sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Näin tutustumme vakiolääkäriimme

Kuukauden päivät kuluivat ja ihmettelimme, miten Mindy voi olla niin täydellinen, ettei meillä ole ollut sen kanssa pienintäkään ongelmaa. Tuli tehosterokotuksen aika. Jähmeä Mindy sai piikin ja läpäisi tarkastuksen ilman erityishuomioita. Seuraavana päivänä alkoi yli kahden viikon sairastelu.

Yhden päivän tauon jälkeen olimme taas Vallilan eläinlääkäriasemalla. Vastaanottaja kyseli tietoja Mindystä ja kirjasi niitä koneelle, kunnes katsoi tarkemmin kantokoppaan. Kyseessä ei siis ollutkaan Mindi-koira, jolla oli samaan aikaan lääkäriaika. Yhdennäköisyyttäkään ei ollut havaittavissa: Mindi oli täysikokoinen mastiffi, joka oli puettu sadeasuun. Kaikesta huolesta huolimatta ei voinut olla hymyilemättä. Puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme lääkärille. Mindy näytti erityisen kurjalta, koska oli kastunut rankkasateessa ja turkki sojotti joka suuntaan. Diagnoosina oli vain ummetus, mikä oli helpotus. Aiemmin niin kovin rauhallinen Mindy tarvitsikin toisen lääkärin hanskoineen pitelemään, jotta saatiin nesteytys loppuun ilman pöydältä alas hyppimistä. Takaisin kotiin päästiin puoli tuntia varsinaisen sulkemisajan jälkeen.

Hoitona oli parafiiniöljy, Levolac ja pelkkä märkäruoka, alussa sekä ruoka että vesi pakkosyöttönä ruiskulla. Lääkkeiden antaminen ruiskulla oli yhtä stressaavaa kaikille osapuolille. Olo parani vähitellen, mutta sitten ummetus palasi, samoin kuin syömättömyys ja oksentelu. Oli mentävä näyttämään Mindyä lääkärille uudelleen. Todella mukava lääkäri mittasi lämmön, otti verikokeet ja ultran eikä mitään huolestuttavaa löytynyt. Pahoinvointiin määrättyä Primperania Mindylle pystyikin syöttämään jo ruoan seassa eikä muuta lääkitystä enää tarvittu. Parin päivän kuluttua Mindy tervehtyi itsestään. Se ei silti paljoa vähentänyt meidän vauvaperheistä tuttuja kakka-analyysejä.

-S

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti