lauantai 16. maaliskuuta 2013
Unelmia ja toimistohommia
Viikko oli poikkeuksellisen työntäyteinen ja Mindyn päivät yksin kotona venyivät kohtuuttoman pitkiksi. Siispä Mindy pääsi torstaiksi päivähoitoon, jossa siitä ei sitten juuri seuraa saanutkaan. Kiipeilypuun yläosan loikoilupussukka oli niin ihana, että siellä kului tuntikausia. Kotona ei ole vastaavanlaista paikkaa, kun patteripetikään ei enää mahdu minnekään (ei se ahkerassa käytössä edellisessäkään kodissa ollut). Oli kovin piristävää saada kesken työpäivän noin lutuinen kuva näyttämään hoidokin kuulumiset.
Heskan Sijaiskotielämää opettelemassa -blogissa oli haaste, jossa tuli kertoa omasta eläinsuojeluteosta. Haaste sai viimein ryhtymään toimiin, ja niinpä kasasin kaikki Mindyn ja hoitolaisten ruoat, joille ei meillä enää ole käyttöä Mindyn oireiden takia. Rekku Rescue sai ison kassillisen ruokaa, me enemmän kaappitilaa ja hyvän mielen sekä muistinvirkistystä koiranlelujen valmistuksesta Rekkujen maanantaimiitissä. Lisäksi voitimme Heskan arvonnan, jossa palkintona oli kuvan taulu, sisustustarra sekä märkäruokapurkki. Kuvaan pääsi yhteensopivuutensa ansiosta samalla kalenteri, joka tarttui mukaan Amandas-putiikista Tukholmasta parisen vuotta sitten.
Palkinnon Petite cuisine -purkki on Thaimaassa valmistettu ja siinä on gluteeniton-merkintä. Näytti olevan nappiosuma, mutta Mindy on kuin onkin hyvin valikoiva ruokansa suhteen. Vaikka Singaporesta tuotu vastaava ateria maistui, tästä kelpasi meidän nirppanokalle vain nesteet. Oli ensimmäinen kerta, kun näin kissanruoassa gluteenittomuudesta maininnan, viljattomia meillä onkin ollut. Mutta onko kissoillakin keliakiaa vai vain vilja-allergiaa, näin keliaakikkona se olisi mielenkiintoista tietää. Vehnä olisi muuten vahva epäily Mindyn allergian aiheuttajaksi, mutta kun viljoista pelkkää riisiä ja maissia sisältävä ruoka teki myös hallaa suolistolle. Pääasia, että kuitenkin on monia ruokia, joita voi ainakin ilman näkyviä oireita syödä. Kovasti tsemppiä Friedelle perheineen, joka kamppailee isompien ruokaongelmien kanssa.
Ensi viikko onkin pelkkää lomailua vailla sen suurempia suunnitelmia, mikä on varmasti myös Mndyn mieleen. Veikkaisin kuitenkin päätyväni vähintään sivutoimiseksi portsariksi parvekkeen ovelle.
-S
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Huippista tuo lojuutuskuva! Neito tietää miten relataan!
VastaaPoistaSydän sulaa kun tuota ensimmäistä kuvaa katsoo♥
VastaaPoistaOikein kivat palkinnot saitte ja Mindykin sai osansa niistä vaikka tyytyikin vain liemeen. No, soossihan se onkin parasta!
Mukavaa lomaa teille molemmille!
Voi tota Mindyn kuvaa, pakko vähän sössöttää salaa ♥
VastaaPoistaOnnea myös voitosta!
Onnea voitosta!
VastaaPoistaVarsin oiva hoitopaikka Mindyllä <3
Miten ihana kuva tuo ensimmäinen! Tyyppi on niiiin rentona. :D
VastaaPoistaAlkaa itseäkin ramasta Mindyn rentoilua katsoessa. Mukavaa lomaa!
VastaaPoistaVoi hyvä tavaton tuota kuvaa! Aivan liikuttuu kyyneliin.
VastaaPoistaEläinsuojelutekoon pitäisi kyllä ryhtyä itsekin. Meillekin on kertynyt ruokia, jotka ei nyt tee kauppaansa enää. Mutku mulle on selvitysyrityksistä huolimatta vähän epäselvää miten ja minne tällä paikkakunnalla tuollaiset lahjoitukset voi tehdä...
Ai joo niin, mainittu Friede on nyt pysynyt kaksi viikkoa oireettomana syömällä tavallista kanaa. Ei tainnut meidän eliminaatiodieettiruoka ihan olla kanaa, vaikka ainesosaluettelot ja valmistajan edustajat niin väittivät... Saa havaita mitä saavat analyysituloksiksi niistä pusseista, mitä lähetettiin tutkittavaksi.
VastaaPoistaKiitos tsempistä!
Tuon rennommaksi on vaikea heittäytyä ;)
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Mindy on ♥
VastaaPoistaHenna: Harmillista, jos auttaminen on tehty hankalasti. Ei viitsi ihan mahdottomaan soittorumbaankaan lähteä, jos ei oikein tiedä, mistä aloittaa.
Hyvä homma, että peräti saatte analyysista tarkemmat tiedot ruoasta. Friedehän tavallaan tekee tärkeää elintarviketurvallisuustyötä.
Mindy: Jokaisella pilvellä on hopeareunus :D Vaikkakaan meitä nyt ei ihan kamalasti olisi haitannut, vaikka tuo elintarviketurvallisuustutkimus olisi jäänyt vähemmän omakohtaiselle tekemiselle... Onneksi sentään päästiin sikäli vähällä, että kutina sentään ei välittömästi uhkaa henkeä eikä vaadi kiireellistä lääkärikäyntiä. Ja z/d:n aiheuttamat vatsanpurutkin oli pikaisesti ohimeneviä. Kenkkua se kyllä on, mutta jollakulla muulla olisi voinut käydä huonommin!
VastaaPoistaJa tässähän on sitä paitsi oltu ajan hermolla! Ihmisruuassa on ollut tämä hevosenlihaepisodi, saa nähdä mitä meillä! Elämme yhteiskunnallisesti osallistuvaa elämää. (Vaikka ei nyt siitäkään olisi niin väliksi ollut tässä tapauksessa...)
Ei voi olla, mikä ihana kuva taas!!! oi että onnistunut otos!
VastaaPoistaJoo eläinsuojelu on meilläkin sydämen asia ollut oikeestaan aina. Viime kesänä paremmille metsästysmaille lähti meillä lähemmäs 10 vuotta asunut rescue. Ja Intenational Animal Rescue saa säännöllisesti tukemme.
Mukava kirjoitus taas!
-Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-