Kolmen kuukauden pikakertaus

Hups, ei enää pysytty kerran kuussa -julkaisutahdissakaan. Meillä on ollut aika pitkiä päiviä - itsellä poissa kotoa ja Mindyllä ihan liikaa liian pitkiä päiviä yksin. Töitä riittää enemmän kuin jaksaisi tehdä ja Välimeren alueen lämmetessä saa varmasti taas lukea lisää hurjia työllistäviä tilastoja. Siihen päälle vielä museokortti ja sen innoittama kulttuuriähkyyn johtava säntäily. Mutta jospa lisääntyvä valon määrä toisi mukanaan energiaa.

 ----

Kunnon slowbloggaus-tyyliin tässä on nyt tammikuun pakkasten ajalta pakastimen sulatus. Jee - hurjasti ihania pakasteherneitä leikkeihin! (Miten tuollainen määrä voi ilmaantua pakastelaatikosta...?)

-----

Joku riehukatti oli leikeissään irrottanut radion johdon irti pistorasiasta, ja niin katosivat esiasennetut kanavat. Ilta meni kanavien taajuuksia etsiessä ja asentaessa. Samanlainen kuva varmasti löytyy blogista muualtakin. Onhan samanlainen nökötys ohjekirjalaatikon kannen päällä tuttu näky joka kerta, kun tuon laatikon kaivaa esiin.

Talven pimeinä ja kylminä hetkinä vällyihin sukeltaminen on houkuttanut molempia. Viime aikoina on taas saanut nukahtaa kissa kainalossa tai vähintään saman peiton jakaen.

Kevätaurinko ja kaappien siivous, maltoinkohan vieläkään luopua vanhasta mainoksesta?

Tässäpä on kuvattuna vuoden viikonloput: läjä Hesareita viikon varrelta luettavana sekä pieni hidastustekijä. Toisinaan lehden luku aiheuttaa Mindylle pakonomaisen tarpeen yrittää tunkeutua hupparitakkini sisään ja kerran se sinne pääsikin, kuin kengurunpoikanen ♥. Kovin pieni kengurunpoikanen Mindy ei ollut, kun samanaikaisesti alkoi kuulua saumojen repeämistä.

Parvekekausi on avattu, mutta vielä ei ole niin lämmintä, että sinne olisi pakko koko ajan päästä. Toisin sanoen parvekkeen oven tiivisteet ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa.

Nyt pitäisi vielä lukea kamujen kuulumisia pitkästä aikaa, mutta sängyllä on niin lokoisaa päikkäriseuraa, että sitä voi olla mahdoton vastustaa.

-S

Paikoista parhain

Ensin niin kovin pelottava tuoli piti kiertää ja sitä saattoi korkeintaan varovasti kurkotellen nuuskaista. Kuukausien arastelun jälkeen tuolin selkänoja on vienyt Mindyn sydämen. Se soveltuu myös kynsimiseen erinomaisesti.

Tuolissa istuja saa pienen sätkyn, kun selkänojalle ryntää yhtäkkiä kissa, joka saa koko tuolin heilumaan.

Muutamat iltavillitkin  hassuine kieppumisineen on nähty selkänojalla. Tai sitten voi ottaa uuden katsantokannan ikkunan suuntaan.

-S

Joulureissu ja vanhat kujeet

Ehtii, ehtii...saada aikaiseksi joulukuulle päivityksen. Mindy oli tällä kertaa kolme yötä hoidossa uudessa paikassa, mutta tutuissa hajuissa. Hyvin meni. Vielä paremmin olisi mennyt, ellei Mindy olisi osannut avata repun vetoketjua ja kaivaa sieltä lahjanarua. Mindy meni oudoksi hakiessa, mistä heräsi pelko, että Mindy olisi syönyt enemmänkin narua. Mutta ilmeisesti outous johtui vain siitä, että Mindy tiesi joutuvansa taas koppakuljetukseen. Kotona Mindy oli heti oma itsensä ja tapojensa mukaan miukui reippaasti ja asteli ruokakupille.

Hyvää uutta vuotta blogikamuille ja muille lukijoille! 

Jatkukoon hyväksi todetut tavat ensi vuonnakin - ja kun siltä tuntuu, voi kokeilla jotain uutta (ja jotain sinistä ;))

Hoitotäti

Henkilökunta piipahti Tukholmassa (Fotografiska oli oikein hyvä ja sopi kehnoon säähän) ja Mindylle kävi pitämässä seuraa Sini, jonka Mindy tapasi muistin virkistykseksi edellisviikolla - sitä ennen kaksikko oli tavannut, kun meillä oli hoitolaisia. Näitä kuvia ja tunnelmia saimme ihastella laivalla.

Rapsut on Mindyn juttu. Hännänjuuresta saisi olla koko ajan rapsuttamassa ja taputtelemassa. Arttu puolestaan on odotettu leukarapsuspesialisti. Pitäisi olla isompi otos, jotta selviäsisi onko Mindyllä sukupuolijaottelu siinä, mitä päätä ensisijaisesti tarjotaan rapsutettavaksi.

"Hei sinä, kuinka aiot viihdyttää minua tänään?" (Vieressä väliaikainen patterin termostaatin osa, joka oli jossain vaiheessa suosikkilelu.)

Peittoleikki ilahduttaa aina!

Tämmöisen kuvan kun saa, ei tarvitse olla huolissaan liiasta stressaamisesta tai ujostelusta.

Mindy oli oikein reippaana ja iloisena vastassa. Erikoista oli, että karvamatoa ei ollut tuotu ovelle lainkaan. Lähtöpäivän kauppavisiitin aikana se oli kyllä kuskattu eteiseen.

-S

Möksääjä

On se nyt kumma, kun ei saa edes murjottaa rauhassa.

Jotain hiivatin lehtiä piti sitten kasata sängylle.

Kissanpeti? Koskaan kuullut semmoisesta?!

(Tosiasiassa Mindyn suosikkipaikkana oli viikkokaupalla tuo maton alla oleva palloratarinkula ja toinen oli niin suloinen hömppä.)

Karvamatoakaan ei ole voinut kantaa eteiseen yksin kotona ollessa, kun joku höttöpää unohti sen lelukorin uumeniin imuroinnin jäljiltä. Tänään se taas odotti eteisessä, kun virhe oli edellisiltana korjattu.

-S

Rajoitteita

Kun emme yritä saada blogistanian tapahtumia kiinni, luemme kasautuneita Hesareita. Lukemista saattaa hilppasen hidastaa, jos on jumissa samalla aukeamalla - ja vielä niin, ettei voi edes siirtyä tekemään muuta. Siinähän  sitten roikut tukka kissan mahan ja tassujen alla.

Sitten tuli tuommoinen käsihommeli, joka on myös vähän hankala etenkin, kun polvikin on niin hajalla, ettei lattialla könytä lelujen perässä entiseen malliin. (Älkää ihmiset laittako niitä jättikiviä pyörätielle, pliis.) Ainakin Mindy säästyy taas hammashoitoyrityksiltä.

-S

Hammaskiveä kevyempi

Tiistaina oli taas tämmöinen mutrunaama, kun tehtiin keväällä suunniteltu hammashoitoreissu. Toukokuun tarkastuksessa epäiltiin, että pitäisi hammaskiven lisäksi poistaa hammas. Kaikki poskihampaat kuvattiin ja havaittiin vain lievää luukatoa (parodontiitti) kaikissa alaposkihampaissa. Kissakas-sivustolla voi kurkata, miltä toimenpide näyttää. Ohjeina oli päivittäinen hampaidenharjaus. Päivittäinen! Onhan se ollut tiedossa, että sitä pitäisi tehdä useammin, mutta onpa kovat vaatimukset. Hammastahna on todennäköisesti ehtinyt vanhentuakin tässä olemattomassa käytössä

Neljä röntgenkuvaa ja vähäisen hammaskiven poisto nukutuksessa kustansi n. 280 euroa (klinikkamaksun osuus 23 euroa). Tuskin saa vakuutuksesta mitään takaisin, mutta sentään annettiin tarkka erittely, jos nyt kuitenkin yrittäisi.

Kotona otettiin muutamia harha-askeleita. Pakko oli pysyä pystyssä vaikka väkisin. Jostain syystä Mindy oli hurjan säikky vielä seuraavana iltanakin. Mindy saattoi ihan selittämättömistä syistä yhtäkkiä syöksyä maha maata viistäen sängyn alle. Mindy on kyllä muutenkin joskus ihmeen säikähtelevä ja pompata leivänpaahtimessa valmistuvien leipien kanssa kilpaa tai säpsähtää lehden sivun kääntämistä. Nyt säikkyys kasvoi omiin sfääreihinsä.

Olisikohan ollut tunti kotiutumisesta, kun Mindy alkoi vaahdota. Sitä ei aina meinannut saada pyyhittyä pois, kun kissa kipitti vaahtoinen kuolavana valuen piiloon taas sängyn alle. Puolisen tuntia sitä kesti. Suun normalisoituessa ja tasapainon parannuttua uskalsin antaa seitiä, joka maistui. Hidasta syöminen oli, kun piti välillä pysähtyä tuijottelemaan ennen kuin taas jatkui. Tai sitten seitipala oli kuljetettava ensin parvekkeelle ja sieltä takaisin ruokakupin viereiselle matolle.

Nyt Mindy on taas oma hassu itsensä, joka odottaa rapsutuksia peppu pystyssä ja tulee kiehnäämään ja kieppumaan jalkoihin, kun pitäisi mennä suihkuun. Aamulla Mindy tulee hienovaraisesti vihjaamaan, että saattaisi olla aika nousta, mutta jää itsekin nukkumaan, ellei mitään tapahdu - kunhan ehtii joka tapauksessa saada tassunsa maahan ennen ihmisvarpaita, kun nousemisen aika on.

-S