Minä makaan nyt tässä

Myöhään eilisiltana Mindy vaati päästä yläkaappiin, jonne on hinku, kun joku kaapinovista on edes raollaan. Tällä kertaa kaikki ovet olivat kiinni, mutta suunnitelma poikkesi muutenkin tavallisesta. Kaapista piti käydä viskomassa sadetakki makuualustaksi.

Töistä palattuani hoitohuoneen ovea avatessa näky oli tämä lisättynä yhtä rennosti makoilevalla Itkupillillä, joka ehti livahtaa piiloon kameraa hakiessa. Ihan onnistuneesti kissa tai kissat olivat pyyhkeen kiskoneet tiputtamatta sitä naulakon alla olevaan vessaansa.

Kiva, että nämä veijarit osaavat tehdä olonsa mukavaksi.

-S

Pienokaisia

Koko elokuu hujahti ohi ilman päivityksiä eikä blogistanian kuulumisten lukemiseenkaan ole jäänyt aikaa, kun on ollut niin kovasti tapahtumia ja menoja. Mindyllä sen sijaan on tainnut olla vähän tylsää yksin kotona.

Viikon verran Mindyllä on ollut kokopäiväistä seuraa. Huono juttu vain on se, että Mindyn ja seuran välissä on ärsyttävästi ovi. Toisaalta osittain se on varmasti Mindynkin mielestä hyvä asia.

Viime keskiviikkoiltapäivänä sain kotiinkuljetuksena Valtteriina Bottaksen, joka on löytynyt auton moottiritilasta, ja mustan Itkupilli-pojan, joka on löytynyt heinäkuussa Lavian keskustasta. Kumpikin kipitti pakoon, kun niitä lähestyi. Valtteriinaan kuitenkin tepsi vanha hyvä keino - höyhenhuiskalelu. Leikin huumassa Valtteriinaa saattoi vähän silitelläkin.

Montaa päivää ei kulunut, ellei ollut jo seuraava päivä, kun Valtteriina kehräsi leukarapsuista. Toissapäivää Valtsu kiipesi itse syliin kehräämään ja kiehnäämään ja toisti saman seuraavana päivänä. Itkupilli edelleen sähähtää joka kerta, kun sitä lähestyy, mutta sitä voi silti paijata.

Yllättäen oven takaa kuuluva Mindyn miukaisu tai kurina on varmin keino saada Itkupilli esiin piilostaan. Ihan varma en ole, mutta kerran se taisi kehrätä Mindylle ovella. Olisikin hauska nähdä ottaisiko Itkupilli Mindyn varaemokseen.

Mindy tietysti tapansa mukaan ajoittain päivystää ovella ja läpsii Valtteriinan tassua sen mitä oven ali yltää. Muuten Mindy on kuin pentuja ei olisikaan. Mindyn vessa on parvekkeella ja se taitaa olla ummetusta pahentava juttu. Sitten onkin miettimistä, kun ei kertakaikkiaan enää tarkene olla parvekkeen ovi koko ajan auki, koska sitten Mindyn elintila pienenee jo kohtuuttomasti (eikä vessa mahdu minnekään).

En taida uskaltaa ottaa riskiä ja päästää pentuja Mindyn kanssa samaan tilaan. Mindy kun on edelliskerroista stressaantunut aikalailla. Vielä on muistissa kuukausia kestänyt vilkkuluomiongelma, joka huipentui silmätulehdukseen. Yksinäinen kissa kylpyhuoneessa on niin lohduton, että jos toinen lähtee ensin, pitää miettiä tarkemmin. Toivomme siis Mindynkin voinnin kannalta, että Valtteriina ja Itkupilli saavat pian kodin, kunhan ne on ensin leikattu, ja että hoitopaikkoja riittää muille kodinetsijöille.

Itkupilli kuuntelemassa Mindyn juttelua

Valtteriina taustallaan tyhjä wc-paperiteline - rulla löytyi taas vesikipossa uitettuna, kuten yleensä

Valtteriina kuuli, että jotkut kodittomat majailevat roskiksessa

Roskista ei suositella asuinpaikaksi, joten päälle tuli este, joka tosin oli tänään keploteltu pois

Rekku Rescue ry kaipaa erityisesti pääkaupunkiseudulle kotihoitopaikkoja. Loppukesästä ja alkusyksystä kissoja tulvii eniten eli nyt tarve on suurin. Varsinkaan aloitteleva kotihoitaja ei erityisiä taitoja tai tiloja tarvitse, kissarakkaus kantaa pitkälle. Kuten kuvista näkyy, meilläkin hoitolaiset ovat aina olleet pienessä kylpyhuoneessa, joka on siivouksen kannalta myös helpoin hoitohuone. Lisätietoja täältä.

-S

Testiostoksilla

PetsGo lähestyi meitä yhteistyökuviomielessä. Ihan heti en tarttunut tarjoukseen, kun en ensivilkaisulla löytänyt Mindylle mitään tarpeellista. Mutta eihän sen Mindylle tarvitsisikaan olla, kunhan nyt kuitenkin itse kauppaan tutustuu.

Olennaisin syy sille, miksi Mindylle ei tuntunut mitään löytyvän, on rajoittunut ruokavalio. Ei ole mitenkään ihme, ettei juuri Mindyn tarvitsemaa Hill's z/d:tä löydy. Sanoisin silti, että valikoima on aika suppea muutenkin. Onneksi kuitenkin laatuun on panostettu, eikä tarjolla ole surkeaa viljahöttöä.

Ruokien selaaminen on aika raskasta. Vasta melkoisen klikkailun jälkeen huomasin, että ruuista on tarjolla eri pakkauskokoja, lista näyttää vain sen pienimmän. Tuotteet saa listattuna myös hinnan mukaan, mutta eivät summat silti kasva loogisesti. Olennainen kilohintatieto puuttuu tuotteista kokonaan eli listajärjestys ei voi siihenkään perustua. Kilohintaa ainakin itse katson aina, jos ruokia vertailen keskenään.

Käyttämäämme paakkuuntumatonta pellettiäkään ei ole vaihtoehdoissa, mutta hyvä, että esim. Ökoplus on valikoimassa. PeeWee-vessaa muuten saa todella harvoista paikoista, vaikka se onkin ihan huippusysteemi. Ensimmäinen nettiostos Mindylle oli nimenomaan pellettivessa, eli sitä soisi olevan tarjolla useammassakin paikassa.*vink, vink*

Mitä muihin tuotteisiin tulee, niitä ei tule oikein katseltuakaan, jos niitä saa helpommin sieltä, mistä ruoankin hankkii (ellei sitten ole tuollaista erikoisvessan kaltaista tuotetta, jonka ehdottomasti haluaa eikä muualta löydä). Isommilla yrityksillä on isommat valikoimat, tarkemmat tuotekuvaukset, käyttäjäkuvat ja arviot -  mieluustihan sellaisesta ostaa, kun saa tarkemman kuvan siitä, mitä on hankkimassa. Jos mitään lelua erikoisempaa olisin tilannut, olisin kääntynyt googlen puoleen PetsGo:n tuotekuvauksien ja -kuvien minimalistisuuden vuoksi. Mindyn märkäruokakokeiluissakin olennaisia ovat kuvat ruoasta, että osaan jättää heti vaihtoehdoista pois lihakimpaleista koostuvat ruoat, koska niihin Mindy ei ainakaan koske.

Mitä tuli ostettua? Applawsin penturuokaa, jolla on monet hoitolaiset ruokittu. Mindylläkin pentuna oli samaa, mutta se maistui raksuista vähiten. Nyt hankittu ruokasäkki menee Rekku Rescue ry:n hoivissa oleville pennuille, jahka selvitän, miten sen näppärimmin jollekin hoitajalle toimitan. Mindylle tuli testiksi Applawsin jelly-pussukka, jossa ei ole epäilyttäviä lihakuutioita. Mukana tuli vielä yllärinä herkkutikku, joka sisällysluettelon epämääräisten ilmaisujen perusteella kuulostaa enemmän roskaruokaosastolta, ja jää siksi antamatta Mindylle.

Kiitosta annamme kierrätyspahvilaatikosta, joka oli askarreltu tiiviin kokoiseksi. Mindyn näkökulmasta postipakettinarun puute on iso miinus.

Postimaksuttomuus yli 19 €:n tilauksista on myös hyvä, samoin ripeät ilmoitukset paketin ja laskun saapumisesta. (Maksuvaihtoehtoja on useita, mutta nyt jäi lahjakortin vuoksi loppusumma olemattomaksi, mikä johti laskuvaihtoehtoon.) Kassavaihe aiheuttaa vieläkin jonkinlaista vainoharhaisuutta. Siihen vahvistusvaiheeseen kun oli sähköpostinsa kirjoittanut, niin jostain ilmaantuivat koko nimeni, osoitteeni ja puhelinnumeroni. En vieläkään tiedä, mistä Klarna ne nappasi. Näppärää, mutta häiritsevää.

Lopputulema on, että ainakaan nykyisellä valikoimalla meistä ei tule asiakkaita. Kävelymatkan päässäkin on eläinkauppa tarvittaessa ja ulkomaiset nettikaupat jyräävät suuruudellaan. Kotimaisen nettikaupan pitäisi pystyä tarjoamaan jotain erityistä tai edes sympaattisuutta pärjätäkseen näiden kilpailijoiden rinnalla. Vauhti-Raksu voisi olla esimerkki sellaisesta, Saksasta ei pakastettuja siansydämiä paljon postitella.


-S

Kissan sulamispiste

Kesäkuinen kissamittari venyi tähän malliin. Nyt kissamittari on enimmäkseen sängyn alla ja saapuu parvekkeen viileimpään nurkkaan vasta illan viiletessä.

On ihan ymmärrettävää, että on puhti pois varsinkin, kun turkkitamineissa viettää aikansa 35 asteen lämpötilassa. Suotavaa kuitenkin olisi, ettei vallan lopettaisi juomista. Vettä on tarjolla kolmessa eri paikassa, kolmessa erilaisessa astiassa, mikä on näillä neliömetreillä aika hyvin. Vesi kuitenkin "nautitaan" muutaman millin annoksina ruiskusta - silloin, kun sijainti ei sattumoisin ole siellä sängyn alla.

Märkäruokaa pitäisi lisätä, mutta kun se menee pilalle tässä lämpötilassa. Mindyhän ei muutenkaan kuin maistele märkäruokia, tai lähinnä niiden hyytelöä, jos sellaista on - ja sekin tuntien seisottamisen jälkeen. Onneksi on seiti ja sydän.

Olihan meillä myös yritys paeta tuskaisen kuumaa ja tunkkaista koti-ilmastoa. Se kesti sellaiset kolmisen minuuttia. Piha oli aivan liian pelottava illan hiljaisuudessakin. Kummasti valjaita pitää joka kesä löysätä, vaikkei tuo syö paljon mitään.

-S

Maisemanvaihdos

Tein viime viikolla ex tempore -reissun Vilnaan laivalla ja bussilla. Menomatkalla Tallinnassa nyrjäytin nilkkani sen verran pahasti, että yöllä päivystyksessä lääkäri määräsi kylmän ja kohon lisäksi lepoa muutamaksi päiväksi. Niinpä ensimmäisen päivän vietin Vilnan kiertelyn sijaan paikallisen ystäväni kotona. Seuranani oli onneksi husky ja lauma kissoja. Kissoja oli ainakin kuusi omaa ja kaksi hoitopentua.

Tämä on rohkein tapaus, joka uskalsi kulkea koko aidatulla pihalla ja pihan lähialueillakin. Muut pysytttelivät sisällä tai kulkivat talon seinämillä. Liettuassa kissat saavat kulkea vapaasti tiheäänkin asutuilla seuduilla. Se yhdistettynä hurjiin ajonopeuksiin ja katuvalojen puutteeseen hirvitti, kun kissoja livisti auton tieltä harva se päivä.

Niin kaunis ja seurallinen! Pihalla möyrimisestä sotkuun mennyt turkki oli ajeltu eläinlääkärillä.

Tätä ylvästä kissuutta harvoin näki muualla kuin yhdessä ja samassa paikassa. Lauman vanhimman paikka sen sijaan oli sopivasti takan edessä.

Kylpyhuoneessa majaansa pitivät nämä noin kuukauden ikäiset pennut, jotka olivat väliaikaisesti hoidossa. Ensireaktio oli yleensä hienoinen sähinä, mutta kolmantena päivänä sain jo ujomman kiehnäämään ja kehräämään jalkoihini. Rahapuu lähti sittemmin hoitohuoneesta, koska siinä oli hädin tuskin lehtiä jäljellä kiipeilyjen seurauksena.

Oma kissalauma on kertynyt niinkin suureksi, koska näin vain käy joillekin kodittomien kissojen hoitajille. Oli ilo kuulla, miten jo nuo pienimmät on testattu joidenkin sairauksien varalta ja nähdä, että ne saavat laadukasta ruokaa. Kissojen luovutusiästä meillä oli aiemmin puhetta ja siinä on vielä petrattavaa. Tässä lisää liettualaisia kodinetsijöitä.

Tämä se vasta erikoinen tapaus olikin. Kissa on käsittääkseni joutunut eroon emostaan heti syntymästään ja karun alun seurauksena vierastaa kovasti ihmisiä. Näin siis kunnes se havaitsee ihmisen sängyllä makaamassa. Sitten alkaa ihan mahdoton kiehnäys ja kieppuminen ja kasvojen nuoleminen. Olin hyvin yllättynyt tästä etenkin, kun kissa ei aiemmin halunnut päästää lähellekään. Kuulemma koko show'n tarkoitus on saada ruokaa sänkyyn (sängyn vieressä on jo liian kaukana).

---
Samaan aikaan toisaalla:

Mindy oli tutussa hoitopaikassaan ja vietti jälleen suurimman osan ajastaan kiipeilypuun pussukassa. Pientä jännitystä kuitenkin oli ilmassa, koska Mindy ei nukkunut rentona lötköpötkönä kuten kotonaan. Neljän päivän poissaolon jälkeen koti vastaanotettiin jälleen riemunmiukaisuin.

-S

Rakkauspakkaus

Vuodenvaihteesta asti Mindy on tullut peiton alle viekkuun nukkumaan. Ilmojen lämmetessä toukokuussa tapa jäi tauolle, mitä harmittelin. Mutta ei kestänyt kauaakaan, kun Mindy oli taas kyljessä nukkumassa - välillä peiton alla, välillä päällä. Yleensä Mindy on niin nopeasti vieressä polkemassa ja kehräämässä, että olen hädin tuskin saanut pään tyynyyn. Mindy ryntäsi kiireesti viereen jopa oltuaan parvekkeella torkkumassa.

Yleensä Mindy lähtee arviolta viimeistään puolen tunnin päästä syömään ja katoaa jonnekin, josta ei huhuilullakaan saa mitään merkkiä. Sitten tuli yö, jolloin tarvitsin Mindyä viereeni enemmän kuin koskaan - ja Mindyhän oli ja pysyi. Havahduin monta kertaa yössä hereille ja Mindy oli paikoillaan. Sen jälkeen on ollut pari muutakin yötä, jolloin se on ainakin vaikuttanut pysyneen koko yön vieressä. Viimeisimmällä kerralla oli pärjättävä puolella peitolla, kun Mindy makasi liki poikittain sängyssä peiton päällä. Enimmäkseen Mindy oli jokseenkin samassa asennossa kuin näissä kuvissa.

On ihana herätä, kun ihan vieressä on tuollainen suloisuus, joka aloittaa kehräämisen. Ei vain malttaisi nousta ylös, koska Mindyllä ei ole kiire minnekään. Valveillaolon ensimmäiset puoli tuntia vähintään menee yleensä siihen, että silittelen Mindyä, jolla ei tunnu olevan mitään aikomusta nousta. Silloin, kun Mindy ei ole ihan kyljessä kiinni nukkunut, se löytyy aamulla jalkopäästä.

Toinen toivottava tapa olisi se, että kynsienleikkuu olisi aina yhtä mukavaa kuin viimeksi. Ei siinä muutenkaan kummempia vaikeuksia ole, pientä venkulointia vain, kun ei jaksa olla sylissä. Mindyllä on viime aikoina ollut erityisen kova kiire päästä pois syliotteesta. Kun poikkeuksellisesti leikkasin erityisen teräviksi päässeet takajalkojen kynnet (niitä en ole leikannut vuosiin, kun pysvät aika töppöinä itsestään), Mindy oli oikein rennosti sylissä ja sain ihan rauhassa käydä kaikki kynnet läpi. Aika mielenkiintoista, että sylissä on lähtökohtaisesti kamalaa, mutta silti ihan ok, kun leikataan kynnet. Sama rentous hammaspesuun, niin voisiko enää paremmin mennä.

-S

Kissojen Terveyskysely 2014

Taas on aika vastata Helsingin yliopiston kissojen terveyskyselyyn. Siitä oppi jotain uuttakin "Kuinka usein kissasi leipoo/varrittaa?" Monenlaisia ilmauksia tuolle toiminnolle olen kuullut, mutta varrittaa on ihan uusi sana. Ennen blogiaikaa kissat omassa sanastossani polkivat, nyt ne enimmäkseen leipovat. Mitä muita sanoja käytätte ja onko varrittaa tuttu?

Kuriositeettinä vielä tutkimus kissojen kehräämisestä lääkärissä:

Purring in cats during auscultation: how common is it, and can we stop it? Juu, ei ole meidän ongelma. Jos jotain kuuluu, niin vihaisia sähähädyksiä.

-S