torstai 29. marraskuuta 2012

Arkea

Päivitystä viivästyttäneet tekniset ongelmat jatkuvat, mutta arki alkaa taas kulkea. Ihan näihin päiviin asti Mindy ei joutunut tuliaistaan odottamaan, mutta sen verran pitkään kuitenkin, että tämä päätti kaivaa lahjan itse esiin, kun sitä ei muuten alkanut kuulua. Jos ette ole ennen kuulleet Mindyn kehräystä, niin tässä videossa pitäisi kuulua.




Pussista paljastui pehmeä leopardikuvioinen luikero, joka oli kepin päässä. Ei mennyt kuin pari päivää, kun keppi irtosi ja muutenkin tätä on paranneltu liittämällä häntäpäähän postipakettinaru, josta sentään lähtee jotain ääntä lattiaa vasten.


Varmasti paras lahja kuitenkin oli viikon kestänyt sairaslomani heti paluun jälkeen. Vaikken alkuviikosta oikein jaksanutkaan Mindyn kanssa leikkiä, seura oli selvästi mieleen. Muutaman päivän vietimmekin yhdessä sängyllä. Tuntui tosi pahalta jättää Mindy koko päiväksi yksin, kun vihdoin oli töihinpaluun aika. Muutamana ensimmäisenä päivänä Mindy oli vienyt uuden karvamatolelunsa eteiseen, mikä oli herttainen näky kotiin tullessa. Sitäkin ihanampaa on, että Mindy on nyt monena yönä nukkunut vieressäni.


Rinkka oli muutaman päivän ajan sängyn lisäksi lempinukkumapaikka.


Peilikommunikointi jatkuu. Ihan joka ilta Mindy tuijottaa minua peilin kautta ja miukuu surkeana. Välillä peili oikein kolisee, kun Mindy nojaa siihen seisaallaan. Ehkä Mamma N:n elokuisen päivityksen yhteydessä ehdottama joukkohysteria on tässä ideana: kaksi naukuvaa ja tuijottavaa kissaa saa asiansa paremmin perille. En voi ainakaan kiistää, sen verran voimakkaasti sanoma kantautuu peililtä. Syksyllä asiana oli ulospääseminen, nyt kaivataan leikittäjää. Kutsu ei tietenkään millään lailla ole vastenmielinen, mutta niin kovin paljon on muutakin tehtävää, esimerkiksi keskiyön aikaan nukkuminen olisi toivottavaa. Onneksi Mindy tulee yleensä hetkeksi mönkimään peiton alle ennen kuin keksii omia yöleikkejään.

-S

10 kommenttia:

  1. Fiksu ja nätti neito! Niin, eihän ne lelut kestä, mut silti on hyvä että niitä on! Tarvekaluja!

    VastaaPoista
  2. Suloista kehräystä ja leipomista videolla ♥. Ja vieressä nukkuva kissa on ihana, täällä ei tule uni silmään ellei Minni ole myös sängyllä. Onneksi on iltaunisempi kuin mammansa.

    VastaaPoista
  3. Varsin näppärä ja omatoiminen Mindy onkin. Ja kaunis kuin mikä♥ Ja aivan varmasti Mindystä oli ihanaa että saisi sinut koko viikoksi itselleen!

    VastaaPoista
  4. Kehrää JA puskee! Varsin voimakkailta vaikuttavat puskut :)

    VastaaPoista
  5. Laitettiin teille mustavalkohaaste :)

    VastaaPoista
  6. Musta ja Harmaa: Ei kestä ei, mutta näin saatiin kaksi lelua. Keppiä on ehkä hauskempi jahdata kuin matoa. :)

    Minni: Oi, herääminenkin on ihanaa kisulaisen vierestä. Varsinkin hitaina aamuina, kun torkkuu ja aina välillä kurkistaa vieressä kohoilevaa massua.

    Henna, Friede ja Figo: Ollaan me ihania!

    Myrsky: ♥

    Mamma N: Kyllä, joskus puskut jopa sattuvat, mikä ei tietenkään haittaa yhtään.

    Minni: Kiitos, täytyykin kurkata!

    VastaaPoista
  7. Voi ihanaa Mindyä! <3

    Meillä Viirulla on myös hassu tapa ilmaista itseään: naukumiseksi sitä ei voi sanoa, raukka kun ei oikein osaa moista kissamaista ääntä tuottaa, mutta jonkinlainen nariseva kitinä kissasta lähtee, kun sillä on tylsää. Usein ääntä alkaa kuulua juurikin keskellä yötä tai oikein varhain aamulla: "Herätkää jo leikkimään!"

    VastaaPoista
  8. Taru: :) ♥

    Heska: Ai että, jos Viiru oppii naukumaan oikein kunnolla yöllä. :) Meillä oli yksi hoitokissa, josta alkuun lähti vain käheä ääni, mutta ei mennyt kuin viikko tai pari, kun miuku kirkastui.

    VastaaPoista