Ehdimme sopivasti vielä osallistua ikkuna-aiheiseen haasteeseen. Mindyn toipuminen alkoi juuri siitä, että Mindy siirtyi sängyn alta ikkunalle seuraamaan pihan tapahtumia.
Eilen oli taas voinnissa vähän takapakkia, kun leikkimiseen ei ollut yhtään energiaa. Raksut kuitenkin jonkun verran maistuivat, samoin tonnikala. Syystä tai toisesta broileria ei viitsinyt edes lipaista. Mindy sai vielä tänäänkin toipilasruokaa ruiskulla, vaikka syö nyt raksuja itse ja kaurapuurokin maistui eilen. Tänään Mindy taas vaati peittoleikkiä ja jaksoi se vähän juostakin, mutta parhaillaan on taas lepäilemässä sängyn alla.
Mindy hämmästytti eilen meitä astellessaan kaikessa rauhassa syömään raksuja ja tonnikalaa vapauduttuaan rimpuilemalla lääkinnästä. Sen kunniaksi jäi yksi pakkosyöttökerta väliin. Eilen myös sain aikamoisen täräyksen Mindyn selästä ylähampaisiini. On sillä voimaa kimmota vaikka mistä otteista ja asennoista. Mutta hyvä niin. Mindy on tietysti myös varsin taitava sylkemään lääkkeet ulos suustaan. Jos ei sylkäisy heti onnistu, antibiootin voi tietysti jemmata ensin suuhun ja tipauttaa myöhemmin. Nestemäiset lääkkeet ja veden voi kätevästi valuttaa vaahtoavana kuolana ulos. Pikkasen tulee ikävä sitä helppoutta, kun Livia-hoitolainen napsi samat antibiootit kuin mitkäkin herkkunapit.
-S
Taiteellinen ikkunakuva neidistä!
VastaaPoistaJa hienoa, että ruokakin alkaa maittamaan.
Voi Mindy! Suloinen ikkunakuva. Toivotaan, että pakkoruokinnasta pääsisitte.
VastaaPoistaIhana pikkuinen kurkistelija:) Kiva kuulla että ruoka maistuu jo hieman. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä, lempeyttä ja rohkeutta lääkkeenantoon.
VastaaPoistaMä nyt kerron, kun itekin sain tietää vasta vähän aikaa sitten. Kissan nielun rakenne on sellainen ettei sillä ole vaaraa tukehtua pilleriin eikä saada sitä "väärään kurkkuun". Siispä napin voi sinkaista niin syvälle kuin se ikinä menee, sinne se katoaa. Mustan lääkintä muuttui huomattavasti helpommaksi kun aloin toimia näin.
VastaaPoistaKaikkea parasta Mindylle! Voimia ja toipumista!
Ihanaa kuulla, että Mindyliini leikkii ja juoksee aina milloin jaksaa. Siitä se lähtee hetki kerrallaan! Varohan vain neitokainen, ettet siinä ikkan pielessä vilustu! Nyt ovat uhkailleet yhä kovempia pakkasiakin! Mutta hauska kuva, pieni nenänpää näkyy raosta, hih!
VastaaPoistaPusuja ja haleja siskolta perheineen! Niitä kun ei voi koskaan saada liikaa???
Katja: Kiitos! Taiteellisuus tuli varmaan siitä kärsimyksestä, kun meni parvekkeelle t-paitasillaan zoomaamaan. :)
VastaaPoistaNaukulan Mamma: Vähitellen, vielä tuntuu vähän liikaa selkänikamat eikä muutenkaan ekstraenergia ole pahitteeksi.
Myrsky: On se suloinen, ei voi mitään. Ja aivan oikein rohkeuttakin tarvitaan. Pelkään, että Mindyllä on suu ja kieli kipeä lääkityksien jäljiltä. Kun ei kuitenkaan voi olla liian varovainen ja hellä tai mistään ei tule mitään.
Zepa: Tuo on rohkaiseva tieto! Kokeilin eilen käyttää pillerin sinkoamisessa apuna sellaista "pilleripyssyä", mutta hyvin se kieli pääsee edelleen esteeksi.
Mandy: Pikaisella aurinkoisen kevätilman nuuskutuksella ei ehtinyt tulla liian vilu ja aina saa lämmittelyhalin vielä lisäksi. :) Pusut ja halit otetaa ilolla vastaan. Teillekin oikein lämmin kiitoshali myötäelämisestä.
Ihanaa, että muona maistui jo hitusen paremmin :) Kaikkea hyvää Mindylle!
VastaaPoistaOn se! Hämmentävintä on se, että eilen meni jo kokonainen seitipala, jollaista Mindy ei normaalistikaan popsi päivän aikana.
VastaaPoista