torstai 21. heinäkuuta 2011

Pelästymisiä


Vieläkään ei ole rauha maassa. Yhtenä yönä mietittiin jo, että pitääkö meidän viedä Milo kotiinsa. Milo stressaa, Mindy stressaa ja me stressataan. Varsinkin alkuyöstä ja aamulla Milo hyökkäilee jatkuvasti Mindyn kimppuun ja yleensä juuri silloin, kun sen on vaikein puolustautua (ollessaan selin, peseytymässä, nukkumassa). Milo rauhoittuu vain silloin, kun olen jomman kumman vieressä. Mindy lähinnä läpsii Milon lähestyessä ja juoksee joskus perään, mutta ei käy kiinni. Pahimpana yönä Mindy oli ihan säikky ja edelleen se säpsähtää helposti pieniäkin ääniä ja liikkeitä. Tänään todistettiin Mindy, joka on nostanut kaikki mahdolliset karvansa pystyyn.

Onneksi kissat kuitenkin suurimman osan ajasta lepäilevät tai leikkivät vuorotellen. Milolla on varmaan aika epävarma olo toisen reviirillä - varsinkin kun tämä toinen menee ja syö Milonkin ruokia. Ollaan pari kertaa laitettu Milo makuuhuoneeseen rauhoittumaan ja useimmiten Mindy on mennyt sinne itse perässä. Meni aikansa ennen kuin  Milo oppi avaamaan huoneen oven. Varsinkin nyt kun avaaminen sujuu molemmilta, ainut eristyspaikka on parveke, jossa voi pitää vain vähän aikaa. Eivät ne kuitenkaan vielä ihan hermoraunioita ole, kun kumpikin pystyy nukkumaan ja monesti myös rauhallisesti ohittavat toisensa.

Hoitolaisillakaan ei ihan paras päivä eilen ollut. Molemmilla oli massut kunnolla sekaisin ja Aprikoosi satutti jalkansa ja pelästyi siinä samalla. Mutta nyt näyttää olevan jalka kunnossa ja mahatkin menossa parempaan suuntaan taas. Niitä tullaan katsomaan viikonloppuna. Ihanaa, että niistä molemmista oltiin kiinnostuneita. Olisi harmi erottaa sellaiset bestikset, vaikka niinpä mekin otettiin pelkkä Mindy ilman sisaruksia. Hullua ajatella, että pennut ovat olleet meillä alle viikon - äkkiä niihin kiintyy.

-S

10 kommenttia:

  1. Siinäpä onkin komea puuhka! Toivottavasti tilanne/tilanteet rauhoittuvat. Voi olla tämä hellekin kun käy hermojen päälle. Ihanaa myös, että rescuekissoille on löytymässä pysyvä koti. Luopuminen on kuitenkin aina tuskaa...

    VastaaPoista
  2. Ai hurja mikä häntä! Varmasti pikkuisiin kiintyy tosi nopeasti. Yhteinen koti olisi varmaan paras, pidetään peukkuja! Ja rauhallista yötä toivottelen.

    VastaaPoista
  3. Oijoi mikä puuhka! Koettakeehaan rauhoottua sielä :)

    VastaaPoista
  4. Olet kuin pieni pörheä pesukarhu! Juuri samanlaiselta minäkin näytän, kun "isokuonokoiramme" onnistuu minut pelästyttämään... Häntä on kyllä todella pörheä!

    Tänään minulla oli virtaa aamukuuden aikaan ihan "tuhat lasissa", olin kyllä niin villipeto että ihmiset katsoi kummissaan, niinkuin koirakin... Kai se oli joku kesävillitys, joka iski... Menin pitkin kämppää ja raapimispuutani. Käykö sinulle koskaan noin? Sitten jäin rauhallisena katsomaan, kun ihmiset lähtivät töihin, eli homma ohi ja siestalle...

    Toisaalta surku, jos pikkuiset lähtevät uuteen kotiin, ottakaa nyt vielä paljon kuvia muistoksi ja blogiin! Toisaalta, ihanaa, jos saavat hyvän kodin. Teilläkin koti rauhoittuisi, kun Mindyllä on nyt sekä pienokaiset että Milo. Mutta ilmeisesti tiedossa on uusia tulokkaita tarpeen vaatiessa? Niitä varmasti alkaa kohta, kesän lopulla ilmaantumaan.

    Tsemppiä ja älkää nyt kovin riehuko näillä helteillä!

    VastaaPoista
  5. Varmaan Mindy huokaa helpotuksesta kun kaikki nuo vierailijat lähtevät..
    Täälläkin oltiin viime yönä ihan villinä, kolmen maissa mentiin tuhatta ja sataa pitkin huoneita kovaa naukuen. Onneksi ennenkin käytetty keino auttoi taas: kissa syliin, silittelyä ja juttelua - katti rauhoittui heti ja meni nukkumaan.

    VastaaPoista
  6. Tulikin takapakkia hoitolaisten kanssa - nyt ne edelleen odottavat ottajaansa. Toivottavasti kisut eivät kovin isoiksi ehdi odottaessa kasvaa, koska kiinnostus laskee.

    Edelleen myös ihmetellään, mikä on varsinkin Bettyn massua sekoittamassa. Toivottavasti matokuurin loppuminen ja ruokavalion yksinkertaistaminen (kana/sei) auttaa. Pitäisi osata arvata syy, jotta tietää, voiko pennut päästää Mindyn seuraan ensi viikolla. Pennuista on lisää kuvia Rekkujen foorumilla: http://www.rekkurescue.com/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=9230

    Eiköhän meille uusia kissoja hoitoon tarjota, kun Betty ja Aprikoosi ovat saaneet kodin.

    Onko Mandy ja Minni huomanneet Viiru-emon etsivän jälleen kotia? Tuntevatkohan pennut äitinsä yli vuoden eron jälkeen? Sukutapaaminen olisi mielenkiintoista nähdä. :)

    Mindyllekin tulee villitys-kohtauksia useimmiten juuri varhain aamulla tai myöhään illalla. Pääsääntöisesti leikkikaveriakin tarvittaisiin eniten juuri silloin, kun aamulla ei meinaa ehtiä ja illalla haluaisi jo päästä nukkumaan.

    Eilen illalla ja tänä aamuna oli Mindyn ja Milon välillä vaihteeksi myös puhdasta leikkiä ja nyt 30 asteen kuumuudessa ne vain makaavat.

    VastaaPoista
  7. Kävin katsomassa pentujen kuvia RekkuRescuessa - kyllä ovat hurmaavia! Ellei olisi jo omaa rinsessaani höyrähtäisin helposti noihin pikkuisiin. Toivottavasti kaverukset pääsevät yhdessä uuteen kotiin.
    Onpa Viirulla huono tuuri. Tyttäret ovat kovin äitinsä näköisiä, varsinkin Mandy. Olisi todellakin mielenkiintoista seurata sukutapaamista :)

    VastaaPoista
  8. Olisi todella kiva nähdä, mitä perhetapaamisessa tapahtuisi! Emo voisi kyllä olla ihmeissään, mutta siskokset voisivat ehkä leikkiäkin toistensa kanssa. Mandy ei tosin ole sitten Minnin jälkeen nähnyt muita mirrejä. Joutunut vain koulutuuamaan tuota isokuono-koiraa...

    Täytyy käydä katsomassa Viirun ilmoitusta. Tsoi harmi, että Viiru joutuu etsimään uuden kodin!

    VastaaPoista
  9. Voi mahdoton mikä häntä!

    Hirmuisen soman Mindy-neidin lisäksi myös hoitotirriäiset ovat tavattoman nöpöisiä :) On teillä siellä jännitystä ja hurjia tilanteita varmasti riittämiin!

    VastaaPoista
  10. Oli kyllä poikkeuksellisen paksu häntä ja koko kissa. Ja se vain pysyi ja pysyi. Meidän piti kiirehtiä junaan eikä tiedetä, miten pitkään karvat olivat pystyssä. Totisesti on ollut vauhtia ja vipellystä ja äänimaailmakin varsin erilainen (terveisiä vain naapureille ;))

    VastaaPoista