitti seikkailuretkeksi. Nykyään Aamos ei huuda enää ollenkaan käytävään, joten luulen että se oli sellaista tylsyyttä meidän tapauksessa. Loppui kuin seinään kun tuli kaverit ja ihminen tajusi keksiä kaikkea lisäpuuhaa iltaisin.
VastaaPoistaIhanan varovainen ja valpas seikkailija :)
VastaaPoistaMä olen harvakseltaan päästänyt myös Annin rappuun vaan en päästä pitkään aikaan! Anni nimittään keksi, että hänhän pääsee rappuun aina kun ovi aukeaa ja pari päivää sitten viuhahti jalkojen välistä rappuun kun tulin kotiin kauppakasseineen. Ylipäätään sen jälkeen kun rappuun on päässyt on ovelle pyritty enemmän, aiemmin ovelle ei juurikaan tultu vastaan. Eli ole varovainen! :D
VastaaPoistaMinni ei pyri rappuun mutta joskus tasanteelle päästettynä lähtee melkein heti portaita alas. Pitäisi joskus kokeilla kuinka alas se menisi..
VastaaPoistaSaara: Mindy on siitä hassu, että tällaista sattuu harvoin (onneksi!). Selväksi kävi myös, ettei lajitoveri automaattisesti auta tylsyyteen. Mindy kun paljolti passivoitui hoitokissojen kanssa, vaikka hurjaa rallia ne yhdessä vetivätkin. Toisaalta mikään muu viihdyke ei tunnu auttavan muuten kuin hetkellisesti tällaisissa päähänpinttymissä.
VastaaPoistaKatja: Valppauteen auttoi kellonajan aiheuttama rapun rauhallisuus, muuten olisi pelkkää varovaisuutta ja säikkymistä. :)
sea: Sitä vähän pelkäänkin, että Mindy kerta kerralta rohkaistuu. Mutta onneksi tänään rappu on jo enimmäkseen unohtunut. Helpottavaa on sekin, että aikalailla saa juosta, jos meinaa ulos asti mennä. Kadun puoleiselle ovelle päätyminen vaatisi uskomatonta tuuria (1. ja 2. kerroksen välissä on raskas lukittu ovi, josta harva kulkee).
Minni: Mitä olen Minnin kiipeilyä seurannut, niin kokeilunhalua ei ainakaan puutu. :)
Joo, onneksi meilläkin on pari kerrosta ja ulko-ovet ennen kun kissa ulos pääsisi. Anni ei edes luvallisilla rappureissuilla ole vaihtanut kerrosta joten tuskin se ulos pääsisi. :D Lähinnä ärsyttää jos joutuu aina pyydystelemään kissaa rapusta kun kotiin tulee. Tilanne tosin näyttäisi hitaasti taas rauhoittuvan, eilen ei karattu. :)
VastaaPoista