keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Mösch


Mindyn eliminaatiodieetistä ei ole tullut kirjoitettua. Ruoka ei ole Mindylle iso juttu, joten sen kummempaa reaktiota poikkeavaan ateriointiinkaan ei ole ollut. Lihojen paloittelunkin saa tehdä aika rauhassa.

Vajaat kaksi kuukautta Mindy söi pelkästään Hill'sin z/d- ja Royal Caninin hypoallergenic-raksuja. Kokeilin märkäruokaakin, mutta tuo nirsotar on edelleen mieluummin päivän syömättä kuin alistuisi moisen mössön syömiseen. Onneksi vesi maistuu mariskoolin ansiosta entistä paremmin. Allergiaraksujen ohella napsittiin antibioottia ongelmitta easypill-tahnan ansiosta. Samaan aikaan oli kaikkien aikojen ummetus. Mindy voi hyvin, mutta saattoi käydä viitenäkin peräkkäisenä päivänä pelkästään pissalla. Tähän tuli muutos parempaan heti, kun lopetin antibiootin vähän ennen kuin ruokavalioon lisättiin possun sydän.

Ainoa mahdollisesti allergiasta johtuva oire Mindyllä on siis ollut verinen uloste. Siitä ongelmasta on päästy antibioottikuurin aikana. Nyt on menossa toinen viikko possun sydäntä. Kumma kyllä z/d tuntuu maistuvan jopa sydäntä paremmin, vaikka sydän on aina ollut lempiruokaa.

Kävin ostamassa tänään lisää possun sydäntä Murren murkinasta. Huono uutinen oli se, ettei sitä enää saa kokonaisena, ainakaan sieltä. Sen ongelmana on pakkausvaihe, jota ilmeisesti Evira valvoo hyvin tarkkaan.  Ehkä Herra Snellmanin jämistä saa vähemmällä byrokratialla eläinten ruokaa kuin pelkästään eläinruokaan keskittynyt pienyritys, tiedä häntä. Tilalla oli vain Muschin mössösydäntä, mikä ei ole yhtään sama asia. Eihän sitä voi edes kantaa matolle jyystettäväksi. Lisäksi otin täydennystä kivipiiravarastoon, oli sentään vielä oikeassa muodossa. Kokeiltavaksi tuli mukaan myös kuvassa näkyvä poronjauheliha.

Vaikeinta tässä oikeastaan on se, kun ei ole voinut palkita edes pelkästä kuivatusta lihasta tehdyistä nameilla. Eikä aamun puurolautasta ole saanut jakaa. Mitenhän sekin sisällytetään tähän elimaatiodieettiin - syötetään kaksi viikkoa kaurapuuroa maidon kanssa? En yhtään ihmettelisi, jos mitään allergisoivaa ruokaa ei löytyisikään, varsinkin kun perinteisiä kutinaoireita ei ole. On Mindy ennenkin kehitellyt mystisiä oireita, jotka menevät ohi. Pääasia kuitenkin, että Mindy on taas pitkään voinut hyvin. Mitä nyt tuntuu surkeasta maukumisesta päätellen olevan masennuksen partaalla, kun peiliin ei vieläkään pääse.

-S

torstai 4. lokakuuta 2012

Eläinten päivä


Ihanaa eläinten päivää lukijoillemme jalkojen määrästä riippumatta!

Kissaeläimet ne vasta osaavatkin olla ihastuttavia;  esimerkiksi viileällä ilmalla ne vähentävät ihmisten turhaa koneella roikkumista. Lisää valloittavia pikku apureitamme osoitteessa mycatisadick.com.

-S

maanantai 1. lokakuuta 2012

Prinsessavaihe

Meidänkin tyttönen haluaa nyt prinsessasängyn harsoverhoineen. Kun ei sellaista saa pyytämällä, täytyy ryhtyä itse toimeen.

 Tadaa, oma prinsessasänky, jonne ei ole muilla asiaa.

Prinsessaa taitaa vaivata patjakasan alla möllöttävä herne. Päällimmäisessä patjassa on yllä olevassa kuvassa näkyvä sopiva aukko, josta voi kaivaa ulos pumpulia pala kerrallaan. Kaivaustoimenpide tehdään harsoverhon läpi neidon suloisia tassuja suojaten.

Aina pitää muistaa levätä välillä ja myös katsoa maailmaa toisesta vinkkelistä.

Mitoituksessa on toisinaan parantamisen varaa.

-S

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Uusi drinkkilasi


Hyvät ideat on tehty varastettaviksi, näinhän sanotaan. Helmin juttu tunnetusti on mariskoolista juominen ja sen tavallaan soisi myös pysyvän Naukulan omana juttuna. En kuitenkaan voinut vastustaa, kun hyvän lehden tilaajalahjana tuli väreihin sopiva malja ja samanaikaisesti tarvittiin muutenkin uusi vesipiste. Kesäisin Mindyllä on ollut parvekkeella iso juomalasi. Se myös kesäisenä ilona pysyköön - sen verran paljon siinä tuhlaantuu vettä.


Ensimmäinen viikko meni ihmetellessä, mutta sen jälkeen malja on ollut ainoa sisällä olevasta kolmesta juomapaikasta, joka on Mindyn käytössä. Toivottavasti suosio jatkuu mahdollisimman pitkään, sillä Mindy ei edelleenkään juo tarpeeksi vettä ja nyt mennään edelleen pelkillä allergiaraksuilla.

-S

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kaksiulotteinen suuntavaisto


Rappusyöksyt ovat taas suosiossa, mutta rohkeus ei aina pysy innostuksen tasolla. Jotkut äänet vain ovat liikaa ja sitten pitää paeta kotiovelle. Muuten hyvä, mutta tällä kertaa Mindy juoksi kotioven vierestä kipin kapin alakertaan repimään suoraan alapuolella olevaa ovea. Sain napattua hämmentyneen tyttösen syliin juuri ennen kuin se ehti havahduttaa naapureita. Onhan sillä hyvä suuntavaisto, mutta tässä tapauksessa vain horisontaalisesti. Toisaalta muistissa on tapauksia, joissa pääasia on päästä samalle korkeudelle etäisyydestä riippumatta.

Tässä yhtenä aamuna Mindy metsästi kukkakärpästä sylikyydillä, joten Mindyn ei tarvinnut vaivata pientä suloista päätään miettimällä suuntia. Voimme suositella sylimetsästystä yhteiseksi liikuntatuokioksi, kunhan pahimmat kompastusesteet on raivattu pois tieltä. Kärpänen pääsi karkuun, mutta tärkeintä on yhteinen hauska hetki.

Vinkiksi sylikyydittäjille: jos nimenomaan ei halua ötökkää suuhun, ei kannata kävellä suu raollaan vastatuulessa.

-S

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Pakko päästä!


Mindyllä on toisinaan pakkomielteitä, kuten oletettavasti kissoilla muutenkin. Eilisillan juttu oli tiskipöydän päällä oleva ruokakaappi. Näiden muutaman kuukauden aikana, kun olemme täällä asuneet, Mindy on vain muutaman kerran käynyt keittiön tasolla, joka siis koostuu vain hellasta ja tiskipöydästä toisin kuin edellisessä asunnossa. Täällä se on turvallisuussyistä kielletty paikka. Eilisiltana sillä ei Mindyn mielestä ollut väliä. Kaappiin oli päästävä.

Ensin kovaa miukunaa ja sitten vasen tassu ovenkahvassa kiskomassa ovea auki, toistetaan muutaman kerran. Mindyn uteliaisuuden taltuttamiseen tepsii joskus salamyhkäisen paljastus. Niinpä nappasin kissan syliin ja näytin, ettei kaapissa ole mitään erikoista. Mindyllä ei ollut sama ajatus. Se ponkaisi sylistä suoraan hyllylle. Hetken tutkiskelun jälkeen kaapin saattoi unohtaa. Ei enää mitään nähtävää.

Kaappiepisodin jälkeen pääsimme nukkumaan. Hoitolaisten aikaan alkanut tapa tulla kerälle viereiselle tyynylle on jatkunut melkein joka yö ja myös päikkäreiden aikana. En oikein osaa täysillä nauttia siitä, kun tiedän senkin olevan vain väliaikaista. Ihanaa se on joka tapauksessa.

-S

maanantai 10. syyskuuta 2012

Luovutetut


Hetkeksi laskin pentujen lähdettyä luovutussopimukset käsistäni, ja Mindyhän se siinä paperipainona. Mitenhän tämä ele ja ilme pitäisi tulkita?

Jasmine ja Tuhkimo pääsivät tänään yhteiseen kotiin, ensimmäisiksi kissoiksi. Niinkin hurmaavista neideistä on hyvä aloittaa. Vai voiko kissan muka ottaa ilman seuraavaa?

Tänään olisi ollut kuukausittainen Rekkumiitti, jossa olisi aika varmasti saanut niin kissoja kuin koiriakin syliinsä. Tyydyin kuitenkin Jasminen suomiin lukuisiin sylikäynteihin ja vietin illan kloritehuuruissa kuten aina hoitolaisten lähdettyä. Mindy toimi työnvalvojana, viisaasti eteisen puolella.

Toivottavasti rankan tarkkailutyön jäljiltä Mindy tulee taas nukkumaan viereiselle tyynylle kuten toissayönä. Siihen näkyyn oli niin ihana herätä, että piti ihan torkahtaa, jotta saattoi herätä söpöyteen uudelleen.

-S