lauantai 3. joulukuuta 2011

Hyvästi Livia, tervetuloa takaisin Mindy


Nyt on vuorokausi elelty ilman herttaisen Livian seuraa. Kummankin lääkitykset saatiin annettua sopivasti loppuun asti ennen Livian lähtöä omaan kotiinsa. Lääkkeistä on ollut onneksi apua, vaikkei kissat täysin toipuneita ole.

Synulox osoittautui ihanan helpoksi lääkkeeksi, koska se oli niin maukasta, että Livia söi pillerin sellaisenaan kädestä. Mindy ei ihan niin helpolla suostunut, mutta mallastahnan kanssa puolitettuna pinkki pilleri sujahti aika näppärästi. Oftan Akvakol -tipat alkoivat nopeasti mennä rutiinilla. Vaikeinta niitä oli antaa riittävän usein, eikä lääkärin määräystä pystyttykään täysin noudattamaan. Livia tapansa mukaisesti alkoi kehrätä syliin nostettaessa, eikä tippojen laittaminen silmiin suinkaan kehräystä keskeyttänyt.


Liviasta oli meille kaikille paljon iloa, uskon Mindynkin pitäneen Liviasta ainakin osan aikaa. Itse jään eniten kaipaamaan Livian tapaa tulla varhain aamulla leikkimään sänkyyn päälleni hiiren tai pallon kanssa. Kyllähän niissä mahasyöksyissä välillä lähti ilmat pihalle, mutta hauska tapa se kuitenkin oli. Muuta negatiivista Liviassa ei ollut kuin sen sottaisuus. Ajoittainen ripuli yhdistettynä Livian taipumukseen astua omien jätöstensä päälle piti meidät tarkkaavaisena, kun neitonen kävi vessassa. On tullut useammankin kerran takapuoli pyyhittyä ja tassut pestyä. Onneksi pahimmat sotkut lähes aina ajoittuivat niin, että joku oli kotona nappaamassa kissan pesulle ennen kämpän ympärijuoksua.

Loppuajasta kutsuin Liviaa yhä useammin Tiitiäiseksi sen pienen ruokaa pyytävän äänen takia. Ääni oli varsin suloinen verrattuna edellisen hoitolaisen eli Bettyn korvia raastavan käheään ja kovaan ääneen.

Livialle kiitos mukavasta ajasta ja kaikkea hyvää uuden oman perheen kanssa!


Olimme vähän huolissamme Mindyn yksin jäämisestä. Aivan turhaan: Mindy näki Livian lähtevän kopassa ja aloitti heti oven sulkeuduttua kiehnäämisen ja kehräämisen. Mindy on ollut moninverroin aktiivisempi ja eloisampi Livian lähdettyä. Mindy on kehrännyt Livian aikana todella harvoin, mutta nyt Mindy hurisee melkein aina, kun sen lähellä on.


Mindyn aamurutiineihin kuuluu postipakettinarun perässä juokseminen sohvaa ympäri ja lattialta ylös puuhun ja alastulo naru suussa. Moinen aamurutiini on aika vaativa unenpöpperöiselle töihin kiirehtivälle leikkiapulaiselle, mutta samalla rentouttava aamunaloitus. Tämä oli jäänyt lähes kokonaan pois Livian rohkaistuttua, koska Livia syöksyi tietysti paikalle ja Mindy jäi seuraamaan sivusta. Tänä aamuna innostunut Mindy juoksutti minut hengästyksiin. Ihan viime päivinä Mindy oli kuitenkin reipastunut selvästi ja osasi ottaa enemmän tilaa itselleen. Ehkä ajan kuluessa Mindy ja Livia olisivat leikkineet tasaveroisesti.


Vaikka jään kaipaamaan kissojen keskenäisiä leikkejä ja helliä naamapesuja, on ihana nähdä Mindy jälleen seurallisena ja leikkisänä. Kehräyksen lisäksi naukaisut ja kurnaukset ovat palanneet. En  edes muistanut, miten paljon Mindyllä on tapana livautella ihania ääniä.

-S

9 kommenttia:

  1. Tosi jees, Mindy! Kiva ettet jääny kauheesti laipamaan - se ois ikävä tunne se!

    VastaaPoista
  2. Mindy taitaa olla niitä kissoja, jotka tykkäävät kaikista eniten olla ainoita kissoja! Ja onnellisia ovat myös ne, jotka saavat Livian ilokseen.

    Molemmat kissat ovat kyllä niin kauniita, Livian korvatupsut ja valkoiset tassut ja Mindyn kaunis tiikeriraidoitus. <3

    VastaaPoista
  3. Hienoa Mindy! Taas olet kasvattanut yhden söpöläisen uuteen kotiin.

    On se aika hämmästyttävää kun kissa heti ymmärtää, että nyt se toinen lähti ja koti on minun - vain minun. Helmi yhdenkissantalouteensa edelleen erittäin tyytyväinen.

    VastaaPoista
  4. Kissan "takaisin saaminen" on aina yhtä ihanaa. Unnakin on tätilässä ihan erilainen, mutta omassa valtakunnassa kissamainen höpöttely ja söpöstely palautuvat välittömästi.

    En ole varma erotanko kuvista kunnolla, mutta ovatko Mindyn vilkkuluomet nyt palautuneet normaaleiksi? Mukava kuitenkin kuulla, ettei kuuri aiheuttanut teillä suurempia taisteluita.

    VastaaPoista
  5. Musta ja Harmaa: Todellakin, kun ei se kissa edes tule takas.

    Heidi: Kolmen kissakaverikokemuksen perusteella on helppo uskoa, että yksin olisi parasta. Toisaalta Mindy on enemmän tai vähemmän sopeutunut kaikkien kanssa olemiseen, joten ehkä jossain on se täydellinen ystävä, jonka Mindy kelpuuttaisi.

    Naukulan Mamma: Mindy todellakin on ollut mainio malli. Oli hauska nähdä, miten Livia ryntäsi teroittamaan kynsiään raapimispuuhun Mindyn seuraksi, ja seuraavan kerran yksin.

    Hämmästyttävää havainnointia kissalta todellakin, kun kyllähän toinen on aiemminkin lähtenyt, mutta palannut sitten lääkärireissulta.

    ella: Höpöttely ja söpistely on ihanaa <3
    Mindyn vilkkuluomet tulevat edellen keskivertoa enemmän esille ja ne voivat olla vähän näkyvissä normaaliolotilassa eli hereillä käppäillessä. Kaiken tämän jälkeen en kyllä enää edes muista miten paljon ne esim. väsyneenä tulivat esiin. Nyt tietty säikähtää niitä joka kerta, vaikka terveelläkin kissalla ne välillä näkyvät. Nyt sitten katsellaan vähän, josko mentäisiin vielä kissaspesialistille varmistamaan, ettei ainakaan jää tietämättä virus muhimaan.

    VastaaPoista
  6. Saako Mindy nauttia ainokaisena olostaan nyt pitempään vai onko uusia hoitolaisia tulossa?

    VastaaPoista
  7. Nyt on edessä vähintäänkin pitkä tauko hoitolaisista. Ei ole sekään helppo ratkaisu, koska hoitolaisten mukana tulee ihan uusi sosiaalinen elämä yhdistyksen ihmisten parissa - siitä ei haluaisi luopua.

    En ole myöskään täysin varma, että Mindylle on paras vaihtoehto olla ainut kissa. Tietysti parempi on olla ainut, jos vaihtoehtona on huono seura. Mindy haluaa, tai peräti vaatii, meiltä nyt jatkuvasti jotain, leikkiä tai muuta - jotkut tulkitsevat sellaisen kaverin kaipuuksi. On hassua, että Mindy alkoi naukua vasta kun lajitoveri lähti - Liviahan olisi paremmin naukua ymmärtänyt.

    VastaaPoista
  8. Oman kokemukseni mukaan tuo on aivan normaalia, että kun kissalle/-oille tulee uusi kaveri, niin hetkeksi käyttäytyminen ja kaikki muutenkin muuttuu. Kun Isis tuli taloon, Osiris ei leikkinyt kuukausiin kanssani vaan leikki vaan Isiksen kanssa. Vähitellen tilanne palautui normaaliksi. Nyt on sama tilanne molempien vanhojen kissojemme kanssa, vain Gerizah leikkii tällä hetkellä ja vanhat kissat väistävät. Isis jo vähän osallistuu, mutta tulokas on meillä niin innokas että säntää aina paikalle kun lelukaapin ovi aukeaa. Olen onnistunut leikkimään Isiksen kanssa kun mies leikittää Gerizahia toisella lelulla samaan aikaan. :D Ja vaikuttaahan se muuhunkin käytökseen, vaikka tässä tuota leikkimistä käytin esimerkkinä. Uskon että tilanne kuitenkin palautuu normaaliksi, kuten aiemminkin.

    Eli liputan kaverin puolesta! :) Hoitolaisten kanssa tietysti on omat haasteensa ja niistä kun täytyy sitten luopua...

    VastaaPoista
  9. Katariina: Kiitos kokemusten jakamisesta! Tosiaan Mindy alkoi ehkä juuri rentoutua kunnes Livia lähti. Pelkään kyllä sitä, että otetaan kaveri, joka muuttaa Mindyä lopullisesti passiivisemmaksi.

    Hoitolaisten hyvä puoli on se, että usein saa ihan hyvin aikaa katsoa, miten hyvin kissat tulevat toimeen (yksi ei koskaan tavannut Mindyä ja kaksi ollut yli kuukauden seurana). Jos kukaan muu ei ole hoitolaista varannut, mikään ei estä pitämästä sitä itse. Yksikään hoidokki ei ole tuntunut omalta, mikä on tietysti helpottanut luopumista (kun Mindykään ei hirveästi niihin ihastu).

    VastaaPoista