Tunti ilman Bettyä

 Mökötän kunnes annat ruokaa.

Betty oli viimein riittävän vahvassa kunnossa päästäkseen tehosterokotukselle ja siellä piipahtamiseen meni tunti. Betty sai taas autokyydin Rekku Rescuen uutterilta ihmisiltä, joten Mindy sai tuta tunnin ajan meidän yritystä saada se jälleen kehräämään ja syömään.

Betty on ollut nyt vähän yli viikon Mindyn kanssa ja yhtä kauan on kulunut aikaa siitä, kun Mindy söi, leikki ja kehräsi normaalisti. Vaimeaa kehräystä saattaa saada aikaiseksi ja sen kuulee yleensä vain painamalla korvan Mindyyn. Jotain haperoivaa leikinpoikastakin aloiteltiin ja hippunen märkäruokaa meni alas.

Koska Betty ei tunne minkäänlaista kiinnostusta kuivaruokaa kohtaan, vaikka söisi mielellään ihan kaikkea muuta, Mindyn raksut voivat olla vapaasti esillä. Mindy taas syö raksuja paljon mieluummin kuin märkäruokaa, joten aivan nälässä sen ei tarvitse olla. Ongelmana on se, että Mindy ei juo ja sen olisi siksi todella tärkeää saada myös märkäruokaa (turha yrittää syöttää raksuja kostutettuina). Normaalioloissakin Mindy syö sitä yleensä todella vähän, mutta kun sitä on vapaasti saatavilla joitakin tunteja, Mindy saattaa käydä kuitenkin välillä napsimassa.

Betty taas ei saa syödä kuin rajoitetusti erikoisruokaansa, joten Mindyn ruokavaliosta on nyt märkäruoka aikalailla kaikonnut. Betty hotkii ateriansa kylppärissä ja sinä aikana Mindy ehtii nuuhkaista omaansa. Toinen ei halua syödä, toinen haluaa syödä ihan kaiken matosta varpaisiin. Toinen on taipuvainen ummetukseen ja toinen ripuliin. Näiden välimuoto olisi toivottua.

Sitkeetä!

Bettyn vielä pysytellessä eristyksissä, kokeilin ensimmäistä kertaa Mindylle broilerinsiipiä. Neiti Nirppanokka-Hienohelma ei arvostanut yhtään näin vaikeasti syötävää ateriaa. Kyllä sitä saattoi nuolla ja kantaa matolle kuten asiaan kuuluu, mutta turha luulla, että sitä järsimään olisi ruvennut.

-S