Aamuisin

Blogin nimi ei ole "peto sängyssä" vain sen raflaavuuden ja sopivan kuvan takia. Nykyään aamuherättäjänä on varsinainen kissapeto.

Vielä kuukausi sitten aamut olivat ihania. Saatoin herätä kehräävä kissa mahallani tai kainalossani. Oli entistä vaikeampaa kammeta itseään sängystä ylös, kun vieressä oli ihana kiehnääjä. Kehräys alkoi arvioni mukaan neljän-viiden aikaan ja lakkasi hetkeksi karvapallon nukahtaessa. Joskus Mindy poikkesi ikkunalle, mutta syöksyi sieltä sänkyyn viimeistään herätyskellon soidessa.

Oikeastaan heti toivuttuaan ummetuksesta, Mindyn otteet aamuisin tulivat rajummiksi. Heräsinkin siihen, kun Mindy kiskoo hiuksiani päänahkaa kynsillä hipoen. No, vähän kirpaisee ja jättää kuumottavan olon. Uni on kuitenkin niin tarpeen, että yritän tuossa vaiheessa jatkaa nukkumista parhaani mukaan. Toisinaan virkistävän kampausherätyksen yhteydessä saa päähieronnan. Se tuntuu yhtä aikaa ihanan hemmottelevalta ja vähän pelottavalta. Neljä pitkäksi venyvää tassua painautuvat pään ja kasvojen ympärille kuin lonkerot ja alkavat joko hieroa tai tiukentaa otettaan kuin kuristajakäärme. Siinä vaiheessa kynnet yleensä pysyvät piilossa, mutta en voi olla ajattelematta niiden mahdollista esiintuloa.

Tuon jäljiltä olo on sekä huvittunut että hämmentynyt. Mutta sitten tulee jo pelonsekainen huoli siitä, mikä ihme omaa ihanaista mussukkaa riivaa, kun mukaan tulee vielä purenta. Aluksi se oli niin hellää näykkimistä, että sitä tuskin tunsi. Joskus se on yhdistettynä kaikkien tassujen puristusotteeseen käsivarren ympäri. Viime päivinä purenta on jo sattunut. Usein suojaudun laittamalla kädet peiton alle, mutta Mindypä tunkee väkisin perässä ja puree. Tänä aamuna puraisu tuli silmäkulmaan.

Kun Mindyn riehuminen menee sietämättömäksi, suljen sen makuuhuoneen ulkopuolelle. Mutta se ei suinkaan tarkoita tilanteen rauhoittumista. Mindy alkaa repiä liukuovea, mikä viimeistään herättää toisen nukkujan, jonka Mindy jostain syystä aina antaa olla rauhassa. Ei kestä montaa minuuttia, kun kissa on saanut liukuoven auki ja on taas sängyssä. Syystä tai toisesta Mindy tässä vaiheessa on usein rauhoittunut ja ainoastaan kehrännyt ja nukahtanut hetkeksi.

Kyse ei ole mistään nälkäkuoleman partaalla olevasta raasusta, koska usein kuivaruokaa on vielä vähän aamulla jäljellä. Enemmän Mindy tuntuu olevan seurankipeä. Mutta ei sekään auta, että silittelen sitä sängyssä. Pitää nousta ylös puuhailemaan keittiössä. Kun olen viimein noussut, Mindy voi aivan hyvin riehua itsekseen (joskin usein kaipaa pallonheittäjää tai muuta aamuisin). Miksi minut pitää sitten raapien ja purren kiskoa ylös sängystä, jos minua ei tarvita ruokkimiseen, hellimiseen eikä leikittämiseen? (Vieläpä kun olen pitänyt huolen, että nousen vasta Mindyn rauhoituttua enkä koskaan riehumisvaiheessa.)

No, onhan tuo kissakodeissa tuttua toimintaa...


-S