Muutaman kuukauden ikäisenä mahtui kiipeilypuun pesään melkein jalat suorassa.
Viime marraskuussa oli vähän ahtaammat paikat.
Kurkoteltavaa riitti.
Eikä se kurkottelu ole mihinkään unohtunut, mutta tasapaino pysyy yhdelläkin jalalla.
Varhaisempia kuvia löytyy mm. keskusteluketjusta, jossa pohditaan Mindyn ja sisarusten kohtaloa. On tosi hienoa kuulla nykyäänkin Mandyn kuulumisia blogin kautta. Manusta ei ole tietoa ja neljännen pennun tie katkesi lyhyeen. Oikeastaan nämä olisivat sopineet sukulaisaiheeseen, mutta siltä ajalta ei ole yhtään itse otettua kuvaa. Pentueen emostakin on oma ketjunsa. Monien vaiheiden jälkeen Viiru-mammallekin löytyi rakastava oma koti (nimestäkin voi jo päätellä että yhdennäköisyys lapsukaisiin on suuri).
-S
Voi miten suloinen mini-Mindy, ihana pikkuinen♥
VastaaPoista(Meillä ei ole pentukuvia, nyyh!)
Mheehee... pentukuvia, nam. NAM!
VastaaPoistaSuloisia kuvia, meillä Martta harrastaa paljon myös tuota kurkottelua, vallankin ruoka-aikoina.=)
VastaaPoistaHei, mun blogissa on tunnustus teille. :)
VastaaPoistaOi, Mindy, Mindy ♥ Hyvään kotiin olet päässyt!
VastaaPoistaMyrsky: Joo, vaikka ihana on nytkin, silti pentukuvia katsoessa sanon Mindylle, että voisiko se vähäksi aikaa palata taas ihan pieneksi. :) Harmi sinänsä, ettei ole pentukuvia - toisaalta estää paremmin pentukuumeen syntymistä.
VastaaPoistaZepa: Hmm..hyvää ruokahalua? ;)
Jutta: Kiitos!
Naukulan Mamma: Mindy tekee kodin ♥
Huh, hurjaa luettavaa tuo Rekkujen postaus Mindyn alkutaipaleelta. Onko tuosta Mindyn emon tilanteesta (ja siitä "huolehtineesta" pariskunnasta) mitään tietoa?
VastaaPoistaSkrs: Mindyn emo saatiin yhdistyksen hoiviin vähän maanittelemalla. Kun joku toinen on valmis maksamaan kissan hoidosta, kissasta onkin valmiimpi luopumaan... En ole kuullut perheestä sen koommin, toivottavati eivät ole ottaneet uusia kissoja pihalleen viihdykkeeksi, saati kivetettäväksi. Viiru on viime kuuleman mukaan päässyt vanhemman rouvan lämpimään hoivaan.
VastaaPoista