Mindyn puu sai omanlaisensa koristeet
Koska Mindy vietti jouluaattoillan yksin kotona, lahjat avattiin Amerikan malliin vasta joulupäivän aamuna. Yksi lahja oli ylitse muiden, ja sen Mindy avasi alusta loppuun itse.
Sisältä paljastui tyttömäinen hupsutin, jonka pinkkeihin höyheniin on mukava upottaa kuono.
Rekku Rescuen paketin Mindy myös avasi avustettuna sieltä leijuvan kissanmintun ansiosta. Se oli kuitenkin vain hetken huumaa eikä minttuaromeista ole tietokaan enää. Samassa paketissa ollut naru on osoittautunut hyväksi pomppuuttajaksi. Kuusen alle oli hyvä nukahtaa, kun uudet lelut oli perusteellisesti tutkittu ja testattu.
Jouluksi osui myös ikävä yllätys, nimittäin Mindyn kakasta löytyi suolinkaisia. Aattona loppui ensimmäinen Axilur-kuuri, parin viikon päästä sitten taas uudelleen. Tällä kertaa madotus ei ollut läheskään niin helppoa kuin edelliskerralla (joka siis annettiin ennen tehosterokotusta), jolloin liuotetun lääkkeen saattoi sotkea jauhelihaan. Mindy kun ei ole viikkoihin syönyt märkäruokaa eikä jauhelihaa samalla innolla kuin aiemmin. Jokapäiväisestä märkäruoasta Mindy maistaa vain pienen nokareen ja loput pitää heittää pois. Se ei tietenkään ole hyväksi, kun takana on jo yksi ummetusepisodi. Ruiskulääkitys oli nyt paljon vaikeampaa kuin silloin, kun Mindy oli sekä pienempi että ummetuksen heikentämä. Tämänkertainen oli jo kunnon voimainkoitos. Vielä kun tietäisi, mistä ihmeestä ne suolinkaiset (n. 8-senttisiä läpinäkyviä lieroja, juuri tällaisia, ilmeisesti toxocara cati?) tulivat ja voisimme varmistua, että ne ovat lopullisesti poistuneet keskuudestamme.
-S
Tutunnäköisiä epämiellyttäviä otuksia. Meidän Killillä oli ensimmäisenä elinvuotenaan noita vaivana useamman kerran vuodessa, noin 3kk välein. Yks kaks neiti vaan oksensi sellaisen ja taas matolääkitys molemmille kisuille. Sitten se vain loppui, jossain vaiheessa 1-vuotissynttärien jälkeen. Meillä vietetään pelkästään sisäkissan elämää.
VastaaPoistaOnpa ollut teillä melkoinen riesa! Hyvä, että lopulta sentään loppui. Niitä on vähän vaikea ehkäistä silloin, kun ei yhtään tiedä, mistä ne ylipäätään tulivat.
VastaaPoistaKillin elämän alku ei kyllä ollut mikään paras mahdollinen: neiti löytyi ulkoa alle luovutusikäisenä, vietti varaemon hoivissa joitain viikkoja ennen meille saapumistaan, sai kissaflunssan löytöeläintalolla ja sairasti erittäin pahan silmätulehduksen n. 6 viikkoa, kun silmät paranivat niin korvista löytyi punkkeja ja kun korvat saatiin kuntoon, niin alkoi tuo matokierre. Nyt on sentään ollut reilun vuoden ihan "terve", mitä nyt toinen silmä vuotaa edelleen tulehduksen jäljiltä. Kaunis neiti hänestä on kasvanut :)
VastaaPoista