Meillä on muutenkin viime aikoina jouduttu aivan uudenlaisten kysymysten ääreen (kuinka saada vaatteista irti sanomalehtikuitu). Tänään Mindy oli tehnyt jotain, mille emme ole keksineet selitystä. Tämä kuljetuskopan yläosa on huoneen nurkassa suojaamassa modeemia johtoineen. Mindyn ruoka-alusta on siitä noin 30 sentin päässä ja kiipeilypuu myös aivan sen vieressä. Ruoka-alusta kuppeineen oli aivan siisti. Miten siis tonnikalaa on pyyhkiytynyt pitkin koppaa kera raksujen?
Valkoinen läikkä on matolääkettä. Se olisi niin helppo antaa, jos Mindy söisi märkäruokaa, mutta kun ei. Tänään vaihdettiin Axilur Flubenoliin. Tahnaa pursotettiin possunsydämeen ja loput annettiin suun kautta. Meni se paremmin perille kuin liuotettu tabletti. Mindy siis madotettiin viikko sitten ja eilen löytyi mato (ei kyllä mennyt niin paljon lääkettä suuhun asti kuin olisi pitänyt). Viikon päästä on rokotus, jota ennen olisi hyvä olla kunnossa. Mindyn ruokahalu on huonontunut entisestään viime päivinä, joten toivottavasti tahnasta nyt sitten on jotain apua.
-S
Mindyllä on tainnut olla hauskaa koppaa sotkiessaan, arvoituksellista. :) Meillä Axilur menee karusti vaan tablettimuodossa, puolikkaina se sutjahtaa kurkusta alas ilman mitään liotuksia, kun kastelee tabletit rasvaan, esim. pullomargariiniin. Jos antaa ruoan seassa, ei tiedä koskaan kumman kissan suuhun ne lopulta päätyy...
VastaaPoistaProfender on hyvä reseptilääke madotukseen, sitä sivellään kissan niskaan. Suosittelen!
VastaaPoistaMeillä on parhaaksi tavaksi todettu seuraava systeemi:
VastaaPoistaAxilur-tabletin palaset pudotetaan apteekista saatavaan muoviseen lääkeruiskuun. Perään laitetaan vettä painon mukaan (esimerkiksi viisikiloiselle kissalle se 5ml). Ruisku kiinni, sitten sinne vedetään vähän ilmaa perään ja ravistellaan hetki. Parin minuutin kuluttua tabletti on liuennut, ja ruiskulla on helppo (tai no, melko helppo) annostella suoraan suuhun. Kun mönjää on ruiskussa painon mukaan, siitä on myös hyvä tarkkailla, että kaikki varmasti tulee syötyä.
Madot on kyllä ikäviä, toivottavasti pääsette mokomista eroon!
Meillä on tehty selväksi, että lääkkeet otetaan joko suosiolla tai väkisin...
VastaaPoistaMandylle annoin Mirrix-pastaa ruiskulla suoraan suuhun. Ei ollut yhtään kiva juttu Mandyn mielestä, mutten antanut vaihtoehtoa. Ensin olin yrittänyt, että olis ottanut suosiolla... Kissa hieman loukkaantuneena nuoleskeli suttaantuneita suupieliään, mutta olimme edelleen kavereita moisen nöyryytyksen jälkeenkin.
Isokuono-koiralle annoin Axilur-pillereitä (Buranan kokoisia kapseleita!!!) 5kpl kolmena päivänä peräkkäin... No, täytyy nyt ylpeänä kehua, koira söi mukisematta suoraan ne kädestä, kun sanoin ettei ole vaihtoehtoja. Edelliselle koirallemme annoin lääkkeet heittämällä kurkkuun ja kevyesti kurkkua hieromalla sain sen nielaisemaan tabut. Hyvin koulutettu koira vai mitä? No, ainakin tämän se osaa, mutta muuten...
Toivottavasti Mindy pääsee madoista eroon ja elämä maistuu taas ja ruoka! Tsemppiä siskolta!
Katariina: Kunnioitettava saavutus, mulle tulee mieleen lähinnä tämä kissojen lääkitsemisohje :)
VastaaPoistaNaukulan Mamma: Profenderiä (tai Strongholdia) voikin kätevästi kysellä rokotuksen yhteydessä, jos näyttää ettei muu auta.
Jutta: Meillä on ihan sama taktiikka, paitsi että sitä töhnää on sitten vaikka missä. Ihan eka madotus syksyllä meni tosi helposti, kun annoksen ruiskaisi märkäruokaan, jonka neiti kiltisti söi kokonaan. Nyt tuo ei syö muutenkaan märkää, vaikka joka päivä on vaihtelevaa sorttia tarjolla.
Mandy: Onnittelut onnistuneesta madotuksesta! Mindy on ihan mahdoton, kun sitä yrittää pitää paikallaan eikä halua väärään kurkkuunkaan siinä hötäkässä pursottaa. Kun Mindy ei muutenkaan halua olla sylissä, tuntuu erityisen pahalta liittää syli näin ikävään asiaan. Pitäisi varmaan kokeilla pidellä lattialla reisien välissä. Onneksi sydän on edelleen varma herkku ja juuri saatiin uusi satsi.
Mä otin Mandyn ihan keittiön työtasolla kainalooni ja pruittasin pinissä erissä sen mönjän Mandyn suuhun.
VastaaPoistaJälleen yhteinen piirre: Mandykään ei viihdy sylissä! Se vaatii omat huomionsa lähellä, muttei sylissä! Neiti kyllä tulee esim. aamuherätystä tehdessään päälleni seisomaan ja leipomaan, muttei ns. syliin. Jos otan Mandyn syliin ja kävelen, se malttaa hetken olla sylissä, mutta haluaa kyllä heti pois jos pysähdyn...
Sänkyyn nukkumaan tullessaan kissa jää aina nilkkojen tai polvien tasolle, ei koskaan tule esim. rintaa vasten. Pään tasolle ja ihan naamaan kiinni kyllä tullaan nuuskimaan ja kerjäämään hellyyttä, muttei nukkumaan... Hassuja kissoja!
Meilläkin on käytössä Axilur-pillerit, koska ne eivät sottaa niin paljon kuin pasta. Armas ja Oskari on myös maailman helpoimpia noiden pillereiden kanssa, ainoastaan Onni aiheuttaa vähän miettimistä, sillä se ei suostu pilleriä nielemään. Ja jos siis vahingossa nielee, niin oksentaa sen sitten pois. Sama juttu, kun yritin liuottaa pillerin veteen, nämäkin liuokset Onni oksensi.
VastaaPoistaTonnikalan joukosta Onni ei sitä pillerimurskaa hoksannut, joen löytyhän sitten viimeinkin se kikka joka keskimmäiseen toimi :)
Pastaa en ole koskaan osannut antaa niin, etteikö sitä olisi ollut enemmän kaikkialla muualla, kuin kissan suussa.
Aika mielenkiintoinen kyllä tuo kopanpäällinen. Meillä näyttää ruokailualusta sueimmiten tuolta, kun pojat syö miten sattuu.
Tabletit tosiaan sujahtaa kurkusta alas niin että kissat eivät edes huomaa sitä, kun ovat liukkaita ja maistuvat rasvalle. Kannattaa kokeilla jos tabletin antaminen ei tuota suuria vaikeuksia. Uskoisin että tuo ruiskulla annettava neste suussa ehtii enemmänkin maistua pahalle ja se syljetään ulos siksi.
VastaaPoistaJohan on kuva-arvoitus. Itselle tuli ensimmäisenä mieleen oksennus, sieltä kiipeilypuusta. Anni onnistui kerran ykäämään telineeltä patterin päälle, jipii, kiva putsaaminen sieltä välistä. Onneksi muina kertoina on sentään oksennettu lattiatasossa. :D
VastaaPoistaMeillä annetaan myös matolääke voissa pyöritettynä tablettina. Joskus menee ekalla joskus ei.
Tänä keväänä sain eka kertaa Flubenolin suoraan Kollon suuhun - olin nyt nopeampi ja pidin kissan päätä paikoillaan ettei kissa päässyt riuhtomaan sitä edestakaisin.
VastaaPoistaMandy: Juuri noin. Mindyn löytää aina aamulla jalkopäästä ja muuten se istahtaa juuri sellaiseen kohtaan, ettei kädellä ulota. Mindy jäisi mielellään vielä sänkyyn uinumaan minun herätessä, mutta kyllä se sitten yleensä piakkoin seuraa aamutouhuja.
VastaaPoistaKatja: 2/3 on ihan hyvä juttu kuitenkin :) Meistä taas tuntuu, että nestemäisempi Axilur on helpompi sylkeä kuin tahna, joka jää turkkiin kiinni, josta se pitää nuolla.
Katariina: Pitänee kokeilla tablettia jossain vaiheessa. Olisihan se helpottavaa, jos se vain kokonaisena sujahtaisi.
sea: Mulle tuli mieleen, että Mindy on jotenkin tavalla tai toisella juossut ruokakuppeihin ja puhdistanut tassuja koppaan. Mutta ehkei nyt kuitenkaan. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten se sotku on syntynyt varsinkin, kun ruoka-alusta oli ihan siisti. Oksennuksen jynssääminen patterinkolosta kuulostaa melkoiselta urakalta. :)
Sirpa ja Kollo: Niin anteeksi, miten monta kättä sinulla olikaan? Meitä on kaksi ja silti tuo onnistuu riuhtomaan. Niskanahasta piteleminen rauhoittaa jonkin verran, mutta siihenkin menee sitten jo yksi käsi.
-S
Kollolle saa parhaiten sujautettua matotahnan silloin, kun kissa on nukkumassa tai makuuasennossa. Ruutta yllättää kissan silloin, kun se osaa vähiten aavistaa. :)
VastaaPoistaHuh, kuva-arvoitus muistuttaa kriisialuetta! Unna on onneksi kiitollisen helppo matolääkittävä, mutta tätikissojen madotukseen pystyn potentiaalisista lääkitsijöistä vain ja ainoastaan minä. Etenkin Vappu saa kokemattomamman madottajan epäilemään motiivejaan ja ruumiinvoimiaan, sillä niin paljon on puhtia 3,8 kilossa kissaa.
VastaaPoistaToivottavasti Mindyn ruokahalu paranee!
Jaahas, bloggerin sotkut olivat sitten poistaneet vastaukseni täältä, mutta onneksi ne löytyivät vielä sähköpostista eli tässä torstaiset uudelleen:
VastaaPoistaMandy: Juuri noin. Mindyn löytää aina aamulla jalkopäästä ja muuten se istahtaa juuri sellaiseen kohtaan, ettei kädellä ulota. Mindy jäisi mielellään vielä sänkyyn uinumaan minun herätessä, mutta kyllä se sitten yleensä piakkoin seuraa aamutouhuja.
Katja: 2/3 on ihan hyvä juttu kuitenkin :) Meistä taas tuntuu, että nestemäisempi Axilur on helpompi sylkeä kuin tahna, joka jää turkkiin kiinni, josta se pitää nuolla.
Katariina: Pitänee kokeilla tablettia jossain vaiheessa. Olisihan se helpottavaa, jos se vain kokonaisena sujahtaisi.
sea: Mulle tuli mieleen, että Mindy on jotenkin tavalla tai toisella juossut ruokakuppeihin ja puhdistanut tassuja koppaan. Mutta ehkei nyt kuitenkaan. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten se sotku on syntynyt varsinkin, kun ruoka-alusta oli ihan siisti. Oksennuksen jynssääminen patterinkolosta kuulostaa melkoiselta urakalta. :)
Sirpa ja Kollo: Niin anteeksi, miten monta kättä sinulla olikaan? Meitä on kaksi ja silti tuo onnistuu riuhtomaan. Niskanahasta piteleminen rauhoittaa jonkin verran, mutta siihenkin menee sitten jo yksi käsi.
-S
Ja vielä ellalle: Lohdullista kuultavaa. On tiedossa, miten inhottavat toimenpiteet saavat 3,8-kiloisen kissan (sattuu olemaan Mindynkin viimeksi otettu paino) voimat moninkertaistumaan. Ruokahalu on varmaankin parantunut. Ei tuosta oikein osaa sanoa. Riippuu niin paljon ruoasta ja senhetkisistä mieltymyksistä. Mutta ainakin se yksi löydetty suolinkainen on pysynyt ainoana.