Eilen koitti kauan jännityksellä odotettu päivä, kun Mindy oli steriloitavana. Onneksi hoito- ja hemmotteluväki oli täysilukuinen ja valmiudessa sopivasti viikonlopun. Kymmeneltä aamulla Mindyn silmät tapittivat ja kuola valui rauhoituspiikistä ja kahden tunnin kuluttua saatiin noutaa vällyjen välissä heräilevä pikkuinen takaisin. Koti oli hyvin tyhjä kissattomana.
Olimme laittaneet ensimmäistä kertaa kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle, jotta Mindyllä olisi mukavan lämmin heräämö. Mutta tämä tyttö ei suostunut hetkeäkään kylppärissä pysymään vaan hoiperteli sängyn alle. Mindy ei ole koskaan tykännyt olla peiton alla ja liukeni nytkin, kun yritin vilttiä hivuttaa päälle. Onneksi Mindy oli itsekin sitä mieltä, että sängyn päällä on parempi. Puoliseisovasta asennosta pää valui vähitellen tassuille asti.
Heräämistä seurasi peseytyminen, jolloin haava alkoi kiinnostaa sen verran, että kauluri näytti tulevan tarpeeseen. Lääkäri oli kehottanut pitämään kauluria tai suojapukua kymmenen päivää, mutta hoitaja lähtiessä sanoi, ettei kissoja yleensä haava kiinnosta ja neuvoi meitä noutamaan kaulurin vain, jos sitä tarvitaan. Kun Mindy oli ensimmäisen kerran haavan huomannut ja nuoleminen estettiin, se käytti kaikki tilanteet hyväkseen ja syöksyi sängyn alle pesemään mahaa. Kauluri siis käyttöön.
Liikkuminen kaulurin kanssa näyttää todella surkealta, kun maton ja jopa kylpyhuoneen laatan reuna pysäyttää matkan. Mindy tarvitseekin henkilökohtaisen avustajan, joka pitelee kauluria sen verran irti maasta, että liikkuminen sujuu. Kissan sijainnin kuulee helposti maata laahaavasta äänestä ja seiniin ja pöydänjalkoihin törmäilystä. Sivuttain hivuttautumalla ja peruuttaen pääsee johonkin suuntaan, mutta aina ei edes sitä taktiikkaa muista. Tötterö näyttää minunkin silmiin kohtuttoman suurelta ja vaivalloiselta. Käytiin tänään ostamassa panta, joka sekin osoittautui liian isoksi, joten sillä ei ainakaan saa enempää ryhtiä lampunvarjostimeen.
Voin vain ihailla Mindyn reippautta, kun se eilen viiden aikaan leikki jo innokkaasti tötterö päässä. Ihana oli myös hetki, kun pikkuinen ensimmäisen kerran kellahti rennosti kyljelleen ja kehräsi kovaa etutassut koukussa. Tänä aamuna se leikki vimmatusti onkilelulla ja oli todella turhautunut, kun ei voinut yhtä aikaa laittaa lelua suuhun ja repiä tassuilla.
Kaikenlaisia putkiharsoviritelmiäkin on kokeiltu, yhteensä neljä kappaletta. Olen ihaillut itsetehtyjä suojapukuja ja stressannut, kun en edes harsosta saa käyttökelpoista aikaiseksi. Viimeisin viritelmä oli ensimmäinen riittävän peittävä, mutta tuloksena oli kyljellään paikallaan makaavaa muumio. On siis pitäydyttävä tötterössä. Mindy on tosin parhaillaankin ilman, koska näyttää lepäilevän rauhassa ja ehti juuri peseytyä ja syödä ja taas peseytyä.
Tuollainen oli neidin masu eilen illalla. Kovin erilaisia leikkaushaavoja ja tikkiviritelmiä on blogeissa ja foorumeilla tullut vastaan, samoin kommentteja siitä, miten paljon ja missä vaiheessa haavaa saa nuolla. Edellinen kokemukseni sterilaatiosta on vuodelta 1993 Sopulitien eläinlääkäriltä, jolloin itse pääsi katsomaan operaatiota ja kissan sai heti mukaan. Minni olikin huterammassa kunnossa kuin Mindy kotiin tullessa ja nukkui kätevästi hiekkalaatikossaan, jolloin ei ainakaan päässyt lirahtamaan väärään paikkaan. Silloin ei mainuttukaan mistään suojapuvusta tai kaulurista eikä siltikään ollut mitään ongelmia.
-S
