Hyvää mieltä

Hurmaavat veljekset Cisu ja Toto antoivat Mindylle haasteen, jossa tulee listata kymmenen hyvän mielen asiaa.

1. Leikittäjän jaloista muodostuvat tunnelit. Tunnelit on niin kivoja, ettei aina viitsi edes juosta kokonaista ympyrää narun perässä, riittää kun kääntyy tunnelissa aina ohi vilahtavan narun suuntaan.

2. Rappukäytävä - aina uusia kiinnostavia tuoksuja ja melkein kielletyn paikan jännitys

3. Sängylle levinneet hiukset, joita on mahdottoman ihana pöyhiä

4. Uusi valloitettu kaappi, tai oikeastaan vanha tuttukin käy

5. Sängyn jalkopää, jossa ei ole peittoa. Peitto on möykkyinen, pelkkä lakana sen pitää olla.

6. Tyhjälle lattialle jätetty vaate tai kassi - pakko testata heti nukkumisominaisuudet

7. Kädestä tarjottu piimä

8. Lämmitystä vailla oleva herkkuruoka

9. Ihmisten normaalista poikkeava pöydän ääressä näpertely, mikä on hyvin kiinnostavaa seurattavaa oli kyse sitten lautapelistä tai akryylimaalaamisesta

10. Rapsutukset - niitä ei voi saada liikaa. Jo ihan pienenä Mindy kuulemma meni kerjäämään rapsutuksia nähtyään sisarustensa olevan rapsutettavana.

Haaste lähtee eteenpäin Friedelle ja Figolle, Piulle ja Maulle ja Jutalle, Liljalle ja Jasperille.

-S

Ps. Hyvää mieltä tuli myös siitä, että kolmen kuukauden odotuksen jälkeen vihdoin tuli vakuutuksesta rahat tilille. Vielä en ole katsonut, että menikö kuten piti, mutta pääasia että suurin osa n. 850 euron menoista (tammikuun sairastelusta siis) saatiin takaisin.

Katso keng...Mindy loikkaa

 

 Kukas se siellä?

Kas kummaa, omasta kantokopasta tulee mieluisa uinumispaikka, kun se on kahden metrin korkeudessa. Mindy oli pitkin iltaa käynyt samaisen kaapin eri hyllyillä. Kerran Mindy roikkui viimeisillä voimillaan hurjan näköisesti hyllynreunassa, mutta tipahti alas, koska ote likapyykistä oli parempi kuin itse hyllystä.



Ihan tällaista  alastuloa en osannut odottaa. Mindy oli itsekin silminnähden häkeltynyt päästyään alas, varmaan tuntui luissa ja ytimissä. Pian ihmetyksen jälkeen alkoi vimmattu kiehnääminen ja puskeminen.

-S

Paperiaamiainen

Pääsiäinen taitaa olla Mindyn lempipyhä: neljä päivää rentoa yhdessäoloa kera keväisten tuoksujen (vaikkei meillä ruohoa olekaan). Huono puoli on se, että kun kolmatta päivää nukkuu pitkään aamulla, alkaa tulla nälkä ennen kuin on ruokaa tarjolla. Tarjoilijan oli kammettava ylös sängystä, kun paperia aamiaiseksi riipova kissa kuulosti niin säälittävältä ja huvittavalta.

Lopulta kävi kuitenkin niin, että Mindy intoutui leikkimään niin riehakkaasti, että piti ottaa torkut ennen aamupalaa.

-S

Surkea vegetarjonta

Mindy ei nyt oikein arvosta viikkokausia vaivalla kasvattamaani ruohoa, vaan järsii paljon mieluummin kivipiiraa. Jos kuitenkin hankkisi sen minikasvihuoneen, niin voisi kasvattaa rehuja valoisissakin paikoissa.

-S

Ruokaisia faktoja

Kyllä kesti, mutta tässä se on: Vaahterakujalla ja Kissanpäiviä sijaiskodissa -blogeista saimme jo tovi sitten tunnustuksen - kiitos molemmille siitä! Tarkoituksena on kirjoittaa seitsemän faktaa itsestään.

1. Aamuisin Mindyn kanssa tuntuu olevan kilpailu, kumpi pystyy loikoilemaan sängyllä pidempään. Yleensä Mindy voittaa. Monesti käy kuitenkin niin, että palaan rapsuttelemaan Mindyä, jolloin lopulta Mindy saattaa olla se, joka myös pysyy poissa sängystä.

2. Mindy monesti tulee kanssani nukkumaan yhtä aikaa - aina jalkopäähän. Kainalokissa olisi kiva, mutta seura se on jaloissakin oleva.

3. Olemme molemmat nirsoja ja inhottavan ruoan haju saa perääntymään. Mindyn onneksi sen ei kuitenkaan tarvitse kuoria minulle sitrushedelmiä tai banaania, kun taas minun täytyy kestää tonnikalan löyhkä.

4. Kumpikaan meistä ei syö juurikaan vehnää. Itse syön vain gluteenittomaksi käsiteltyä, Mindyn ruoissa ei pääasiallisesti ole vehnää.

5. Aamuinen kaurapuuro maidon kera on yhteinen herkku, paitsi silloin kun olen pilannut sen banaanilla tai omenalla, joille pitää nyrpistää nenää.

6. Mindy on huomattavasti minua lempeämpi nälkäisenä.

7. Toisinaan on töissä aikaa naputella tällaista (varsinkin kun jättää kahvitauot muille - kahvi on minulle yhtä inhottavaa kuin Mindylle sitrukset). Kuvat odottavat tietenkin kotona, joten taas julkaisu venyy.

Varsinkin tämän hitaan toteutuksen takia tämäkin on ehtinyt jo aika monessa blogissa kiertää enkä millään osaa listata tähän 15 blogia, kuten ohjeet kehottavat. Ainakin kaikki seuraamani blogit ovat ihastuttavia. :)

 Vaadin katkaravut. Nyt.

-S

Muutoksia

Mindyllä on ollut poikkeuksellisen jännittävät päivät, kun olohuone täyttyi laatikoista, kaappeja aukesi ja hyllyjä tyhjeni. Kaikkein paras juttu oli ilmapatja, vain biitsi puuttui.

 Banaanilaatikko saa hyvät pisteet Mindyltä.

 Teippi on loistava lisä, njamnjam!

 Just one more thing.

 Kovin työlästä on elo, kun näitä hyllyjä nyt riittää kokeiltavaksi.

Jes! Ruoka on vielä tallella!

Yllätttävän monessa seuraamassani blogissa ollaan muuttopuuhissa näinä aikoina. Niin meilläkin. Täällä vain kävi niin, että vain yksi lähti ja tytöt jäivät ihmettelemään tyhjyydestä kaikuvaa olohuonetta (viltti seinällä ei oikein auta, varsinkin kun Mindy kiskoo sen aina alas). Tyhjyyttään kaikuvasta huoneesta ei tietenkään kannata maksaa, joten meillä on myös Mindyn kanssa muutto edessä. Saa nähdä, miten Mindy sopeutuu 20 neliötä pienempään asuntoon. Onneksi Mindy osaa käyttää korkeita paikkoja hyväkseen. Näillä näkymin muutto on edessä huhti-toukokuussa viereiseen rappuun olettaen, että välittäjä pitää sanansa. Tavaroiden roudauksen ajan Mindy pysytteli sängyn alla ja aina hiljetessä palasi nuuskimaan laatikoita. Onneksi muutto meni Mindynkin osalta aika rauhallisesti.

Samana päivänä työpaikkani muutti Artun uuden kotitalon viereen, joten Mindy saattaa mennä joskus sinne päivähoitoon, koska on niin helppo lyhyen työmatkan ohessa jättää Mindy tuttuun ja mukavaan seuraan. Lähinnä siinä mietityttää aamun täpötäydet liikennevälineet ja niissä reissaamisen aiheuttama stressi. 

Kun kuitenkin epäkissalliset tekijätkin kiinnostavat: muuttoon ei liity mitään suurta draamaa. Saanemme siis jatkossakin järkkäritason kuvia, vain normaalia harvemmin.

-S

Kattihaaste #12: Pentukuva

Kattihaasteessa on oikein suloinen aihe, johon kuvia etsiessä voi uppoutua mitä suloisimpiin pentukuviin.

 Muutaman kuukauden ikäisenä mahtui kiipeilypuun pesään melkein jalat suorassa.

 Viime marraskuussa oli vähän ahtaammat paikat.

Kurkoteltavaa riitti.

Eikä se kurkottelu ole mihinkään unohtunut, mutta tasapaino pysyy yhdelläkin jalalla.

Varhaisempia kuvia löytyy mm. keskusteluketjusta, jossa pohditaan Mindyn ja sisarusten kohtaloa. On tosi hienoa kuulla nykyäänkin Mandyn kuulumisia blogin kautta. Manusta ei ole tietoa ja neljännen pennun tie katkesi lyhyeen. Oikeastaan nämä olisivat sopineet sukulaisaiheeseen, mutta siltä ajalta ei ole yhtään itse otettua kuvaa. Pentueen emostakin on oma ketjunsa. Monien vaiheiden jälkeen Viiru-mammallekin löytyi rakastava oma koti (nimestäkin voi jo päätellä että yhdennäköisyys lapsukaisiin on suuri).

-S