Näin tutustumme vakiolääkäriimme

Kuukauden päivät kuluivat ja ihmettelimme, miten Mindy voi olla niin täydellinen, ettei meillä ole ollut sen kanssa pienintäkään ongelmaa. Tuli tehosterokotuksen aika. Jähmeä Mindy sai piikin ja läpäisi tarkastuksen ilman erityishuomioita. Seuraavana päivänä alkoi yli kahden viikon sairastelu.

Yhden päivän tauon jälkeen olimme taas Vallilan eläinlääkäriasemalla. Vastaanottaja kyseli tietoja Mindystä ja kirjasi niitä koneelle, kunnes katsoi tarkemmin kantokoppaan. Kyseessä ei siis ollutkaan Mindi-koira, jolla oli samaan aikaan lääkäriaika. Yhdennäköisyyttäkään ei ollut havaittavissa: Mindi oli täysikokoinen mastiffi, joka oli puettu sadeasuun. Kaikesta huolesta huolimatta ei voinut olla hymyilemättä. Puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme lääkärille. Mindy näytti erityisen kurjalta, koska oli kastunut rankkasateessa ja turkki sojotti joka suuntaan. Diagnoosina oli vain ummetus, mikä oli helpotus. Aiemmin niin kovin rauhallinen Mindy tarvitsikin toisen lääkärin hanskoineen pitelemään, jotta saatiin nesteytys loppuun ilman pöydältä alas hyppimistä. Takaisin kotiin päästiin puoli tuntia varsinaisen sulkemisajan jälkeen.

Hoitona oli parafiiniöljy, Levolac ja pelkkä märkäruoka, alussa sekä ruoka että vesi pakkosyöttönä ruiskulla. Lääkkeiden antaminen ruiskulla oli yhtä stressaavaa kaikille osapuolille. Olo parani vähitellen, mutta sitten ummetus palasi, samoin kuin syömättömyys ja oksentelu. Oli mentävä näyttämään Mindyä lääkärille uudelleen. Todella mukava lääkäri mittasi lämmön, otti verikokeet ja ultran eikä mitään huolestuttavaa löytynyt. Pahoinvointiin määrättyä Primperania Mindylle pystyikin syöttämään jo ruoan seassa eikä muuta lääkitystä enää tarvittu. Parin päivän kuluttua Mindy tervehtyi itsestään. Se ei silti paljoa vähentänyt meidän vauvaperheistä tuttuja kakka-analyysejä.

-S

Uusi perheenjäsen

Mindy on ilahduttanut meitä nyt vähän yli pari kuukautta ja takana on jos jonkinlaista kommellusta. Siitä tuntuu olevan jo todella pitkä aika, kun hämmentyneen onnellisina ja ylpeinä kannoimme pikkuruista 13-viikkoista pentua kotiimme. Mindy oli ikäisekseen kokenut paljon. Se on syntynyt Karjalohjalla kesykissan pesueeseen ulkosalle. Emon omistaja ei pitänyt huolta pennuista, mutta huolestunut naapuri sai suostuteltua omistajan antamaan pennut vastuulleen. Katsottiin parhaaksi loukuttaa pennut kauan ennen vieroitusaikaa, jotta ne tottuisivat ihmisiin. Mindy oli siskonsa ja veljensä kanssa kotiseuduillaan kesytettävänä ja hoidossa ensimmäiseen lääkärintarkastukseen ja rokotukseen asti, jonka jälkeen pennut jäivät hoitoon Helsinkiin. Me kävimme katsomassa kissoja pian sen jälkeen. Kuinka pieniä ne olivatkaan! Mindy oli todella reipas lähtökohdat huomioon ottaen. Sylikissa se ei ollut, mutta sähinä oli vähentynyt ja sen pystyi nostamaan syliin ja huiskalla Mindyn sai helposti esiin piilosta.

Muutaman päivän jälkeen kävimme allekirjoittamassa Rekku Rescuen sopimuksen ja hakemassa Mindyn.

Matkalla kotiin

Noudatimme neuvoa pitää kisua ensin vain kylpyhuoneessa, jotta se tottuisi meihin nopeammin. Muutaman tunnin jälkeen Mindy oli tullut ulos kopastaan ja leikki kanssamme. Pientä aristelua oli ja yön jälkeen Mindy sähähti, mutta pian se jo kehräsi jatkuvasti meidän läsnä ollessa ja alkoi miukua, kun lähdimme kylpyhuoneesta. Kehrääminen oli niin tauotonta, että mietimme Kehruu-Jennyä nimeksi, mutta pitäydyimme ilmeisesti Rekku Rescuen hoitajan antamassa nimessä. Mindystä huomasi nopeasti, että se oli valmis suurempaan maailmaan, joten päästimme sen ulos. Toisin kuin edellinen kissani, Mindy ei todellakaan kulkenut alkuun seiniä pitkin vaan risteili reippaasti asunnon ympäri.

 

Mindylle oli tehty peti, mutta lavuaari on paljon parempi nukkumapaikka

Parvekkeesta tuli nopeasti lempipaikka, joka sai Mindyn riehaantumaan. Edelleen parvekkeelle pääsy usein aiheuttaa päätöntä säntäilyä ovesta sisään ja ulos. Olin tuonut pudonneita oksia parvekkeelle ja niinpä Mindy pian raahasi itseään kolme kertaa pidempiä oksia parvekkeelta olohuoneen läpi aina sängyn alle asti.

-S