lauantai 22. tammikuuta 2011

Toipilas

Eilen koitti kauan jännityksellä odotettu päivä, kun Mindy oli steriloitavana. Onneksi hoito- ja hemmotteluväki oli täysilukuinen ja valmiudessa sopivasti viikonlopun. Kymmeneltä aamulla Mindyn silmät tapittivat ja kuola valui rauhoituspiikistä ja kahden tunnin kuluttua saatiin noutaa vällyjen välissä heräilevä pikkuinen takaisin. Koti oli hyvin tyhjä kissattomana.

Olimme laittaneet ensimmäistä kertaa kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle, jotta Mindyllä olisi mukavan lämmin heräämö. Mutta tämä tyttö ei  suostunut hetkeäkään kylppärissä pysymään vaan hoiperteli sängyn alle. Mindy ei ole koskaan tykännyt olla peiton alla ja liukeni nytkin, kun yritin vilttiä hivuttaa päälle. Onneksi Mindy oli itsekin sitä mieltä, että sängyn päällä on parempi. Puoliseisovasta asennosta pää valui vähitellen tassuille asti.


Heräämistä seurasi peseytyminen, jolloin haava alkoi kiinnostaa sen verran, että kauluri näytti tulevan tarpeeseen. Lääkäri oli kehottanut pitämään kauluria tai suojapukua kymmenen päivää, mutta hoitaja lähtiessä sanoi, ettei kissoja yleensä haava kiinnosta ja neuvoi meitä noutamaan kaulurin vain, jos sitä tarvitaan. Kun Mindy oli ensimmäisen kerran haavan huomannut ja nuoleminen estettiin, se käytti kaikki tilanteet hyväkseen ja syöksyi sängyn alle pesemään mahaa. Kauluri siis käyttöön.


Liikkuminen kaulurin kanssa näyttää todella surkealta, kun maton ja jopa kylpyhuoneen laatan reuna pysäyttää matkan. Mindy tarvitseekin henkilökohtaisen avustajan, joka pitelee kauluria sen verran irti maasta, että liikkuminen sujuu. Kissan sijainnin kuulee helposti maata laahaavasta äänestä ja seiniin ja pöydänjalkoihin törmäilystä. Sivuttain hivuttautumalla ja peruuttaen pääsee johonkin suuntaan, mutta aina ei edes sitä taktiikkaa muista.  Tötterö näyttää minunkin silmiin kohtuttoman suurelta ja vaivalloiselta. Käytiin tänään ostamassa panta, joka sekin osoittautui liian isoksi, joten sillä ei ainakaan saa enempää ryhtiä lampunvarjostimeen.

Voin vain ihailla Mindyn reippautta, kun se eilen viiden aikaan leikki jo innokkaasti tötterö päässä. Ihana oli myös hetki, kun pikkuinen ensimmäisen kerran kellahti rennosti kyljelleen ja kehräsi kovaa etutassut koukussa. Tänä aamuna se leikki vimmatusti onkilelulla ja oli todella turhautunut, kun ei voinut yhtä aikaa laittaa lelua suuhun ja repiä tassuilla.

Kaikenlaisia putkiharsoviritelmiäkin on kokeiltu, yhteensä neljä kappaletta. Olen ihaillut itsetehtyjä suojapukuja ja stressannut, kun en edes harsosta saa käyttökelpoista aikaiseksi. Viimeisin viritelmä oli ensimmäinen riittävän peittävä, mutta tuloksena oli kyljellään paikallaan makaavaa muumio. On siis pitäydyttävä tötterössä. Mindy on tosin parhaillaankin ilman, koska näyttää lepäilevän rauhassa ja ehti juuri peseytyä ja syödä ja taas peseytyä.

Tuollainen oli neidin masu eilen illalla. Kovin erilaisia leikkaushaavoja ja tikkiviritelmiä on blogeissa ja foorumeilla tullut vastaan, samoin kommentteja siitä, miten paljon ja missä vaiheessa haavaa saa nuolla. Edellinen kokemukseni sterilaatiosta on vuodelta 1993 Sopulitien eläinlääkäriltä, jolloin itse pääsi katsomaan operaatiota ja kissan sai heti mukaan. Minni olikin huterammassa kunnossa kuin Mindy kotiin tullessa ja nukkui kätevästi hiekkalaatikossaan, jolloin ei ainakaan päässyt lirahtamaan väärään paikkaan. Silloin ei mainuttukaan mistään suojapuvusta tai kaulurista eikä siltikään ollut mitään ongelmia.


-S

11 kommenttia:

  1. Meilläkin joskus 90-luvulla steriloitiin emokissa,eikä sillä ollut mitään kauluria,eikä mitään muutakaan suojavarustusta.Haava parani hyvin.Mirri oli alkujaan navettakissana,mutta kotiutui kotikissaksi.Maalla kun asuttiin,niin juoksi ulkonakin mielensä mukaan.
    -MUR-MUR-

    VastaaPoista
  2. Meillä on myös toipumassa. Ilman kauluria oltiin, koska haavan päällä oli paineside, jonka itse eilen poistimme. Lääkäri sanoi, että kissa masentuu kaulurista. Kovin on erilaisia lääkäreiden tavat.

    Reppanan näköinen teidän kisu tuossa yläkuvassa, mutta kyllä se iloksi muuttuu.

    VastaaPoista
  3. Aijai :-( Mut kyllä se siitä, eihän Mindy nyt ainakaan kovin masentuneelta vaikuta.

    VastaaPoista
  4. Paranemisterkkuja! MuLLa ei ollut kauluria kun en tykännyt. Ehkä Mindy ei nuole haavaa, jos sille sanoo "ei"? Huomenna taas lääkäriin, arVAtkaa jänskättääkö!

    VastaaPoista
  5. Pikaista paranemista! Kauluri ei ole kiva (paitsi Helmi Orvokin mielestä se toi kivan lisän leikkeihin).

    VastaaPoista
  6. Pikaista toipumista Mindylle!

    Kollo kulki suolistoleikkauksen jälkeen kuin kuormajuhta, pää alaspäin heiluen ja törmäili joka paikkaan kaulurillaan.

    Santun kastroinnin aikaan 80-luvulla en muista sillä olleen kauluria.

    VastaaPoista
  7. Mandy-sisko leikattiin jo marraskuun alussa Sopulitiellä ja kisun nopea toipuminen ja paraneminen suorastaan hämmästytti minua. Mitään suojavälineitä ei tarvittu eikä se näyttänyt edes huomaavan koko haavaa. Se oli muuten kotiin tultua aivan samassa asennossa sängyllä kuin Mindy :). (Mandyhän on nyt uudessa kivassa perheessä, koska vanhempi kissani ei kerta kaikkiaan halunnut toista reviirilleen.)
    Pikaista paranemista Mindy-pienelle!

    VastaaPoista
  8. Tämä kissan leikkauksesta toipumisen aika on melkein enemmän stressaavaa omistajalle kuin kissalle. Lulun sterilointi parani nopeasti eikä se koskaan edes nuolaissut haavaa. Lean sterilointihaava vuioti pikkuisen kudosnestettä ja kävin sitä näyttämässä leikanneelle eläinlääkärille, hän laittoi siihen ylimääräisen antibioottipiikin (jota ei tarvinnut maksaa) ja sen jälkeen kudosnesteen vuotaminen loppui kokonaan ja haava parani nopeasti.

    Lulu hyppäili heti narkoosista herättyään ihan normaalisti ja Lea kiipesi verhoja ylös seuraavana aamuna ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Omistaja katseli sydän syrjälllään vierestä...

    Lotta on varhaissteriloitu pentu ja se on leikattu jo kasvattajan kodissa. Kasvattajan mukaan Lotalle piti hetken pitää sukkapukua sillä se yksi ainoa tikki kiinnosti jonkun verran. Minulle tullessaan 2 vkoa leikkauksen jälkeen haavasta ei näkynyt jälkeäkään.

    VastaaPoista
  9. Kiitos paranemistoivotuksista!
    Ja tsemppiä lääkärikoettelemukseen Kallelle ja samalla Eetulle rapsutuksia toiveikkaita ajatuksia kodin löytymiseksi.

    Hankalaa on kyllä, kun käytännöt muuttuvat ajan ja eri ihmisten myötä laidasta laitaan niin, ettei voi mitenkään tietää, miten olisi parasta toimia. Taas tuli olo, että pitäisikö tässä etsiä jostain eläinlääketieteellisen oppikirjoja, jotta voisi itse tehdä tulkintoja. Olisi helpompi totella neuvoja, jos saisi samalla selityksen, miksi esimerkiksi haavaa ei saa nuolla (toisin sanoen, miten iso riski on antaa lipaista silloin tällöin).

    Mindy on tänään ollut enimmäkseen ilman kauluria, koska on niin paljon nukkunut, tuntuu jopa väsyneemmältä kuin eilen. Mutta kyllä saa olla silmä tarkkana, kun on kieli niin herkästi haavassa heti heräämishetkellä. Tuntuu pahalta säikytellä aina kesken hartaan pesuhetken.

    Hassua, että Mandy-sisko on ollut jopa samassa asennossa, jota en mielestäni ole Mindyllä edes muulloin nähnyt.

    VastaaPoista
  10. Terkkuja ja paranemisia sisko-kullalle! Terkkuja myös edelliselle omistajatädille kaikista rapsutuksista ja haleista!

    Tosiaankin Mandy muutti Kirkkonummelle marraskuun lopulla, joten neiti oli jo steriloitu, mutta tikit eivät olleet kokonaan sulaneet. Tikkien sulaminen olikin yllättävän pitkäaikainen juttu, olin jo miettimässä, että onhan ne varmasti itsesulavia... Mutta yksi kaunis päivä niitä ei enää ollutkaan! Nyt on masukarvat kasvaneet ja neiti on kasvanut valtavasti, painoa on jo 3,9kg! Tänne uuteen kotiin tullessa Mandy painoi noin 2,5kg, joten neiti on kyllä ruokakipolla käynyt ahkeraan! Sutjakka tyttö Mandy on, ei huolta!

    Koirakin alkaa jo olla hyvin koulutettu kissan elämään sopivaksi... Tosin se rontti ei osaa palvella niinkuin ihmiset, vaikka se mukamas on "palveluskoira", kattia kanssa! Mistähän löytäisi kissoille suunnatun "koirien kasvatusoppaan"?

    Jouduin muuten tosi noloon tilanteeseen yksi päivä tuon ylisuuren karvaturrin kanssa! Sille annettiin joku niin mielenkiintoisen näköinen luu, jota se jätti alkoi kaluamaan nenäni edessä olkkarissa. Ensin väijyin raapimispuussa sitä, hivuttauduin alemmas ja meinasin hypätä sen niskaan. No, enpä ihan niin häijy kehdannut olla, mutta hyppäsin sen viereen noin 30cm:n päähän ottaakseni sen luun, mutta kun se käänsi päänsä minuun päin, tajusin samalla, että tuo luu on liian iso minulle... Arvaa oliko nolo tilanne! Siinä sitten istuin hölmistyneen näköisenä ja toivoin, että maa nielaisisi minut! Että pitikin näyttää niin hölmöltä! Onneksi se isokuono jatkoi luun jyrsimistä ja minä pääsin hiljaa hiipimään pois...

    VastaaPoista
  11. Ohhoh, oletpa Mandy kasvanut vauhdilla! Minä painoin lääkärin punnituksessa vain 2,8 kg, sanottiin sirorakenteiseksi. Marraskuussa päästiin ensimmäistä kertaa kolmeen kiloon ja siinä on keikuttu siitä lähtien. Taisi vähän pitää painoa kurissa se, kun oli kollit mielessä.

    Nolot tilanteet on niin piinallisia. Sitten pitää vain alkaa katsella muualle tai puhdistaa tassua. Onneksi ne palvelijaksi kelpaamattomat olennot on niin hönöjä, etteivät varmaan edes huomaa mokia.

    VastaaPoista