torstai 11. elokuuta 2011

Ystävyyden alku?


Betty vapautui tiistai-iltana kylpyhuoneesta ja voi sitä riemua, kun saattoi kirmata vaikka kuinka pitkiä matkoja. Bettyltä testattiin varmuuden vuoksi giardiakin, jota ei onneksi ollut. Huomenna Bettyllä loppuu suolistotulehdukseen määrätty antibioottikuuri, mutta erikoisruoalla vielä jatketaan, koska maha ei taida vielä kestää tavallista ruokaa.

Kun varmistui, ettei ollut tarttuvasta taudista kyse, oli aika antaa Mindyn ja Bettyn kohdata.


Kissat olivat nähneet toisensa jo aiemmin ovenraosta ja tassuleikkejä oltiin käyty oven alta tihenevään tahtiin. Ensikohtaaminen oli hyvin rauhallinen. Betty taisi heti vähän kiehnätä Mindyä vasten. Rauhaa ei kauan jatkunut, koska Bettyn piti saada juosta. Mindy tietysti lähti perään. Tuntikausia kissat viilettivät edestakaisin ja ympyrää.


Jo yöllä Betty lutkutti Mindyä kuin Aprikoosia aikoinaan. Mindy nuoli samalla Bettyä. Tämä on toistunut jo moneen kertaan. Eilen katsoimme haltioituneina, kun Mindy nukkui Betty kainalossaan.

Mindy on alkanut nukkua kuljetuskopassa, joka oli Bettyn paikka kylppärissä. Pienenä Mindy ei suostunut siinä nukkumaan katon kanssa eikä ilman. Nyt se kelpaa luultavasti siksi, että saisi nukkua ilman kainaloon tunkevaa Bettyä. Tai niinhän se luuli, Betty-pirpana kun mahtuu vaikka minne.

Mindyn kehräystä en ole kuullut tiistain jälkeen eikä se oikein innostu entiseen malliin. Huiskaa heiluttaessa Mindy tulee paikalle, mutta katsoo passiivisena Bettyn leikkimistä. Aamukampausta on turha toivoa eikä Mindy tule tapansa mukaisesti aamupuurollekaan, koska Betty rynnii ensimmäisenä paikalle. Mindystä ei nyt oikein tiedä, pitääkö se Bettyn läsnäolosta vai ei. Paljon paremmin Mindy tulee Bettyn kanssa toimeen kuin Milon kanssa. Ne kulkevat kylki kyljessä ympäriinsä, mutta silloinkin nimenomaan Betty tuntuu olevan aina se, joka seuraa Mindyä.

Mikäänhän ei estä meitä pitämästä hoitokissaa itse, jos vain tarpeeksi ajoissa tehdään päätös. Varmaan suurin osa on sitä mieltä, että kissalla pitäisi olla kaveri ja siitä juuri onkin huono omatunto, kun tuntuu, että riistetään Mindyltä jotain tärkeää. Mutta samalla Mindy tuntuu onnelliselta ainoana kissana ja helpottuneelta jäätyään yksin. Hoitokissojen avulla Mindyllä kuitenkin olisi satunnaista seuraa. Jos Betty jää meille, hoitolaisten ottaminen hankaloituu. Mielelläni kuitenkin varsinkin kesän kissaruuhkissa auttaisin.

-S

11 kommenttia:

  1. Suloisia kuvia, Mindy näyttää suhtautuvan oikein lempeästi pikkuiseen. Passiivisuudesta tulee taas mieleeni viimesyksyinen tilanne meillä, jossa tietysti oli paljon muutakin.
    Päätöksenteko on varmasti vaikeaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Zepa!

    Minni: Tänään tehtiin päätös, että Betty ei jää meille. Betty ei vain tunnu omalta ja Mindy karttelee Bettyä yhä enemmän. Lisäksi Mindy on jo huolestuttavan passiivinen, suorastaan flegmaattinen. Sitä ei innosta mikään, mikä normaalisti saisi kiemurtelemaan kehräten.

    Ruokahalu on entistä huonompi ja syöminen on tosi hankalaa, koska Betty ei herkän vatsansa takia saa syödä Mindyn ruokaa. Mindy on aina syönyt vain vähän kerrallaan mielensä mukaan ja nyt ruokkiminen on todella haastavaa. Toivotaan nyt pikaisesti Bettylle omaa kotia ennen kuin se liikaa kotiutuu ja varsinkin ennen kuin Mindy sairastuu.

    VastaaPoista
  3. Kyllä minustakin itse asiassa tuntui, että se olisi oikea päätös :)

    VastaaPoista
  4. Ihania halikuvia tytöistä.
    Toivottavasti Bettylle löytyy pian koti, jos se ei teille voi jäädä. Onko siitä tullut jotain kyselyitä?
    Harmi, että kissakaveri muuttaa Mindyn käyttäytymistä passiiviseksi :( Tosin toiset kissat sopivat paremmin ainoaksi kissaksi, eikä tarvitse laumaa ympärilleen. Ihmistensä lisäksi siis.
    Rapsutuksia molemmille.

    VastaaPoista
  5. Juu, komppaan Katjaa, kaikki kissat ei tarvitse kaveria. :) Meidän Anni vaikuttaa ihan tyytyväiselle yksinään. Joskus kaveria yritettiin, mutta ainakaan aikuista kissaa ei voi ottaa. Ehkäpä pentu joskus tai sitten Anni saa nauttia yksin huomiosta. :)

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti uusi koti löytyy pian!

    VastaaPoista
  7. Kiitos, on hyvä kuulla myönteisiä kommentteja kodin ainoista kissoista. Niin monet kuitenkin pitävät täytenä vääryytenä pitää kissaa ilman kaveria - itse en ole kyllä niin vahvasti koskaan ajatellut. Eihän kissa edes ole laumaeläin.

    Bettystä ei ole tullut kyselyjä. Nyt on hurjan paljon kotia etsiviä kissoja, joista moni on Bettyä nuorempia pentuja. Vaikka Betty on oikeasti vielä ihan pikkuinen rääpäle.

    Mindy ei ole suostunut tänään edes lipaisemaan mitään ruokaa. En tiedä, vaikuttaako todennäköisesti/toivottavasti matolääkkeen aiheuttama aamuinen oksennus siihen vai onko se nyt jo niin stressaantunut pennusta. Ei se muuten hirveän hermostuneelta vaikuta, mutta Mindy on muutenkin huono syömään. Pitää sitten antaa ruiskulla, jos ei muuten meinaa sujua.

    VastaaPoista
  8. Meilläkin oli hoitokissa ja syränhän siinä meinas särkyy. Omista kissoista toinen otti kaverikseen ja toinen ei hyväksynyt ollenkaan. Meille itelle se näytti kaikki rakastuneen katin elkeet ja aiheutti näin vertavuotavan haavan silloin kun päätös uudesta kodista syntyi. Järki sanoi että kolme on meidän tiloihin liikaa, mutta pahalta tuntui silti. Totesin ettei hoitolapsi-systeemi taida toimia meillä koska kiinnyn aivan liikaa..

    VastaaPoista
  9. Voi :( Luopuminen ihanuudesta on varmasti todella vaikeaa. On vähän riskaabelia, kun ei hoitolaista ottaessa voi tietää, millainen sydämenmurskaaja sieltä tulee. Ja vaikka olisikin voinut periaatteessa voinut pitää, eihän siitä mitään tule, jos toinen kissa ei lainkaan hyväksy.

    VastaaPoista