Päivitystä viivästyttäneet tekniset ongelmat jatkuvat, mutta arki alkaa taas kulkea. Ihan näihin päiviin asti Mindy ei joutunut tuliaistaan odottamaan, mutta sen verran pitkään kuitenkin, että tämä päätti kaivaa lahjan itse esiin, kun sitä ei muuten alkanut kuulua. Jos ette ole ennen kuulleet Mindyn kehräystä, niin tässä videossa pitäisi kuulua.
Pussista paljastui pehmeä leopardikuvioinen luikero, joka oli kepin päässä. Ei mennyt kuin pari päivää, kun keppi irtosi ja muutenkin tätä on paranneltu liittämällä häntäpäähän postipakettinaru, josta sentään lähtee jotain ääntä lattiaa vasten.
Varmasti paras lahja kuitenkin oli viikon kestänyt sairaslomani heti paluun jälkeen. Vaikken alkuviikosta oikein jaksanutkaan Mindyn kanssa leikkiä, seura oli selvästi mieleen. Muutaman päivän vietimmekin yhdessä sängyllä. Tuntui tosi pahalta jättää Mindy koko päiväksi yksin, kun vihdoin oli töihinpaluun aika. Muutamana ensimmäisenä päivänä Mindy oli vienyt uuden karvamatolelunsa eteiseen, mikä oli herttainen näky kotiin tullessa. Sitäkin ihanampaa on, että Mindy on nyt monena yönä nukkunut vieressäni.
Rinkka oli muutaman päivän ajan sängyn lisäksi lempinukkumapaikka.
Peilikommunikointi jatkuu. Ihan joka ilta Mindy tuijottaa minua peilin kautta ja miukuu surkeana. Välillä peili oikein kolisee, kun Mindy nojaa siihen seisaallaan. Ehkä Mamma N:n elokuisen päivityksen yhteydessä ehdottama joukkohysteria on tässä ideana: kaksi naukuvaa ja tuijottavaa kissaa saa asiansa paremmin perille. En voi ainakaan kiistää, sen verran voimakkaasti sanoma kantautuu peililtä. Syksyllä asiana oli ulospääseminen, nyt kaivataan leikittäjää. Kutsu ei tietenkään millään lailla ole vastenmielinen, mutta niin kovin paljon on muutakin tehtävää, esimerkiksi keskiyön aikaan nukkuminen olisi toivottavaa. Onneksi Mindy tulee yleensä hetkeksi mönkimään peiton alle ennen kuin keksii omia yöleikkejään.
-S
